Ristiinan alueen kaavoitustyöt etenevät, toiveissa monenlaisia mahdollisuuksia asumiseen

Toissa viikon keskiviikkona vietettiin Ristiinan Metsälinnassa Ristiina-iltaa. Yksi illan osuuksista käsitteli Ristiinan alueen kaavoittamista sekä kehitystä ja tulevaisuuden kuvia kaavoitustyön kautta. Aiheesta oli alustamassa Mikkelin kaupungin kaavoituspäällikkö Ilkka Tarkkanen.

– Ristiinan alueellahan on käynnissä Ristiinan kirkonkylän seudun yleiskaava, johon kuuluu kaksi periaatteessa erillistä aluetta. Toinen on kirkonkylän alueen strateginen kaava, jonka pohjalta tehdään myöhemmin asemakaava, sekä sitten kyläseuduille suuntautuva yleiskaava, joka on tarkkuudeltaan sellainen, että sen pohjalta määritellään jo rakennuspaikat.

– Työhän on alkanut jo Ristiinan kunnan aikana, joten se on kestänyt varsin kauan. Tässä on paljon tarkistettavia asioita, ja esimerkiksi koko kaupungin alueella menossa oleva rantarakentamis-pohdinta. Eli se, kuinka rantarakentamisen rakennuspaikkojen ja rakennusoikeuksien määrä harmonisoidaan yhteneväiseksi, Tarkkanen tuumi ja lisäsi myös kaavoitusosaston henkilövaihdokset yhdeksi viivästyksen syyksi.

Tarkkanen kertoi, että ensi keväänä tai kesänä olisi tarkoitus saada kaavat seuraavan kerran esille kuntalaisille. Aluekeskusten (kuten Ristiina) osalta kaavoituspäällikkö kertoi, että keskusten paikalliset vahvuudet on tarkoitus löytää ja niitä hyödyntää.

– Esimerkiksi juuri kirkonkylän osalta tämä ei vielä alkuunsa tarkoittaisi varsinaista (asema)kaavatyötä, vaan ennemmin visiointia siitä, mitä nämä paikalliset erityiset painopisteet tai yksittäiset kohteet voisivat olla. Tällainen työ on jo tehty Haukivuorella, ensi vuonna on vuorossa Anttola, ja sitten tämän hetken suunnitelman mukaan Ristiina vuonna 2020.

– Aluekeskuksen ”sydämeen” voisi kuulua esimerkiksi erialisia reittejä, joita voi kulkea sekä monenlaisia, uusiakin asumisen mahdollisuuksia. Ristiinassahan on puhuttu esimerkiksi kerrostalosta ranta-alueille, Tarkkanen tuumaili ja lisäsi että tämä vaatii tietenkin kaavan lisäksi sen, että joku rakennuttaja ostaa tontin ja ryhtyy hankkeeseen.

Rantarakentaminen puhutti myös kommentti- ja ideapuheenvuoroissa.

– Mikkeli tarvitsee lisää asukkaita, ja Ristiinahan on ensimmäisenä etelän suunnasta tulevia kaappaamassa. Erityisesti Saimaanrantatonteille olisi kyllä kysyntää, olisiko esimerkiksi tuohon päiväkodin alapuoliselle pellolle mahdollista saada tontteja, varmasti saataisiin lisää lapsiperheitä Ristiinaan, pohti Seppo Parkkinen.

Tätä kysyntää vahvisti myös Tarkkanen.

– Tämä paljon valtakunnallisesti hehkutettu kaupungistuminen on vain osatotuus. Meillä on Suomessa tällä hetkellä paljon etenkin korkeakoulutettua väkeä, joka haluaa pois ruuhka-Suomesta. Ja kun meillä Mikkelissä mittakaava on kuitenkin se, että meille on iso asia jo muutamankin perheen tänne muuttaminen.

Puheenvuoroissa nousi esille myös muun muassa vapaa-ajan asuntojen vakituiseksi asuinpaikaksi muuttamisen helpottaminen (Tarkkasen mukaan työn alla) sekä haja-asutusalueilla rantarakennuspaikkojen ja niiden rakennusoikeuksien lisääminen.

Niko Takala

Mikkelin kasvatus- ja opetuslautakunta päätti esittää Ristiinan lukion säilymistä äänestyksen jälkeen äänin 8-2

Viime viikon torstaina kokoontunut hyvinvoinnin ja osallisuuden lautakunta esittää kaupunginhallitukselle, että Mikkelin lukion Ristiinan toimipistettä ei lakkauteta. Asia meni äänestykseen, kun kokouksessa esitettiin sivistysjohtaja Virpi Siekkisen pohjaesityksestä poikkeava esitys. Ristiinan lukiota puoltava vastaesitys voitti lakkauttamisesityksen äänin 8-2, yksi lautakunnan jäsen oli poissa kokouksesta.

Vastaesityksen lukion säilyttämisestä teki lautakunnan ristiinalaisjäsen Jenni Kolmisoppi (kd.). Esityksessä perusteltiin lukion säilyttämistä muun muassa kulkemisen haasteilla, nuorten hyvinvoinnilla sekä välillisten kustannusten nousulla. Esityksessä todettiin myös muun muassa, että jos Ristiinan lukio lakkautettaisiin, niin moni Ristiinan toimipisteen nykyisistä opiskelijoista hakeutunee Mäntyharjun lukioon, jolloin Mikkeli menettäisi heistä valtionosuudet. Myös Suomen hallituksen kaavailema oppivelvollisuusiän nosto 18 vuoteen oli perusteluissa mukana. Mikäli tämä toteutuu, Mikkelille tulisi lisäkuluja opiskelijoiden kuljetuskuluista keskustan toimipisteeseen. Kolmisopin vastaesityksessä vaadittava lukiokoulutuksen säästö otettaisiin muun muassa johtavan rehtorin virkaa pienentämällä, supistamalla keskustan toimipisteen kurssimäärää noin 40 kurssilla, yhden koulusihteerin toimen lakkauttamisella (kuten alkuperäisessäkin talousarviossa) sekä selvittämällä nuorisotilojen mahdollisuus siirtyä nykyisen kirjaston yhteyteen. Toimilla saavutettaisiin laskennallisesti reilun 210 000 euron säästö. Pohjaesityksen säästövaikutukseksi oli laskettu noin 250 000 euroa.

Äänestyksessä Kolmisopin esityksen puolesta äänestivät hänen itsensä lisäksi Hanne Vainio (sd.), Petri Tikkanen (sd.), Juha Hakkarainen (sd.), Kirsi Pokkinen (kesk.), Tiia Rautio (vihr.), Heidi Särkkä (kok.) ja Janne Strengell (kesk.). Pohjaesityksen puolesta äänestivät lautakunnan puheenjohtaja Taina Harmoinen (kesk.) sekä Eero Aho (kok.).

Näin Kolmisopin vastaesitys tuli lautakunnan päätökseksi äänin 8-2. Eero Aho jätti päätöksestä eriävän mielipiteen, jossa todetaan: ”Kaupungin erittäin vakavan taloudellisen tilanteen vuoksi Ristiinan lukion lakkauttaminen on välttämätöntä. Tärkeämpää on panostaa lukiokoulutuksen laatuun kuin seiniin.”

Kaupunki jatkaa talousarvion käsittelyä marraskuussa. Seuraava vaihe on, kun kaupunginjohtaja Timo Halonen antaa oman talousarvioesityksensä perjantaina 1.11. Kaupunginhallitus käsittelee talousarviota 25.11. ja 2.12. Lopullisesti asian päättää kaupunginvaltuusto 9.12.

Niko Takala

”Jälkikäteen ajateltuna oli hyvä ettei Brahe tullut toimeen kuningattaren tai Oxenstiernan kanssa”

Toissa viikonloppuna vietettiin Ristiinassa juhlaa. Aihetta juhlintaan oli, sillä tuleehan tänä vuonna kuluneeksi 370 vuotta siitä, kun Suomen silloinen kenraalikuvernööri Pietari Brahe perusti vuonna 1649 (K)Ristiinan seurakunnan, josta myöhempien vaiheiden jälkeen muodostui Ristiinan kunta. Nimenomaan Ristiinan perustaja Brahe nousi pääosaan sunnuntaina 13.10. Valon salissa pidetyssä juhlassa, kun juhlapuheen piti toimittaja ja tietokirjailija Hannu Pesonen.

Hän valottikin juhlassa läsnä olleita varsin kattavasti Pietari Brahen ajasta, eli niin sanotusta ”Kreivin ajasta”. Vaikka juhlapuhuja heti alkuun hieman arvioi tehtävänsä mielekkyyttä.

– Nyt kyllä on hieman sellainen tunne, että olisin tullut Saharaan myymään hiekkaa tai lunta eskimoille! Pesonen naurahti puheenvuoronsa aluksi. – Ristiinassa kun varmasti tiedetään huomattavasti keskivertoa enemmän Brahesta.

Pesonen myös pohti ”Kreivin ajan” käsitteen perusteita.

– Suomen historiaa paljon ja ymmärryksellä tutkinut ruotsalainen tietokirjailija Herman Lindqvist määrittelee Pietari Brahen Suomen suosituimmaksi ruotsalaiseksi koskaan.

Hän kuitenkin muistutti että ”Kreivin ajasta” käsitteenä ruvettiin puhumaan vasta 1800-luvun loppupuolella, kansallistunteen nousun yhteydessä. Se ei tarkoita sitä, etteikö kreivin aikaan todella olisi tapahtunut paljon kehitystä Suomen monilta osin varsin takapajuisessa yhteiskunnassa.

Suomea onnistanut välirikko

Pietari Brahe tarttui varsin tiukasti toimeen, kun hän oli saapunut Suomeen loppuvuodesta 1637, Turun linnaan. Ensimmäinen kuukausi tosin meni Kristiina-rouvan kanssa linnaa sisustaessa ja herkkuja nauttiessa.

– Niinpä kansan saattoi pohtia että ”samanlainen herranketale se on kuin aiemmatkin ruotsalaisylimykset”.

Brahen tausta ei kutenkaan ollut ihan tavanomainen, edes ylimykseksi. Hän oli nimittäin varsin merkittävä vallankäyttäjä ja –haltija Ruotsissa ja kuningas Kustaa II Aadolfin luottomies. Kuningas lähetti Brahen 1630 sotarintamalta katsomaan valtakunnan perään, ja vain kuninkaan rintamalla ollessa Ruotsia käytännössä hallinneella valtakunnankansleri Axel Oxenstiernalla oli Brahea enemmän valtaa päätöksiin. Näiden kahden kunnianhimoisen miehen välit kiristyivät ajastaan, jolloin Oxienstierna päätti ratkaista ongelman antamalla Brahelle itäisen valtakunnan eli Suomen kenraalikuvernöörin tittelin.

– Karkotus käärittiin hunajaisiin kehuihin, joissa korostettiin viran tärkeyttä. Brahe olisi puolen valtakunnan herra.

– Oxenstierna uskoi taitavalla shakkisiirrollaan yhdistäneensä tapansa mukaan valtakunnan edun ja omansa. Mutta tuskin hän sen enempää kuin kukaan muukaan aikalainen osasi aavistaa, kuinka kauaskantoinen Brahen nimitys oli, Pesonen

Niinpä, Suomessa alkoi kehittyä kreivin aikaan muun muassa posti- ja oikeuslaitos, Brahe perusti Suomen ensimmäisen yliopiston, Turun akatemian (josta myöhemmin tuli Helsingin yliopisto) ja kehitti muutoinkin koulujärjestelmää.

– Ja yksi merkittävä asia oli se, että hän edisti suomen kielen käyttöä virkamiesten keskuudessa. Näin kruunun edustaja ymmärsivät kansaa ja toisin päin.

– Brahen edistystekojen vauhdikkuutta auttoi se, että hän ei juuri kysellyt hovista hyväksyntää päätöksilleen tai muutoinkaan alistanut niitä normaalille byrokratialle, vaan pisti niitä varsin omavaltaisesti täytäntöön. Tämä oli yksi

Jälkikäteen ajateltuna on melkoista ajatella, että Brahe oli kahdella kenraalikuvernöörikaudellaan Suomessa kuitenkin ”vain” yhdeksän vuotta. Siis huomioiden mitä kaikkea hän täällä laittoi alulle ja kuinka paljon hän uudisti Ruotsin itäistä korpimaata.

– Jälkikäteen on helppo sanoa, että oli Suomen kannalta hyvä että Oxenstierna ja kuningatar Kristiina eivät tulleet Brahen kanssa toimeen.

– En halua luoda Brahesta kuvaa, että ”hän loi Suomen”, mutta hän teki hyvin paljon sellaista pohjatyötä maan kehittymiselle, johon kellään muulla ei ollut intoa. Ja jos hänen tilallaan olisi ollut joku Brahen edeltäjien kaltainen, niin nämä asiat olisivat jääneet tekemättä, Pesonen kuvaili puheenvuoronsa päätteeksi.

Niko Takala

Juttua korjattu nettijulkaisuun. Paperilehdessä mainittiin virheellisesti Brahen perustaneen Ristiinan 1949.

Myös kirjaston ja nuokun siirtymisen ”säästöt” hataralla pohjalla, näiden tilojen muutostöitä tai niiden kustannuksia ei ole selvitetty ollenkaan

Ristiinan lukion lakkauttamissuunnitelmiin liittyvä keskustelu on käynyt Ristiinassa kuumana viimeiset pari viikkoa. Aiheesta on muun muassa perustettu Ristiinan lukion säilymisen puolesta –Facebook-ryhmä. Lisäksi jo liki tuhat ihmistä on allekirjoittanut adressit.com –sivustolta löytyvän adressin Ristiinan lukion säilyttämisen puolesta. Yksityishenkilö on myös tehnyt kuntalaisaloitteen ”EI Mikkelin lukion Ristiinan toimipisteen lakkauttamiselle”. Aiheesta on myös kirjoitettu useita mielipidekirjoituksia seudun lehtiin, ja tietenkin myös asianosaiset, eli Ristiinan lukion opiskelijat itse ovat puolustaneet omaa opinahjoaan napakasti.

Viime torstaina Ristiinan koulukeskuksen Setälä-salissa järjestettiin kuulemistilaisuus, jossa kaupungin viranhaltijat esittelivät lukuja ja tietoja lakkauttamisesityksen taustalla.  Paikalle saapui hyvin runsaslukuinen yleisö, osallistujanimilistan mukaan 200 henkilöä.

Lakkauttamisesityksen säästövaikutukset on kuitenkin Ristiinalaisen tietojen mukaan esitetty vääriin lukuihin perustuen. Nyt esitetyt luvut ovat Ristiinan lukion lukuja ja kuluja vuodelta 2018. Tämän vuoden alusta alkaen, eli 1.1.2019, Ristiinan lukio on ollut virallisesti Mikkelin lukion Ristiinan toimipiste. Näin ollen vuoden 2018 luvut eivät kerro tämän hetkistä kulutasoa Ristiinassa tapahtuvan lukio-opetuksen kuluista. Näiltä osin asian viranhaltijavalmistelun voidaan sanoa olevan puutteellinen, jopa virheellinen.

Kuulemistilaisuudessa, ja jo sitä ennen julkisuudessa, esitettyjen lukujen mukaan Ristiinan lukion lakkauttamisella saavutettaisiin vuositasolla noin 250 – 270 000 euron kulusäästö. Tämä on laskettu siten, että Ristiinan lukiossa oppilaskohtainen kulu on ollut noin 2000 euroa enemmän kuin Mikkelin lukiossa, josta on ynnätty 160 000 euron säästö, jos Ristiinan oppilaiden kulu laskisi Mikkelin tasolle. Lisää tuleva 110 000 euroa on saatu 40 kurssin supistamisesta, joiden myötä voitaisiin vähentää kahden opettajan työpanos.

Oikean vertailun voisi tehdä vasta 2020 jälkeen

Nämä eivät ole totuudenmukaisia, tämän hetkisen toiminnan kuluja. Ensinnäkin, Ristiinan lukion kuluja vähentää jo tällä hetkellä vuoteen 2018 verrattuna 20 kurssin supistuminen kurssitarjottimesta. Tämä on saavutettu sillä, että Ristiinan lukion opiskelijat kaikilta vuosikursseilta käyvät opiskelemassa yhden jakson (6 viikkoa) Mikkelin keskustan toimipisteessä. Viranhaltijat vahvistivat, että tätä asiaa ei ole huomioitu laskelmissa, kun asia tuli esille Ristiinan lukion henkilöstön kuulemistilaisuudessa maanantaina 14. lokakuuta.

Toisekseen, hallinnon kuluja on jo vähentänyt että Ristiinan lukiolla ei ole enää omaa rehtoria, kuten vielä vuoden 2018 loppuun saakka oli. Muista mahdollisista hallinnon- tai toiminnanmuutosten mukanaan tuomista säästöistä Ristiinalainen ei saanut viranhaltijoilta vahvistuksia.

Tietysti voidaan nostaa esiin myös periaatteellinen kysymys siitä, kuinka paljon tällä hetkellä voidaan laskea ylipäätään Ristiinan toimipisteen ”omia kuluja”, sillä nythän on olemassa enää Mikkelin lukio, jolla on kaksi toimipistettä?

Oikeaoppinen tapa verrata tämän hetken kuluja aiempaan olisi katsoa ensimmäisen kokonaisen todellisen yhdessä toimimisen vuoden jälkeen kulut, joita Mikkelin lukiolle on tullut. Tämä tarkoittaa siis vuoden 2020 kuluja, sillä tänä vuonna toiminta on ollut kunnolla yhden hallinnon alla vasta syyslukukaudesta alkaen. Sitten tämä kulu jaettaisiin oppilasmäärällä, ja sitä verrattaisiin vuoden 2018 lukuun. Tietenkin siten, että esimerkiksi henkilöstön palkankorotukset ja muut indeksikorotukset huomioitaisiin laskelmissa. Näin saataisiin ajantasainen, nykyiseen toimintamalliin perustuva hinta sille, mitä Ristiinan lukion ”extrakulut” aidosti ovat.

Laskelmissa oli esitetty myös lukiokoulutuksen tulosaluejohtajan kustannuksen (45 000) vähentäminen sekä pienemmällä koulusihteeriresurssilla pärjääminen, joista yhteensä saataisiin 85 000 euron säästö. Jos tällä hetkellä kuviossa on liikaa johtajia (joita Mikkelin kaupungilla tuntuu piisaavan) ja rehtoreita (nyt on mainittu johtava rehtori, Mikkelin lukion rehtori ja Mikkelin lukion apulaisrehtori) ja sihteereitä, niin tämä säästö varmasti saadaan aikaiseksi vaikka Mikkelin lukiolla olisikin kaksi toimipistettä. Ylisuuren hallinnon leikkaukset olkoot eri asia kuin Ristiinan lukion alle laskettavat kulut.

Kirjaston ja nuokun kiinteistösäästöt hatusta vedettyjä

Valmistelusta nousee esiin pari muutakin hataralla pohjalla olevaa asiaa. Lukion lakkauttamissuunnitelman yhteydessä on hahmoteltu, että Ristiinan kirjasto ja Ristiinan nuorisotilat siirtyisivät tyhjentyviin lukion tiloihin. Tällä toiminnalla asian valmistelijat ynnäävät, että kirjaston ja nuorisotilojen osalta saataisiin 95 000 euron säästö siinä vaiheessa, kun tiloihin saadaan ulkopuolinen vuokralainen tai tilat myydään. No, jokainen voi itse pohtia, kuinka houkuttelevia ostokohteita kyseiset kiinteistöt ovat, mikäli niissä ei ole vuokralaisia. Ja toisaalta, jos toisella kädellä ajetaan Ristiinaa palveluineen alas, niin luuleeko toinen käsi, että tyhjiksi jääviin toimitiloihin on jonossa vuokralaisia? Ainahan tietysti voi tapahtua ihmeitä, mutta ihmeen varassa ei voi virkavastuulla tehtäviä laskelmia viedä päätöksentekoon.

Toinen, oikeastaan oleellisempi, asia kirjaston ja nuorisotilojen mahdollista siirtymistä koskien on se, että minkäänlaisia suunnitelmia tai laskelmia ei ole siitä, mitä näiden tilojen ja toimintojen siirtäminen maksaisi. Kuten Ristiinan lukion säilymisen puolesta –Facebook-ryhmän perustaja Riina-Maria Metso osuvasti ryhmässä kirjoittaa: ”Tuskin kirjasto syntyy lukion tiloihin niin, että kirjat vain kannetaan pulpettien päälle?”… Eräs ristiinalainen, pitkään etenkin sivistyspuolen päätöksenteossa mukana ollut henkilö arvioi, että ”kyseessä olisi takuulla miljoonatason homma”.

Niko Takala

Ristiinalaiset opiskelijat ottivat vahvasti kantaa oman lukion puolesta. Ristiinalaisvaltuutetut haluavat löytää säästöt muualta.

”Me valitsimme Ristiinan, mutta meidät pakotetaan Mikkeliin.”

Näin tiivistivät lukiolaiset tuntonsa viime torstaina järjestetyssä Ristiinan lukion lakkauttamissuunnitelmaa koskevassa kuulemistilaisuudessa. Tilaisuudessa lukiolainen Aino Halinen luki tekstin siitä, kuinka Suomenniemeltä ei ehdi julkisella liikenteellä aamulla kahdeksaksi lukioon Mikkeliin. Vastaavasti jos koulu loppuu neljältä, Suomenniemelle ei kulje enää yhtään linja-autoa.

Kaupungin sivistysjohtaja Virpi Siekkisen viesti nuorille oli tyly.

– Koulumatka on haasteellinen mutta se on sama heilläkin, jotka kulkevat Ristiinasta ammattikouluun sekä nuorilla Mikkelin pohjoispuolella. Kyllä lukiolainen siitä suoriutuu, Siekkinen totesi ja sai lukiolaisilta kipakan muistutuksen siitä, että nyt Mikkeliin opintoihin kulkevat ovat valinneet opintonsa ja perheet ovat tienneet matkustamisen mahdolliseksi.

Moni Ristiinan lukion valinnut on valinnut sen juuri siksi, että muualle kulkeminen on mahdotonta. Nuoret muistuttivat myös, että linja-autovuorojen lisääminenkin maksaa.

Kuulemistilaisuus täytti koulukeskuksen Setälä-salin äärimmilleen. Tilaisuuden alussa Siekkinen esitteli säästöjen syyt. Hän avasi myös, kuinka on laskenut, että lukion lakkauttamisella saataisiin säästöä 270 000 euroa vuodessa. Siekkinen ja Mikkelin lukion johtava rehtori Jari Kinnula kertoivat, että jos Ristiinasta ei säästetä, tarkoittaa se suppeampaa kurssitarjontaa Mikkelin lukiossa. Tämä puolestaan tarkoittaa sitä, että osa oppilaista ei pysty valmistumaan kolmessa vuodessa vaan lukioon kuluu 3,5 tai neljä vuotta.

Ristiinan lukiolainen Lotta Tuominen muistutti, että kolme vuotta ei nykyäänkään ole mikään normi, vaan lukioon menee helposti kauemmin varsinkin, jos lukee sekä fysiikkaa, kemiaa että pitkää matematiikkaa.

– Mitä sitten, jos aika olisi 3,5 tai neljä vuotta? Tuominen pohti.

Tilaisuudessa Siekkistä muistutettiin monessa puheenvuorossa siitä, että lukion lakkauttaminen ei Ristiinassa vaikuttaisi vain tämän hetken lukiolaisiin, vaan myös peruskoululaisiin ja koko kylään.

Ristiinan lukion säilymisen puolesta -nimisen Facebook-ryhmän perustanut Riina-Maria Metso kysyi Siekkiseltä ratkaisun kokonaisvaikutuksista.

– Jos hyvinvoiva lukiolainen maksaa kunnalle sen 8000 euroa, niin uupunut ja pahoinvoiva maksaa kymmenkertaisesti, Metso tiivisti.

Siekkinen totesi, että seurannaisvaikutuksia ei voi arvioida.

– Ei voida tietää, tuleeko lukiolaisesta pahoinvoiva sen takia, että hän joutuu valitsemaan toisen yksikön.

”Hävetkää” –käsky sai aplodit

Kuulemistilaisuuden yleisössä oli myös useita ristiinalaisia kaupunginvaltuutettuja sekä asiaa tänään torstaina käsittelevän kasvatus- ja opetuslautakunnan jäseniä. Ristiinalaisten valtuutettujen puheenvuoroissa vallitsi yhteishenki siitä, että nyt on yhteisesti löydettävä ratkaisu siihen, kuinka lukio saadaan pidettyä.

– Nyt on löydettävä ne rahat, summasi valtuutettu, kaupunginhallituksen varapuheenjohtaja Kirsi Olkkonen (kesk.).

Kasvatus- ja opetuslautakunnan keskustalainen jäsen Janne Strengell totesi omassa ryhmässään olevan valmista avauksille, mistä säästö otetaan. Lautakunnan varapuheenjohtaja, kaupunginvaltuutettu Petri Tikkanen (sd.) puolestaan muistutti, että lukuja voi pyöritellä aina niin kovin monella tavalla.

Myös kaupunginvaltuutettu ja Ristiinan yhtenäiskoulun neuvottelukunnan puheenjohtaja Mikko Siitonen (vihr.) huomautti katselukulmista.

– Kun nyt sanotaan, että on pakko säästää lukiosta, niin sitä ennen on tehty valintoja, mistä ei haluta säästää. Meidän tehtävämme on nyt etsiä niitä muita kohteita.

Nuorten aplodit sai konkaripoliitikko, Ristiinan aluejohtokunnan varajäsen Erkki Rantalainen (kd.).

– Tällä menettelyllä te pudotatte osan nuorista pois. Nuoret jätetään heitteille. Hävetkää! tiivisti Rantalainen.

Elina Alanne

Ristiinan lukion lakkauttaminen muuttaisi monen opettajan työpäivää. Lopulta tämä näkyisi opetuksen laadussa ja Ristiinan vetovoimassa, miettivät yhtenäiskoulun rehtori ja opettajat.  

Ristiinan lukion mahdollinen lakkauttaminen vaikuttaisi paljon myös yhtenäiskoulun toimintaan. Rehtori Matti Hämäläinen toteaa, että Ristiinan vetovoima opettajien parissa vähenee, jos lukio loppuu. Lopulta tämä näkyy opetuksen laadussa yläkoulussa.

– Lähdemme siitä, että haluamme taata parhaan mahdollisen opetuksen, ja aineenopettajat ovat parhaita sitä antamaan. Nyt Ristiina on ollut loistava ja haluttu paikka. Minun kokemukseni mukaan moni opettaja haluaa nimenomaan kokemusta sekä lukiosta että yläkoulusta, Hämäläinen toteaa.

Ristiinan lukiossa työskentelee 12 opettajaa, joista yhdeksän opettaa myös peruskoulun puolella. Yläkoulun lisäksi joillakin kielten opettajilla on tunteja myös alakoulussa.

– Suurin osa aineenopettajista on lehtorin virassa. Eli jos heiltä vähenee Ristiinassa lukion tunnit pois, on heille löydettävä lisää tunteja muualta. Tai sitten on mentävä yt-neuvotteluihin ja vähennettävä virkoja, mutta tätä Mikkeli ei ainakaan vielä ole halunnut, Hämäläinen kertoo.

Jos opettajalle ei ole Ristiinassa tarpeeksi tunteja, matkustaa hän kesken työpäivän opettamaan Mikkelin lukiolle tai muihin yläkouluihin.

– Tällä hetkelläkin kuusi opettajaa opettaa sekä Ristiinassa että Mikkelin keskustassa. Kaupunki maksaa matkakulut. Usein opettajat jaksavat tätä työpäivän sisällä tapahtuvaa matkustamista jonkin aikaa. Mutta kun jossakin tulee auki työpaikka, jossa matkustamista ei ole, niin he valitsevat usein sen, Hämäläinen pohtii.

Säästöt perheiden pussista

Englannin opettaja Asta Veijalaisen mielestä suunnitelma lukion lakkauttamisesta on hirvittävän lyhytnäköinen.

– Onhan tästä vuosien varrella puhetta ollut mutta tämä oli aikamoinen shokki. Nyt vielä otettiin opiskelijat sisään ja sitten sanotaan, että ensi syksynä lukiota ei enää ole. Yleensä annetaan edes aikaa sisällä olevien opiskella itsensä ylioppilaaksi, Veijalainen sanoo.

Opettaja miettii, että Mikkeli ottaa nyt säästöt perheiden niskanahasta.

– Onhan kulkeminen Mikkeliin perheille iso satsaus. Miksi kaikki pitää keskittää suurempiin? Tässä on kyse oikeista ihmisistä, eli nuorten tulevaisuudesta. Pienessä yksikössä nuori saa oman turvallisen ryhmän, joka monen kohdalla vähentää ahdistuneisuutta. Suurimmissa yksiköissä on myös suuremmat ongelmat, mikä lisää keskeyttämisiä ja syrjäytymistä.

Oppilaita kaupungista

Syksyllä Ristiinan lukion ensimmäisellä vuosikurssilla aloitti viisi oppilasta kaupungin puolelta.

– Kaikki eivät pääse Mikkelin lukioon sisään mutta haluavat lukioon. Ristiinassa tehdään näistä oppilaista ylioppilaita, Hämäläinen muistuttaa.

Julkisuudessa on kerrottu suunnitelmasta, että Mikkelin lukio muuttaa lähivuosina Kaakkois-Suomen Ammattikorkeakoulun kampukselle. Nykyisen lukion tilat ovat pienet ja huonot liikuntatilat ovat herättäneet närää jo vuosia.

– Tämän keskelle ristiinalaiset nuoret halutaan siirtää, vaikka meillä on täällä kaikki. Miksi korjata asioita rikki, Veijalainen pohtii.

Ristiinan lukiolla järjestetään kuulemistilaisuus torstaina 10.10 kello 18 alkaen. Paikalla on kaupungin virkamiehiä ja luottamusjohtoa vastaamassa kysymyksiin. Lukion oppilaskunta on ottanut omalla kannanotollaan kantaa lukion lakkauttamissuunnitelmaan.

Lukion puolesta on myös perustettu nettiadressi ja Facebook-ryhmä Ristiinan lukion säilymisen puolesta.

Pieni siivu kaupungin kuluista

0,06 prosenttia. Se on Ristiinan yhtenäiskoulun rehtori Matti Hämäläisen mukaan Ristiinan lukion osuus Mikkelin kaupungin vuoden 2019 toimintakuluista.

– Laskin summan sillä perusteella, että Länsi-Savossa on kirjoitettu Ristiinan lukion lakkauttamisen säästävän 250 000 euroa. Eli jos ihmisellä olisi sata euroa rahaa, se olisi kuusi senttiä. Sivistystoimen budjettiin verraten Ristiinan osuus on sadasta eurosta 23 senttiä, Hämäläinen laskee ja jatkaa, että tuntuu aika pieniltä summilta.

– Ei niillä kuntataloutta paikata. Ennemmin tuntuu, että tämä on periaatteellinen kysymys, Hämäläinen toteaa.

Alkuviikosta Hämäläinenkään ei tiennyt, mitä 250 000 euroa pitää sisällään.

– Mutta laskeskelin, että se on aika paikkansa pitävä, kun lasketaan opettajien palkka- ja sivukulut.

Ristiinan lukion tilaa koulukiinteistössä käyttää tällä hetkellä myös yhtenäiskoulu esimerkiksi fysiikan ja kemian opetukseen.

– Se on rakennuksen paras ja uusin tila. En tiedä, onko kaupungin suunnitelmissa tuoda sinne jatkossa jotain muuta toimintaan. Vastustan sitä, koska koulu tarvitsee terveitä ja puhtaita tiloja, Hämäläinen toteaa.

Ristiinalainen ei toistuvista yrityksistä huolimatta tavoittanut Mikkelin kaupungin sivistysjohtaja Virpi Siekkistä kommentoimaan suunnitelmaa.

Elina Alanne

Kuvateksti: Asta Veijalainen opettaa englantia sekä yhtenäiskoulussa että lukiossa. Hän toteaa, että Ristiinan lukion lakkauttamisella kaupungin syöksykierre ei pysähdy mutta nuorten ja koko Ristiinan kannalta saadaan paljon pahaa aikaan.

Epävarmuustekijät Euroopassa ja maailmanlaajuisesti ovat lyhentäneet näkymää tulevaan

UPM:n Pelloksen vaneritehtailla aloitetaan yt-neuvottelut. Neuvotteluiden tarkoituksena on varautua mahdollisiin tuotannon rajoituksiin tulevana syksynä ja talvena.

– Kesän aikana havuvanerin osalta näkymät ja ennakoitavuus ovat nopeasti ja merkittävästi heikentyneet. Tilausten sykli on mennyt lyhyemmäksi, joka sitten taas luo epävarmuutta tilauskannan tulevaisuudesta, kertoo UPM Plywoodin tuotantojohtaja Mika Kekki.

Kekki korostaa, että nyt aloitettavilla neuvotteluilla vain varaudutaan mahdollisiin normaalia pienempiin tuotantomääriin.

– Eihän tämä ensimmäinen kerta ole kun näin joudutaan toimimaan. Joskus varautumisista on päästy ohi ilman toimenpiteitä, joskus on jouduttu lyhyitä lomautuksia ottamaan käyttöön.

– Edellisen kerran taisi olla nelisen vuotta sitten kun rajoitus- ja lomautustoimia jouduttiin Pelloksella ottamaan käyttöön. Sen jälkeen on täällä tehtaille tehty täydellä kapasiteetilla.

Tuotantojohtaja haluaa myös mainita, että työn laadulla, tehokkuudella tai Pelloksen tehtaiden kilpailukyvyllä ei ole vaikutusta tähän tilanteeseen. Tällä hetkellä esimerkiksi suuren vanerimarkkinan Britannian täysin epävarma ja -selvä brexit-tilanne sekä vaikkapa Saksan talouden yskähtely aiheuttavat niin laajaa epävarmuutta rakentamisen saralla, että heijastusvaikutukset näkyvät Pelloksen tehtaille saakka.

– Ja oma vaikutuksensa on näillä USA:n kauppasota-toimilla. Yhdysvallat on meille sillä tavalla tärkeä alue, että jos siellä rakentaminen on normaalin vilkasta, niin meidän pääkilpailijat Etelä-Amerikasta saavat tuotteensa sinne kaupaksi, eivätkä tule kilpailemaan Euroopan markkinoista.

– Kun Pelloksenkin tuotteista 90 prosenttia menee vientiin, niin on itsestään selvää, että globaalien tilanteiden heittely näkyy meilläkin. Mutta tästäkin takuulla selvitään ja työn tekeminen jatkuu, Kekki vakuuttaa.

UPM:n Pelloksen kolme vaneritehdasta työllistävät tällä hetkellä hieman alle 600 henkilöä.

Niko Takala

Improvisointi paitsi hauskaa, myös opettavaista

Vitsiälän kylätalolla Sampolassa kokoontuu Mikkelin kansalaisopiston alaisuudessa toimivas näyttämötaiteen ryhmä ”Vitsiälän improvisaattorit”. Ryhmäläisten kanssa keskustelua on käyty ehkä noin 45 minuuttia, kun heistä joku huomauttaa että ”olisikohan toimittaja itsekin halunnut kysyä jotain?”… Mutta, kerrataanpa pieni osa siitä, mitä tuohon mennessä sain ylös kirjattua!

– Tämä taisi alun perin olla ryhmässä mukana olevan Pirjo Hineksen idea. Hän heitti meidän Marille ajatuksen, että voisiko jonkun tällaisen toteuttaa Vitsiälässä. Minäpä sitten kysäisin kansalaisopistolta ja sieltä näytettiin vihreää valoa, saatiin ryhmä kasaan, joten tässä ollaan nyt jo kolmatta puolivuotiskautta aloittelemassa, kertoo ryhmän ohjaaja, kansalaisopistolla muitakin ryhmiä vetänyt ja vetävä Leevi Heinonen.

– Nyt alkavalla toimintakaudella mennään edelleen siis kansalaisopiston alaisuudessa, mutta on tässä alkanut itää ajatus siitä, että toivottavasti ryhmä saisi niin vankan pohjan, että tämä touhu jatkuisi tulevaisuudessa ilman kansalaisopistoakin, Heinonen tuumii.

Ryhmässä tehdään paitsi harjoituksia, niin pyritään myös jälleen keikalle. Kuten on jo käytykin. Esimerkiksi Ristiinassa Telluksessa ja MTK:n kokouksessa sekä ”ulkomailla” Kyyhkylässä ja Anttolan SEO:lla.

Ohjaaja kuitenkin muistuttaa, että ryhmän mahdollisesti tekemille keikoille ei ole mitään velvollisuutta osallistua. Jos haluaa hioa omia improvisaatio-taitoja vain harjoituksissa, niin se on täysin hyväksyttyä.

Jo aiemmin ryhmässä mukana olleista haastatteluhetkellä maanantaina paikalla olivat Suvi Rantanen, Heli Loukomies, Ari Nikkilä ja Miia Koppi. Heidän jutustelustaan, ulosannistaan sekä demonstraationa näytellyistä pätkistä huomaa, että ryhmäläiset todella nauttivat tekemisestä. Kun tehdään näitä harjoituksia, niin siinä arkiset huolet unohtuu. Kaikki kuitenkin muistuttavat, että vaikka paljon nauretaan, niin merkille on pantu sekin, että impro-taidoista on varmasti hyötyä monenlaisessa arkisessa askareessa ja työelämässäkin. Kaikessa, missä ihmisten kanssa tekemisissä ollaan.

Kansalaisopiston ilmoittautuminen menossa

Vitsiälän improvisaattorit ja monet muut kansalaisopiston ryhmät täyttyvät parhaillaan, kun opiston kursseille ilmoittautuminen alkoi tiistaina. Suosituimmat kurssit todennäköisesti ovat jo tätä luettaessa täysiäkin, mutta suurimmalle osalle takuulla vielä mahtuu. Ristiinassakin kursseja on kaikkiaan 50. Niistä suurin osa (23) on tanssin ja liikunnan alalta. Mukana on myös melko mukavasti musiikin ja käden taitojen (molempia 11) kursseja sekä yksittäisiä kursseja taiteesta, kirjallisuudesta sekä kielistä.

Ilmoittautuminen kursseille onnistuu helpoiten Internetissä osoitteessa kansalaisopisto.mikkeli.fi. Kursseille voi ilmoittautua myös puhelimitse (015) 194 2929 kansalaisopiston toimiston avoinnaoloaikoina. Paikan päällä ilmoittautuminen onnistuu joko opiston toimistolla (Lönnrotinkatu 7, Mikkeli) tai kaupungin asiointipisteissä, eli esimerkiksi Ristiinassa (Brahentie 34) ja Suomenniemellä (Opinraitti20) kirjastoissa niiden aukioloaikoina.

Niko Takala

Ristiinassakin turvattiin ekan päivän koulutietä

Etelä-Savon kunnissa tempaistiin turvallisten kouluteiden ja tien ylittämisten puolesta jalkautumalla suojateille. Liikenneturva ja Etelä-Savon pelastuslaitos muistuttavat, että vastuu lasten turvallisesta koulumatkasta on aikuisilla.

– Tilanteeseen sopivalla vauhdilla ajaessa ehtii havainnoida sekä erilaiset tilanteet että muut liikkujat tarpeeksi ajoissa, muistuttaa Liikenneturvan yhteyspäällikkö Eini Karvonen Mikkelistä.

– Turvallinen koulutie syntyy meidän kaikkien yhteistyön tuloksena! hän painottaa.

Ristiinassa koululaisten ensimmäisen koulupäivän koulumatkaa olivat turvaamassa kaikkiaan seitsemän vapaehtoista aikuista Ristiinan yhtenäiskoulun vanhempainyhdistys Ryhdistä sekä Ristiinan Rinkasta.

– Tuli vastaan tämä maakunnallinen hanke, ja ajattelimme, että hyvähän tätä asiaa olisi pitää esillä myös meillä Ristiinassa, sanoo Ryhdin puheenjohtaja Sanna Pyy.

Vapaaehtoiset olivat muun muassa Saimaantien ja Fieandtin tien, Mäkitien ja Fieandtintien sekä Mäkitien ja Opinahjon risteyksissä, jotka oli yhdessä pohdittu potentiaalisiksi vaaran paikoiksi, tai ainakin vilkkaiksi risteyksiksi koulun alkamisen ja päättymiseen aikaan.

Niko Takala

Dyecrest ja Purified nauttivat täydelle baarille esiintymisestä

Dyecrest-yhtyeen laulaja Mikael Salo myöntää jännittäneensä vähän Sataman valojen viimelauantaista metalli-iltaa, nousihan hän ensimmäistä kertaa lauteille bändinsä kotikylässä. Helsinkiläislaulajaa sai kuitenkin kokea iloisen yllätyksen, kun hänelle valkeni, kuinka tunteella ristiinalaisyleisö fanitti Dyecrestin show’ta.

– Voisin sanoa, että yksi hienoimpia keikkojamme so far, Salo hehkutti. – Sinne ei olisi varmaan mahtunut yhtään enempää ihmisiä, kun oli jo niin paljon jengiä, että osa kiipesi jopa lavalle. Ihan mieletön vastaanotto.

Salon ihmetys saattoi johtua siitä, ettei hän ole tottunut näkemään savolaisia heiluttamassa hevilettejään riehakkaina ja kovaäänisinä. Kun hän kaksi vuotta sitten liittyi Dyecrestiin, tuli bändikavereiden vaitonaisuus hänelle yllätyksenä.

– Helsinkiläisenä sitä puhuu ehkä vähän enemmän, kun nuo ristiinalaiset herrasmiehet taas ovat vähän hiljaisempia. Välillä tulee vähän outo olo, kun sanoo jotain ja odottaa vastausta, mutta he ovatkin ihan hiljaa. Sen huomaa varsinkin studiossa, laulaja nauroi.

Innostuneesta yleisöstä saattoi kenties kiittää Purified-yhtyettä, joka oli hetkeä aiemmin lämmitellyt kuulijat omalla esityksellään. Purified lähti metalli-iltaan mukaan Dyecrestin pyytämänä, sillä ristiinalaisbändien yhteiskeikalla Mikkelin Wilhelm-ravintolassa oli ollut mahtava meininki viime pääsiäisenä. Uusi keikkatarjous sopi mainiosti Purifiedille, jolta löytyy rutkasti esiintymisintoa peräti viiden vuoden tauon jälkeen.

– Viisi vuotta sitten lähdimme kaikki vähän eri paikkoihin opiskelemaan, selitti Purifiedin laulaja Eetu Kakkonen, joka itse asustaa nykyään Turun suunnalla. – Olemme silti soittaneet vuosien varrella, ja nyt kun tuli tilaisuus lähteä keikkailemaan, ajattelimme että miksipä ei. Onneksi lähdettiin!

Kakkosestakin oli mukavaa nähdä kotikylän keikalla paljon innokasta väkeä ja hyvää fiilistä.

”Superlämmin ilmapiiri”

Satkun tunnelma vakuutti myös ranskalaisnaiset Soraya Ghomarin ja Emma Bauerin, jotka olivat matkustaneet Ristiinaan Pariisista saakka vain nähdäkseen Dyecrestin esiintymässä.

Ghomari ja Bauer ihastuivat Dyecrestin musiikkiin nähtyään Salon toisen bändin konsertin Ranskassa. He yrittivät jopa järjestää Dyecrestille keikan eräillä ranskalaisilla musiikkifestivaaleilla, mutta kun se ei onnistunut, päättivät he itse tulla Suomeen.

Salo kertoi pohtineensa etukäteen, mitä mieltä Ghomari ja Bauer mahtaisivat olla pienestä baarikeikasta kuultuaan häntä viimeksi tyylikkäässä tuhannen ihmisen keikkapaikalla Moulin Rougen kupeessa Pariisissa. Huoli oli turha, sillä ranskalaisnaiset nauttivat täysin siemauksin Satkun tunnelmasta.

– Ilmapiiri on superlämminhenkinen, kehui Ghomari.

– Paikalla on paljon ihmisiä, joten olemme tosi tyytyväisiä! Ei olisi kovin hauskaa olla ainoina lavan edessä.

Ghomari ja Bauer halusivat hoitaa haastattelun nopeasti ennen illan ensimmäisen keikan alkua, sillä he olivat kuunnelleet etukäteen myös Purifiedia ja tahtoivat varmistaa, että saisivat hyvät paikat heidänkin esityksensä ajaksi.

Lotta Tuominen

Sekä historia ja tulevaisuus olivat esillä avoimien ovien päivänä

Museota siitä ei tule, vaan kaikkien yhteinen kokoontumispaikka. Rinnakkain kulkevat kunnioitus sotakoulun vaiheikasta historiaa kohtaan sekä nykypäivän ristiinalaisten tarpeet, jotka pitäjäntalo voi täyttää.

Tätä ohjenuoraa entisen sotakoulun kunnostustoimikunta on seurannut viimeiset neljä vuotta herättäessään uudelleen eloon tyhjilleen jäänyttä, arvokasta rakennusta. Vaikka remontoitavaa riittää vielä moneksi vuodeksi, esiteltiin projekti lauantaina suurelle yleisölle, joka sai tilaisuuden tutustua rakennukseen sisältä päin. Sotakoulun täyttyessä kiinnostuneista kyläläisistä oli helppo kuvitella, millainen tunnelma talossa vallitsisi muutaman vuoden päästä, kun remontti saataisiin valmiiksi ja ihmisvilinästä tulisi pitäjäntalossa arkipäivää.

– Tahdoimme tiedottaa asiasta, jotta tämä ei olisi minkään salaseuran projekti vaan kaikkien yhteinen juttu, perusteli kunnostustoimikunnan jäsen Jouko Nousiainen.

Nousiaisen tehtävänä avoimien ovien päivässä oli raottaa yleisölle sotakoulun historiaa rakennusvuodesta 1739 aina vuoden 2011 käyttökieltoon saakka. Rakennuksen ensimmäinen tehtävä oli toimia Savon rykmentin komentajan virkatalona, siis puustellina, josta käsin komentaja johti sotilaita ja näiden harjoituksia. Samankaltaisia virkataloja rakennettiin koko Suomeen seitsemän, joista vain kaksi on säilynyt tähän päivään, Ristiinassa ja Kaarinassa.

Käyttökielto, jonka tuolloin päiväkotina toiminut rakennus sai sisäilmaongelmien vuoksi 2010, ehti kestää muutaman vuoden, kunnes joukko ristiinalaisia päätti, ettei noin merkittävää ja harvinaista rakennusta saisi jättää homehtumaan. Lukuisten yhdistysten jäsenet muodostivat kunnostustoimikunnan, joka sai yhteistyökumppaneikseen muun muassa Mikkelin kaupungin ja Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin. Talkoolaisten lisäksi remonttiin on osallistunut joukko rakennusalan ammattilaisia arkkitehdeistä Mikkelin kaupungin entiseen kiinteistöpäällikköön.

Lotta Tuominen

Kaikkien rotujen koiranäyttely järjestettiin lauantaina urheilukentällä

1200 koiran ja 200 rodun näyttelyä ei järjestetä tuosta vain, mutta ristiinalaiset koira- ja metsästysyhdistykset onnistuivat siinä tyylikkäästi jälleen viime viikonloppuna. Kyseessä oli kaikkien rotujen näyttely, jossa kehässä tassutteli kaikkien kymmenen rotuluokan edustajia ja jollainen järjestetään Ristiinassa parin vuoden välein.

Vaikka metsästyskoirien osuus on näyttelyissä yleensä pienempi kuin seurakoirarotujen, voi sama koira niittää kunniaa sekä metsällä että kehässä. Näin uskoo Ristiinan metsästysseuran Sauli Siiskonen, joka toimi lauantain näyttelyssä järjestyspäällikkönä. Hän itse innostui näyttelytoiminnasta harmaan norjanhirvikoiransa myötä, jolle on myönnetty jo kaksoisvalion arvo.

– Kunhan ei ole äkäinen vaan sosiaalinen luonne, niin pärjää sekä metsässä että näyttelyssä.

Hartolasta kotoisin oleva Risto Lähde ei povannut omalle harmaalle norjanhirvikoiralleen suurta näyttelymenestystä. Reilun vuoden ikäinen Iivo-koira, joka sattui syntymään päivänä, jona Iivo Niskanen voitti Suomelle hiihdon olympiakultaa, pääsi viikonloppuna ensimmäistä kertaa näyttämään taitonsa kehässä. Koiran sukutaustan perusteella Lähde uskoo, että Iivosta on enemmän iloa metsällä ja erilaisissa kokeissa. Hirvenkaatoon se osallistui ensimmäisen kerran jo viime syksynä.

– Ei tämä tule näyttelyissä menestymään. Jotenkin se stressaa tätä koirapaljoutta, vaikka on koirakoulussa käytetty koko kevät, Lähde pohti.

Siiskosen mukaan koira pitää opettaa sulkemaan häly mielen ulkopuolelle.

– Kuten me ihmiset!

Näyttelyn seitsemällä järjestäjäyhdistyksellä – siis Ristiinan metsästysseuralla, Ristiinan koirakerholla, Pelloksen erämiehillä, Someen erä-ässillä ja Lahnaniemen eräyhdistyksellä – oli jokaisella omat vastuualueensa. Esimerkiksi Ristiinan metsästysseura huolehti ohjelmalehtisten myynnistä, kehän pysytyksestä sekä alueen siisteydestä.

– Pitää olla useampi seura mukana, jotta homma pyörii, sanoi Siiskonen. – Onhan se myös hyvä tulonlähde kaikille yhdistyksille.

Lotta Tuominen

Mikä Ristiinassa houkuttelee – luonto, historia, aktiivinen yhdistystoiminta vai kulkuyhteydet Saimaalle? Oli syy mikä tahansa, on Ristiina hieno paikka asua, mökkeillä tai vierailla.

Näin lupaa uusi markkinointiesite, jonka Ristiinan aluejohtokunta toteutti alkuvuodesta ennen kaikkea ulkopaikkakuntalaisia varten. Viime perjantaina päivänvalon nähnyt vihkonen kokoaa yhteen Ristiinan palvelut, yhdistykset, kylät, tutustumisen arvoiset kohteet sekä vapaat omakotitontit. Paketin kruunaavat paikallisten ja kesäasukkaiden kokemukset elämästään Saimaan rannalla.

Aluejohtokunnan puheenjohtaja Ari Hämäläinen toivoo, että lehtinen ajautuisi mahdollisimman monen silmäparin luettavaksi ja tavoittaisi mahdollisimman paljon ulkopaikkakuntalaisia.

– Vielä emme ole pohtineet, mihin kaikkialle näitä laitetaan, mutta ainakin kirjastoon, Mikkelin matkailuun ja Metsälinnaan. Kesällä kun järjestetään kaikennäköisiä tapahtumia, niin lehtisiä voi kysellä jaettavaksi allekirjoittaneelta.

Esitteen toteuttaminen oli pitkä projekti, johon osallistui monenlaista tekijää. Aluejohtokunnan kokoaman materiaalin lisäksi vihkosesta löytyy palkatun toimittajan kirjoittamia järjestöesittelyjä sekä liuta tunnelmallisia kuvia, joista käy kiittämän joko Ristiinan kameraseuraa tai edesmenneen Timo Särkän valtavia kuva-arkistoja. Esitteen taittoi mainostoimisto Groteski, joka valittiin tehtävään kilpailutuksen perusteella.

Mikkelin kaupunginhallituksen viimeviikkoisessa kokouksessa päätettiin nopeuttaa talouden sopeutumistoimenpiteitä, mikä tarkoittaa, että huonoimman skenaarion toteutuessa Ristiinan aluejohtokunnan toiminta lakkaa jo tämän vuoden lopussa. Hämäläinen sanoo ymmärtävänsä, että säästötoimille on huutava tarve, mutta aluejohtokunnat eivät hänen mielestään ole oikea leikkauskohde.

– Kyllähän siitä on pidettävä kynsin hampain kiinni, sillä kyselyissäkin tulee aina esille, että aluejohtokunnalle on tarvetta. Sitä on kuitenkin saatu mielestäni pienellä rahalla paljon aikaan.

Markkinointiesitteen lisäksi aluejohtokunnan viimeisimpiä saavutuksia ovat esimerkiksi Brahentien leikkikentän kunnostus sekä Rantapuiston uuden huussin ja urheilukentän ulkovoimailulaitteiden hankinta. Parin viikon päästä urheilukentän kupeesta löytyvät myös kuntoportaat, ja syksymmällä viereiselle asfalttikentälle ilmestyy valikoima skeittiramppeja.

Lauantaina Ristiinan tori oli täynnä värejä, vilttejä ja kirpputoriaarteita odottamassa löytäjäänsä. Kyseessä oli vilttikirppis, jonka Ristiinan Marttatiimi ja Mervin torikahvila järjestivät yhdessä viime kesän malliin. Tapahtuma oli täysin ilmainen sekä potentiaalisille asiakkaille että myyjille, joilta myyntipöydän pykääminen vaati vain viltin ja kasan myyntikelpoista tavaraa.

Vilkasta kaupankäyntiä eivät kuitenkaan takaa mitkä tahansa myyntiartikkelit. Moni pysähtyi ihailemaan esimerkiksi vanhoja, puisia palapelejä, jotka Marttatiimin Mervi Kovanen oli levittänyt viltilleen ja jotka pääsivät yksitellen uuteen kotiin. Niin ikään Marttatiimiin kuuluva Tarja Pönniö-Kanerva uskoikin aiempia vuosikymmeniä kuvastavien esineiden vaihtavan omistajaa nopeammin kuin vaikkapa vaatteet.

– Ehkä eniten menee vähän antiikkityyppistä tavaraa, Pönniö-Kanerva pohti. – Toisaalta joku kävi ostamassa läjän tyttäreni vanhoja farkkuja mökille, jossa käy paljon lapsenlapsia.

Marttatiimiläisten mukaan kirppismyyjiä oli tänä vuonna huomattavasti viime kesää enemmän. Mervin torikahvilassa riitti välipalaa koko vilttiväelle, ja tunnelmanluonnista vastasi Kultainen harmonikka -kilpailun kuluvan vuoden finalisti Tero Tanttu.

Vilteille levitetyt aarteet poikivat myyjien ja asiakkaiden välille keskusteluja menneiden aikojen trendeistä ja muotivillityksistä. Laadukas, monta vuosikymmentä säilynyt Levi’s-paita sai Kovasen, Pönniö-Kanervan ja muut marttatiimiläiset muistelemaan esimerkiksi leveälahkeisia kasarifarkkuja tai 70-luvun lopun ruskeita sammareita, joiden täytyi ehdottomasti olla identtiset poikaystävän housujen kanssa.

– Piti olla Leet, MicMacit tai Biebersit, muisteli Kovanen.

– Ei paljon mietitty, paljon maksaa, kun ne piti saada, Merja Pönniö lisäsi.

Rohkeasti tutkimaan tavaroita

Kirpputorien ystävän oli syytä pistäytyä viikonloppuna myös Saimaantiellä, sillä Auli Partio myi kotipihallaan ullakoltaan löytyneitä aarteita. Kuka tahansa voi järjestää kirpputorin oman kotinsa tai taloyhtiönsä pihapiirissä, ja sellaisiin voi törmätä Ristiinankin katukuvassa vähintään kuukausittain.

– Minulla on yläkerrassa mahdollisesti tulossa remontti, ja se pitää saada tyhjäksi. Sinne on vuosien varrella kannettu omaa ja pojan tavaraa, jotka ovat käyneet tarpeettomiksi mutta joita ei viitsisi roskiin viedä. Ajattelen niin, että se mikä mulle ei enää ole tarpeellista, voi olla erittäin tarpeellista jollekin muulle.

Pihan aarteisiin lukeutui muun muassa puinen maitoreki, joka löysi uuden kodin erään asiakkaan kesämökiltä, sekä pari vanhaa hetekaa. Partio tunnustautui itsekin kirpputorien ystäväksi, joka kannustaa ihmisiä vierailemaan rohkeasti myös pihakirppiksillä. Jos joku kutsuu ihmiset pihalleen ostoksille, saa tämän tontille astua ilman turhaa ujostelua.

– Ei ole pakko ostaa vaan saa vain kierrellä, eikä kirpparin pitäjä ole koskaan vaivaantunut siitä, että tavaroita tutkitaan.

Konsta Nupponen puhuu vähemmistöjen puolesta

23-vuotias Konsta Nupponen sanoo suoraan sen, mitä ajattelee: tasa-arvon suhteen ihmiset ovat edistyksellisempiä Helsingissä kuin maaseudulla. Pääkaupungissa ihmiset ovat tottuneet näkemään ympärillään kaikenlaisia ihmisiä maahanmuuttajista muunsukupuolisiin, ja niinpä erilaisuudesta on tullut heille normi.

Nupponen haluaakin rakentaa Suomen, jossa kaikki kuuluttavat avoimuuden ja yhdenvertaisuuden perään. Jokaisen varusmiespalvelukseen astuvan tulee voida tuntea olonsa hyväksytyksi omana itsenään, ja suomalaisen koulujärjestelmän tulee olla turvallinen ja maailman suvaitsevaisin.

Puhuttuaan tasa-arvon puolesta vuosia opiskelijapolitiikan kentällä ja kokoomusopiskelijoissa Nupposessa heräsi into vaikuttaa yhä laajemmin. Mister Gay Finland -kilpailu vaikutti hyvältä tilaisuudelta saada näkyvyyttä seksuaalivähemmistöjen oikeuksien kannattajana, ja niinpä Nupponen ilmoittautui mukaan.

Kilpailun finaali käytiin Helsingissä lauantaina 15. kesäkuuta. Nupposesta tuli Suomen kymmenes Mister Gay Finland.

– Uskon, että voitin selkeän viestini ja esiintymistaitojeni ansiosta. Yllätyin vähän, sillä olimme kaikki tosi tasaväkisiä ja kuka tahansa olisi voinut voittaa, Nupponen toteaa.

Kilpailun nettisivujen mukaan Mister Gay Finlandiksi valitaan vuosittain Suomen fiksuin ja persoonallisin homomies. Voittajan tehtävänä on toimia esikuvana, joka kannustaa seksuaalivähemmistöjä olemaan ylpeitä itsestään ja taistelemaan tasa-arvon puolesta. Mister Gay Finlandin ohella järjestetään vuosittain Miss Gay Finland -kilpailu, jonka voittaja valitaan puolestaan naisten joukosta.

Oma identiteetti selkeni yliopistossa

Ristiinassa 6-vuotiaasta lukion loppuun saakka asunut Nupponen muutti 19-vuotiaana Helsinkiin ja opiskelee parhaillaan kieltenopettajaksi. Poliittisesti aktiivinen Nupponen oli viime kevään töissä kokoomuksen puoluetoimistolla ja alkoi sen myötä pohtia myös, voisiko tulevaisuuden työpaikka löytyä vaikkapa eduskunnasta tai sivistyspolitiikan kentältä.

Vaikka Nupponen on selvästi kiintynyt elämäänsä pääkaupunkiseudulla, hänen muuttoonsa ei vaikuttanut lainkaan maaseudun ihmisten suhtautuminen erilaisuuteen. Oikeastaan Nupponen ei edes tiennyt olevansa osa vähemmistöä, sateenkaarinuori, ennen muuttoaan Helsinkiin.

– Olin niin pihalla seurustelusta ja kaikesta muusta, etten tiedostanut seksuaalisuuttani vielä lukiossakaan. Olin kiinnostunut kaikesta muusta ja elin tavallista elämää.

Nupponen tiedostaa, että on paljon nuoria, jotka painivat identiteettinsä kanssa ja joutuvat kenties piilottelemaan seksuaalista suuntautumistaan asuinpaikkakunnallaan. Heitä tuore Mister Gay Finland kannustaa avoimuuteen.

– Luottakaa itseenne ja yhdenvertaiseen Suomeen. Jos joku ihminen kyselee erilaisuudestanne, keskustelkaa hänen kanssaan ja kehottakaa perehtymään seksuaalivähemmistöjen historiaan. Se auttaa ymmärtämään, jos jaksaa vähän perehtyä.

Lotta Tuominen

Pakettiautoromaani Nuorgamin vettä on äijähuumoria täynnä

”Alussa oli suo, kuokka ja Jussi. Mutta nyt on tie, ämpäri ja Mikke.”

Mikke Korhonen on Helena Wariksen uuden romaanin päähenkilö, yllytyshullu reppana, joka on kolme viikkoa aiemmin menettänyt työnsä ja tyttöystävänsä. Kolmekymppinen Mikke, jolla ei enää ole muutakaan tekemistä, päättää hakea Nuorgamista ämpärillisen vettä ja kantaa sen Helsinkiin – tietysti niin, ettei itse koske ämpäriin, vaan pyytää ohikulkijoita kantamaan sen puolestaan ja perii auttajiltaan vielä maksun.

Siinä, missä Wariksen edelliset teokset putoavat fantasiakirjallisuuden lokeroon, on Mikke Korhosen seikkailusta kertova Nuorgamin vettä -romaani aivan toisella tapaa utopistinen. Kyseessä on veijariromaani, jota Waris itse nimittää mielellään myös pakettiautoromaaniksi. Mikke nimittäin kulkee halki Suomen sinisellä Transporterilla, samanlaisella kuin Wariksen oma luottokulkupeli.

Hyppy uuteen genreen tapahtui yllättäen vuonna 2014, kun Waris valmistautui kauan odotettuun ulkomaanmatkaan. Kaksi päivää ennen lähtöä kirjailijalle nousi korkea kuume, eikä hänen auttanut kuin jättäytyä pois reissusta ja jäädä kotiin vellomaan itsesäälissä.

– Olen tällainen fatalisti ja uskon, että kaikelle on jokin kosminen merkitys. Lähtöpäivän jälkeisenä yönä näin unta Mikke Korhosesta, joka kantoi vesiämpäriä, ja tiesin että minun pitää kirjoittaa veijariromaani.

Lisää vettä myllyyn

Kustantajat, joiden kanssa Waris oli aiemmin tehnyt yhteistyötä, eivät lämmenneet tämän uudelle aluevaltaukselle. Lopulta yhteistyö käynnistyi Like-kustantamon ja talon kustannustoimittajan kanssa, joka kannusti Warista heittämään vieläkin enemmän vettä myllyyn. Tarinaa höystettiin muun muassa baaritappelulla, mökkipalolla ja entistäkin rivommalla kielellä.

– Fantasiakirjoissa olen usein joutunut supistamaan hurjempia juttuja ja siivoamaan kieltä, mutta tällä kertaa mietin, onko tällainen kaunokirjallisuudessa edes sallittua. Oltiin ihan Juha Vuorisen viitoittamalla tiellä.

Toisaalta Wariksesta on selvää, että kun kerrotaan kolmikymppisestä hevarista, on tekstistä löydyttävä myös ääri-ilmaisuja. Tämän voi arvata jo kirjan toisesta luvusta, jossa Mikke selittää, kuinka päätti ryhtyä moiseen hullutukseen: kännissä ja läpällä tietysti.

Äänikirjapalveluista Wariksen uusin teos löytyy hakusanalla äijähuumori, joka kuvaakin Nuorgamin vettä hyvin. Wariksen saaman palautteen mukaan kirja tuo monelle mieleen esimerkiksi Arto Paasilinnan tuotannon tai Napapiirin sankarit -elokuvan. Kustantaja suunnittelee vievänsä kirjan heti ensi syksynä Saksan markkinoille, joissa suomihuumorille on kova kysyntä.

– Näkisin tämän tosi mielelläni myös elokuvana, Waris haaveilee. – Omakehu haisee, mutta olen nauranut ihan hirveästi tätä kirjaa kirjoittaessani!

Lotta Tuominen

Linnaniemen keskiajassa ohjelmaa koko päivälle

Tämän viikon lauantaina Ristiinassa käännetään kellot keskiaikaan, kun toista kertaa järjestettävä Linnaniemen keskiaika -tapahtuma käynnistyy aamulla klo 10, ja sen ohjelmaa riittää aina klo 17 saakka.

Ohjelmallinen osuus alkaa 10, kun ensimmäinen tunnin setti Tapahtumatuotanto Ragnarökin järjestämää jousiammuntaa nähdään ja päästään kokeilemaan tapahtumakenttänä toimivalla vanhalla urheilukentällä. Muut kaksi jousiammunta-ajankohtaa ovat 12.30-14.00 ja 15.45-17.00.

Ensimmäinen kolmesta Haukkalevän tallin Skills at arms -ratsastusnäytöksistä nähdään klo 10.30, muut esitykset ovat kahden tunnin välein eli klo 12.30 ja 14.30. Ratsastusnäytösten lisäksi Haukkalevän tallin väki hevosineen on tavattavissa tapahtuma-alueella pitkin päivää.

Ratsastusnäytösten väleissä – niin ikään kahden tunnin välein – nähdään kaikkiaan kolme eri taistelunäytöstä Medieval Combat Sport Finlandin toimesta. Taistelunäytöksissä nähdään sekä yksi vastaan yksi –taisteluja että myös joukkotaisteluita. Miekkojen iskuja ja haarniskojen kolinaa nähdään ja kuullaan klo 11.30, 13.30 ja 15.30.

Linnankorvan esiintymislavalla kuullaan keskiaikaista musiikkia soittavat Ancient Bear Cult (esitykset klo 11 ja klo 14) sekä Härkätien Leikarit (lavalla 12.30 ja 15.45).

Tapahtuman ”seremoniamestarina” ja airuena toimii viimevuotiseen tapaan herr Johann vom Hasengraben, joka kuuluttaa ja selostaa eri tapahtumia ja toimintoja.

Pehmomiekkailu ja keppihevosrata ovat avoinna koko tapahtuma-ajan.

Myös tapahtuma-alueen yhteydessä sijaitsevassa Ristiinan kirkossa tapahtuu, kun vuonna 1775 valmistunutta kirkkoa esittelee Arto Paasonen. Noin tunnin kestävät kirkon esittelyt ovat ohjelmassa klo 10 ja klo 12.15.

Kun ohjelmaa on koko päivälle, niin luonnollisesti tapahtuma-alueelta löytyy myös syötävää, jotta tapahtumassa jaksaa oleilla pidempäänkin. Kesäteatterin parkkipaikalla, Gränna talon vieressä nähtävillä keskiaikaisilla markkinoilla on myös myytävänä monenlaisia käsitöitä, vaatteita ja esimerkiksi puisia leluja.

Järjestäjät toivovat, että Ristiinan taajaman alueelta ihmiset saapuisivat paikalle kävellen tai polkupyörällä. Autolla saapuville pysäköintitilaa on varattu kirkkorannan vierasvenesatamaan. Liikennejärjestelyissä on poikkeuksia, kun Linnantie menee lauantain ajaksi poikki liikenteeltä. Esimerkiksi kirkonkylältä Linnaniemeen (muun muassa hautausmaalle) ja toiseen suuntaan liikenne ohjataan kulkemaan Muurikin kautta.

Linnaniemen keskiaika Ristiinassa la 15.6. klo 10-17. Tapahtuma-alueena kirkonmäeltä alkava historiallinen miljöö. Pääsymaksu 5 e (alle 18-v ja/tai pukeutumalla keskiaikateemaan ilmaiseksi).

Niko Takala