Iso kysymys on: kuinka jatketaan?

Tällä kysymyksellä Mikkelin kaupungin tekninen johtaja Jouni Riihelä avasi keskustelua viime torstaina urheilutalo Kisakaaren tulevaisuutta pohtineessa tilaisuudessa.

Ristiinalaisten viesti oli selvä: Kisakaaresta ei haluta luopua ja ratkaisu haetaan yhdessä.

Urheilutalo Kisakaaren tulevaisuutta Mikkelin kaupungin kanssa ratkoo seuraavaksi asiaan perustettu työryhmä.

Siihen kuuluvat Ristiinan aluejohtokunnan puheenjohtaja Ari Hämäläinen (kesk.), Eläkeliiton Ristiinan yhdistyksen puheenjohtaja Helena Kauppinen, Kisakaaren jo rakentamisesta asti tunteva Mauri Miettinen, Ristiinan Urheilijoiden yleisurheilujaoston puheenjohtaja, kaupunginhallituksen varapuheenjohtaja Kirsi Olkkonen (kesk.), Steamrator Oy:ta torstain tilaisuudessa edustanut Jukka Siiriäinen, Kisakaaressa tansseja järjestävä Jaana Strandman sekä Ristiinan Pallon edustajat Mikko Suihkonen ja Niko Takala.

Suihkonen haluttiin työryhmään erityisesti teknisen tietämyksensä takia. Torstain tilaisuudessa juuri Kisakaaren lämmitys- ja muut kulut aiheuttivat eniten keskustelua.

Tilaisuuden aluksi Riihelä kertoi lukuja kaupungin taloudesta ja Kisakaaresta. Kisakaaren suorat kustannukset vuosittain ovat 35 000 – 40 000 euroa. Näistä lämmitys vie kolme neljäsosaa ja sähkö, eli lähinnä valaistus, loput.

Käytännössä Kisakaari ja viereinen rakennus, jossa toimii työpaja Tarina, ovat samassa lämmitysjärjestelmässä. Kisakaaren kulut on laskettu kokonaisuudesta niin, että Kisakaari vie potista 80 prosenttia ja Tarinan kiinteistö 20 prosenttia.

Useammassa puheenvuorossa kritisoitiin sitä, että kaupunki ei ole erityisemmin tehnyt mitään lämmityskulujen pienentämiseksi. Käyttäjät kertoivat välittäneensä viestiä ovien tiivisteiden ja muiden paikkojen ongelmista, mutta kohtia ei ole korjattu.

Paljon keskustelua aiheutti myös Kisakaaren kävijämäärät. Kaupunki laskee urheilutalon käyttöasteen olevan 16 prosenttia. Käyttötunnit ovat vuosittain noin 1200 tuntia. Tämä tarkoittaa salista varattuja vuoroja. Niin kuin kaikissa urheilutiloissa, käyttö on painottunut pääasiassa iltaan.

– Tilastot kertovat käyttötunnit mutta ei käyttäjien määrää. Tänne tulevat eläkeläiset aamulla ja tehtaan työntekijät iltapäivällä, Eläkeliiton Ristiinan yhdistyksen puheenjohtaja Helena Kauppinen muistutti.

Myös Mauri Miettinen kritisoi käytettyä laskentatapaa.

– Täällä käy 13 000 ihmistä vuodessa. Ei Olympiastadionkaan laske isoja tapahtumiaan, että stadionilla oli kolme käyttökertaa vuodessa. He laskevat yleisömäärän, Miettinen totesi.

Kauppinen muistutti myös siitä, että Kisakaarta on viime vuosina markkinoitu huonosti. Aiemmin siellä pysähtyi pelaamassa lentopallojoukkueet kauempaakin.

Kisakaaresta saataviksi tuloiksi tilaisuudessa kerrottiin 15 000 euroa. Ristiinalainen pyysi kaupungilta lukuja vielä uudestaan, koska tilaisuudessa jäi monelle epäselväksi, oliko summassa mukana kuntosalimaksuja vai ei.

Palvelupäällikkö Linda Asikainen kertoo, että vuoden 2019 tulot Kisakaaresta ovat runsaat 19 000 euroa, josta tilojen käyttökorvauksia on muutamaa sataa euroa vaille suurin osa. Luku sisältää siis salin ja kuntosalin käytön.

Tilaisuuden puheenvuoroissa nostettiin esiin se, että kuntosalille on tällä hetkellä käytössä runsaat sata avainta. Samalla avaimella voi kulkea treenaamaan useampikin henkilö. Useampikin ristiinalainen toivoi puheenvuorossaan, että jokainen maksaisi Kisakaaren käytöstä edes jotain.

Jaana Strandman järjestää Kisakaaressa tansseja joka sunnuntai seitsemän kuukautta vuodesta. Jokainen tanssi-ilta kokoaa 200–500 kävijää.

– Me olemme onnistuneet tuomaan tänne hyvän liikuntamuodon ja kohtaamispaikan. Tanssijat tulevat ympäri Suomea. Osa yöpyy matkailuautoissaan, osa käyttää majoituspalveluita. He syövät ja tankkaavat seudulla. Kisakaari on niin merkittävä Ristiinalle, että toivon, että löydämme jatkolle toimintamuodon, Strandman totesi.

Tärkeydestä muistutti myös Ristiinan Pallon puolesta Niko Takala.

– Meidän seurassamme on viidennes Mikkelin jalkapalloharrastajista. Jos Kisakaarta ei ole, määrä tulee romahtamaan, Takala kertoi.

Takala totesi myös, että totuus on, että yksi tai kaksi ristiinalaista yhdistystä ei pysty kantamaan taloudellista ja muuta vastuuta Kisakaaresta.

– Miten realistista on, että kaupunki olisi vielä mukana? Takala kysyi Riihelältä.

Riihelä totesi, että jos työryhmä löytää erilaisia fiksuja toimintamalleja, niin niitä esitellään eteenpäin kaupungin päättäjille.

Miettinen kantoi huolta siitä, että Kisakaarella on ilmoitettu olevan aikaa heinäkuun alkuun saakka.

– Näen, että 1.7. on ohjeistus meille viranhaltijoille, että asioiden pitää edetä. Tietysti asia riippuu siitä, että mitä saadaan aikaan. Mutta jotain täytyy viedä päättäjille, Riihelä totesi.

Elina Alanne

Mansikan selviäminen tästä talvesta on täysi arvoitus.

Ristiinalaiset marjanviljelijät Marja-Leena Bilund Sattilan marjatilalta ja Joonas Väänänen Väänäsen marjoista toteavat, että kukaan ei tiedä, millainen mansikkakesä on edessä. Tällaista talvea viljelijät eivät ole kokeneet aiemmin.

– Jos mansikan kasvu lähtee käyntiin, niin se ei lupaa hyvää. Jos sitten tulee vielä pakkasta, se rokottaa satoa ja saattaa vaurioittaa taimia lopullisesti, Bilund kertoo.

Väänänen toteaa, että mansikalle on huono tilanne, jos lumettomaan maahan tulee vielä pakkasta.

– Tässä aletaan jo olla siinä pisteessä, että oikeastaan toivon, ettei pakkasta enää tulisi. Mutta jos tulee, niin lunta saisi tulla ensin, Väänänen kertoo.

Haastattelun teon jälkeen sääennuste muuttui mansikan kannalta huonoksi. Öiksi luvattiin Ristiinaan yli 10 asteen pakkasia, eikä pelloilla ole lunta.

Tänä talvena on vuoron perään satanut vettä ja jäätynyt. Mansikkapelloilla seisova vesi aiheuttaa helposti juurivaurioita.

Sattilan marjatilan mansikat on talviharson alla.

– Nyt rupeaa sekin jo mietityttämään, että jos on lämmintä, niin se harsokin alkaa jo lämmittämään, Bilund sanoo.

Tähän aikaan talvella marjatiloilla rekrytoidaan ihmisiä kesäksi töihin. Joonas Väänänen toteaa, että enemmän kuin marjojen selviäminen häntä mietityttää juuri nyt työntekijöiden palkkaaminen. Poimijat ristiinalaistiloillekin tulevat pääasiassa Ukrainasta.

Väänäsen marjatilalla työskentelee kesäisin noin sata poimijaa. Sattilan marjatila työllistää noin 25–35 poimijaa.

– Työntekijät pitäisi nyt kutsua, tehdä heille paperit ja luvata heille töitä. Kyllä tämä hurja tilanne on, Väänänen toteaa.

– Mietityttää todella paljon, että minkä verran palkkaamme ihmisiä ja missä vaiheessa. Yleensä työt ovat alkaneet juhannusviikolta ja osalla jo aiemmin. Nyt tuleva kesä on täysi arvoitus, olemme ihan uuden edessä, Bilund sanoo.

Bilund kuvailee tämän hetkistä tilannetta lottoarvonnaksi.

– Hirvittää, että minkä verran työntekijöitä uskaltaa ottaa. Jos heitä palkkaa, niin sitten pitää olla töitäkin, Bilund toteaa.

Mansikoiden lisäksi Sattilassa viljellään saskatoonia, joka kasvaa pensaassa. Sen tilannetta Bilund ei ole oikein uskaltanut katsoakaan.

– Tekisi mieli vaan panna silmät kiinni. Kyllä sekin varmaan jo rupeaa työntämään silmua, Bilund sanoo.

Väänäselle mansikan lisäksi merkittävä on vadelma. Väänänen toteaa, että mansikalla on vielä mahdollisuudet selvitä mutta vadelma häntä hirvittää eniten.

– Jos kasvissa alkaa nestevirtaukset ja kasvu lähtee käyntiin mutta sitten tuleekin pakkasta, niin lehden alut paleltuvat ja uusia ei tule tilalle, Väänänen miettii.

Sään lisäksi talvipeltoja piinaa myös uusi harmi. Sattilan marjatilan mansikkapelloilla pyörii entistä enemmän kauriita.

– Kauriit pyörii pellolla repimässä harsoja. Siitä on tullut yksi riesa. Onneksi paikalliset metsästäjät ovat harventaneet kantaa, Marja-Leena Bilund toteaa.

Elina Alanne

Leudon talven vuoksi saimaannorpan kuuttien tilanne on tänä vuonna huolestuttava.

Norpan lisääntymisen herkin jakso on synnytysaika helmikuun lopulla ja maaliskuun imetysjakso.

Metsähallituksen suojelubiologi Jouni Koskela toteaa, että Yövesi on yksi pahimmista murheenkryyneistä koko Saimaalla norpan auttamisen kannalta.

– Jäälle ei uskalla mennä, joten apukinoksia ei ole tehty. Mietimme vielä, että saisiko sinne jonkin täsmäkinoksen tai kuusenlatvasuojan, Koskela kertoi tiistaina.

Koskela toteaa tilanteen olevan kaikkiaan hyvin haastava. Nyt on olennaisinta tehdä suojia niihin paikkoihin, joissa kuutteja on syntynyt aiemmin. Saimaannorppa on synnyttäessään hyvin paikkauskollinen.

– Arviolta 90 kuuttia syntyy tänä vuonna. Olen juuri laskemassa tilannetta mutta noin 70 paikkaan, joissa saimaannorppa on synnyttänyt aiemmin, on nyt saatu tehtyä jonkinlainen suoja.

Suojia tehdään nyt kohtiin, joissa näkyy jäässä hengitysreikä tai muita jälkiä norpasta.

– Annamme siis täsmäapua. Ei ole parempaa paikkaa tehdä suoja kuin sellainen, jossa näkyy jo norpan pesäntekele.

Metsähallitus muistuttaa, että saimaannorpan kuutilla on parhaat mahdollisuudet selviytyä, kun emo saa hoitaa kuuttia rauhassa. Jäälle syntynyttä kuuttia ei siis saa häiritä. Myös laki kieltää häiritsemisen. Kuuttihavainnoista toivotaan ilmoituksia Metsähallitukseen.

Elina Alanne

Kun havaitset kuutin jäällä, toimi näin:
Älä lähesty tai älä kosketa kuuttia. Emä voi hylätä kuutin ja myös molemminpuolinen tartuntatautivaara on olemassa.

Kerro havainnostasi Metsähallituksen norppakannan seurantaan: saimaannorppa@metsa.fi tai puh. 0206 39 5000.

Voit kauempaa kiikarilla kuuttia häiritsemättä seurata tilannetta ja pitää vaikka havaintopäiväkirjaa. Tietosi auttaa suojelua.

Kerro lähinaapureille, jotta hekään eivät vahingossa häiritsisi kuuttia.

Ristiinalainen tarjosi viime perjantaina Ystävänpäivän kunniaksi ”päätoimittajanvaihdoskahvit”.

Kahvittelujen lomassa jutusteltiin monenmoisista ajankohtaisista aiheista sekä sivuttiin myös historiaa. Yksi historiapläjäys koettiin, kun Matti ”Masi” Puhakka toi tilaisuuteen luettavaksi Länsi-Saimaa-lehtiä muun muassa 1970-luvulta. Länsi-Saimaa oli Ristiinan, Anttolan ja Mikkelin maalaiskunnan alueilla ilmestynyt paikallislehti.

Masin historiatyötä arvosti ilmeisesti myös onnen jumalat, sillä Ystävänpäiväkahvien yhteydessä järjestettyjen arpajaisten päävoitto meni hänelle! Arvonnat suoritettiin heti tapahtuman jälkeen, ja onnettarina toimivat tomerasti ja hienosti siskokset Kerttu ja Martta. Puhakan arpalipukkeen lisäksi arpalaatikosta nousivat esiin myös Seija Vartiaisen ja Jyrki Heikkilän lipukkeet. He saavat omakseen kätevät Ristiinalainen-termospullot.

Onnea voittajille ja suuret kiitokset kaikille kahveilla kävijöille!

Niko Takala

Ristiinan lukion tokavuotisilla, eli vanhoilla, on jo takana kahdet perjantain tansseista.

– Aamulla kolmen ja neljän välillä olemme heränneet. Siitä sitten meikkaukseen ja kampausten laittoon, kertoivat Anniina Laamanen ja Roosa Laakko ja muut vanhat ennen puolen päivän tansseja.

Aamulla vanhat esiintyivät jo ala-asteelaisille. Nuoret naiset kertoivat tanssien menneen hyvin mutta vähän helmoihin totutellessa.

Illalla vanhat tanssivat koululla kello 18.

Teksti: Elina Alanne, kuvat: Niko Takala

Katso myös video Ristiinalaisen Facebook-sivulta!

Ristiinan lukion abiturientit juhlivat penkkareitaan iloisissa tunnelmissa. Yhtenäiskoulun pihassa rekan kyytiin kömpi muun muassa kätyri, herneenpalko, velho ja  peura. Nuoret jatkavat juhlintaansa tänään Mikkelissä ja huomenna on vuorossa abiristeily.

Katso myös video Ristiinalaisen Facebook-sivulta!

Teksti: Elina Alanne

Kuvat: Niko Takala

Siitä vaan lähdet. Tsip tsip tsip. Näin kannusti Liisa Alanko ensikertalaista karjalanpiirakan rypyttäjää.

Nauru raikui kylätalo Sampolassa tiistai-iltana, kun  Vitsiälän Martat ja avoin päiväkoti Puuhatupa järjestivät yhteisen äitien illan. Moni nuori äiti rypytti tuolloin piirakoita ensimmäistä kertaa.
– Monta kertaa on ollut mielessä, että pitäisi kysyä miehen mummolta oppituntia, mutta se on jäänyt. Nyt olin heti, että lähden kokeilemaan, Hanna Heikkinen kertoi.

Martoilta sateli ohjeita kuorien, puuron ja itse piirakoiden teosta. Yksi neuvoi kastamaan veistä kananmunaan, jotta puuro levittyy pohjan päälle tasaisesti. Toinen kertoi käyttävänsä pohjien teossa pastakonetta. Rypytystäkin tehtiin joko pelkillä etusormilla tai useamman sormen avulla.
Selväksi tuli, että karjalanpiirakkapuuhat ovat lopulta hyvinkin sallivia. Jokaisella emännällä oli jo aikoinaan omat tapansa. Tiistaina pöytien ääressä naurettiin, että piirakat ovat aina tekijänsä näköisiä.
– Ilmankos tuli niin pitkiä ja hoikkia, joku riemuitsi.

Alanko totesi tehneensä elämänsä aikana varmasti tuhansia piirakoita, joten siinä on saanut harjoitusta.
– Muistan, kuinka lapsena aina lauantaisin heräsin siihen, että naisten pulikat kolkottivat, Heinävedeltä kotoisin oleva Alanko muisteli.
Jo lapsena Alangollekin laitettiin pulikka käteen.
– Sen kun oppi, että kuori pyöri pulikan alla, niin sitten se meni itsestään, Alanko vinkkasi.

Raili Nikola kertoi karjalanpiirakan leivonnan olevan hänelle terapiaa.
– Kun on levoton olo, niin silloin minä leivon piirakoita ja pistän pakkaseen, Nikola totesi.
Hänen vinkkinsä kiireisille nykyäideille on, että puuron voi hyvin tehdä jo edellisenä päivänä.
– Mutta se pitää notkistaa kiehautetulla maidolla. Jos keittämätöntä maitoa pistää puuroon, niin se kiehuu uunissa piirakoista ulos, Nikola kertoi oppineensa.

Illan lopuksi karjalanpiirakoita maisteltiin tietysti porukalla. Joku jo suunnitteli vuoden päähän jatkokurssia, jossa kertyneet rypytystaidot testataan.

Elina Alanne

Mikkelin kaupunginhallitus ei osoita lukiokoulutuksen aloituspaikkoja Ristiinan lukioon.

Kaupunginhallitus käsitteli asiaa maanantain kokouksessaan. Kaupunginhallituksen keskustelun aikana ristiinalainen Kirsi Olkkonen (kesk.) esitti, että asiassa toimittaisiin niin kuin kasvatus- ja opetuslautakunta aiemmin päätti. Kukaan ei kannattanut Olkkosen esitystä. Olkkonen jätti asiasta eriävän mielipiteen.

Asiassa on kysymys siitä, miten paikkojen kanssa pitäisi toimia, kun toisen asteen yhteishaku alkaa jo tämän viikon perjantaina. Mikkelin kaupunginvaltuuston joulukuisesta päätöksestä lakkauttaa Ristiinan lukio on tehty kaksi valitusta Itä-Suomen hallinto-oikeuteen. Molemmissa valituksissa vaaditaan, että hallinto-oikeus kieltää päätöksen täytäntöönpanon.

Lautakunta päätti, että sekä Mikkelin keskustan lukioon että Ristiinan lukioon osoitetaan paikkoja mutta Ristiinan paikat otetaan pois, jos hallinto-oikeudesta ei tule asiassa täytäntöönpanokieltoa. Sivistysjohtajan esitys oli, että vain keskustaan laitetaan paikkoja mutta Ristiinan paikat voidaan avata hakuun, jos asiassa tulee täytäntöönpanokielto.

Kaupunginhallituksen esittelytekstissä sivistysjohtaja Virpi Siekkinen kertoo käyneensä asiasta keskusteluja eri asiantuntijoiden kanssa. Opetushallituksen asiantuntija on neuvonut, että jos on epäselvää alkaako koulutus, niin sitä ei pidä laittaa haettavaksi. Jos myöhemmin käy niin, että oikeuden päätöksen seurauksena koulutus pitää palauttaa, voidaan tähän tehdä haku soveltaen jatkuvaa hakua.

– ”Jatkuva haku” ei ole tarkoitettu lukioille/lukiokoulutukselle, se on tarkoitettu vain ammattiopistoille, mutta OPH:n edustajan mukaan tämmöisessä erikoisessa tilanteessa tämä olisi lähinnä se käytettävissä oleva reitti, Siekkinen kirjoittaa esittelytekstissä.

Hän lisää myös, että jos yhteishakujärjestelmään avattu koulutus poistetaan myöhemmin, niin poistettavia paikkoja/poistettavaa koulutusta hakeneet tulevat Opetushallituksen edustajan mukaan jäämään yhteisvalinnassa vaille koulutuspaikkaa.

Kaupunginhallitus käsitteli myös Mikkelin kaupungin kaksi lausuntoa Itä-Suomen hallinto-oikeudelle tehtyihin valituksiin. Molemmat valitukset ja niiden vastaukset käsiteltiin kokouksessa omana kohtanaan. Keskustelussa Olkkonen esitti Pekka Pöyryn (kesk.) kannattamana, että kaupunki pyytäisi hallinto-oikeutta kiirehtimään päätöstään. Kaupungin vastaus oli pyydetty viimeistään 10. helmikuuta, eli samana päivänä jolloin kaupunginhallitus käsitteli asiaa. Olkkonen muistutti, että yhteishakuun liittyvien asioiden pitää perustua varmaan tietoon. Olkkonen toivoi kiirehtimispyyntöä sillä, että vastaus on jäänyt viimeiseen mahdolliseen päivään ja yhteishaku alkaa pian.

– On esitetty, että jatkuva haku on mahdollista myös lukio-opiskelijoille, vaikka se on tarkoitettu vain ammattiopistoille. OPH:n edustajan mukaan tämmöisessä erikoisessa tilanteessa, tämä on lähinnä käytettävissä oleva reitti. Opiskelijoiden oikeusturvan kannalta tämän tulee olla varma tieto ja kirjallisena kaupunginhallituksen päätöksessä, jos hallinto-oikeuden päätös on valituksen tekijöille myönteinen, Olkkonen kirjoitti vastaesityksessään.

Olkkosen esityksestä äänestettiin. Hänen kanssaan samaa mieltä olivat ensimmäisen valituksen käsittelyn kohdalla Pöyry, Petri Pekonen (kesk.) ja Jukka Pöyry (kd.). Esitystä vastustivat Jyrki Koivikko (kok.), Olli Miettinen (kok.), Arto Seppälä (sd., Minna Pöntinen (vihr.), Mali Soininen (kok.), Soile Kuitunen (sd.). Jarno Strengell (sd.) äänesti tyhjää.

Pekonen, Pekka Pöyry ja Olkkonen jättivät asiasta eriävät mielipiteet.

Toisen vastauksen kohdalla Olkkosen vastaesitys oli sama. Siitä äänestettiin muuten samoin, mutta Strengellin lisäksi myös Jukka Pöyry äänesti tyhjää.

Vastauksissaan Itä-Suomen hallinto-oikeudelle kaupunki katsoo, että valitukset on hylättävä perusteettomana. Kaupungin mukaan myöskään täytäntöönpanokiellon määräämiselle ei myöskään ole olemassa perusteita. Kaupungin vastauksen voi lukea kokonaisuudessaan täältä.

Lue aiemmasta Ristiinalaisen jutusta miksi kaupunginjohtaja esitti otto-oikeutta lukiopaikoista.

Mäntyharjun kunta järjestää ilmaiset kyydit Ristiinasta Mäntyharjun lukioon ensi syksystä alkaen.

– Tämä oli tosi ratkaiseva tekijä. Muuten olisin jatkanut Mikkelin lukioon, kuvaa tuntojaan torstaina Ristiinan lukion ensimmäisen luokan opiskelija Olivia Heino.

Ilman järjestettyjä kyytejä Heino ei olisi päässyt kulkemaan Mäntyharjuun.

– Asun Ristiinan kylältä 12 kilometriä Suurlahden suuntaan, joten ensin pitää aina sekin kulkea. Moni saa ikäpoikkeusluvan ajokorttiin, mutta olisihan siitä tullut kuluja, Heino sanoo.

Heino kertoo, että hän ja noin kymmenkunta luokkakaveria suuntaavat jatkamaan lukio-opintojaan Mäntyharjussa.

– Kyydit oli monelle suurin ratkaisutekijä, ja kun tietoa tuli, on moni jo nyt tehnyt ratkaisun, Heino sanoo.

– Olemme tosi iloisia, että saamme pysyä pienemmässä lukiossa kuin Mikkelin lukio. Pieni lukio oli syy, miksi moni meistä haki Ristiinaan, Heino toteaa.

Parhaillaan Ristiinan toisen vuosiluokan lukiolaiset ovat opetusjaksolla Mikkelin keskustan lukiossa. Ensimmäisen vuoden opiskelijoilla jakso on myöhemmin keväällä.

– Osa katsoo vielä sen, että millaista Mikkelissä onkaan, Heino kertoo.

Hänen tuntumansa mukaan myös moni toisen luokan opiskelijoista on siirtymässä Mäntyharjun lukioon.

– On tosi kivaa, että Mäntyharju huomioi meitä. On tullut tosi tervetullut olo niiden lukioon, Heino sanoo.

Mäntyharjussa ristiinalaisten nuorten kova kiinnostus lukiota kohtaan on jopa hieman yllättänyt.

– Laskimme aiemmin kuljetusten ja opintojen kustannuksia noin 15 oppilaalla mutta tietojemme mukaan määrä saattaakin olla huomattavasti suurempi, Mäntyharjun sivistysjohtaja Sari Aarniokoski kertoo.

Lukion rehtori Jyrki Taumala laskeskelee, että Mäntyharjuun tulisi Ristiinasta 25–30 nuorta.

Mäntyharjussa on laskettu, että nuoret pystytään sijoittamaan jo olemassa oleviin ryhmiin. Määrä ei siis tuo uusia kuluja tai merkittävästi lisää työtä opettajille. Myös perusopetuksen puoli hyötyy elinvoimaisesta lukiosta.

– Saattelimme juuri matkaan ison ikäluokan, eli yli 50 abia, Taumala kertoo torstaina, jolloin Mäntyharjussa jo vietettiin penkkareita.

Pienessä lukiossa on tyypillistä, että vuosiluokkien koko vaihtelee suurestikin.

Mäntyharjun järjestämän kyydin tarkemmat ajat ja esimerkiksi lähtöpaikka Ristiinasta selviää myöhemmin keväällä tai alkukesästä, kun yhteishaku on päättynyt ja kyytiläisten määrä on selvillä.

– Mutta periaate on siis se, että aamulla Ristiinasta paikasta A Mäntyharjuun ja iltapäivällä takaisin. Mahdollisesti matkalta otetaan kyytiin myös Mäntyharjun perusopetuksen oppilaita, Taumala sanoo.

Aarniokoski lisää, että koulukuljetusten reittien yhdistämisen mahdollisuus on yksi syy, miksi he laskevat ristiinalaisten ilmaisen kuljetuksen kannattavan.

Kuljetusten järjestäminen voitiin Mäntyharjussa päättää sivistysjohtajan päätöksellä. Aiemmin kunnasta oli kerrottu, että asia menee vielä lautakuntaan. Aarniokoski kertoo, että lukiolaisten ilmaisista kuljetuksista oli olemassa lautakunnan periaatepäätös vuodelta 2018, joten hän pystyi päättämään asian.

– Vien nyt lautakuntaan kuljetukset vielä täsmennettäväksi uudelleen, kun tilanne on muuttunut. Esitän, että jatkossa määrittelemme asian niin, että mäntyharjulaiset saavat kuljetukset lukioon automaattisesti ja vieraspaikkakuntalaisten osalta asiaa katsotaan jatkossa kustannusten mukaan.

Elina Alanne

Lue myös:

Mäntyharjun lukion rehtorin mietteitä tammikuun alussa julkaistusta jutusta

Ristiinalaisnuorten tuntoja joulukuulta lukion lakkauttamispäätöksen jälkeen

Helena Waris kirjoitti kirjasarjan jo lukeville lapsille.

Olaf ja Sysi kajauttavat komean haukun ulkoaitauksesta Helena Wariksen pihalla Löydössä. Sisällä Pikku, Pirri ja Musti säestävät omilla äänillään.

– ­Musti on seuraavan Olafin pentupäiväkirjan pääosassa, Waris kertoo, kun löytöeläintalolta perheeseen saapunut Musti häärää ympärillä.

Wariksen Olafin pentupäiväkirjat -nimisen lastenkirjasarjan ensimmäinen osa Pässit pullakahveilla ilmestyi tällä viikolla. Kirjat on suunnattu alakoulun ensimmäisten luokkien oppilaille, jotka lukevat jo itse. Kirjoissa Wariksen perheen eläimet esiintyvät omina itsenään.

– Toki välillä olen yhdistellyt muiden eläinten luonteita esimerkiksi johonkin kissaan, Waris kertoo samalla kun Pässit pullakahveilla -kirjassa isossa roolissa oleva Aragorn-kissa hyppää makoilemaan pöydälle.

– Varmaan neljä vuotta yritimme, että kissat eivät tulisi pöydälle, mutta sitten luovutimme, Waris naurahtaa.

Waris on tunnettu ja palkittu fantasiakirjallisuudestaan. Hän kertoo, että aloite lastenkirjoista tuli Otava-kustantamosta.

– Jo useampi vuosi sitten he pyysivät, että kirjoittaisin meidän eläimistämme. He tiesivät, että meillä on täällä pieni eläintarha.

Waris kertoo alkuun vastanneensa, että ei häntä kiinnosta kirjoittaa lastenkirjaa. Mutta lopulta kun ajatukselle antoi periksi, tarinat alkoivat syntyä helposti.

– Kaikki tapahtumat kirjoissa perustuvat tositapahtumiin. Minulla on aina ollut koiria, joten tiedän jo aika paljon myös niiden sielunelämästä, tänä vuonna 50 vuotta täyttävä Waris kertoo.

Hän kertoo juuri laskeneensa, että heillä on 43 eläintä. Löydön tontilla seikkailee koirien ja kissojen lisäksi hevosia, pässejä ja kanoja. Riikinkukkopariskuntakin oli, ja esiintyy myöhemmin julkaistavassa Olafin pentupäiväkirjassa.

Olafin pentupäiväkirjoissa tapahtumia ihmettelee laumanvartijarotuinen Olaf. Kun Waris hakee 2-vuotiaan  Olafin sisälle, se hyppää tervehtimään emäntäänsä. Ison koiran pää on Wariksen naaman tasolla.

Waris kertoo, että pentupäiväkirjojen tapahtumat ja miljöö on Löydöstä mutta kirjasarjan henkilöt eivät ole heidän perheensä.

– Se on toki samaa, että kirjoissakin emäntä on kirjailija. Mutta ei meillä ole isännällä traktoria, eikä vaaria tai Leinosen perhettä naapurissa. Leinosen perheen kirjoitin mukaan kirjailijakollega Anne Leinosen yllättämiseksi. Kirjailija saa tehdä mitä tahansa, Waris kertoo.

Pässit pullakahveilla -kirjassa vaari puhuu leveää savolaismurretta.

– Se on minun isäni murre. Mietin, että meneeköhän se kustantamossa läpi lastenkirjassa mutta meni.

Waris on tottunut tekemään romaanejaan varten taustatyötä pitkään ja perusteellisesti. Niihin on myös pitänyt luoda kokonainen, kuvitteellinen maailma. Lastenkirjat eivät tätä vaatineet mutta niissäkin pitää osata ajatella ja kirjoittaa tietyllä tavalla.

– Tekstin pitää olla hyvää suomea ja helppolukuista. Ei voi kirjoittaa pitkiä sivulauseita, eli tällainen kirjoittaminen on ihan oma tekniikkansa, Waris kertoo.

Pentupäiväkirjojen kolmas osa pitää olla valmis toukokuussa. Waris kertoo, että tarina on päässä valmiina mutta se pitää vielä kirjoittaa ulos. Kustantaja on nyt tilannut ensimmäiset kolme osaa, mutta Waris uskoo, että jatkoakin tulee.

– Lastenkirjasarjoissa on aika usein kuusi osaa, Waris kertoo tutkineensa.

Kissat jatkavat hiippailujaan pöydällä. Olafin pentupäiväkirjojen toinen osa on nimeltään Tuli hännän alla.

– Se liittyy näihin kissoihin ja kynttilöihin, Waris naurahtaa.

Elina Alanne

Huumori. Se on rallikuljettaja Tommi Kinasen ja hänen kartturinsa Tuukka Kanervan vahvuus.

– Ei harrastuksia pidä liian vakavasti ottaa. Ei kun leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä! Kanerva sanoo.

Kaksikko on perjantaina starttaamassa Vaakuna-ralliin. Viime sunnuntaina Mäntyharjun Moottorikerhon autokunnat testasivat kalustojaan Ala-Ruotimontiellä.

Huumoriakin oli ilmassa mutta myös paljon tuskaisuutta.

– Ajoimme Ristiinassa auton trailerille ja se toimi ihan normaalisti. Nyt kuitenkin tyhjäkäynti on liian korkea, emmekä yhtään tiedä, mistä se johtuu, Kinanen kertoi, kun muu tiimi mietti kuumeisesti, mikä autossa on vikana.

Kinanen osallistuu Vaakuna-ralliin kolmatta kertaa. Nyt autona on kuitenkin ensimmäistä kertaa neliveto Subaru Impreza WRX Sti.

Vaakuna-ralli uudistui tänä vuonna niin, että erikoiskokeet ajetaan vain kertaalleen.

– Parempi niin. Pohja pysyy kaikille parempana, Kinanen toteaa.

Kanerva jatkaa, että paras rallikeli on pieni pakkanen, koska pienillä numeroilla ajaville autokunnille tiet menevät helposti muuten pöperöksi. Kinanen ja Kanerva ajavat Vaakuna-rallia numerolla 130 ja lähtevät matkaan koko joukon toiseksi viimeisenä. Ralliin on ilmoittautunut siis 131 autokuntaa.

Kinanen kertoi odottavansa edessä olevia pätkiä hyvillä mielin.

– Hangastenmaa on tuttua. Sattilantietä odotan erityisesti. Kaveri asuu siellä tien varrella, joten siellä on tullut ajettua, Kinanen sanoo ja toteaa, että ajellessa hän on miettinyt, että tie olisi hyvä rallipätkä.

Kaksikko lähtee ralliteille niin sanotusti pimeästi, eli he eivät nuotita reittiä etukäteen. He saavat järjestäjältä tiekirjan reitistä ennen lähtöä.

– Eli ajan omalla silmälläni ja kartturin silmällä. Toisaalta sen puoleen se kahteen kertaan pätkien ajaminen on parempi, koska toisella kerralla vähän jo muistaa paikkoja, Kinanen kertoo.

Ajaessa kuljettaja katsoo lähemmäs ja kartturi kauemmaksi.

– Siinä ei saa paljon pelottaa. Mutta koskaan ei tiedä, mitä nurkan takaa tulee, Kanerva sanoo.

Kinanen ja Kanerva korostavat, että kuski vain ajaa mutta kartturilla on monta hommaa.

– Siinä luetaan tiekirjaa ja tietä sekä pidetään aikakortista huolta. Kyllä siinä kaikenlaista on, Kanerva kertoo.

Kartturin tehtävänä on muun muassa huolehtia, ettei huolto veny, jotta aikatarkastusasemalla ollaan ajoissa.

Keskiviikkona Kinanen kertoo, että auto saatiin kuntoon edellisenä yönä.

– Nyt koputetaan puuta! kuski naurahtaa.

Elina Alanne

Kilpailun aikataulu Ristiinan seudulla:

Lauantai 8.2.2020

15.49 EK 6 Löytö 14,99 km, sulkuaika 14.15–20.15

16.16 EK 7 Hangastenmaa 14,99 km, sulkuaika 14.30–20.30

16.39 Huolto 30 min

17.44 EK 8 Vatila 14,99 km, sulkuaika 16.00–22.00

Mikkelin kaupunginjohtaja Timo Halonen esittää kaupunginhallitukselle, että se käyttää otto-oikeutta lukion aloituspaikkoja koskevassa päätöksessä. Kaupunginhallituksen seuraava kokous on maanantaina 3. helmikuuta.

Kasvatus- ja opetuslautakunta käsitteli lukiokoulutuksen aloituspaikkoja kokouksessaan 23. tammikuuta.
Halonen toteaa, että lautakunnan päätös on ristiriidassa sen kanssa, että Mikkelin kaupunginvaltuusto päätti joulukuussa lakkauttaa Ristiinan lukion. Päätöksestä on tehty kaksi valitusta Itä-Suomen hallinto-oikeuteen. Niissä molemmissa vaaditaan, että hallinto-oikeus kieltää päätöksen täytäntöönpanon ennen kuin se on lainvoimainen.

Kasvatus- ja opetuslautakunnassa lukion aloituspaikoista käytiin keskustelua, äänestettiin ja päätöksestä jätettiin lopulta myös eriäviä mielipiteitä.

Lautakunnan päätökseksi tuli kokouksessa Petri Tikkasen (sd.) esittämä muotoilu. Tikkasta kannattivat Hanne Vainio (sd.), Juha Hakkarainen (sd.), Janne Strengell (kesk.), Jenni Kolmisoppi (kd.) ja Heidi Särkkä (kok.). Esitystä vastustivat Taina Harmoinen (kesk.), Eero Aho (kok.) ja Vesa Nessling. Kirsi Pokkinen (kesk.) äänesti tyhjää. Harmoinen ja Aho jättivät päätöksestä eriävän mielipiteen.

Lautakunnan päätös paikoista on: ”Syksyllä 2020 alkavassa lukiokoulutuksessa aloituspaikkoja varataan seuraavasti: Mikkelin lukion keskustan toimipiste 215 (viime lukuvuonna 220) ja Ristiinan toimipiste 20 (viime lukuvuonna 20). Lukiokoulutuksen aloituspaikkoja on yhteensä 235 (viime lukuvuonna 240).
Jos hallinto-oikeudesta ei tule valtuuston päätöksen valituksiin liittyen täytäntöönpanokieltoa, kasvatus- ja opetuslautakunta antaa johtavalle rehtorille oikeuden muuttaa lukiokoulutuksen aloituspaikkoja seuraavasti: Mikkelin lukio keskustan toimipiste 235 (viime lukuvuonna 220) ja Ristiinan toimipiste 0 (viime lukuvuonna 20). Lukiokoulutuksen aloituspaikkoja on yhteensä 235 (viime lukuvuonna 240).”

Sivistysjohtaja Virpi Siekkisen hävinnyt esitys oli paikkamäärien osalta, että Mikkelin lukion keskustan toimipisteessä on 235 paikkaa ja Ristiinan toimipisteessä ei ole aloituspaikkoja. Hänen esityksessään todettiin, että jos hallinto-oikeudesta tulee valtuuston päätöksen täytäntöönpanokielto, niin johtavalle rehtorille annetaan oikeus muuttaa aloituspaikkoja niin, että keskustan toimipisteessä on 215 paikkaa ja Ristiinassa 20 paikkaa.

Yhteishaku alkaa pian

Kaupunginjohtaja Halonen selventää, että hän esittää otto-oikeutta pian alkavan yhteishaun vuoksi.
– Koulutuspaikat pitää pian laittaa yhteishakuun. On täysin väärin koululaisen kannalta, jos siellä on tieto, että he voivat hakea Ristiinan lukioon, vaikka valtuusto on päättänyt sen lakkauttaa, Halonen sanoo.

Halosen mukaan on nuoren kannalta ongelmallista, jos nuori valitsee Ristiinan lukion ensimmäiseksi vaihtoehdokseen ja päätös lukion lakkauttamisesta pitää. Halonen uskoo hallinto-oikeuden päättävän täytäntöönpanokiellosta sinä aikana kun yhteishaku on avoinna. Yhteishaku on 18.2.–10.3.
– Jos käy niin, että täytäntöönpanokielto määrätään, niin Virpi Siekkisen esityksen mukaisesti Ristiinan paikat voidaan sitten avata haettaviksi.

Halosesta taistelua lukion puolesta ei pitäisi käydä niin, että yksittäisille lukioon hakijoille aiheutuu harmia tai vaivaa.

– Tässä nostatetaan nyt turhaan uutta uhoa ja vastakkainasettelua asiassa, jossa kaupunki ei voi tehdä muuta kuin yrittää hoitaa sen oikein, Halonen sanoo.

Hän myös huomauttaa, että valitukset eivät estä asioiden laittamista täytäntöön. Sen tekee vain täytäntöönpanokielto, jos hallinto-oikeus sellaisen antaa.

Lautakunnan päätöksistä voi käyttää otto-oikeutta joko kaupunginjohtaja tai kaupunginhallituksen puheenjohtaja suoraan tai kaupunginhallitus. Halonen toteaa, että ei käytä asiassa suoraan omaa otto-oikeuttaan, koska asia on ollut paljon poliittisessa keskustelussa.
– Hallitus linjaa, miten asiassa tehdään. Ensi maanantain kokouksessa asiaa ei siis ratkaista, vaan päätetään ainoastaan siitä, käyttääkö kaupunginhallitus otto-oikeutta. Tämän jälkeen asia lähtee valmisteluun ja tuodaan uudelleen kaupunginhallitukseen, Halonen sanoo.
Seuraava kaupunginhallituksen kokous on 10. helmikuuta.

Elina Alanne

Tammikuun lopussa vihdoin saapunut pakkanen ja lumi paransivat saimaannorpan tilannetta merkittävästi.

Metsähallituksen suojelubiologi Jouni Koskela kertoo seuraavansa sääennusteita koko ajan.
– Mietin, että joko antaisin luvan ensi viikonloppuna tehdä apukinoksia vai toppuuttelenko. Odotammeko vielä viikon lisää, että jää vahvistuu. Tai hoitaako luonto kinokset, Koskela pohtii.
Myös Yövedellä on varustauduttu apukinosten kolaamiseen.

Suojelubiologin pohdittavana on monta asiaa. Apukinoksia ei kannata tehdä, jos jäätä ei ole 20 senttiä. Täysimittainen apukinos on kahdeksan metriä pitkä, kolme metriä leveä ja metrin korkea.
– Lumen massa on siinä niin valtava, että ohut jää painuu alas. Silloin vettä nousee jäälle ja vesi sulattaa jäätä pois myös altapäin. Jos norppaemolla on pesä tällaisessa lumiluolassa, voikin käydä niin, että pohja tippuu pois. Eli kinoksesta voi olla kuutille enemmän haittaa kuin hyötyä, Koskela kertoo.
Viikko sitten, kun luonto oli vielä täysin lumeton, varustauduttiin norpille tekemään pienempiä kinoksia ja peittämään niitä osittain esimerkiksi kuusen latvuksilla tai järviruokokuhilailla.
– Emohan synnyttää kuutin joka tapauksessa. Pesä antaa kuutille suojan pakkasta ja petoja, lähinnä kettua vastaan, Koskela kertoo.
Apukinokset pitää tehdä viimeistään 15. helmikuuta. Koskelalla on siis vielä muutama viikko aikaa seurata tilannetta.
– Perimätiedon mukaan kuutit syntyvät Nestorin päivän, eli 26.2. aikoihin. Todellisuudessa norppa synnyttää helmi–maaliskuun vaihteessa. Mutta apukinokset pitää tehdä ajoissa, ettei synnytysvaiheessa lähdetä häiritsemään. Eli synnytyssairaala ensin kuntoon, eikä vasta synnytyksen jälkeen.

Tilanne Saimaalla on eri osissa hyvin erilainen. Savonlinnan seudulla työskentelevä Koskela kertoo alkuviikosta olleensa yhteyksissä sekä Joensuuhun että Lappeenrantaan.
¬– Joensuussa on 20 senttiä jäätä ja Lappeenranta–Taipalsaari-alueella isot selät vielä lainehtivat. Tänä vuonna on pakko tehdä alueellisia päätöksiä, että mitä teemme ja mihin aikaan, Koskela sanoo.
Norppien suojana käytetään myös erilaisia tekopesiä. Itä-Suomen yliopisto asentaa tekopesiä Linnansaaren kansallispuistoon Haukivedelle.
– Iglun näköiseen ponttonin päällä olevaan keinopesään syntyi kuutti kaksi vuotta sitten. Näillä varaudutaan tätäkin talvea huonompiin talviin, Koskela kertoo.
Myös Metsähallitus laittaa yhden tekopesän jonnekin eteläiselle Saimaalle.
– Niitä on monenlaisia teltannäköisiä tai kiinteämpiä rakennelmia. Emot ovat suostuneet pesimään niissä, kun niihin on laitettu lunta sisälle, Koskela kertoo.
Pesät laitetaan aina maanomistajan luvalla.
Elina Alanne

Turvallisuussyistä luistelemaan ei pidä koskaan lähteä yksin.

Muutama luistimenveto ja molskis ― täysissä pukeissa oleva Auli Pietarinen putoaa hyytävän kylmään avantoon Ristiinan Kirkkorannassa. Naskalien avulla hän nostaa itsensä kevyesti ylös, mutta muutamaa sekuntia myöhemmin hän molskahtaa takaisin järveen.

Niin hullulta kuin se kuulostaakin, Pietarinen pulikoi vedessä omasta tahdostaan ja vaihtaapa vielä vaatteetkin järvenjäällä. Kyseessä on jäistä pelastautumis- eli plutausharjoitus, joka on oleellinen osa virallista retkiluistelukoulutusta.

Ristiinassa viime viikonloppuna järjestetty koulutus oli Etelä-Savossa ensimmäinen laatuaan, vaikka sellaisen suorittaminen on ehto Suomen Retkiluistelijoihin liittymiseksi. Kurssi koostuu parituntisesta luennosta, 3–4 tunnin mittaisesta tulokasretkestä sekä vapaaehtoisesta mutta vahvasti suositeltavasta plutausharjoituksesta.

Edellisyönä jäälle sataneen lumen vuoksi Ristiinan tulokasretki typistyi pienellä, auratulla kentällä järjestettyihin turvallisuus- ja tekniikkaharjoituksiin, jotka olivat yhtälailla tärkeitä ja hyödyllisiä.
Suomen Retkiluistelijoiden jyväskyläläiset kouluttajat Teemu Tenhunen ja Mikko Kiljunen opastivat kurssilaisia muun muassa heittoköyden ja naskalien käytössä ja painottivat joka välissä kaikista tärkeintä viestiään: luistelemaan pitää aina lähteä porukalla.

― Kaveri pystyy tarvittaessa pelastamaan tai soittamaan apua. Kaveri kuulee luistinten äänestä, jos ollaan menossa heikoille jäille, joten ei mennä vierekkäin vaan jonossa. Meillä on seurassa periaatteessa kiellettyä lähteä yksin luistelemaan, kertoi Tenhunen.

Kyseinen sääntö selittääkin, miksi Ristiinaan tilattiin retkiluistelukurssi. Pietarinen ja kourallinen muita aktiiviluistelijoita, jotka olivat jo itse käyneet kurssin, toivoivat kurssin rohkaisevan uusiakin kasvoja retkiluisteluharrastuksen pariin.

― Luistelukavereita ja jäätietoutta, tiivisti Pietarinen.

Jäätietämyksen avulla jäällä voi liikkua rennosti ja nauttien, Pietarinen uskoo.

― On ihanaa, kun jää elää koko ajan. Se paukkuu ja ritisee koko elementissään.

Lotta Tuominen

Katso täältä ohjeet uudelleenkirjautumiseen! Ristiinalaisen näköislehti uudistui ja toimii nyt Calameo -alustalla. Näköislehti on entistä mukavampi käyttää kaikilla laitteilla.

Jos olet uusi asiakas, täytä ”Tilaa verkkolehti” -alasivun lomake ja toimi ohjeiden mukaisesti!

Jos olet vanha asiakas (eli sinulla on jo ollut verkkolehden lukemiseen vaadittavat tunnukset):

1) Mene osoitteessa www.ristiinalainen.fi Näköislehti -alasivulle.

2) ÄLÄ syötä tietojasi Kirjaudu -otsikon alla oleviin laatikoihin, vaan klikkaa suoraan ko. sivulla laatikoiden alla olevaa ”Pyydä uusi salasana” -toimintoa.

3) Syötä avautuvaan lomakkeeseen oma sähköpostisi (joka on ollut käyttäjätunnuksesi aiemminkin) ja paina alla olevaa ”Pyydä uusi salasana” -painiketta (tai Enter-näppäintä). Järjestelmä lähettää sähköpostiisi linkin salasanan vaihtoon.

4) Järjestelmä avaa sivuston, josta voi kirjautua sisään. ÄLÄ syötä tähän tietojasi, vaan avaa oma sähköpostisi. Sähköpostissa avaa viesti, jonka lähettäjä on WordPress ja aiheena ”[Ristiinalainen] Salasanan vaihto”. Viestin lopussa on linkki, jota klikkaamalla avautuu salasanan vaihtamisen sivu.

5) Kirjoita salasanasi järjestelmän tarjoaman automaattisen salasanan tilalle ennen kuin painat ”vaihda salasana” -nappia, muutoin salasanaksi tulee tuo ehdotettu automaattisalasana. Itse lisäämäsi uusi salasana voi olla myös sama kuin vanha salasanasi!

6) Tämän jälkeen pääset kirjautumaan sisään osoitteessa www.ristiinalainen.fi/nakoislehti ja lukemaan näköislehteä.

Jos sinulla on näistä ohjeista huolimatta hankaluuksia uuden salasanan luomisessa, ota yhteyttä niko.takala@ristiinalainen.fi tai p. 040 5928 747!

Seitsemän majoitusliikettä kehitti uuden matkailupaketin.

Paikalliset yrittäjät tuovat markkinoille uuden pyöräilymatkapaketin. Ristiinalaisista yrityksistä mukana ovat Tuukkalan tila B&B ja Kallioniemi.

Pyörämatkalla tutustutaan Saimaa Geoparkin maisemiin joko opastetusti tai omatoimisesti.

­– Tässä on siis kaksi eri tuotetta. Ryhmämatka on lauantaista lauantaihin, ja opas on siinä koko ajan mukana. Tämän olemme suunnanneet ennen kaikkea Euroopan markkinoille. Omatoiminen matka kiinnostaa ehkä enemmän suomalaisia, puumalalaisen Nestorinrannan yrittäjä Riitta Viialainen kertoo.

Paketissa on mukana seitsemän yritystä, eli kierroksen seitsemän yötä nukutaan eri paikoissa. Matka alkaa Mikkelistä, josta poljetaan Ristiinaan ja edelleen Puumalaan. Sieltä jatketaan Anttolan kautta takaisin Mikkeliin.

­– Toinen yö, eli ryhmämatkan sunnuntai-ilta, on Tuukkalan tilalla. Siitä voi vaikka käydä Metsälinnan tansseissakin. Seuraava yö on Kallioniemessä, josta tehdään opastettu veneretki Astuvansalmen kalliomaalauksille, Viialainen kertoo.

Matkapaketin suunnittelu alkoi reilu vuosi sitten projektissa, jossa oli nyt mukana olevista yrityksistä Tuukkalan tila, Härkäniemen tuvat ja Nestorinranta. He saivat mukaan myös Kallioniemen, Hostelli Rantapappilan, Ollinmäen viinitilan ja Huoneistohotelli Marjan.

Viialainen kertoo, että palaset loksahtivat kohdalleen, kun yrittäjät kävivät joulukuun alussa tutustumassa Nurmeksessa hiihtovaelluspakettiin, jossa matkataan majatalosta majataloon.

Ensimmäiset ennakkomainokset tulossa olevasta tuotteesta julkaistiin pikavauhtia, jotta ne ehtivät viime viikonloppuna olleille Helsingin Matkamessuille ja Grüne Woche -messuille Berliiniin.

– Meillä on vielä monia yksityiskohtia hiottavana ja paljon byrokratiaa tekemättä. Laskemme vielä myös hintoja. Mutta paketti selvästi kiinnostaa, koska siitä Puumalan saaristoreitin Facebook-sivulla jaettu ennakkomainos lähti heti hyvin leviämään, Viialainen sanoo.

Yrittäjät toivovat pyörämatkailijoista lisää työtä erityisesti sesongin ulkopuolelle. Heinäkuussa matkoja ei ole, koska reitin yrityksissä on kiirettä.

– Matkoja voi varata vapusta juhannusta edeltävälle viikolle ja sitten taas elokuusta lokakuun puoliväliin. Kaikkiaan opastettuja lähtöjä voi tänä vuonna olla 16 kappaletta, Viialainen sanoo.

Matkalla mukana kulkeva opas kertoo ryhmälle erityisesti geo- ja kulttuurikohteista. Ryhmän toiveiden mukaan vierailu- ja taukopaikkoja voivat olla esimerkiksi Brahelinnan rauniot tai Puumalan Rakokivet.

Viialainen kertoo, että ammattitaitoisia oppaita on nyt kaksi.

– Ensimmäinen kesä on tässä kaikkiaan vielä kokeilua. Mutta olisi hyvä, että oppaita olisi 5–10, eli etsimme koko ajan lisää oppaita, Viialainen vinkkaa.

Matka on lähes täysihoidolla, eli siihen kuuluu ruuat varsinkin silloin, kun ollaan kauempana kyläkeskuksista. Mukana olevat yrittäjät työllistävät myös muita alueen yrityksiä, kun pyöräilijät ruokailevat muun muassa Kyyhkylän kartanossa ja Puumalan Sahanlahdessa. Myös matkalla käytettävät pyörät vuokrataan.

– Osa haluaa varmasti tuoda oman pyörän ja toiveita on niin monenlaisia, joten päädyimme siihen, että pyörä ei kuulu matkan hintaan vaan ne vuokrataan erikseen, Viialainen kertoo.

Elina Alanne

Ristiinan koulu isännöi uuden yhteistyöprojektin vieraita tällä viikolla.

Vähänkin lunta riittää, nauraa portugalilainen Daniel Golante ja jatkaa, että viileys on ihanaa, koska hänellä on aina kuuma.

Lämmin Golantelle on tullut hetkeä aiemmin Ristiinan Yhtenäiskoulun salissa, jossa joukko kansainvälisiä vieraita ja ristiinalaisia oppilaita tanssivat vanhojen tansseja.

Maanantaina oli alkujaan tarkoitus luistella ja pilkkiä Ristiinassa mutta Suomen eriskummallinen talvi vesitti nuo suunnitelmat.

– Olen tykännyt kaikesta tähän mennessä. Suomalaiset ja kaikki muut ovat kivoja ja avoimia, 20-vuotias Golante vielä vakuutti toimittajan pahoitteluun siitä, että luminen vierailu Suomeen ei nyt toteutunut.

Ristiinan Yhtenäiskoulu ja koulut Portugalista, Saksasta, Kreikasta ja Romaniasta aloittivat tällä viikolla uuden yhteistyön. Projektin teema on Be proud – be scout, eli sen teemoina ovat yhteistyö, retkeily ja luonto. Ristiinasta mukana ovat 7–8-luokat ja Jopo, eli joustavan perusopetuksen luokka.

Euroopan unionin Erasmus+ -ohjelman rahoittama vuoteen 2012 jatkuva projekti alkoi tällä viikolla ensimmäisellä vierailulla Suomeen. Myöhemmin Ristiinasta matkataan muihin mukana oleviin maihin.

Projektin ideoija, saksalainen Alf Neuber kertoo, että teema syntyi hänen omista kokemuksistaan.

– Olen ollut partiolainen koko ikäni ja koen, että olen saanut siitä paljon hyvää elämääni. Arvot eivät ole enää nykyään koulussa niin tärkeitä, joten halusin tuoda hyviä arvoja myös kouluun. Esimerkiksi kunnioitus on tärkeää. Omilla oppilaillani on erilaisia käytöshäiriöitä ja ryhmässä toimiminen ei ole heille niin helppoa, joten nämä ovat hyviä tapoja harjoitella, Neuber kertoo.

Projektissa on myös muista kouluista mukana erityisen tuen oppilaita. Romaniasta osallistuu näkövammaisten koulu.

Ristiinan Yhtenäiskoulusta projektia on ollut erityisesti suunnittelemassa erityisopettaja Monika Assmann.

– Jopo-luokalleni on erittäin tärkeää, että he pääsevät harjoittelemaan englantia oikeissa tilanteissa. Kaikkiaan pidän kansainvälisiä yhteyksiä todella tärkeinä. Kyllä tämä rohkaisee myös meitä opettajia puhumaan vierailla kielillä, vaikka kielitaito ei olekaan täydellistä, Assmann kertoo.

Retkeilyteema näkyy Suomen jaksossa niin, että oppilaat viettivät keskiviikon ja torstain välisen yön puolijoukkueteltoissa.

– Saa nähdä, kuinka moni siellä lopulta uskaltaa nukkua, Assmann mietti maanantaina.

Ristiinalaiset Vilma Paasonen ja Saaga Makkonen odottivat telttailua innolla.

– Siitä tulee varmasti hauskaa. Itsekään en ole nukkunut teltassa talvella, Paasonen kertoi.

Paasonen ja Makkonen kertoivat maanantaina, että vieraiden kanssa toimiminen on ollut todella mukavaa.

– Aamulla jännitti englannin puhuminen ja sanavarastossani olen huomannut puutteita. Mutta sitten on huomannut, että jengi ymmärtää minua ja minä heitä, vaikka kukaan ei puhukaan kovin täydellisesti, Paasonen kertoi.

– Hiljaista hetkeä ei ole ollut. Kaikki on tosi mukavia, Makkonen jatkoi.

Lauantaina romanialaiset ja kreikkalaiset matkaavat kotiin. Ristiinalaiset, portugalilaiset ja saksalaiset lähtevät vielä neljäksi yöksi Rovaniemelle.

– Sieltä löydämme toivottavasti talven ja lunta. Iso unelma olisi myös nähdä revontulia, saksalainen Neuber kertoi.

Elina Alanne

LC Ristiina järjestää ensi kesän markkinat vuosien tauon jälkeen Rantapuistossa. Markkinahumu valtaa Ristiinan perjantaina 17. heinäkuuta.

– Haluamme kehittää markkinoiden tapahtumallisuutta, eli saada myyjien lisäksi mukaan jotain aktiviteettia. Siellä voisi olla vaikka ongintaa tai maksullista matonpesupalvelua, ja esiintyäkin saa. Mielellämme otamme mukaan tapahtumaa järjestämään myös muita ristiinalaisia järjestöjä, LC Ristiinan markkinavouti Auvo Urpilainen kertoo.

Markkinoiden tärkein ohjelma on kuitenkin kaupanteko.

– Eli ei sinne mitään Juha Tapiota olla pyytämässä esiintymään, Urpilainen naurahtaa.

Viime kesänä kylällä järjestettiin kahdet markkinat samana päivänä. Lions Clubin järjestämät Ristiinan markkinat olivat koulun kentällä ja Trampbikers ry piti Uikkalan markkinat.

Rantapuistossa oli ollut edelliset markkinat vuonna 2003. Tämän jälkeen osa kyläläisistä haikaili markkinoita takaisin niin sanottuun Uikkalaan.

Urpilainen toteaa, että viime kesän kahdet markkinat aktivoi leijonia päätöksenteossa.

– Tämä asia on pyörinyt väljässä vedessä vuosia. Haluamme säilyttää yli 40 vuotta järjestetyn tapahtuman ja auttaa Ristiinan yhteisöllisyyttä. Toivotaan, että uudistus tuo taas enemmän ihmisiä ja enemmän kauppiaita, Urpilainen miettii.

Viime vuosina markkinoilla on ollut myymässä 70–80 kauppiasta. Urpilainen kertoo, että Rantapuistoon mahtuu toistasataa.

– Meillä on vuoden 2003 myyjäkartta tallessa ja siinä on 145 myyntipistettä. Myyjiä on ollut eniten 15–20 vuotta sitten. Torikauppiaatkin ikääntyvät, Urpilainen toteaa.

Urpilainen toivoo, että myyntipuuhiin saataisiin lisää ristiinalaisia toimijoita.

– Viime kesänä markkinoilla oli tauon jälkeen perunan- ja mansikanmyyjiä. Heillä oli jonoa kojun edessä. Lähiruualle on kovasti kysyntää, Urpilainen sanoo.

Markkinavouti toteaa, että ensi kesänä kaikki alkaa puhtaalta pöydältä.

– Varmaan kaksi–kolme vuotta menee, että homma taas vakiintuu. Kauppiaille tulee uudet paikat ja varmasti saamme niin kehuja kuin haukkujakin. Kauppiaidenkin pitää pohtia, mikä on kenellekin hyvä myyntipaikka, Urpilainen sanoo.

Elina Alanne

Ristiinassa on jo tovin ollut hyvin vaikea saada aikoja hammaslääkärille.

Essoten ylihammaslääkäri Virpi Laine kertoo, että Ristiinassa on edelleen kaksi virkaa tekevää hammaslääkäriä, mutta heillä on ollut virkavapaita ja muita työaikajärjestelyitä.

Vajetta on paikannut kerran viikossa Ristiinassa työskentelevä hammaslääkäri.

– Ristiinan tilanne ei sikäli ole poikkeuksellinen, että aikojen saaminen on joka paikassa kiven alla. Kiireettömät ajat menevät usein noin neljän kuukauden päähän, Laine toteaa ja jatkaa, että hammashoidossa on loputon henkilökunnan tarve.

Hammashoidossa hoitoon pitää kiireettömissä asioissa päästä kuudessa kuukaudessa. Tämä Mikkelissä täyttyy.

Laine kertoo, että Ristiinan tilanne helpottaa viimeistään syksyllä, kun virkaa tekevät hammaslääkärit palaavat täysiaikaisemmin töihin.

Hammaslääkäreiden lisäksi Ristiinassa työskentelee suuhygienisti. Hän tekee muun muassa alle kouluikäisten ja koululaisten hammastarkastukset. 8-luokkalaisten hampaat tarkistaa hammaslääkäri.

Mikkelissä hammashoidossa näkyy koko Suomen ilmiö, että lääkäreitä on hankala saada sivupisteisiin töihin.

– Valitettavasti nämä työt eivät ole nuorista hammaslääkäreistä houkuttavia. Onko siinä sitä, että nuoret eivät halua olla maalla töissä. Ja töihin pääsyyn pitää olla auto. Toisaalta nuoria hammaslääkäreitä voi jännittää myös se, että sivupisteissä pitää uskaltaa olla itsekseen töissä ilman kollegoiden tukea, Laine miettii.

Kaikkiaan Mikkelin hammaslääkäritilanne on helpottamassa pian, kun uusia työntekijöitä on saatu rekrytoitua.

– Hammaslääkäreitä valmistuu paljon, joten siltä kannalta tilanne on hyvä, Laine sanoo.

Elina Alanne

Rehtorin mukaan Mäntyharjun valtit ovat pieni yhteisö sekä laadukas opetus ja tukipalvelut.

Mäntyharjun lukio infoaa ristiinalaisia toiminnastaan tänään torstaina. Lukion edustajia vierailee Ristiinan Yhtenäiskoulussa päivällä. Illalla järjestetään vanhempainilta yhdeksäsluokkalaisten vanhemmille Mäntyharjussa.

Mäntyharjun lukion rehtori Jyrki Taumala kertoo, että aloite markkinointivierailulle tuli Ristiinasta. Illalla järjestettävä vanhempainilta on perinteinen tilaisuus.

– Siinä on aina kerrottu lukiosta omille kuntalaisille sekä Hirvensalmen ja Pertunmaan vanhemmille. Nyt tilaisuuteen on tulossa väkeä myös Ristiinasta, Otavasta ja Mikkelin suunnasta, Taumala toteaa.

Mäntyharjun lukio kiinnostaa ristiinalaisia nyt erityisesti, kun kaupunki päätti lakkauttaa Ristiinan lukion kevätlukukauden jälkeen.

Mäntyharjussa on hyvät mahdollisuudet ottaa lukio-opiskelijoita myös muista kunnista. Taumala toteaa, että lukion aloituspaikkamääräksi on joskus kirjattu 75 oppilasta. Pienessä lukiossa aloittavien määrä vaihtelee vuosittain paljon ikäluokan mukaan.

Tällä hetkellä abeja on yli 50, kakkosia noin 30 ja ensimmäisen vuoden opiskelijoita noin 40.

– Käytännössä kaikkien, joiden lukuaineiden keskiarvo on se vähintään 7, on mahdollista aloittaa lukiossa, Taumala toteaa.

Useita etuja opiskelijalle

Tällä hetkellä Mäntyharju maksaa lukiolaisten kyydit esimerkiksi Hirvensalmelta ja Pertunmaalta. Lukioon kulkee myös kolme opiskelijaa junalla Mikkelistä. Taumala toteaa, että mitään päätöstä kyytien jatkosta ei vielä ole.

– Sitä pitää aina katsoa sen mukaan, että paljonko kyyditettäviä olisi ja mistä päin heitä tulisi. Tässä vaiheessa mitään varmaa on vaikea sanoa, mutta asiat selviävät aina kaikki, Taumala toteaa.

Kyytien lisäksi Mäntyharju tukee lukio-opiskelijoita omalla läppärillä. Opiskelija saa koneen käyttöönsä kolmeksi vuodeksi ja lunastaa sen opintojensa jälkeen halutessaan pienellä summalla. Jos konetta ei halua tai tarvitse, saa opiskelija kirjarahaa 180 euroa joka lukuvuosi.

Mäntyharjun lukion eduksi Taumala mainitsee myös toimivan opiskelijaterveydenhuollon.

– Meillä on kuraattori, terveydenhoitaja ja psykologi samassa rakennuksessa. Jos hoitoa tarvitsee, niin sinne pääsee, eikä tarvitse pitkiä aikoja jonottaa, Taumala sanoo.

Jokainen on tärkeä

Rehtori kehuu Mäntyharjun lukion hyvää henkeä ja laadukasta opetusta.

– Pienessä lukiossa jokaisesta välitetään ja pystymme tukemaan opiskelijoita. Lukio on raskas koulu, jos sen hyvin hoitaa, joten on tärkeää, että opiskelija kokee itsensä tärkeäksi yhteisössä. Meillä on erittäin ammattitaitoinen, nuorekas opettajakunta, Taumala kertoo.

Vaikka ikäluokat ovat pienentyneet, Mäntyharjun lukion oppilasmäärä ei ole pienentynyt samassa suhteessa. Opiskelijoita on yhtä paljon kuin 20 vuotta sitten. Taumala toteaa, että sekin kertoo laadusta, että Mäntyharjun lukioon hakeudutaan.

– Koen rikkautena sen, että lukioon ei tulla vain yhdestä koulusta. Siitä saadaan hyvä soppa, kun opiskelijoita on naapurikunnistakin, rehtori sanoo.

Elina Alanne