Stora Enso tuo VirtuaaliMetsän kaikille suomalaisille metsänomistajille

Stora Enso Metsä on kehittänyt VirtuaaliMetsä -sovelluksen, joka avaa jokaiselle suomalaiselle metsänomistajalle mahdollisuuden vierailla virtuaalisesti omassa metsässään. Sovellus yhdistää metsään liittyvää tietoa eri lähteistä ja helpottaa havainnollistamaan eri toimenpiteiden vaikutuksia metsässä.

Sovellus näyttää metsän ajantasaiset tiedot havainnollisesti ja helppokäyttöisesti kolmiulotteisen grafiikan ja peliteknologiaa hyödyntävän käyttöliittymän avulla.

– Olemme erittäin iloisia voidessamme esitellä suomalaisille metsänomistajille Stora Enson VirtuaaliMetsän. Se on uusi digitaalinen työkalu, joka helpottaa metsänkäytön suunnittelua ajantasaisten tietojen ja kolmiulotteisen kuvituksen avulla. Sovelluksen avulla voi vierailla omassa metsässä vaikka kotisohvalta, sanoo Stora Enso Metsän metsäjohtajaJanne Partanen.

– Haluamme tarjota metsänomistajille erinomaista palvelua sekä henkilökohtaisesti että digitaalisia mahdollisuuksia hyödyntäen, metsänomistajien omien tarpeiden mukaisesti. VirtuaaliMetsä -sovellus on alusta, jonka päälle rakennamme jatkossa lisää palveluja, Partanen kertoo.

Stora Enson VirtuaaliMetsä-sovellus yhdistää eri lähteistä ajantasaista dataa samaan tietomalliin. Se hyödyntää metsävaratietoja, eri kuvioiden tarkkoja tietoja esimerkiksi maapohjasta ja puustosta, sekä maanmittauslaitoksen laserkeilattua korkeusmallia. Jatkossa metsänomistaja voi sovelluksessa simuloida eri metsänhoitotoimenpiteitä ja niiden vaikutuksia omaan metsäänsä ja saa reaaliaikaisesti myös arvion toimenpiteiden taloudellisista vaikutuksista. Sovellus voi näyttää myös esimerkiksi dronella kuvattua tarkkaa kuviokohtaista tietoa.

Sovelluksen toimivuutta ja ominaisuuksia testataan kevään aikana rajatulla joukolla metsänomistajilla ja syksyn aikana palvelu on tarjolla kaikille metsänomistajille. Sovellusta käytetään tietokoneella, älypuhelimella tai tabletilla. Sovelluksen käyttö edellyttää rekisteröitymistä Stora Enson eMetsä-palveluun.

Tiimipeliä tämä on!

Puunkorjuuketjussa täytyy jokaisen lenkin toimia yhteen

Matkaan suomalaisen perheyrityksen Versowoodin hankintaesimiehen, ristiinalaisen Heikki Valkosen kanssa maanantaiaamuna Parkkilantien varteen. Meneillään on havutukkien korjuu.

– Alkaa nämä kelit olla sellaisia, että ihan tuolta pienten teiden varsilta ei ole asiaa mennä puita hakemaan. Pyritään saamaan puuta sahoille niin paljon kuin suinkin ennen kuin tulee pieni pakkotauko, tuumii Valkonen.

Syy sille, että kelirikkokaudellakin pitäisi saada puuta liikkeelle, on tietenkin selvä. Kysyntää riittää sahatavaralle juuri nyt mainiosti.

– Kyllä on tällä hetkellä oikein hyvä kysyntä sekä mänty- että kuusitukille. Molemmat on meidän näkökulmasta haluttua tavaraa.

– Hyviä leimikoita jos on tarjolla, niin niitä varmasti lähdetään pikaisestikin korjaamaan, vahvistaa myös kyseisellä korjuutyömaalla motoa ajava Ristiinan Metsäpalvelu Oy:n Jonne Silkala.

Versowoodilla kysynnästä vastaavat neljä eri sahaa, joiden myötä firma on Suomen suurin yksityinen saha. Sahoja on Vierumäellä, Riihimäellä, Hankasalmella ja Otavassa. Suuriin metsäyhtiöihin verrattuna Versowood voi näyttää pieneltä toimijalta, mutta ei kyseessä suinkaan mikään ”nappikauppa” ole.

– Yrityksellä on noin 750 työntekijää sahoilla ja muissa toimipisteissä, kuten esimerkiksi liimapuupalkkien, kuormalavojen ja kaapelikelojen valmistuksessa. Liikevaihto on 360 miljoonaa euron luokkaa. Ja puuta käytämme sellaiset 250 autollista jokaisena työpäivänä, Valkonen luettelee.

– Suurempien toimijoiden kanssa ollaan sitten pärjätty varmaankin ainakin sopivilla hinnoilla, joustavuudella ja nopealla toiminnalla, hän arvioi.

Ristiinaa lähimpänä oleva Otavan saha käyttää raaka-aineenaan pelkkää kuusta. Kokonaispuunkäytöstä Valkonen arvioi männyn osuuden olevan noin 30, kuusen 70 prosenttia.

– Tässä omalla toimialueella on sen verran paljon mäntymetsiäkin, että itselläni voi hyvinkin olla jopa 50/50 –prosenttiosuus ostetuista puista männyn ja kuusen välillä.

Monta palikkaa osuttava kohdalleen

Valkonen itse on työskennellyt Versowoodilla nyt nelisen vuotta. Sitä ennen hän tuli tutuksi ristiinalaisille metsäalalla oltuaan metsänhoitoyhdistyksen riveissä 25 vuotta. Yhteydet mhy:n suuntaan eivät suinkaan ole työuran päättymisen jälkeen katkenneet.

– Erittäin hyvää yhteistyötä on ollut siihen suuntaan. Tässäkin korjuussa Mhy oli myyjän edustajana, ja on ollut kyllä hyvä toimia, saumattomasti hommat ovat edenneet.

Valkonen ja moto-kuljettaja Silkala korostavatkin kumpikin, että varsinkin näin puukaupan kiireisenä aikana yhteistyö eri toimijoiden välillä korostuu.

– Tiimipeliähän tämä on! Jokaisen osan on toimittava, että saadaan sovittu tavara sovittuun aikaan oikeaan paikkaan, he summaavat.

– Puunkorjuun osalta pitää tiedon liikkua ja asioiden tapahtua sovitusti esimerkiksi minun, Heikin, ajokoneen kuljettajan (joka ajaa puut korjuutyömaalta tien varteen) sekä sitten kuljetusfirman kanssa. Aikataulutus on yksi tärkeä asia varsinkin nyt kun kelit alkavat lämmetä, ettei tukit ole metsässä pitkään, Silkala ynnäilee.

– Ja ainakin tähän asti ollaan näissä hommissa onnistuttu hyvin. Toistaiseksi nimittäin vielä morjestetaan toisiamme kun nähdään! Valkonen nauraa.

Niko Takala

Kelirikkokausi alkanut

Kelirikkokausi on alkanut Keski- sekä Itä-Suomessa ja kelirikosta varoittavia liikennemerkkejä pystytetään sorateiden varsille. Lauhan alkutalven ja runsaslumisen joulukuun jälkeen keskimääräistä kylmemmän

helmi- maaliskuun vuoksi kelirikkokauden ennakoidaan olevan melko vaikean. Kevään sää ja paikalliset olosuhteet vaikuttavat kuitenkin kelirikon kestoon ja siihen, kuinka vaikea kelirikosta tulee.

Kevään kelirikkoennuste on laadittu syksyn ja talven sääolosuhteiden perusteella. Leudon sekä sateisen alkutalven jälkeen pakkasjaksot ovat ajoittuneet tammi-maaliskuulle ja maantiet ovat routaantuneet normaalisti.

Kevään säällä on aina suuri merkitys kelirikon esiintymiselle. Mikäli säät ovat roudan sulamisaikana pilviset ja sateiset, sulaa routa nopeasti ja varsinkin tien pintakerros voi nopeasti liejuuntua. Tästä syystä sorateillä esiintyy alkuvaiheessa paikoin pintakelirikkoa ennen varsinaisen runkokelirikon syntymistä. Tierungot eivät sula aurinkoisilla ja varjoisilla tieosuuksilla samaan tahtiin. Kuiva ja aurinkoinen sää sekä yöpakkaset puolestaan pitävät kelirikon kurissa.

Liikenneväylien korjausvelan vähentämiseen vuosille 2016–2018 myönnetystä sorateiden kelirikkokorjauksiin suunnatusta lisärahoituksesta on vielä ensi kesänä käytettävissä Pohjois-Savon ELY-keskuksen toimialueella (Pohjois-Savo, Etelä-Savo ja Pohjois-Karjala) noin 2 milj. euroa. Rahoituksella parannetaan erityisesti elinkeinoelämän kuljetusten kannalta välttämättömien sorateiden liikennöitävyyttä, ja sen kohdentamisessa on hyödynnetty laajasti sidosryhmien näkemyksiä.

ELY-keskus tekee päätökset mahdollisista painorajoituksista ottamalla huomioon paikalliset olosuhteet ja kunnossapidon alueurakoitsijan esitykset. Myös muille kuin kelirikon uhanalaisille teille voidaan tarvittaessa asentaa painorajoitus, esimerkiksi maa-aines- ja puutavarakuljetusten tai poikkeuksellisen vaikean kevään sään vuoksi. Rajoituksista voidaan myös luopua kokonaan, jos kevään sää on suotuisa. Painorajoitukset pyritään asettamaan mahdollisimman lyhyeksi aikaa. Rajoitukset poistetaan, kun roudan sulaminen on edennyt tarpeeksi syvälle ja tie on saavuttanut riittävän kantavuuden.

Puulle on nyt ostajia

Puukaupan virkeys näkyy parempina tuloina metsänomistajille. Viime syksyn märkyys aiheutti alalla ongelmia.

Puukauppa käy juuri nyt hyvin vilkkaana. Tarjontaa ei ole niin paljon kuin olisi tarvetta, kuvailee metsänhoitoyhdistys Mänty-Saimaan korjuuesimies Toni Nevalainen.

– Nyt on selkeästi havaittavissa hyvää vetoa, mikä toki on metsänomistajien kannalta hyvä asia, Nevalainen sanoo.

Syitä puukaupan jo pari vuotta jatkuneeseen kasvuun on useita. Metsäteollisuus on tehnyt suuria investointeja, joten puun käyttökin on lisääntynyt. Etelä-Savon alueellekin merkittävin uusi toimija on Metsä Groupin biotuotetehdas Äänekoskella.

– Alueellisesti kierrossa vaikuttaa toki myös aina metsän ikärakenne, Nevalainen toteaa.

Parempi kysyntä näkyy myös niin, että metsänomistaja saa puistaan hieman

paremmin tuloja.

– Hinta on nyt ollut aavistuksen verran parempi. Mitään räjähdysmäistä kasvua ei ole tapahtunut. Sitä on mahdotonta ennustaa, onko hintakehitys lähitulevaisuudessa nouseva vai laskeva, Nevalainen toteaa.

Hintakehitykseen vaikuttavat Suomen tilanteen lisäksi aina myös ulkomaan

konfliktit.

Kysyntää kuidusta ja tukista

Kysyntää on nyt erityisesti sellutehtaiden tarvitsemille kuusi- ja mäntykuiduille.

– Myös kuusitukki vetää nyt hyvin. Maailman markkinat vaikuttavat siihen, Nevalainen sanoo.

Nevalainen jatkaa, että tällä hetkellä itse asiassa mikään tavaralaji ei ole hyljeksitty.

– Tukkitavara liikkuu nyt läpeensä hyvin.

Jos puukaupat ovat suunnitelmissa lähiaikoina, Nevalainen lähtisi selvittämään asioita nyt.

– Kukaanhan ei tiedä, onko hinta parempi nyt vai syksyllä. Mutta laittaisin asiaa jo vireille.

Viime syksyn märkyys on yksi syy siihen, että puukauppa käy juuri nyt.

– Silloin tuli pulaa kuivan maan paikoista ja puuta ei saatu korjattua, Nevalainen toteaa.

Syksy oli puunkorjuulle äärimmäisen haastava.

– Korjuujälki on paikoitellen huonoa, eli märkään metsään jää liian syviä painaumia. Näin kevätkelillä jäljet voivat näyttää hurjemmilta kuin ovatkaan, kun maa on vielä jäässä ja humus nousee pyörien mukana. Kesällä ei monessa paikassa näytä enää niin pahalle, Nevalainen sanoo.

Päätehakkuualueilla syvät painaumat eivät ole ongelma mutta harvennushakkuissa voi syntyä juuristovaurioita.

– Jos syviä uria menee metsässä paljon ristiin rastiin niin metsän terveys kärsii. Varsinkin kun samoja uria käytetään myös tulevaisuudessa, Nevalainen toteaa.

Nevalainen pohtii, että varsinkin kuusikkokohteissa olisi nykyään usein parempi korjata puut kesällä.

– Mieluummin menisin sinne kuivana kesänä kuin huonona talvena. Havuttamalla, eli karsimalla hakkuutähteet uralle, voidaan toki suojata juuristoa mutta jos maa on märkää ja huonosti jäässä, niin ei havutkaan pysy siinä niin hyvin kuin kesällä.

Hyvällä suunnittelulla työt etenevät

Ristiinalainen metsäalan yrittäjä Ville Hämäläinen toteaa, että märät syksyt ja talvet vaativat puunkorjuulta erityisen huolellista suunnittelua.

– Pitää suunnitella aikataulut niin, että kovien teiden varsilla olevat kovan maan kohteet korjataan järkevään aikaan. Esimerkiksi juuri nyt olemme töissä kohteessa, jossa pystyy toimimaan nyt  kelirikkoaikaankin. Oli hyvää suunnittelua, että tätä ei hukattu aiemmin, Hämäläinen sanoo.

Hyvällä suunnittelulla myös metsään syntyviä painaumia voidaan ehkäistä.

– Pääurat pitää katsoa koville kohdille ja tarvittaessa uraa myös havutetaan. Viime syksynä joutui kyllä vähän kiertelemään kohteita, että missä pystyy toimia ja missä ei. Vaikka lumikin satoi, niin se ei alkuun märässä maassa paljoa auttanut, Hämäläinen kertoo.

Kevään kelirikkoajasta Hämäläinen ennustaa lyhyttä. Tienhoitokunnille hänellä on terveisiä.

– Monesti ollaan turhan jyrkkinä painorajoituksen kanssa. On paljon teitä, mihin voisi hyvin kuorma-autolla ajaa kahteen kertaan, eli viedä ja tuoda koneet metsään hommiin. Siitä ei tulisi sen kummempia jälkiä kuin henkilöautoliikenteestä. Metsästä pystyisi silloin jo hakkaamaan puuta odottamaan kelin paranemista ja kuljetuksia, Hämäläinen sanoo.

Elina Alanne

”Arki korjaa”

21-paikkainen Parikanniemen lastenkoti opettaa arjen taitoja

Ristiinassa Vitsiälässä sijaitseva Parikanniemen lastenkoti on toiminut pitäjässä jo pian 70 vuotta. Tasavuosia juhlitaan vuoden päästä.

– Tässä onkin varmaan ollut ihmettelemistä. Ensin pidimme 60-vuotisjuhlat, sitten 100-vuotisjuhlat ja seuraavaksi juhlitaan seitsemänkymppisiä! naurahti Parikanniemisäätiön toiminnanjohtaja Teuvo V. Riikonen tiistaina Parikanniemen avoimien ovien yhteydessä kertoessaan lastenkodin historiasta.

Erilaiset tasavuosien juhlimiset johtuvat siis siitä, että koko vuosisadan alkupuolella Uukuniemessä nykyisen Venäjän puolella alkanut lastenkotitoiminta täytti jo sata vuotta, Ristiinassa on toimittu vuodesta 1949 saakka.

Nykyisin Parikanniemen lastenkoti muodostuu kolmesta eri asumisyksiköstä, joissa on yhteensä 21 paikkaa huostaan otetuille lapsille ja nuorille. Tällä hetkellä paikat ovat täynnä, kertoi neljä ja puoli vuotta lastenkodin johtajana toiminut Sami Siponen.

– Ominaista toiminnallemme on, että tämä olisi asukkaillemme ihan oikeasti koti. Yleensä meille tulevat lapset ja nuoret ovat täällä pitkään. Monet viettävät täällä koko lapsuuden ja nuoruuden ennen kuin lähtevät sitten omilleen esimerkiksi opiskelemaan.

Arki, sen pysyvyys ja rutiinit. Nämä asiat korostuvat myös eri Parikanniemen työntekijöiden puheissa.

– Aika paljon mennään sloganin ”Arki korjaa” alla. Siihen liittyy niin paljon. Monesti meille tullaan olosuhteista, joissa ei ehkä ole niin sanottuja tavallisen arjen elementtejä ollenkaan. Siitä sitten lähdetään rakentamaan pikkuhiljaa. Eikä se aina tienkään ole helppoa eikä asiat tapahdu äkkiä, vaan ennemminkin se ottaa vuosia, tuumailivat asumisyksiköihin tutustumisen yhteydessä ohjaajat Päivi Orava, Birgitta Mäkinen, Hanna Jokinen ja Saila Liukkonen.

Niko Takala

”Juhlavaelluksella” 150 kilometriä suksilla

Vajaa kuukausi sitten, maaliskuun puolessa välissä ryhmä retkihiihtäjiä starttasi Hetta-järven rannalta rinkat selässä – tai ahkio perässään – kairaan, tarkoituksenaan edetä kolmesta kuuteen päivään kohti ensin Pallasta ja lopulta Yllästä. Kokonaisreitille tuli pituutta yli 150 kilometriä! Mukana seitsemän naisen ryhmässä oli myös neljä ristiinalaista, kun hiihtovaellukselle starttasivat Liisa Irene Särkkä, Päivi Leinonen, Anu Heikkinen ja Riitta Hassinen. Lisäksi matkaseurueeseen kuuluivat Tarja Huuhtanen Imatralta sekä kittiläläiset Anne Mäkitalo ja Maarit Hänninen.

– Reissuun lähdettiin hieman ”revanssihengessä”, kun viimeksi neljä vuotta sitten meiltä jäi reitin maisemallisesti hulppein pätkä menemättä kun keliolosuhteet muuttuivat ihan myrskyisiksi, kertailee Särkkä vaelluksen taustoja.

Ristiinalaisvaeltajat kertovat, että reitillä he yöpyivät sekä varaustuvissa että niin sanotuissa päivätuvissa, joihin ennakkovarausta ei tarvita, mutta niissä toisaalta ei voi olla täysin varma että tilaa löytyy.

Hetasta Pallakselle kolmen päivän reissun hiihtivät Hassinen, Heikkinen sekä ”Kittilän tytöt”. Särkkä, Leinonen ja Huuhtanen jatkoivat matkaa Ylläkselle vielä toisen mokoman. Näin heillä meni vaellukseen kuusi päivää, viisi yötä.

Jälkikäteen kaikki ovat sitä mieltä, että matka kannatti ehdottomasti tehdä.

– Kutsuimme itse tätä juhlavaellukseksi. Siihen oli monia syitä, oli esimerkiksi pyöreitä vuosia ja valmistujaisia ja niin edelleen. Hieno homma että saatiin tehtyä! Kelit oli upeat, ja ryhmähenki oli hyvä. Vaikka meitä oli eri-ikäisiä matkassa, niin sitä ei edes huomannut, naiset hehkuttavat.

Jokos seuraavan vuoden reissu on siis sovittuna?

– No ei vielä ole lukkoon lyöty, mutta onhan siitä puhetta ollut!

Niko Takala

Melkoinen hauki verkossa

Kun Syrjäläisen Jaska tarkasti viime sunnuntaina aamusta kalaverkkojaan Louhivedellä, tuli sieltä ylös saalis, jollaista ei ole hänen yli 50-vuotisen ”kalastajanuralla” tullut.

– Minulla oli siinä verkossa ensin yksi hako, jonka selvittelin siitä. Sitten kun rupesin jatkamaan verkon nostoa, niin ihmettelin että hetkinen, onkos siellä toinenkin hako kun se tuolla tavalla painuu pohjaan. Mutta eipäs ollutkaan kuin iso hauki! Äkkiä tartuin kiinni, ettei se vaan pääsisi putoamaan, mutta kunnolla se oli kiinni, Syrjäläinen kuvailee.

Ristiinan kaupassa ei moisen vonkaleen punnitseminen onnistunut, joten suunta oli tuttavan luokse Majavedelle.

– Siellä digitaalit näyttivät 14,2 kilogrammaa. Pituutta kalalla oli 128 senttimetriä. Yli 50 vuotta piti tosiaan kalastaa että sain yli kymmenkiloisen. Ja sitten menikin näköjään kerralla kunnolla rikki! Syrjäläinen naurahtaa.

– Eikä noita nyt Louhivedestä ole taidettu muutenkaan ihan tuon kokoisia saada. Tämä yksilö tulee päätymään itselle muistoksi, täytettynä toki.

Kalasopan keittoon Syrjäläinen pääsi kyllä muutoinkin, sillä verkoissa oli kaikkiaan kahdeksan muutakin haukea…

Niko Takala

Seurakuntakeskuksen virastopalvelut suljettu

Jo aiemmin varsin pienillä aukioloilla toiminut ja pienijä kävijämääriä kerännyt Ristiinan seurakuntatoimisto sulki ovensa huhtikuun alussa. Viimeisimmäksi virastopalveluita on Ristiinan alueseurakunnassa ollut tarjolla kerran viikossa, aamupäivän verran.

– Kävijämäärän vähyys on suurin syy sille miksi nyt kokonaan luovutaan virastopalveluista. Ja lisäksi on ollut niin, että käyntien syy on suurelta osin ollut muu kuin varsinaiset virastopalvelut, kertoo Ristiinan alueseurakunnan aluekappalainen Pirjo Palm.

Yleisimmät seurakunnalta kysyttävät virastopalvelut liittyvät hautajaisiin tai vihkimiseen.

– Nykyisinhän myös vihkimiseen liittyvän esteettömyyden tutkinnan voi tehdä kokonaan sähköisessä asiointipalvelussa, Palm vinkkaa.

Esteettömyyden tutkintaan käytettävä asiointipalvelu löytyy seurakunnan verkkosivuilta osoitteesta www.mikkelintuomiokirkkoseurakunta.fi

– Ja hyvin moni käytännön asia hoituu jo ihan puhelinkeskustelun perusteella, soitolla ohjeistammekin monesti aloittamaan asian.

Palm sanoo, että virastopalveluiden sulkemisesta on ainakin hänelle tullut varsin vähän palautetta. Aiheesta tehdyssä kyselyssä nousi esiin jonkun verran toivetta palvelun säilymisestä.

– Sinällään ihan ymmärrettävästi toivottiin, että mikäli palvelua tarvitsee, niin sitä olisi tarjolla sitten täällä kotikylällä.

Aluekappalainen korostaa sitä, että kaikki seurakunnan päivittäiseen toimintaan liittyvät palvelut säilyvät Ristiinassa täysin ennallaan. Ja esimerkiksi kaikki työntekijät ovat tavattavissa, kunhan asiasta sopii etukäteen.

– Mikkelin tuomiokirkkoseurakunnan strategiassakin todetaan, että alueseurakunnat aluekappalaisineen ovat nimenomaan alueseurakuntalaisia varten. Siihen ei tule mitään muutosta.

Virastotoiminnalta tyhjiksi jääviin tiloihin tullaan pohtimaan uutta käyttöä.

– Tähän tullaan palaamaan myöhemmin. Jotain ideoita on, mutta virallisesti asiaa ei ole vielä käsitelty, Pirjo Palm toteaa.

Seurakunnan virastoasiointi hoidetaan jatkossa kirkkoherranvirastossa (Savilahdenkatu 20, Mikkeli). Yhteyden kirkkoherranvirastoon saa puhelimitse arkisin klo 9-14 numerosta 0400 143 300 tai sähköpostitse kirkkoherranvirasto.mikkeli@evl.fi.

Niko Takala

”Ei mius’ oo mitää vikkoo”

Teatteriesityksessä käsitellään muistisairautta ja maaseudun autioitumista huumorin keinoin

Hangastajat on tälle vuodelle koottu ryhmä, jonka primus motorina toimii ristiinalainen teatterintekemisen pitkän linjan tekijä Sakari Pipatti, joka on käsikirjoittanut Muistilääkkeen (joka muuten alun perin kulki työnimellä Herra Alzheimer). Käsiohjelmassa näytelmä on nimetty demokraattisesti koko työryhmän yhteisesti ohjaamaksi.

Näytelmän keskiössä on entinen kyläkauppias Paavo (Pipatti), jonka muisti on alkanut pätkiä, eikä hän oikein meinaa esimerkiksi muistaa sellaisia pikkuseikkoja, että kyläkauppa on ollut jo kymmenen vuotta suljettuna, tai että se ”heillä asuva kauppa-apulainen” on oikeasti hänen vaimonsa Kerttu (Piia Ordning). Kerttu on miehestään luonnollisesti huolissaan, ja järjestää Paavon tutkimuksiin. Sinne pääsy ja testien aloittaminen ei kuitenkaan ole ihan yksinkertaista, ja esimerkiksi ensimmäinen Paavon puhelu ”Ensimmäiseen neuvoon” päättyy väärinymmärryksiin kun Paavo kertoo puhelimessa olevalle hoitajalle että ”Ei mius’ oo mittää vikkoo, ja se meillä asuva apulainen lähti ostamaan kaupasta miulle lappilaista ja ihelleen kierukoita”!

Kun kuvioihin liitetään vielä terveydenhoitaja Leena (Taru Rantalainen) ja kunnanlääkäri Saara (Jaana Laasonen), hieman ongelmia pissanäytteen otossa, kyläkaupan ostamista (vai oliko se myymistä?!), niin johan alkaa kuvitteellisen (mutta kovasti kytköksiä todelliseen eteläsavolaiseen entisen itsenäisen kunnan osaan omaavan) kylän elämä ja sen sotesoppa olemaan melkoisen sekaisin…

Edellä mainittujen henkilöiden lisäksi teatteriesityksen tekijäryhmässä ovat mukana Liisa Pipatti, Rauni Karjalainen, Pia Tuhkalainen ja Päivi Engberg.

Muistilääke Hangastenmaan kylätalolla (Parkkilantie 237) su 8.4. klo 18 ja su 15.4. klo 16. Liput 15 e (käteismaksu, hinta sis. käsiohjelman ja kahvituksen). Lippujen varaukset p. 044 3241 720 klo 10-12 ja 15-20.

Niko Takala

Pääsiäisvaellus on ristiinalaisille jo perinne

Todella vaikuttavaa. Näin kuvailivat pääsiäisvaellukselta poistuneet näkemäänsä Ristiinan seurakuntakeskuksella ennen pääsiäistä.

Monelle pääsiäisvaellus on jo perinne.

– Meille tämä on pääsiäiseen kuuluva asia, vaelluksen kiertänyt Ulla Loponen kertoo.

Mukana ollut 14-vuotias Kaisa-tytär oli ensimmäisten pääsiäisvaellusten aikaan 4–5-vuotias. Ulla-äiti kertoo, että aikoinaan tyttärestä oli hyvinkin jännittävää kurkistaa tyhjään hautaan.

– Joo, mä muistan sen, Kaisa Loposta alkaa hymyilyttää.

Ulla Loponen kiittelee, miten pienellä porukalla saadaan Ristiinassa toteutettua hieno elämys.

– Lavasteetkin ovat niin mahdottoman upeita ja tarinan suunnittelu hienoa.

Mikkelin tuomiokirkkoseurakunnan Ristiinan alueseurakunnan diakonissa Reetta Sirkiä ja nuorisotyönohjaaja Jukka Taivalantti toteavat, että pääsiäisvaellus on kieltämättä aina iso urakka.

– Iltaisin homman pyörimiseen tarvitaan 13 roolihenkilöä sekä oppaat, Sirkiä laskee.

Ensimmäinen vaellus järjestettiin vuonna 2008. Nyt pääsiäisvaelluksella oltiin Ristiinassa kuudetta kertaa.

– Joka vuosi tätä ei järjestä mitenkään, toteaa idean ja toteutuksen Pieksämäeltä Ristiinaan aikoinaan tuonut Taivalantti.

Elina Alanne

Liikunta lisää työpajoilla yhteisöllisyyttä

Sekä Pellosniemellä Työpaja Tarinassa että Mikkelin kaupungin Nuorten työpajoilla kannustetaan asiakkaita liikkumaan

Liikunnalla on valtava merkitys työkyvyssä. Liikkumiseen kannustetaan myös Pellosniemellä toimivassa Työpaja Tarinassa.

– Mielikin pysyy virkeänä, kun liikkuu, Tarinan työvalmentaja Jari Hämäläinen toteaa.

Hämäläinen kertoo, että työpajan asiakkaita ei ole vaikea saada mukaan liikkumaan ja retkille.

– Meillä on esimerkiksi kerran viikossa sählyvuoro, Hämäläinen kertoo.

Sählyvuoron oppeja testattiin viime viikon keskiviikkona Kisakaaressa järjestetyssä sählyturnauksessa.

Turnaukseen osallistuivat Mikkelin työttömien, Toimintakeskuksen ja nuorten työpajojen joukkueet. Lisäksi ristiinalaisilla Työpaja Tarinalla ja Välittämisenpaikka Telluksella oli yhteinen joukkue.

– Ennen kaikkea tämä on meille sosiaalinen tapahtuma. Kivaa yhteistoimintaa, jota ei oteta turhan vakavasti, Hämäläinen sanoo.

Samaa sanoo Mikkelin kaupungin nuorten työpajojen yksilövalmentaja Päivi Kosonen.

– Tämä tuo yhteishenkeä, yhteisöllisyyttä, mikä on hirveän tärkeää. Työpajan lisäksi kaikilla nuorilla ei ole muuta sosiaalista kontaktia, Kosonen sanoo.

Elina Alanne

Hangastenmaalle syntyy frisbeegolf-rata

Ristiinassa on tarkoitus päästä heittämään yhdeksänväyläiselle frisbeegolf-radalle vielä tämän vuoden aikana. Hangastenmaalle syntyvän radan suunnitelmaa oltiin viimeistelmässä sunnuntaina kylätalon takana avautuvan hiihto-/ulkoilureitistön maisemaan.

– Onhan tämä homma ollut varmaan jo reilun vuoden ollut ajatuksen tasolla hautumassa. Viime syksynä oli sitten jo alustava suunnitelmakin olemassa, mutta sitten tuli nuo kylätalon kiireet (valmistui juuri viime syksynä), niin tämä vähän jäi, kertailee rataa suunnittelemassa ollut kyläaktiivi Timo Pöntinen.

Projektin pienimuotoisen viivästymisen voisi nähdä myös positiivisena seikkana. Nimittäin nyt radan suunnitteluun saatiin mukaan entinen kyläläinen, nykyisin lajin aktiivinen kilpaharrastaja, Team NBDG:tä edustava Riku Tähtinen.

Heittämisosaamisen lisäksi vuodesta 2010 lajia harrastaneella Tähtisellä on myös jo meriittiä suunnittelupuolelta. Järvenpäässä kouluille tehtyjen ratojen lisäksi hän on ollut mukana kisarataa suunnittelemassa Pieksämäen Partaharjulle.

Hangastenmaalle hän sanoo tulleensa apuun paitsi ex-ristiinalaisena, niin yhtälailla myös lajin eetoksen mukaiseen toimintaan.

– Lajissa ylipäätään on tosi tärkeää että puhalletaan yhteen hiileen. Pyritään edistämään laji-spirittiä.

– Hyvä tästä varmasti tulee. Yksi asia mikä itseäni on lajissa miellyttänyt, niin tämä soveltuu tosi hyvin koko perheen harrastukseksi. Tämäkin rata on nyt siten suunniteltu, että tämän pääsee kiertämään vaikka lastenvaunujen kanssa, Pöntinen sanoo.

Milloinkas sitten olisi jo tarkoitus päästä pelaamaan?

– No ei tässä mitään tarkkaa taideta lähteä lupaamaan. Mutta kesän aikana on joka tapauksessa tarkoitus saada työt tehtyä, tulevat talkoolaiset ynnäävät.

Niko Takala

Kaupunginhallitus kiersi Ristiinaa

Mikkelin kaupunginhallituksen jäsenet olivat viime viikon torstaina Ristiinan aluejohtokunnan kutsuttuina vieraina pitäjässä. Kierros alkoi Metsälinnasta, ja kulki päivän mittaan koulukeskuksen, vanhan sotakoulun, Linnaniemen asuinalueen, Pelloksen tehtaiden sekä Kuomiokoski Oy:n kenkätehtaan kautta.

Vierailun aluksi aluejohtokunnan puheenjohtaja Ari Hämäläinen kertoi lyhyesti Ristiinan historiasta sekä nykypäivän tilanteesta. Unohtamatta tietenkään aluejohtokunnan toivomuksia kaupungin suuntaan toimintaedellytyksiin liittyen.

– Kaupungin organisaatiouudistuksen yhteydessä menivät uusiksi myös aluejohtokuntien toimintamallit. Uudistuksessa ei varmastikaan ole kaikki suinkaan huonoa, mutta meidän mielestä siellä muutamia valuvikoja on, joita toivottaisiin korjattavaksi. Näistä yksi on se, että toivottavasti jatkossa aluejohtokuntien budjetit jyvitetään jotenkin alueiden asukaslukujen mukaan, Hämäläinen toivoi.

Yleisesti ottaen hän kuvaili vuoden 2013 alusta voimaan tullutta kuntaliitosta joka tapauksessa ”onnistuneeksi jutuksi”.

– Vaikka jotain asioita etukäteen vähän jopa pelättiin, niin eipä ainakaan minun korviini ole juuri negatiivista palautetta tullut.

Aluejohtokunnan strategiaan liittyen Hämäläinen lähetti kaupungille Ristiinan terveiset muun muassa siitä, että täällä toivottaisiin alueen yleiskaavan nytkähtäminen eteenpäin ja vihdoin pääsevän lopulliseen päätöksentekoon.

– Ja sitten kirkonkylän kehittämiseen liittyen olisi varmasti hyvä selvittää tuo niin sanotun Olga Kokkosen tontin rakentamismahdollisuudet esimerkiksi kerrostalon osalta. Ja tietenkin biohiilipellettitehtaan toteutumista pitää edistää kaikin keinoin.

Kaupunginhallituksen puheenjohtaja Markku Aholainen (sd.) piti Ristiinan liittymistä Mikkeliin hyvänä asiana.

– Jo silloin 20 vuotta sitten kun alueen kuntaliitoksia tehtiin, minä pidin Ristiinaa ihan ykköskuntana liitoksen osalta. Silloin ei liitosta tullut, mutta onneksi nyt myöhemmin tuli.

– Tässäkin liitoksessa tulee muistaa, että ei pitäisi mennä mihinkään Mikkeli – Ristiina –vastakkainasetteluun. Kaikki mitä Ristiinassa kehitetään, kehittää koko Mikkeliä, Aholainen muistutti.

Aluejohtokuntien hän kehui tekevän erinomaisen tärkeää työtä ”etenkin kauempana torista asuvan asukkaan näkökulmasta”.

– Käytännössähän kaikki aluejohtokuntien toteuttama toiminta ja tapahtumat ovat olleet kaupungin strategian mukaisia osallisuutta lisääviä hankkeita ja investointeja. Aluejohtokuntien byrokratian ja esimerkiksi sihteeriresurssin riittävyyteen pitää nyt saada keinoja.

Aholaista kutkutti Ristiinassa myös matkailulliset mahdollisuudet.

– Astuvansalmen kalliomaalaukset tulee ilman muuta huomioida entistä vahvemmin. Ja nyt kun tehdään GeoPark –selvitystä, niin siinä yhteydessä varmasti näin tehdäänkin. Pitää kuitenkin muistaa se, että se on vain yksi kohde, joka tarvitsee muita kohteita ja palveluita ympärilleen ollakseen entistä houkuttavampi.

Niko Takala

Yhdessätekemisen voimaa

Valtakunnallinen Nuorisoseurajuhla pidettiin toissa lauantaina koulukeskuksen Setälä-salissa.

Tervetulosanoissa Ristiinan nuorisoseuran puheenjohtaja Tanja Puustinen-Kiljunen nosti esille esimerkiksi eri seurojen välisen yhteistyön.

– Meillä tämä on konkreettisesti näkynyt yhteistyönä Suomenniemen ja Pertunmaan seurojen kanssa. Ja sitä yhteistyötä tullaan jatkamaan.

– Minun nähdäkseni tällaisten pienten seurojen osalta yhteistyö on edelletys toiminnan jatkumiselle ja sille ettemme näivety. Seurojen välillä olevat erilaiset toimintakulttuurit voivat olla haaste, mutta niitä ei pidä pelätä, vaan pitää vain tarttua härkää sarvista!

Puheenjohtaja kävi lyhyesti läpi myös seuran historiaa, sekä nosti esiin lastenteatteriin panostamisen.

Harrastus, joka kantaa

Juhlapuheen tilaisuudessa piti maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä (kesk.), niin ikään nuorisoseuralainen henkeen ja vereen.

– Kun tähän toimintaan lapsena tai nuorena lähtee mukaan, ei voi mitenkään arvata mitä valmiuksia nuorisoseuratoiminta antaa ja mitä mahdollisuuksia se voi tarjota. Itse olen tästä elävä esimerkki, en kuuna päivänä voisi olla tässä nykyisessä tehtävässäni, mikäli en olisi nuorisoseuratoiminnassa mukana, ministeri ja Koirakiven nuorisoseuran jäsen sekä Suomen nuorisoseurojen kunniajäsen pamautti.

Leppä nosti myös useampaankin otteeseen esille yhdessä tekemisen merkityksen.

– Yhteistä tekemistä yhdessä. Sehän on ollut koko järjestön toimintaperiaate perustamisesta saakka. Ja se näkyy oivasti myös täällä, sekä tässä juhlassa, että tässä hienossa seurojen välisessä yhteistyössä.

Palkintoja

Vuoden nuorisoseurana palkittiin Lahden tanhuujat ja Vuoden nuorisoseuralaisena Sini Hirvonen Nuorisoseura Karjalan nuorista. Tunnustuksen olivat jakamassa Suomen Nuorisoseurojen liiton puheenjohtaja Ragni Reichardt sekä pääsihteeri Antti Kalliomaa.

Valtakunnallisten palkintojen lisäksi myös Ristiinan Nuorisoseuran ansioituneille jäsenille jaettiin järjestön tunnustuksia. Hopeisen ansiomerkin saivat Ritva Argillander (Pertunmaan nuorisoseuran pj, Ristiinan seuran hakema tunnustus), Jarmo Koivumäki, Arto Paasonen, Teuvo Gynther ja Päivi Orava. Kupariset ansiomerkit saivat Hannu Laamanen ja Marko Taivalantti. Kupariset tunnustusmerkit matkasivat Sini Käräjämiehelle, Raimo Lindille, Anne Mäkeläiselle ja Hannu Räsäselle. Lisäksi aktiivisina toimijoina useita vuosia mukana olleet lavastusmestari Mikko Puhakka ja kapellimestari Arto Kivekäs muistettiin Ristiinan nuorisoseuran kunniatauluin ja kukkakimpuin.

Niko Takala

Kirkonkylälläkin saa ajaa asiointitaksilla

Ristiinan taajamassakin asuvat voivat käyttää liikkumiseensa asiointiliikennettä. Tämä tarkoittaa, että tiettyinä päivinä kulkevan taksin voi pyytää noutamaan kotoa esimerkiksi kauppaan. Matka maksaa joukkoliikenteen kertamaksun.

Asia kävi ilmi, kun Ristiinan aluejohtokunta kysyi kaupungilta, voisivatko linja-autot ajaa Juurilahdentien kautta. Näin Muurikissa ja Linnaniemessä asuvilla ei olisi niin pitkä kävelymatka bussipysäkille, eikä kylän palveluihin.

– Vanhukset asuvat entistä pidempään kotona, eikä kaikilla ole autoa, perustelee kuntalaisilta noussutta toivetta Ristiinan aluejohtokunnan puheenjohtaja Ari Hämäläinen.

Hämäläinen toteaa, että kukaan ei varmastikaan ole osannut tähän mennessä käyttää asiointiliikennettä taajama-alueella. Tietoa siitä, että sitä saa käyttää, ei ole ollut. Samaa sanoo taksiyrittäjä Raimo Partio.

– Ei ole kukaan älynnyt kysyä, emmekä me yrittäjätkään ole asiasta tienneet. Mutta ihan hyvin minä ainakin ehtisin näitä ajoja ajaa aamulla kyliltä tulevan kyydin jälkeen, Partio toteaa.

Ristiinan alueen asiointiliikennettä ajaa kolme taksiyrittäjää. Kaupungin nettisivuilla kerrotaan, että kaikki autot ajavat torstaisin. Käytännössä ajoja on kuitenkin tiistaista torstaihin.

– Yksi päivä osoittautui täysin mahdottomaksi. Esimerkiksi terveyskeskus ja muut palvelut ruuhkautuisivat suotta yhtenä päivänä, taksiautoilija Reijo Trygg kertoo.

Asiointitaksi pitää tilata ajoa edellisenä päivänä viimeistään kello 16. Taksi hakee sovitusta paikasta.

– Jos kyytiläisiä ei ole, niin emme aja. Joskus talvella voi olla sellainen tilanne, mutta yleensä aina on kulkijoita, Trygg toteaa.

Partio harmittelee, että ihmiset tietävät liikenteestä huonosti.

– Suurlahden suunnallakaan eivät kaikki taida tietää tällaisesta mahdollisuudesta.

Aluejohtokunta kysyy vielä busseista

Ristiinan aluejohtokunta aikoo vielä tehdä lautakunnalle aloitteen, että muutama bussi ajaisi Juurilahdentien kautta.

– Kaupungin joukkoliikenneinsinööri Liisa Heikkinen ei näyttänyt asialle vihreää valoa mutta kysytään useammaltakin ihmiseltä, aluejohtokunnan puheenjohtaja Ari Hämäläinen toteaa.

Heikkinen perusteli, että Mikkeli–Ristiina–Pellos-linjaa ajetaan isoilla busseilla, jotka eivät mahdu Juurilahdentielle. Linjan on myös tarkoitus olla mahdollisimman nopea. Hämäläinen miettii, että eihän kaikkien bussien tarvitse kiertää pidempää reittiä, mutta yksi vuoro sekä aamu- että iltapäivisin olisi jo hyvä.

– Muutenkin Ristiinasta on toivottu enemmän bussivuoroja Mikkelin välille, Hämäläinen sanoo.

Elina Alanne

Ristiinan asiointiliikenne

Tiistaisin Suurlahden suunnasta taksi Raimo Partio p. 0400 485 022

Tiistaisin Himalanpohjasta taksi Arto Syrjäläinen p. 0400 455 242

Keskiviikkoisin Kuomiokoskelta taksi Raimo Partio p. 0400 485 022

Keskiviikkoisin Hangastenmaalta taksi Reijo Trygg p. 0500 259 735

Torstaisin Hietasen suunnasta taksi Raimo Partio p. 0400 485 022

Kyyti pitää tilata liikennöitsijältä viimeistään ajoa edeltävänä päivänä klo 16 mennessä.

Piristystä odotellessa

Asuntokaupassa mennään edelleen ”käsijarru päällä”

Yleinen taloustilanne on kohentunut varsinkin valtakunnallisesti, mutta myös Itä-Suomessa ja Etelä-Savossakin. Esimerkiksi työllisyystilanne on maakunnassa huomattavasti paremmalla tasolla kuin vuoden tai kahden takaiset luvut. Silti edelleen eräässä kansalaisten ”taloususkoa” mittaavalla tasolla mennään Etelä-Savossa ja Mikkelin seudullakin hieman laahaten. Nimittäin asuntokaupan osalta.

Ristiinassa toimivat kiinteistönvälittäjät uskovat pieneen piristymiseen tänä vuonna, mutta suurempi loikka vaatisi odotettavissa olevia suurempia harppauksia alueen elinvoimassa. Yleisesti voisi sanoa, että tunnelmat alalla eivät ole apeat, mutta talouskasvun mukanaan tuomaa piristysruisketta joudutaan yhä odottamaan.

– Mikkelissä aivan keskusta-alueella torin lähettyvillä on kysynnässä kasvua, mutta käytännössä kaikkialla muualla hyvin hidasta on, kuvailee ristiinalaisen AK-Asuntojen yrittäjä, kiinteistönvälittäjä Ari Korhonen.

Korhonen arvelee, että vaikka pientä talouskasvua tälläkin alueella on, niin pitkän taantumakauden jälkeen ihmiset ovat vielä aavistuksen varovaisia tekemään ratkaisuja.

– On ehkä vähän sellaista uskon puutetta. Tai ainakin niin, että odotellaan ikään kuin varmistusta että lähteekö talous varmasti kiipeämään. Tai että onko tämä uusi työpaikka nyt varmasti pysyvä, ja tämän tyyppisiä asioita.

Hänen mukaansa myös pankkien kiristynyt lainapolitiikka näkyy asuntokaupan hiipumisena. Korhoselta Finanssivalvonnan tuore lainakaton kiristämispäätös (heinäkuun alusta alkaen lainaa voi myöntää enintään 85 prosenttia asunnon arvosta, ensiasunnon ostajalla lainakatto säilyy 95 prosentissa) ei saakaan kiitosta. Hänen mielestään lainan ottaja ja lainoittaja kyllä kykenevät tekemään tarvittavat riskianalyysit.

– Minusta tällaista voisiko sanoa holhousta pitäisi päinvastoin keventää. Asuntokaupassa puhutaan kuitenkin niin suuresta sisämarkkinavaikutuksesta. Asuntokaupalla on merkittävät välilliset vaikutukset esimerkiksi autokauppaan, huonekalukauppaan sekä vaikkapa remontteihin ja saneerauksiin, Korhonen luettelee.

– Itsellänikin on ollut useita asiakkaita, joilla olisi ollut halu tehdä asuntokauppa, mutta rahoitus on jäänyt tiukasta sääntelystä kiinni. Joka on sinällään vähän nurinkurista, kun samaan aikaan henkilö joutuu ehkä maksamaan vuokraa enemmän kuin mitä hän maksaisi lainanlyhennyksiä omasta asunnosta!

Vuokra-asunnoista puheen ollen, niiden kysynnän kasvu on Korhosen mukaan ollut eräs merkki siitä, että talouskasvua ja työpaikkojen lisääntymistä on ollut.

– Jotain lisää elin- ja vetovoimaa tarvittaisiin varmaankin, jotta se siirtyisi myös asuntokauppojen puolelle. Esimerkiksi se paljon odoteltu biohiilipellettitehdas.

Patoutumaa on

Samoilla linjoilla asuntokaupan vilkkaudesta ovat Sp-Kodin välittäjät Pauli Forsblom ja Aulis Ahonen. He molemmat uskovat, että kauppojen ketjuuntuminen lähtee kyllä aikaa myöten purkautumaan.

– Patoutumaa varmasti on. Sitä mukaa kun yleisen taloustilanteen kehitys vaikutus alkaa tuntua täälläkin, niin varmasti se näkyy asuntokaupassakin.

– Ja onhan sellaista ennakoivaa vilkastumista jo näkynyt, esimerkiksi asuntonäytöissä. Veikkaisin myös että mökkipuolella käänne tapahtuu jo aiemmin, Ahonen ynnäilee.

Heidän mukaansa asuntokaupan piristymisen puolesta puhuvat myös yhtäältä melko korkea vuokrataso ja toisaalta edelleen matalalla oleva korkotaso.

– Sekä ihan se perustavaa laatua oleva ajatus siitä, että kyllähän useimmille ihmisille oma asunto tai talo on se tahtotila. Totta kai esimerkiksi nämä vakuus- ja omarahoitusosuusasiat vaikuttavat omalta osaltaan, eikä tätä monelle elämän suurinta investointia ihan heppoisesti tehdä, mutta ilman muuta uskotaan vilkastumiseen. Takana on kuitenkin pitkä taantuma, ja nyt eletään nousukautta, miehet muistuttavat.

Mökkikauppa valopilkkuna

Suur-Savon OP-Kiinteistökeskuksen kiinteistönvälittäjä Seppo Rantalainen arvelee kollegoidensa tavoin asuntokaupan pysyvän varsin maltillisella tasolla myös kuluvana vuonna. Hän kuitenkin näkee positiivisena signaalina mukavan kehityksen vapaa-ajan asuntojen puolella.

– Realismia lienee ennustaa, että asuntokauppa  tulee olemaan täällä meidän seudulla, kuten oikeastaan koko Itä-Suomessa, jatkossakin vaatimatonta. Mikkeli ei ole kasvukeskus, päinvastoin maakunnassa ollaan väestömäärissä miinuksen puolella.

Pieninä mahdollisuuksina hän näkee seudulle paluumuuttoa tekevät henkilöt, pääosin eläkeläiset, sekä digitalisaation, joka mahdollistaa osan työtehtävistä siirtämisen vaikkapa pääkaupunkiseudulta tänne.

Selkein valopilkku löytyy kuitenkin vapaa-ajan asuntojen menekistä.

– Mökkikaupassa viime vuosi oli parempi kuin 2016, ja uskallan kyllä veikata että tämä vuosi tulee olemaan vilkkaampi kuin 2017. Kappalemäärissä uskon sellaiseen 5-10 prosentin kasvuun.

Mökkien osalta menekkiä kasvattaa taloustilanteen koheneminen erityisesti niillä alueilla (varsinkin pääkaupunkiseutu), joilta mökkejä ostetaan.

– Toinen seikka on se, että ne henkilöt, jotka ovat ostaneet mökkinsä 1960-1970-luvuilla, alkavat olla sen ikäisiä, että he myyvät vähälle käytölle jääneitä mökkejään pois. Ja nämä mökit ovat useimmiten erittäin upeilla paikoilla, joten niille on kysyntää, vaikka rakennukset eivät ihan nykystandardeja täyttäisikään, Rantalainen tietää.

Niko Takala

Ilmanvaihdon puhdistus raikastaa sisäilmaa

Suodattimien ja venttiilien lisäksi myös koko kanavisto tulee puhdistaa aika ajoin

Kevätpuuhien listalle kannattaa lisätä ilmanvaihtolaitteiden puhdistus. Kuiva ilma nostaa katupölyn sekä esimerkiksi siitepölyn ilmanvaihtokoneisiin. Ilmanvaihtokoneen, sen suodattimien puhtaanapito varmistaa sisäilman raikkauden. Myös koko ilmanvaihtokanavisto on syytä aika ajoin puhdistuttaa. Hyvin toimiva ilmanvaihto edellyttää, että järjestelmä pidetään puhtaana sekä rakennusaikana että sen jälkeen. Se merkitsee suodattimien säännöllistä puhdistusta ja niiden vaihtoa vähintään vuoden välein sekä kanaviston puhdistusta kerran kymmenessä vuodessa.

Eri ilmanvaihdon kanssa työskentelevät asiantuntijat kuten myös alan tuotteita ja palveluita tarjoavat yritykset suosittelevat, että ilmanvaihtokoneen suodattimet olisi hyvä vaihtaa kahdesti vuodessa. Aivan vähimmäisvaatimuksena pidetään tuota edellä mainittua yhtä kertaa vuodessa. Erityisen tärkeänä suodattimien vaihtoa pidetään keväällä, (siite)pölykauden alla. Suodattimien vaihdon yhteydessä on hyvä tehdä myös ilmanvaihtoventtiilien puhdistus, muistaen kuitenkin varoa muuttamasta niiden asetuksia, jotka on tehty ilmamäärien mittauksen yhteydessä.

Omakotiasuja vastaa luonnollisesti itse ilmanvaihtojärjestelmän puhdistamisesta ja suodattimien vaihdosta. Taloyhtiöissä tehtävät on voitu sopia huoltoyhtiön hoidettavaksi, mutta asiasta kannattaa varmistua, jollei ole aivan varma. Vuosikausia puhdistamatta ollut iv-järjestelmä heikentää nimittäin merkittävästi sisäilman laatua.

Kymmenessä vuodessa likaa kertyy

Järjestelmän omatoimisen huollon lisäksi koko ilmanvaihtokanaviston puhdistusta asuintiloissa suositellaan suoritettavaksi kerran kymmenessä vuodessa. Allekirjoittaneella tämä kyseinen projekti tuli ajankohtaiseksi viime vuoden puolella, kun asumista talossamme tuli tuo mainittu kymmenen vuotta täyteen.

Joten ei muuta kuin puhelin käteen, ja tilaamaan kyseinen palvelu Ristiinassa jo pitkään toimineelta RT-Nuohous –yritykseltä. RT-Nuohouksen yrittäjät Vesa Laitinen ja Kimmo Rötkö sapuivat laitteineen paikalle sovittuna päivänä syksyllä, ja homma hoitui muutamassa tunnissa.

– No, tulehan katsomaan minkä verran möhnää sinne on vuosien varrella kertynyt! Laitinen kehottaa kun hän vie alipainelaitteiston suodatinta ulos puhdistettavaksi.

Ja kyllä, onhan se sen näköinen, että tuosta likamäärästä ilmanvaihtokanavissa on varmasti syytä päästä eroon.

Laitinen ja Rötkö arvioivat, että keskimäärin kymmenen vuoden puhdistusväli on normaaleissa asuinrakennuksissa riittävä. Tiettyjen, esimerkiksi ravintolakäytössä olevien, rakennusten osalta puhdistusväli on toki tiheämpi. Asuinrakennuksissakin kannattaa pohtia tilannetta esimerkiksi sen mukaan, onko talo vaikkapa hyvin vilkkaasti liikennöidyn tien varrella, jolloin tiepölyä voi kulkeutua huomattavasti tavallista enemmän ilmanvaihtokanaviin.

Paikallisten alan yrittäjien mukaan silloin tällöin kuulee tarinoita siitä, miten tällä(kin) alalla on tehty niin sanottua ”pelottelukauppaa” kiertävien toimijoiden osalta. Muita toimijoita RT-Nuohouksen miehet eivät suoraan lähde arvostelemaan, mutta kommentoivat yleisellä tasolla.

– Ainakin silloin kannattaa varoituskellot soida, jos palvelua yritetään myydä kovalla kiireellä ja vedotaan vaikkapa terveysriskeihin. Joka tapauksessa aina on hyvä pyytää ainakin tarjous useammalta taholta, niin näkee sitten hinnankin osalta, että liikutaanko normaalilla tasolla, Laitinen ja Rötkö pohtivat.

Niko Takala

Ohjeistusta ilmanvaihdon puhdistuksiin

 Ilmanvaihdon suodattimet

• Katkaise ilmanvaihtokoneen virta ja varmista, ettei kukaan vahingossa pääse käynnistämään konetta puhdistuksen aikana. Tarkista koneeseen tulevan ulkoilman ja huoneista poistettavan ilman suodattimien puhtaus. Vaihda likaantuneet suodattimet. Vaihtoväli kannattaa pitää riittävän lyhyenä, sillä likaantuminen aiheuttaa ilman virtaukselle vastusta, joka vähentää ilman vaihtumista asunnossa.

 Ilmanvaihtokoneiden levylämmönsiirtimen puhdistus

• Irrota ilmanvaihtokoneen levylämmönsiirrin valmistajan ohjeiden mukaan ja pese se vedellä laimennetulla astianpesuaineella. Huuhtele runsaalla vedellä. Pese myös ilmanvaihtokoneen sisäpuoliset pinnat. Kuivaa lämmönsiirtimen ulkopinnat ja asenna siirrin takaisin paikoilleen.
• Jos huoneistossa on vain koneellinen poisto, korvausilmasäleikköjen puhdistus ja niiden suodattimien vaihto riittää kevättoimiksi.

Poistoilman venttiilien puhdistus

• Irrota pyöreät, lautasmalliset venttiilit pyörittämällä niitä ulkokehältä. Huom! Älä muuta keskiosan asentoa. Pese venttiilin pinnat miedolla saippuavedellä. Laita venttiili takaisin.

Lähde: LVI-Tekniset Urakoitsijat ry

Mökkiläinen etsii ja arvostaa hyvää palvelua

Vapaa-ajan asukkaita autetaan nyt löytämään helpommin tekijä remontille tai muita palveluita mökille. Kun puitteet ovat kunnossa, mökillä viihtyy pidempään.

Mökkiläinen tarvitsee remonttimiestä tai siivouspalvelua mutta ei tiedä, mistä sitä etsisi. Netin selaaminen ei aina tuo tuloksia ja puhelinluettelossa tiedot ovat vanhentuneita. Näihin tilanteisiin Mikkelin seudulla värvättiin ihminen mökkiläisten avuksi.

Mökit kuntoon -neuvontapalvelun koordinaattori Anne Innanen auttaa vapaa-ajan asukkaita erilaisissa tilanteissa.

– Toiminnan taustalla on ajatus, että mökit eivät olisi tyhjillään vaan sinne saadaan elämää. Kun mökillä on hyvä olla, siellä myös viihdytään pidempään, Innanen kertoo.

Ristiinalaiselle Pasi Kiljuselle on tuttua, että mökkiläiset etsivät palveluita. Kyselyjen perusteella syntyi runsas vuosi sitten hänen yrityksensä Mökkitalkkari Pasi Tapio.

– Aina joku kysyi, kukahan tekisi remonttia tai muita hommia. Seurailin vähän aikaa, että mökkitalkkarille taitaa olla tarvetta. Hyvin on ensimmäinen vuosi mennyt, aiemmin kirvesmieheksi kouluttautunut ja Pelloksen tehtailla pitkän uran tehnyt Kiljunen kertoo.

Joskus mökillä viihtymistä voi haitata tilusten huono kunto. Tuolloin Mökit kuntoon -koordinaattori Innasen voi kutsua paikan päälle. Hänen kanssaan voi miettiä yhdessä, miten mökkiä kohentaa ja kuka sen voisi tehdä.

– Toiminta lähtee aina asiakkaan tarpeesta. Esimerkiksi perinnöksi saadusta mökistä seuraava sukupolvi ei usein halua työleiriä, vaan he haluavat ostaa tiettyjä palveluita, Innanen toteaa.

Innanen auttaa myös heitä, joita kiinnostaa oman mökin vuokraaminen.

– Voin neuvoa vuokrauskanavia sekä siinä, mitä mökissä kannattaa ottaa huomioon. Lisäksi etukäteen kannattaa selvittää myös jo verotusta ja muita raha-asioita.

Monelle oma mökki on pyhä ja sitä ei vuokrata. Innanen muistuttaa, että joskus esimerkiksi muutaman kesän vuokraustoiminta saattaa olla järkevää.

– Mökillä voi olla tulossa investointeja, joihin omistajalla ei heti ole rahaa. Muutaman kesän vuokraamalla voi saada remontin tehtyä ja paikat parempaan kuntoon.

Jo noin 50 yritystä mukana

Mökit kuntoon -hanke on koonnut noin 50 yrityksen tiedot. Lisäksi Innanen neuvoo myös kuntien lupa- ja muissa asioissa.

– Kaikenlaisissa asioissa saa olla yhteydessä. Jos meillä ei vielä ole vinkata sopivaa palveluntarjoajaa, niin autan löytämään sellaisen.

Yrittäjiltä Innanen on kuullut, millaisia toiveita vapaa-ajan asukkailla voi olla.

– Esimerkiksi vinkkejä lastenhoitopalveluista on kysytty. Itseäni tämä toisaalta yllätti. Tarkemmin ajatellen on ihan ymmärrettävää, että jos mökillä ollaan pitkään, niin aikuisten on mukava päästä vaikka kesäteatteriin. Vieraalla seudulla lastenhoitajaa voi olla vaikea löytää.

Mökkikausi vilkastuu Ristiinassakin hiljalleen, kun aurinko alkaa lämmittää. Mökkitalkkari Pasi Tapio kertoo, että moni on jo soitellut erilaisista hommista, joihin ryhdytään, kun lumet sulavat.

– Vähän jo jännittää, että ehtiikö sitä sitten ollenkaan kotiin, kun lumet lähtevät, yrittäjä nauraa.

Mökkitalkkari toteaa, että Ristiinan seudulla mökit ovat usein erittäin hyvässä kunnossa mutta omistajat alkavat olla iäkkäitä.

– On todella hyvä, että he löytävät, millaista apua on saatavilla, jos oma jalka tai käsi ei enää ihan entiseen tapaan nouse.

Tietoa Mökit kuntoon -pilotista ja mukana olevista yrityksistä löytyy nettisivulta www.laiturilla.fi

Elina Alanne

Valtuutetut päiväkotivierailuilla

Ristiinan päiväkodilla lapsiryhmät täynnä – lisätilaa haetaan parakista

Mikkelin kaupungilla on meneillään ”projekti”, jonka tavoitteena on saada kaupunginvaltuutettuja vierailemaan varhaiskasvatuksen yksiköissä. Ristiinassa erityisesti paikallisia valtuutettuja on kutsuttu käymään päiväkodilla.

Tiistaiaamuna päiväkotiin kävivät tutustumassa Mikko Siitonen (vihr.) ja Paavo Puhakka (kok.). Heistä Siitosella on nuorempi lapsi päiväkodissa. Puhakalla puolestaan lapset ovat ohittaneet päiväkoti-iän ”tovi sitten”.

Päiväkodin vs. johtaja Jaana Vartiainen kertoo, että päiväkodilla on tällä hetkellä yhteensä noin 90 lasta, henkilökuntaa on kolmisenkymmentä.

– Tämä vuoden alku on ollut aika suihketta. Lapsia on tullut aika paljon uusia joulukuusta lähtien, varsinkin tuntuu että alle kolmevuotiaita on tullut ”ovista ja ikkunoista”! hän naurahtaa.

– Ja kun ryhmät ovat aika lailla täynnä, niin tuohan se omia haasteitaan. Syksystä alkaen ryhmiin tulee vielä lisää lapsia ja samaan aikaan jää kaksi perhepäivähoitajaakin eläkkeelle, niin tarvitsemme lisätilaa.

Vartiainen iloitseekin siitä, että kaupunki on luvannut Ristiinaan yhden uuden parakin lisätilaksi. Sen tarkemmasta sijoituspaikasta ei vielä ole sovittu, mutta päiväkodin johtajan mielestä luontainen paikka olisi päiväkodin pelikentän viereinen tila, jolloin melko pienellä vaivalla saisi piha-alueen yhteneväiseksi nykyisten alueiden kanssa.

Niko Takala

Lottakioski palveli Kääriäisen kulmalla

Julkaisimme Ristiinalaisessa viime viikolla Eila Lepistön arkistosta vanhoja kuvia niin sanotusta Kääriäisen kulmasta. Saman paikan historiaan liittyy kiinteästi myös ”Lottakioski”, myös ainakin nimellä ”kulmakioski” tunnettu rakennus, jossa toimi Lotta Svärd –järjestön Ristiinan osaston kioski sotavuosina. Ohessa löytyy muutama kuva kioskista, myös nämä kuvat ovat Lepistön kotialbumista. Ainakin toinen Lepistön hallussa olleista kuvista löytyy myös Ristiinan historia II –teoksesta, jossa kuvaajatiedoksi on nimetty Anja Vähämäen kokoelma.

Pökkäänlahden rannalla kauppias Albin Kääriäiseltä vuokratulla maalla sijainnut kioski oli Lotta Svärd –yhdistyksen omana. Järjestön hoidettavana kioski aloitti toimintansa elokuussa 1940. Kioskia hoiti yksi palkattu lotta vapaaehtoisten avustajien tukemana. Toiminta jatkui aina välirauhaan saakka, joka solmittiin 1944. Tuolloin rauhansopimuksen ehtojen mukaisesti suojeluskuntatyön ohella Lotta Svärd –järjestö lakkautettiin.

Teoksessa Ristiinalaisten sotavuodet 1939-1945 Tyyne Savander kertoo, että Lottakioskin valmistuttua Ristiinaan, hänellä oli kunnia päästä hoitamaan sitä.

– Kioski oli Ristiinaan modernein rakennus. Liikenne oli vilkasta ja asiakkaita paljon. Tuleva mieheni Nestor Savander oli veljensä Villen kanssa rakentanut kioskin urakalla. Kioskia hoitivat kokonaan lotat. Kolme lottaa oli vuorollaan työssä, ja minä olin emäntä, Savander kertoo ”Lottamuistoja” –kirjoituksessaan.

Tyyne Savander mainitsee muun muassa vuoden 1941 alkukesästä, jolloin paikkakunnalle alkoi saapua paljon evakoita. Hän kuvailee elämän olleen ”yhtä myllyä” aina juhannukseen saakka.

– Kioskille anottiin aukiololupaa kolmeksi viikoksi ympäri vuorokauden kesäkuun puolen välin jälkeen. Oli niin vilkasta, kun evakot tulivat ja joukot läksivät jatkosotaan, Savander kirjoittaa.

Hän kertoo kirjoituksessaan myös siitä, kuinka sotaan lähdön hetkellä ”itkettiin ja naurettiin” kun tuttuja ja ystäviä hyvästeltiin kioskilla. Samassa paikassa kuultiin myös monesti ikävimmät uutiset, kun kaatuneita kotikylään kuljettaneen auton kuljettaja poikkesi kioskilla, kertoen samalla Savanderin mukaan ”sotauutiset, mitä nyt sai kertoa”.

Lottakioski lahjoitettiin järjestön lakkauttamisen yhteydessä Mannerheimin lastensuojeluliitolle. MLL puolestaan myi kioskin edelleen kauppias Kääriäiselle vuonna 1951. Tämän jälkeisistä ”lottakioskin” vaiheista ei tietoja kyseisestä teoksesta löydy. Osaisiko Eila Lepistö kertoa aiheesta lisää?

– Nyt en kyllä osaa sanoa milloin rakennus olisi purettu. Mutta ainakin vielä 1957 se oli siinä, sen muistan.

Osaisiko joku Ristiinalaisen lukijoista valaista Lottakioskin myöhempiä vaiheita ja sitä, milloin kyseinen rakennus sitten hävisi Ristiinan katukuvasta? Lähetä meille infoa aiheesta sähköpostitse toimitus@ristiinalainen.fi tai soita 015 3373 560. Ja toki myös perinteinen posti kulkee osoitteella Ristiinalaisen toimitus, Brahentie 34, 52300 Ristiina.

Niko Takala

”Ettei tarvitsisi paikallaan istua”

Ristiinan kirkon messuja uudistetaan lapsiystävällisiksi. Alueseurakunnan aluekappalainen Pirjo Palm kertoo, että asia on ollut jo pidempään esillä.

– Nyt sitten adventin aikaan keskusteltiin että mitä voitaisiin sen suhteen tehdä, että lapsetkin viihtyisivät messussa. Sen pohjalta perustettiin Lapset messussa –työryhmä, jossa aihetta on pohdittu, Palm sanoo.

Työryhmän pohdinnoissa on pidetty mielessä se, että lapset viihtyvät silloin, kun heillä on jotain tekemistä.

– Suunnitteilla on useampiakin asioita, joita messujen yhteydessä voisi tehdä, ettei tarvitsisi pelkästään paikallaan istua. Meillähän on jo tälläkin hetkellä ovilla jaossa sellaisia puuhakasseja ihan pienimmille lapsille, mutta jatkossa on tarkoitus huomioida esimerkiksi myös kouluikäiset lapset tehtäväkirjojen myötä.

Messujen uudistamiseen lapsiystävällisiksi liittyen Ristiinan alueseurakunnan Lapset messussa -työryhmä on ideoinut lasten kuvataidekilpailun, jossa lapsia pyydetään suunnittelemaan ”Tule kanssani messuun” -kutsukortti. Osallistuneiden kesken arvotaan palkintoja. A4-kokoisen kilpailutyön voi palauttaa 28.3. mennessä Ristiinan seurakuntakeskuksen postilaatikkoon tai lähettää postitse osoitteeseen Kissalammentie 3, 52300 Ristiina. Kuoreen merkintä ”Lapset messussa”.

Niko Takala