Postinjakelun ongelmien vuoksi torstain 6. elokuuta paperi-Ristiinalainen jaetaan osaan kirkonkylän talouksista vasta perjantaina 7. elokuuta.

Näköislehti on nyt luettavissa ilman sisäänkirjautumista. Lehteen pääsee esimerkiksi tästä.

Ristiinalainen Brahen Voimistelijat, BraVo on elänyt viitisen vuotta uutta tulemistaan.

Seuran toimintaa alettiin määrätietoisesti kehittää ja kasvattaa. Uuden askeleen siihen antoi Saimaa Stadiumin avautuminen Mikkeliin vuonna 2018.

– Se oli selkeä steppi jäsenmäärissä. Kasvoimme silloin koko toiminnassa, puheenjohtaja Pasi Parviainen kertoo.

Tällä kaudella toiminnassa on noin 200 harrastajaa. Seuran päälajit ovat telinevoimistelu ja akrobatiavoimistelu. Seuran valmentaja toimii päätoimisesti Saila Parviainen.

– Olen aina haaveillut, että saisin tehdä voimisteluvalmennusta ihan työkseni. Montaa päätoimista valmentajaa ei ole vieläkään tässä maassa.

Parviaiset perustivat BraVon vuonna 2004 Ristiinaan. Toiminta on vuosien varrella ollut eri tasoilla jo pariskunnan omista elämäntilanteistakin johtuen.

He kertovat, että nyt seuran tilanne on hyvä. Hallituksessa ja muutenkin seurassa on aktiivista porukkaa ja ohjaajiakin on tarpeeksi.

– Toimintaa on ollut nyt sen aikaa, että omia kasvatteja on siirtynyt ohjaajiksi, Pasi Parviainen sanoo.

Seura haluaa edelleen vahvasti kehittyä. Vuoden verran on tehty työtä, että BraVo saisi Olympiakomitean Tähtimerkin. Tähtiseura-ohjelmassa pitää täyttää tietyt kriteerit laadun osalta.

– Monelta kannalta on pitänyt huomioida, että sekä talous, johtaminen että valmennus on hyvällä tolalla, Pasi Parviainen kertoo.

Joulukuussa BraVo järjestää Mikkelissä akrobatiavoimistelun SM-kisat, jotka siirtyivät koronan vuoksi keväältä.

Mikkelissä toimii myös Voimisteluseura Sirius ry. Sen lajeina ovat rytminen voimistelu ja akrobatiavoimistelu. Myös Siriuksen harrastajamäärät ovat viime vuosina olleet kasvussa.

– Voimistelun nousu on koko Suomen juttu. Uutena lajina akrobatia on trendikäs. Se on lähellä parkouria, joka on jo aiemmin ollut nousussa, Pasi kertoo.

Pasi Parviaisen oma tausta on jääkiekossa ja sen valmentamisessa. Hän kertoo siinä saavuttaneensa tietyn rajan, jossa tuntui, että nyt on tullut tehtyä riittävästi tätä.

– Minua on aina kiehtonut taitovalmennus. Voimistelussa kiehtoo, että mitä ihminen pystyykään tekemään.

Saila Parviaiselle voimistelu on ollut elämäntapa lapsesta asti.

– On todella kiinnostavaa, miten voimistelussakin näkyy jokaisen oma persoona ja milloin on herkkyys oppia mikäkin taito. Lajeissa vaaditaan suorituspuhtautta mutta silti samat liikkeet ovat erilaisia persoonasta riippuen, Saila miettii.

BraVon tavoitteena on kasvattaa myös kilpaurheilijoita. Mukana halutaan pitää kuitenkin myös harrastajat.

– Toivottavasti pystytään antamaan lapsille halua liikkua ja pitää itsestä huolta, Saila sanoo.

Voimistellessa kehittyy kehonhallinta ja liikkuvuus, joista on hyötyä missä tahansa liikunnasta. Parviaiset näkevät, että tavoitteellisesta harrastamisesta saa myös hyviä eväitä elämään yleensä.

– Lapset oppivat sitoutumista. Ja sitä, että asetetaan jokin tavoite, jonka eteen pitää tehdä töitä ja matkalla tulee onnistumisia ja epäonnistumisia, Pasi Parviainen sanoo.

BraVon kausi starttasi viime viikonloppuna Ristiinassa järjestetyillä leiripäivillä. Mukana oli 17 lasta, mikä koronan vuoksi oli vähemmän kuin yleensä.

Pysyykö BraVo ristiinalaisena, kun iso osa harjoituksista on nykyään muualla?

– Todellakin! Ristiinalaisuus on meille iso arvo, vaikka ei me sitä ylenpalttisesti huudella. Saimaa Stadiumilla on vaan harjoitteluolosuhteet kunnossa. Niin kuin pitää olla, jos esimerkiksi telinevoimistelussa haluaa pitkälle, Parviaiset toteavat.

Ristiinassa BraVolla on sunnuntaisin voimistelukoulu 5–6-vuotiaille sekä harrasteakron ryhmä.

Elina Alanne

Uusi positiivinen Covid-19 näyte on jälleen löytynyt Essoten alueelta.

Essote tiedotti asiasta tiistaina aamupäivästä.

Virukselle altistuneita on useita kymmeniä henkilöitä ja Essotesta on oltu heihin yhteydessä.

– Tartunnan löytämisessä merkittävä apu oli tulevien potilaiden lämpöä mittaavan lämpökameran antamalla hälytyksellä. Kamera sijaitsee päivystyksessä. Pystyimme ohjaamaan potilaan heti infektiopuolelle, kertoo tiedotteessa Essoten pandemiapäällikkö Hans Gärdström.

Lämpökamera on saatu Essotelle lahjoituksena muutama viikko sitten.

Tartunnan alkuperän jäljitystyö jatkuu.

– Tämän hetken tiedon perusteella tämä tartunta ei liity eilen julkistamaamme ja viikonloppuna todettuun tapaukseen. Tilanne on huolestuttava, koska altistuneita on paljon, kertoo Essoten terveyspalvelujen johtaja Santeri Seppälä.

Essote tiukentaa omia varautumistoimiaan. Kaikilla päivystyksen ja ensihoidon työntekijöillä on jatkossa kasvomaskit käytössä kaikissa potilaskontakteissa.

Essoten alueelta on löytynyt yksi uusi koronatartunta.

Essote tiedotti tartunnasta maanantaina aamupäivällä. Edellisen kerran tartuntoja löytyi toukokuun lopussa.

– Tämän tartunnan suhteen emme ole vielä pystyneet selvittämään alkuperää. Todennäköisesti tartunta on kuitenkin saatu täältä Etelä-Savosta. Kehotan kansalaisia pitämään turvavälit ja pesemään kädet usein tai käyttämään käsidesiä, muistuttaa tiedotteessa Essoten terveyspalvelujen johtaja Santeri Seppälä.

Alkanut flunssakausi on tuonut Essoten terveyspalveluilla uusia haasteita.

– Viikonloppu oli näytteenottojen suhteen kaikkein vilkkain koko korona-aikana. Tulemme avaamaan uusia näytteenottopisteitä, Seppälä sanoo.

Pandemiapäällikkö Hans Gärdström kertoi aiemmin Ristiinalaisessa, että näytteenottopisteitä on valmisteltu Mäntyharjuun, Kangasniemelle ja Juvalle.

Lomakauden loppu ruuhkautti Essoten puhelinpalvelut maanantaina aamulla. Päivystysavun 116117-numerossa sekä Terveysneuvossa ja ajanvarauksessa oli enimmillään jopa 40 henkilöä jonossa. Mitään yksittäistä syytä ruuhkautumiseen ei ollut havaittavissa, Essote kertoo.

Etelä-Savon sosiaali- ja terveyspalvelut Essote tekee tällä hetkellä noin 50 koronatestiä päivässä.

Ylilääkäri, pandemiapäällikkö Hans Gärdström kertoo, että koronatestimäärät ovat taas nousseet viimeisen kahden viikon aikana.

– Nyt on liikkeellä perusflunssaa, eli eri viruksia, kuten rinovirusta. Ilmat kylmenivät ja ihmiset liikkuvat enemmän, niin myös viruksia on enemmän.

Gärdström kertoo, että alimmillaan testejä on tehty noin 20 päivässä joinain viikonloppuina. Maanantaisin testimäärä menee lähelle 60 testattavaa.

– Testejä pystymme ottamaan päivässä enemmänkin, mutta oma laboratorio Mikkelissä ei ehdi analysoimaan niitä paljoakaan enempää saman päivän aikana. Kiireellisyysluokittelun mukaan osa tuloksista saattaa välillä jäädä seuraavalle päivälle.

Syksyllä kaikenlaisia viruksia liikkuu todennäköisesti vielä enemmän ja testejäkin tehdään enemmän. Silloin näytteitä lähetetään myös Kuopioon, ja jos määrä edelleen nousee THL:n laboratorioon.

– Mikkelin lisäksi myös Pieksämäellä otetaan jo nyt näytteitä. Jos tilanne syksyllä vaatii, niin myös Kangasniemellä, Juvalla ja Mäntyharjussa alkaa näytteenotto. Ihmisten ei tarvitsisi matkustaa niin pitkää matkaa, eikä Mikkelin testipaikka tukkeudu, Gärdström kertoo suunnitelmasta.

Gärdström kannustaa ihmisiä edelleen pitämään turvavälejä, pesemään käsiään, käyttämään käsidesiä ja muistamaan oikeat yskimis- ja aivastamistavat. Flunssaisena ei myöskään pidä lähteä julkisille paikoille.

Koulujen alkuun on enää pari viikkoa. Pandemiapäällikkö toteaa, että perheiden ei tarvitse nyt alkaa olemaan vain kotosalla mutta kontaktien määrää voisi taas vähän miettiä.

– Edelleen on hyvä miettiä, että lähdetäänkö massatapahtumiin. Hieman katsoa sitä, että ei koko ajan nähdä uusia ihmisiä. Ymmärrän hyvin, että ihmisillä on ollut kesällä tarve ja halu mennä ja tehdä, kun kevät oli niin tiukka. Mutta jo ihan ne perusasiat, eli etäisyydet ja käsienpesu auttaisi paljon. ¨

Päiväkotien flunssaohjeistus on tällä hetkellä hyvin tiukka. Lapsi ei voi olla päiväkodissa, jos nenä vuotaa vähääkään. Essote seuraa ohjeistuksessa THL:n ja opetushallituksen ohjeita.

– Juuri tänään oli tilaisuus, jossa kerrottiin, että uudet ohjeet ovat teon alla. Alkutunnelma on, että tiukka linja jatkuu mutta ensi viikolla tulee tämä jatko-ohjeistus, Gärdström kertoo tiistaina.

Ohjeistusta tarkastellaan syksyn mittaan suhteessa koronatilanteeseen koko ajan.

– Se elää varmasti molempiin suuntiin tautitilanteen mukaan, ylilääkäri toteaa.

Sekä päiväkodeissa että päiväkoti-ikäisten lasten perheissä on pohdittu syksyn työasioita, jos linjaus jatkuu yhtä tiukkana. Lapsien nenät kun herkästi vuotavat pitkään perusflunssassa. Gärdström toteaa, että tätä samaa pohdintaa käydään myös linjausta pohtivassa ryhmässä.

– Katsotaan, mitä THL ja valtiovalta ensi viikolla ohjeistavat.

Lapsia otetaan koronatestiin samalla kriteerillä kuin aikuisiakin. Olennaista on siis oirekuva, ketä oireinen on tavannut ja missä liikkunut. Essoten alueella viimeisin koronatartunta on löydetty toukokuun lopussa. Tuon jälkeen koronaa on löytynyt muutamalta täällä testatulta ulkopaikkakuntalaiselta, Gärdström kertoo. Tartuntatilastoihin tapaukset kirjataan aina sairastuneen kotipaikkakunnan mukaan.

Elina Alanne

UPM Pelloksen tehtaalla tapahtui keskiviikkona aamupäivällä konerikko, jonka yhteydessä hydrauliikkaöljyä sekoittui viilusorvin jäähdytysveteen. Osa öljystä päätyi jäähdytysveden mukana vesistöön.

UPM Pelloksen tehdaspalvelupäällikkö Pasi Toivanen kertoo, että öljyistä vettä pääsi Saimaaseen tehtaan viemärin kautta, joka sijaitsee hakekentän alalaidassa, puiden vesivarastointialueella.

Tehtaan palokunta eristi alueen öljypuomeilla ja öljy kerättiin pois imuauton avulla.

– Se on hyvin kevyttä öljyä, joka nousee pintaan, ja haihtuu myös muutaman tunnin kuluessa, Toivanen kertoo.

Hän kiittelee tehdaspalokuntaa nopeasta toiminnasta, josta kiitosta oli antanut myös pelastuslaitoksen päivystävä palomestari.

Toivanen kertoo, että vuodon ja öljyntorjunnan kanssa tehtiin tiukasti töitä muutamia tunteja.

– Nyt tilannetta varmistetaan vielä paremmilla öljynerotuspuomeilla. Lisäksi varmistetaan, ettei putkistosta enää pääse öljyä veteen, jos sitä on vielä jäänyt putkistoon. Tilannetta siis hoidetaan edelleen imuautoilla, Toivanen kertoi keskiviikkona puoli neljän aikaan iltapäivällä.

Elina Alanne

Harrastajat miettivät, että kova kenttä aiheuttaa jo loukkaantumisriskin. 

Ristiinassa Rantapuiston pohjoispäässä sijaitsevat rantalentopallokentät ovat varsinkin (sattuneesta syystä) aurinkoisilla keleillä varsin aktiivisessa käytössä.

Toki tällä hetkellä mikään niin sanottu virallinen taho ei kenttiä käytä, Ristiinassa kun ei tällä hetkellä esimerkiksi lentopallossa ole junnuja lukuun ottamatta kilpailutoimintaa.

Kenttiä käyttävät kuitenkin (ainakin) parisen kymmentä aktiivista harrastajaa. Heidän mielestään kentät voisivat olla paremmassakin kunnossa.

– Ei tässä tietenkään mitään olympiakenttien kuntoa olla vaatimassa. Mutta nytkin on kentät tosi kovia, kun niitä ei ole aikoihin möyhennetty ja lanailtu. Hiekat tallaantuvat noilta kohdin, joissa eniten liikutaan, ja sitten taas esimerkiksi tuohon verkon edustalle kasautuu ”vinot pinot”, tuumivat harrastajien joukkoon kuuluvat Harri Korhonen ja Teppo Jukarainen heinäkuun 10. päivänä pelien lomassa.

He sanovat, että kova kenttä aiheuttaa jo loukkaantumisriskiä, kun lajiin kuitenkin oleellisena osana kuuluvat heittäytymiset kentän pintaan.

– Tämän ja viime vuoden aikana ollaan Mikkelin suuntaan oltu asiassa yhteydessä, mutta eipä tässä oikein ole kummempia tapahtunut. Edelliskesänä paikalle tuotiin jossain vaiheessa uutta hiekkaa, mutta se ei ollut oikeanlaista, vaan turhan karkeaa. Se on nyt sitten tuolla seassa, ja eihän sitä tietysti millään pois sieltä saa, he toteavat.

Aiemmin kentillä on ollut paikan päällä lanaa ja lapiota, joilla on itse voinut tehdä ”hätäparannusta” kentillä aina ennen ja jälkeen pelejä. Nyt näitä välineitä ei ole näkynyt.

– Ja toki pieniä muitakin yksityiskohtia on. Tässä toisella kentällä verkko ei ole oikeanlainen ja kenttiä ympäröivä aitakin saisi olla vähän paremmassa kunnossa, niin ei pallo karkailisi aina niin kauas. Mutta nämä nyt ovat toissijaisia ongelmia. Tärkeintä tietysti olisi ,että itse kentät olisivat kunnossa, pelaajat esittävät toiveen varmasti kaikkien kenttiä käyttävien puolesta.

Niko Takala

Pellosniemellä kasvaneet ja opettaneet tapasivat toisiaan mennyttä muistellen.

Nykyisin on helppo perustaa Facebookiin monenlaisia ryhmiä, joissa pääsee ”tapaamaan” esimerkiksi vanhoja tuttuja vaikka lapsuuden ajoilta.

Jokainen, joka tällaisissa ryhmissä on mukana, tietää että ryhmäläisten saaminen samaan paikkaan oikeassa elämässä ei olekaan ihan niin helppoa.

Vuosi sitten syksyllä luotu Facebook-ryhmä ”Pellosniemen entiset lapset” tähän pystyi viime lauantaina, kun ryhmään kuuluvia jäseniä oli kutsuttu yhteiseen tapaamisen. Tapaamispaikaksi valikoitui Kaisan Kamari, jonka yrittäjänä toimii Mika Martikainen, entisiä pelloslaisia tietysti hänkin!

Paikalla olleilta tuli kiittävää palautetta tapaamisen järjestämisestä.

– Itsellänikin on tänään sitten vielä kello 18 lähtö työpaikan risteilylle Jyväskylässä. Mutta ilman muuta halusin tulla käymään. Mukava nähdä sellaisia vanhoja kavereita ja esimerkiksi vanhoja opettajia, joita ei ole aikoihin tavannut, totesi itse nykyisin Jyväskylän Säynätsalossa asuva Juha Hakanen.

Yksi Facebook-ryhmän perustajista, nykyisin Ristiinan yhtenäiskoululla opettajana toimiva Miia Miettinen oli niin ikään iloinen tapahtumasta. Hän kertoo, että tämän ”entisten pelloslaisten” ryhmän perustaminen sai sytykkeensä yhdestä valokuvasta.

– Viime kesänä elokuulla Sonnisen Jannen fb-kuva metsittyneen Pellos-portin pihasta innoitti lapsuudenkavereita jutuille. Siinä yhteydessä Teemu Kalliojärvi heitti ilmoille, että nähtäisiin porukalla, ja viidakkorumpu päristen porukkaa pyydettiin mukaan.

– Kaijukan entisellä terassilla sitten nähtiin, siitä jatkettiin laavulle Ostolahteen, josta löytyikin lisää saman koulun sakkia. Ilta menikin siinä kuulumisia vaihdellen ja muistojen äärellä. Sitten parin päivän sisällä päätettiin perustaa Facebook-ryhmä ja kutsuttiin mukaan entisiä ja nykyisiä pellosniemeläisiä, koulukavereita ja opettajia, Miettinen kertaa.

Nykyisellään ryhmään kuuluu 286 henkilöä. Miettinen pohtii, että ihmisiä tuli paikalle Kaisan Kamarille ehkä kesälomakiireiden vuoksi vähemmän mitä oli oletus, mutta toisaalta monilta eri vuosikymmeniltä ja paikalla oli myös entisiä koulun opettajia.

Kokonaisuutena lauantain tapaaminen oli onnistunut ja jätti osallistujille hyvän mielen. Jatkotoimintaakin on jo suunnitteilla.

– Oli todella mukava kokoontua ryhmän kanssa. Myöhemmin syksyllä nähdään sitten Pelloksen satamassa makkaranpaiston merkeissä, kunhan saamme nuotiopaikan sinne valmiiksi, Kaisan Kamarin tapaamisen toteuttanut Mika Martikainen tuumaili tapaamisen jälkeen kyseisessä ryhmässä.

Niko Takala

Vettä satoi tiistaina koko ajan enemmän ja enemmän, kun Paavo ja Joona Sutinen mittailivat Ristiinan Rantapuistoa, eli tuttavallisemmin Uikkalaa.

Sutiset vastaavat tänä vuonna markkinajärjestelyistä. Markkinat järjestetään Rantapuistossa samana päivänä 17. heinäkuuta kuin LC Ristiinan markkinoidenkin piti olla.

– Todella paljon markkinatapahtumia on peruttu, ja niitä peruutuksia eivät järjestäjät enää peruuta, Sutinen kuvaa tilannetta, jonka korona, kokoontumisrajoitukset ja niiden muutokset ovat saaneet Suomessa aikaan.

Sutinen on järjestänyt markkinoita pääasiassa Kymenlaakson alueella. Eräkokki-yrityksensä puitteissa hän on ollut Ristiinan markkinoilla myymässä monena vuonna.

– Muut kauppiaat alkoivat minulle soitella, että järjestä sinä Paavo tapahtumia. Soitin Ristiinaan Auvolle ja hän oli, että ilman muuta heille käy.

Tämän jälkeen lupa-asiat selviteltiin vielä kaupungin kanssa ja nyt Sutinen on valmis ottamaan myyjiltä paikkavarauksia.

– Yhtään virallista varausta en ole vielä ottanut, kun lupa-asiat vasta ratkesivat. Pienemmillä paikkakunnilla meillä on ollut mukana 30–40 myyjää, joten uskon, että Ristiinaan voi tulla hyvin nytkin se 70–100, mitä on ollut, Sutinen miettii.

Lions Club Ristiinan markkinavouti Auvo Urpilainen kertoo, että toukokuinen päätös perua perinteiset Ristiinan markkinat oli järjestölle vaikea.

– Markkinoiden historiassa tämä on ensimmäinen kerta, kun me jätämme ne järjestämättä. Olemme iloisia, että Paavo haluaa ne järjestää, koska markkinakauppiaille tässä on kuitenkin kyse elannosta.

Myös LC Ristiinalle markkinat ovat vuosittain merkittävä varainhankinnan kohde.

– Toivon, että saamme jatkossa paikattua varainhankintaa ja pystymme olemaan mukana avustamassa ristiinalaisia yhtä merkittävästi kuin tähänkin asti.

Yksi LC Ristiinan päätökseen vaikuttavista asioista oli, että monet klubin aktiiveista kuuluvat itsekin ikänsä puolesta riskiryhmään. Sutinen kertoo, että koronakevät karsii varmasti myös markkinakauppiaita.

– Varmasti tämä karsii rankalla kädellä kauppiaita pois. Taukoa on ollut muutama kuukausi ja sinä aikana yli 70-vuotiaat kauppiaat ovat ehtineet miettiä, että kannattaako enää jatkaa. Moni sellainen, joilla toiminta on ollut hädin tuskin kannattavaa, lopettaa nyt varmasti, Sutinen pohtii.

Hän kertoo, että markkinakauppiaissa on paljon yli 70-vuotiaita ja joitakin lähes 90-vuotiaitakin.

Murroksista huolimatta Ristiinassa vietetään hyvät markkinat tänä ja tulevinakin vuosina.

– Ja me olemme nyt asiakkaina! Uudessa iskussa sitten vuonna 2021, Urpilainen sanoo.

Elina Alanne

Tässä on nyt yksi. Ja tuolla toinen – ja täällähän näitä on enemmänkin.

Haitallisten vieraslajien torjuntaan keskittyvän VieKas LIFE -hankkeen Etelä-Savon aluekoordinaattori Marjaana Kovanen alkaa nyhtää jättipalsamia pois Linnaniementien varresta Ristiinassa. Olemme etsineet palsamiesiintymää tien varresta vesisateessa jo hetken. Muistikuvani oli, että jossain siellä sitä on. Kovanen on lohduttanut, että toisaaltahan se on vain hyvä, jos emme löydä lajia.

Mutta melko läheltä kiviveistämöä löytyy laaja esiintymä.

– Jättipalsami on mahdollista hävittää. Se pitää vain nyhtää ennen kuin siemenkota kypsyy heinä-elokuun vaihteessa, Kovanen kertoo.

Kitkentä pitää tehdä huolellisesti muutaman vuoden ajan. Jos kukissa on jo siemenkodat, voi niiden poksahtelua estää huputtamalla kukinnon ennen kitkentää. Mutta helpommalla pääsee, kun lähtee kitkemishommiin juuri nyt.

Paukkupalsamiksikin kutsuttu kasvi on haitallinen vieraslaji Suomessa. Se leviää siemenistä niin tehokkaasti, että se tukahduttaa muut kasvit ja haittaa metsän uudistamista.

Suomen Luonnonsuojeluliitto koordinoi haitallisten vieraslajien hävittämistä. Etelä-Savossa keskiössä ovat nyt jättipalsami ja jättiputket. Jättiputket ovat haitallisia ihmiselle, koska ne aiheuttavat auringonvalon kanssa pahoja palovammoja iholle.

Muita haitallisiksi vieraslajeiksi luokiteltuja ovat kurtturuusu, keltamajavankaali, komealupiini ja tatarlajit.

– Keltamajavankaalia ei onneksi ole Etelä-Savossa kuin yksi levinnyt esiintymä. Kurtturuusujen poistoon on nyt aikaa kaksi vuotta, eli ne pitää olla jokaisesta puutarhasta pois 1.6.2022, Kovanen kertoo.

Vieraslajit ovat uhka erityisesti luonnon monimuotoisuudelle. Kurtturuusu valtaa alaa niin, että sitä on jo saariston hiekkarannoilla niin tiheästi, ettei sekaan mahdu.

– Sen siemenet kypsyvät kiulukoissa ja kelluvat meren mukana. Sen takia se on todella hankala hävitettävä.

Monelle vieraslajeista tutuin on lupiini.

– Se kasvaa juuri siellä, missä viihtyisivät Suomen luonnon pienet, hennot ketokasvit. Lupiini valtaa alan näiltä hiirenvirnoilta ja päivänkakkaroilta. Koska se on hernekasvi, se myös tekee maahan lisää ravinteita ja koko maaperä muuttuu sille edulliseksi ja ketokasveilla ei ole mahdollisuuksia.

Kukkakannan yksipuolistuminen on ongelma myös hyönteisten kannalta.

– Perhoset tykkäävät ketokasveista mutta lupiinista ei tykkää oikein kukaan. Tai gammayökkönen tykkää, mutta haluammeko me niitä kamalasti Suomeen, Kovanen kertoo ongelmallisuudesta.

Haitallisista vieraslajeista hankalimpia hävitettäviä ovat tatarlajit. Pahasti levinneen japanintatarin löydämme Kovasen kanssa seurakuntatalon ja kirkon vierestä.

– Tatarit on todella vaikeita hävittää. Niillä on äärettömän vahva juurakko. Jos esiintymän leikkaa ja laittaa päälle useammaksi vuodeksi hyvin vahvan pressun, niin se saattaa auttaa. Mutta viime kädessä näitä ei usein poisteta kuin myrkyllä. Siihen ei tietenkään moni haluaisi lähteä, mutta se on joskus ainoa keino.

Kierroksellamme Ristiinassa Kovanen on huomannut Linnaniementien varrelta metsästä myös yhden punalehtiruusun. Vieraslajilaki ja -asetus tulivat Suomessa voimaan vuonna 2016 ja niissä on nyt nimetty tietyt lajit. Kovanen uskoo, että lajeja lisätään tulevina vuosina.

– Puutarhureiden kannattaa vahtia isotuomipihlajaa, punalehtiruusua, terttuseljaa ja sormustinkukkaa, että ne eivät pääse leviämään metsään. Oikeastaan kaikki lajit, jotka ovat sellaisia, että ne loikkivat pitkin pihaa, ovat sellaisia, että niiden perään kannattaa katsoa.

Elina Alanne

Perjantaina 3. heinäkuuta Ristiinan Urheilukentällä liikutaan iloisesti.

ToriSport ja Mikkelin kaupungin liikunta- ja nuorisopalvelut tuovat kesäkiertueellaan kylään erilaisia pomppulinnoja ja muita aktiviteetteja.

ToriSportin yrittäjä-toimitusjohtaja Janne Moilanen kertoo, että kyläkiertuetta on suunniteltu joskus aiemminkin mutta nyt koronatilanne sai sen tapahtumaan.

ToriSport-tapahtumat piti kesän aikana järjestää Mikkelin torilla, Lahdessa ja Kuopiossa mutta ne kaikki on peruttu.

– Tapahtumatuotanto on ollut nyt nollissa, Moilanen kertoo koronavaikutuksista.

Ristiinan urheilukentälle pystytetään muun muassa 13-metrinen uusi Hauva-seikkailurata, pomppuliukumäki ja pomppulinna. Lisäksi tapahtumassa on Shoot Out -tarkkuusseinä.

Muuta toimintaa paikkakunnilla on tilan mukaan.

– Viritellään juoksuradoille askeltikkaita ja muita, mitä missäkin mahtuu. Lapset saavat liikunnallisuutta leikin kautta. Nykyään ei oikein enää riitä vain hiekkakenttä ja pallo.

Ristiinan lisäksi kiertue käy Lähemäellä, Urpolassa, Haukivuorella, Rantakylässä ja Mikkelin Urheilupuistossa.

Tapahtumien lisäksi ToriSportilla on liikuntahalli Kalevankankaalla ja talvisin Lastenmaailmoja kauppakeskuksissa.

Elina Alanne

ToriSport pe 3.7 kello 10–18 Ristiinan urheilukentällä, Opinahjo. Tapahtumat ovat ilmaisia. Paikalla on kioski.

Omaiset voivat taas vierailla Mikkelin keskussairaalassa tai lähikuntoutusosastolla olevan potilaan luona.

Koronavirustilanne Essoten alueella on rauhallinen. Suomen hallitus on purkanut maaliskuussa antamansa suosituksen vierailujen välttämisestä sairaaloissa.

– Vierailijoiden määrässä toivomme maltillisuutta, suu- nenäsuojusta tulee käyttää ja noudattaa henkilökunnan ohjeita, sanoo pandemiapäällikkö Hans Gärdström Essoten tiedotteessa.

Vierailijoiden on huomioitava muutamia asioita.  Vierailulle ei saa mennä, jos on lievimpiäkään  tartuntataudin oireita:. Tämä tarkoittaa yskää, nuhaa, kurkku- tai lihaskipua, kuumetta, haju- tai makuaistin muutoksia tai ripulia.

Oireeton on pitänyt olla viimeisten kahden viikon ajan.

Vierailu on kielletty, mikäli vierailija on saapunut tai palannut ulkomailta Suomeen viimeisten 14 vuorokauden aikana maasta, johon matkustamista ei koronan vuoksi suositella.

Kriittisesti sairaiden ja saattohoitopotilaiden omaisia kehotetaan olemaan yhteydessä hoitavaan yksikköön tapaamisjärjestelyistä.

Kädet pitää desinfioida sairaalaan ja osastolle saapuessa  sekä pois lähtiessä. Vierailulla pitää muistaa pitää kahden metrin turvaväli potilaisiin ja henkilökuntaan.

Ensimmäiset jääkaappi ja pakastin olivat liian pieniä. Eiväthän ne mahtuneet tästä ovesta sisään, nauravat Jani ja Johanna Lastuniemi Monza-asuntovaunun ovella.

Tarpeeksi pienet kylmälaitteet löytyivät lopulta Johannan vanhempien varastosta, ja niin kesäkahvila Kapsäkki oli taas askeleen lähempänä toteutumistaan.

Lastuniemien pop up -kesäkahvila Kapsäkki on ensimmäistä kertaa avoinna Rantapuistossa, eli Uikkalassa, ensi lauantaina 27. kesäkuuta. Tästä lähtien kahvila avautuu aina lauantaisin elokuun loppuun saakka.

– Pop up -kahvilaa saa Suomessa pitää 12 kertaa vuodessa. Meillä on nyt kymmenen kertaa kalenterissa, eli vielä on varaa lopusta vaikka jatkaa kautta, Lastuniemet kertovat.

Kapsäkki on uusioperheen yhteinen harrastus ja unelma, Lastuniemet kuvaavat. Janin ja Johannan lisäksi leipomassa ja kahvilatyössä on mukana Johannan tytär Vilma. Ja toki kaikessa mukana on Kapsäkin luova johtaja, Edit, yhdeksän kuukautta.

– Olemme ajatelleet tämän kesän mennä tällaisella 5+2-mallilla, eli viisi päivää kesälomaa ja kaksi töitä, Jani kertoo.

Toki avausviikolla työtä riittää muinakin päivinä kuin perjantaina ja lauantaina. Lastuniemet halusivat kahvilaan omien leivonnaisten lisäksi laadukkaita paikallisia tuotteita. Kahvit on jo noudettu Kirjalan kahvipaahtimosta ja gelatojäätelöt tilattu Ramin konditoriasta.

Tarjoilussa Lastuniemet haluavat ottaa huomioon myös gluteenittomat ja vegaanit. Jani nauraa, että gluteenittomia muffineita heidän täytyy vielä harjoitella, koska ne eivät meinaa kohota millään.

Avajaislauantai jännittää, koska tarvittavia leivonnaisten määriä on hankala arvioida.

– Meillä on kotiin 200 metriä ja Johannan vanhemmille, jossa leivomme gluteenittomat, vielä lyhyempi matka, joten se helpottaa.

Kapsäkkiin kuuluu olennaisesti myös vanha Tyyne-Volvo. Lastuniemet tykkäävät tehdä päiväretkiä ja toivovat Kapsäkin houkuttavan samanlaisia reissaajia myös Ristiinaan. Omilla retkillään he ovat pyöritelleet kahvila-ajatusta ja maistelleet muiden tuotteita.

Johanna on tällä hetkellä vanhempainvapaalla lähihoitajan työstä Vaarinsaaresta. Varsinais-Suomesta kotoisin oleva Jani on teatteri-ilmaisun ohjaaja ja tekee töitä Porvoossa ja Helsingissä.

– Minä olen siellä Turunmaalla kasvanut ja olen aina tykännyt kohdata ihmisiä ja jutella. Siellä on kuitenkin paljon jähmeämpää kuin täällä, joten se ominaisuus meinasi jo pudota pois. Täällä on ihanaa, kun ihmiset oikeasti haluavat jutella esimerkiksi kaupassa ja muissa palvelutilanteissa, Jani kertoo.

Lastuniemet suunnittelevat, että Kapsäkin yhteydessä voisi järjestää myös erilaisia tapahtumia. Entisessä kotikunnassaan Paraisilla Jani on esimerkiksi ollut mukana järjestämässä elokuvailtoja ulkoilmassa.

Kapsäkillä Lastuniemet myös kuulostelevat, millaiselle toiminnalle Ristiinassa olisi tilausta.

– Unelmoimme kyläolohuoneesta, jossa voisi olla erilaista toimintaa. Olimme kiinnostuneita R-kioskin tilasta, kun kioski lopetti, mutta silloinen omistaja ei suostunut kuin myymään sen. Sitten tuli koronakevät ja kioskihuoneistolla on uusi omistaja, mutta hän oli jo ehtinyt vuokrata sen, Lastuniemet kertovat.

Ennen kaikkea he toivovat Kapsäkin osaltaan tuovan Ristiinaan enemmän iloa ja energiaa.

– Lukion lopettamisen ja muiden takia Ristiinassa on ollut energiat vähän alhaalla. Mutta emme halua vain surkutella, vaan täytyy tehdä jotain. Positiivisuus luo positiivisuutta, Jani sanoo.

Elina Alanne

Moni yllättyi iloisesti, kun Ristiinan S-marketin pihaan tuli muovipakkausten kierrätysastiat.

Vielä alkuvuodesta Ristiinalaiselle vastattiin, että muovinkeräysastioita ei lisätä ennen kuin uusi jätelaki astuu voimaan vuoden päästä heinäkuussa.

Suomen Uusiomuovi Oy vastaa muovipakkausten osalta niiden tuottajavastuusta. Se hallinnoi pakkausasetuksen mukaisesti kierrätystä.

Kierrätyspisteistä, eli niiden sijoittelusta, luvista, astioista ja tyhjentämisestä, vastaa Pakkauskierrätys RINKI Oy.

Ringin Itä-Suomen aluepäällikkö Jari Koivunen, miten tässä näin kävi, että Ristiinassa alkoikin jo muovipakkausten keräys?

– Tuottajayhteisö hankki muutamille vilkkaille paikoille pakkausten puristimia. Yhden puristimen paikalta vapautuu neljä säiliötä. Näillä säiliöillä pystyimme auttamaan Ristiinaa, josta muovipakkausten keräystä oli kovasti haluttu ja pyydetty.

Muovipakkauksia kerätään nyt myös Metsäsairilan Ristiinan pienjäteasemalla sen aukioloaikoina.

Elina Alanne

Muovipakkausten kierrättäminen

Saa laittaa

kotitalouden tyhjiä, puhtaita ja kuivia muovipakkauksia

Elintarvikkeiden muoviset pakkaukset, kuten jogurttipurkit, voirasiat sekä leikkele-, juusto- ja valmisruokapakkaukset

Pesuaine-, shampoo- ja saippuapakkaukset

Muovipullot, -kanisterit ja -purkit – mieluiten litistettyinä

Muovikassit, -pussit ja -kääreet

Kotitalouksista löytyy muitakin muovipakkauksia, jotka sopivat keräykseen: esimerkiksi tuubit, putkilot, EPS-pakkaukset ja vastaavat.

Irrota korkit, koska eri muovilaadut tunnistetaan kierrätysprosessissa optisella lukulaitteella

Ei saa laittaa

Likaisia muovipakkauksia tai sekajätettä

PVC-pakkauksia

Muita muovituotteita, kuten pulkkia, tai yritysten muovipakkauksia

Juttu on julkaistu Ristiinalaisessa 11.6.2020.

Mikkelin kasvatus- ja opetuslautakunta oli sitä mieltä, että Ristiinan koulukeskuksen kehittämisen hankesuunnitelma pitää palauttaa uudelleen valmisteluun. Suunnitelmassa on kyse nuorisotilan ja kirjaston siirrosta koululle.

Lautakunnassa keskustelua käytiin siitä, että Ristiinan aluejohtokuntaa ei ole kuultu asiassa.

Lautakunnassa käydyn keskustelun aikana Janne Strengell (kesk.) esitti Petri Tikkasen (sd.) kannattamana asian palauttamista. Esityksestä äänestettiin. Lautakunnan jäsenistä ainoastaan Eero Aho (kok.) oli sitä mieltä, että asiaa ei palauteta. Strengelliä kannattivat Juha Hakkarainen (sd.), Heidi Särkkä (kok.), Kirsi Pokkinen (kesk.), Hanne Vainio (sd.), Vesa Nessling (vihr.) ja Taina Harmoinen (kesk.). Strengell, Tikkanen, Särkkä ja Hakkarainen ovat ristiinalaisia.

Hyvinvoinnin ja osallisuuden lautakunta puolestaan päätti, että se hyväksyy suunnitelman.

Asia oli alkujaan myös kaupunkiympäristölautakunnan tiistai-illan kokouksen listalla, josta se poistettiin. Kaupungin tekninen johtaja Jouni Riihelä selventää, että investointi- ja rakennusasioissa kaupungin prosessi menee niin, että muut lautakunnat lausuvat asiasta ja kaupunkiympäristölautakunta esittää niitä eteenpäin kaupunginhallitukselle.

– Nyt kasvatus- ja opetuslautakunta oli sitä mieltä, että aluejohtokuntaa ei ole kuultu, joten minä en voinut tehdä kaupunkiympäristölautakunnalle esitystä, koska kaikkien pitää tulla kuulluksi.

Prosessi kestää nyt pari kolme kuukautta pidempään mutta Riihelä ei ole siitä harmissaan.

– Ei tässä kala katiskasta katoa. On hyvä ja tärkeää, että aluejohtokuntaa kuullaan.

Aikanaan asia palaa takaisin kasvatus- ja opetuslautakuntaan ja tämän jälkeen kaupunkiympäristölautakuntaan. Seuraavaksi asiaa käsittelevät kaupunginhallitus ja -valtuusto.

Elina Alanne

Ristiinalaisen paperi- ja näköislehdessä 17.6. kerrottiin, että kaupunkiympäristölautakunta käsitteli koulun projektisuunnitelmaa tiistaina. Lautakunta ei siis käsitellyt asiaa. 

Eikö kuljekin tasaisesti, palomestari Pekka Valtonen kysyy ja nostaa pelastuslaitoksen uuden veneen nopeutta.

– Huippunopeus on 38 solmua, mutta sitä ei oikeastaan tarvitse. Mutta reilua kolmeakymppiä ajetaan, Valtonen sanoo.

Uusi vene on edelliseen verraten ihan toisenlainen, ja Valtonen on siitä tyytyväinen. Katamaraanityyppinen vene on tukeva ja todella hyvä ajaa. Se on suunniteltu täysin pelastuslaitoksen tarpeisiin.

Keulaluukku mahdollistaa sen, että kyytiin saa tarvittaessa vaikka mönkijän, jolla pääsee auttamaan saareen.

Pelastuslaitoksen venettä käytetään sekä palopuolella että sairaankuljetuksen apuna. Pelastuslaitos auttaa myös, jos vene ajaa karille tai on muuten ongelmissa.

– Sairaankuljetuksen avustamista on eniten. Lisäksi on mökki- ja maastopaloja. Maastopalojen määrä riippuu aina vuodesta. Nyt on alkukeväästä asti ollut vilkasta niiden kanssa, Valtonen kertoo.

Ihmisten avun tarve ei keskity vain kesään ja aurinkoisiin päiviin. Uudessa veneessä paareilla kuljetettava ihminen saadaan katon alle veneen keskikäytävälle. Lämmitettävät ikkunat varmistavat sen, että venettä on mukava ohjata myös syksyn kosteudessa ja pimeydessä.

– Aiemmin meidän piti pitää paarit kannella säässä kuin säässä.

Merkittävä parannus on myös se, että vene on suunniteltu öljyntorjuntaan. Se on erittäin tärkeää, koska jo syväväylän vuoksi riski öljyonnettomuuteen on Ristiinassa aina olemassa.

– Meillä on öljypuomeja täällä Ristiinassa muun muassa Pelloksen kanssa yhteistyössä tehtaan sataman vieressä säilytyksessä. Tarvittaessa niitä tulee vielä lisää Mikkelistä. Sataman ja tehtaan takia valmius on oltava.

Öljyntorjunta on oma erikoisalansa, joten pelastuslaitos harjoittelee sitä säännöllisesti.

– Sitä pitää harjoitella, jotta oikeassa tilanteessa osaamme toimia. Pieniä vahinkoja on tapahtunut mutta ei onneksi suurempaa. Jos on iso alus ja paljon öljyä, niin siitä tulee isot vahingot äkkiä rannoille.

Henkilöstöä koulutetaan nyt uuden veneen käyttämiseen muutenkin. Hätätilanteissa veneen miehistö on yksi plus kolme. Tarvittaessa kantavuutta on 10 henkilöön.

– Koulutamme nyt useampia veneen päälliköiksi, että veneen saa aina liikkeelle. Uusissa laitteissa on oma harjoittelunsa.

Elina Alanne

Tässä pääsee tutustumaan vielä entistä syvemmin Suomenniemeen ja ihmisiin täällä. Näin miettii Neonilla Rusakko, joka on aloittanut työnsä Suomenniemen aluejohtokunnan palkkaamana sometykkinä.

Syksyllä abiturienttivuotensa Savitaipaleen lukiossa aloittava Rusakko toteaa myös, että työ on hyvä tapa harjoitella kirjoittamista myös kesän ajan.

Sometykki päivittää elokuun loppuun saakka aluejohtokunnan uusia sivuja Facebookissa ja Instagramissa.

– Tärkein sisältö tämän kesän aikana on tuoda esiin Suomenniemen yrityksiä. Teen yritysvierailuja ja postaan niistä.

Korona sekoitti hieman Suomenniemen markkinointityötäkin, koska esimerkiksi perinteistä Suomenniemi-viikkoa ei järjestetä. Aluejohtokunnan alkuperäinen ajatus oli, että sometykiksi palkattava nuori kertoo esimerkiksi tapahtumista.

– Postaan myös asioista, mitä täällä voi tehdä kesällä. Korona-aikaan moni ei ehkä halua tai pysty mennä muualle, mutta täällä on paljon, mitä tehdä.

Rusakko kertoo, että juttua on tulossa esimerkiksi Salmenrannasta vuokrattavista kyläveneistä ja sup-laudoista. Hän on myös menossa testaamaan kirjastolta lainattavia polkupyöriä.

Tänä vuonna 18 vuotta täyttävä Rusakko on aina asunut Suomenniemen Kuusenhaossa, joka sijaitsee kymmenisen kilometrin päässä kylältä.

Some-tykillä ei ole vielä ajokorttia, mutta polkupyörällä tai vanhempien kyydissä pääsee. Rusakko toteaa, että hän ei varsinaisesti harrasta mitään, mutta käy heittämässä frisbeegolfia aika usein. Aiemmin hän harrasti lentopalloa ja pelaa sitä edelleen silloin tällöin.

– Suomenniemen urheilukentällä on beach volley -kenttä, Rusakko vinkkaa muillekin.

Sometykin työ ja mahdollisuus tutustua omaan kotikylään on mukava siitäkin syystä, että pian Rusakkoa kutsuvat opiskelut. Se tarkoittaa muuttoa pois Suomenniemeltä.

– Suunta ja ala ovat vielä ihan avoinna.

Elina Alanne 

Suomenniemen aluejohtokunta Facebookissa

Suomenniemen aluejohtokunta Instagramissa

Sekä kirjasto että nuorisotila ovat kaupungin suunnitelmissa siirtymässä koulukeskuksen tiloihin.

Ristiinalainen kertoi huhtikuussa, että kaupunki haluaa siirtää koululle ainakin nuorisotilan ja myös kirjaston mahtumista sinne mittaillaan.

Nyt koulukeskuksen tilojen hankesuunnitelma on valmis ja lautakuntien käsittelyssä. Koulun muutosta käsittelevät tällä viikolla jo kasvatus- ja opetuslautakunta sekä hyvinvoinnin ja osallisuuden lautakunta. Lisäksi se on myöhemmin käsittelyssä kaupunkiympäristölautakunnassa.

Suunnitelma on, että kirjasto sijoittuu lukiolta vapautuvan siiven alakertaan. Lukion lakkautumisen seurauksena opetustiloja vapautuu ensi elokuun alusta alkaen kaikkiaan noin 767 neliömetriä.

Kirjasto saisi lukion päädystä käyttöönsä alakerroksesta luokkatiloja sekä aulan. Pinta-alaa olisi yhteensä noin 448 neliömetriä, mikä on hieman enemmän kuin nykyisissä kirjastotiloissa. Tiloja remontoidaan nykyistä avarammiksi muun muassa seiniä poistamalla ja oviaukkoja suurentamalla. Näin ne soveltuvat paremmin kirjastotoimintaan.

Yläkoulu saisi käyttöönsä lukiosiiven toisen kerroksen sekä alakerroksesta muun muassa entisen kielistudion, joka kalustetaan normaaliksi luokaksi.

Nuorisotila toimisi koulun A-siiven päässä. Tilan koko on 243 neliötä tai 282 neliötä, kun mukaan lasketaan myös tilan viereen siirtyvä Jopo-luokka. Siitä todetaan suunnitelmassa, että sen yhteiskäyttö on mahdollista. A-siivessä olisivat myös iltapäivätoiminnan tilat sekä pro-luokat.

Muutos on aikataulutettu niin, että nuorisotilan muutos kilpailutetaan syksyllä 2020, muutostyöt tehdään marras-joulukuussa ja nuorisotilat aloittavat toimintansa koululla tammikuussa 2021.

Kirjaston urakkakilpailutus on kevättalvella 2021, urakka-aika kesä-heinäkuussa samana vuonna ja kirjasto avautuisi koululla elokuussa 2021.

Hankkeen kustannusarvio on kaikkiaan 300 000 euroa. Se on jaettu niin, että vuodelle 2020 on nuorisotilan muutos- ja korjauskustannuksia 150 000 euroa ja vuodelle 2021 kirjastolle 150 000 euroa.

Kaupungin kiinteistöjohtaja Jarkko Hyttinen toteaa, että summa on tässä vaiheessa arvio ja tarkempi suunnittelu tehdään, kun hankesuunnitelma on hyväksytty.

– Nuorisotilan ja kirjaston muutokset ovat vähän erityyppisiä mutta suuruusluokka on tuota luokkaa, Hyttinen sanoo.

Kirjastotila tarvitsee suurempia muutostöitä.

– Siellä tarvitaan suurempia yhtenäisiä tiloja ja samalla pitää tehdä sähkötöitä, että pistorasiat, valaistus ja atk-verkot ovat järkevästi, Hyttinen sanoo.

Kustannusarviossa ei ole mukana tilojen kalustusta. Myös kirjaston valvontakamerat kuuluvat sen hankittavaksi.

– Todennäköisestihän näitä siirretään vanhoista tiloista, Hyttinen sanoo.

Myös kirjastoon asennettu omatoimikäytön järjestelmä voidaan suunnitelman mukaan siirtää.

Summaan on laskettu mukaan myös piha-alueen muutostöitä. Tarkempaa suunnittelua vaatii vielä A-siiven ulkoalueet.

– Piha-alueelle ja aitoihin pitää ehkä tehdä muutoksia, jotta nuorisotilan mopojen ja mahdollisesti autojenkin pysäköinti saadaan järkevästi senkin kannalta, että eskaritoiminta on myös siellä päädyssä, Hyttinen sanoo.

Lautakuntien jälkeen suunnitelmaa käsittelee kaupunginhallitus. Tämän jälkeen valtuuston pitää antaa asian etenemiseksi 150 000 euron lisämääräraha vuodelle 2020. Raha on tarkoitus siirtää kaupungin investointiohjelman sisällä joltain toiselta hankkeelta.

– Määrärahasiirrot käsitellään kokonaisuutena syksyn talousarvioseurannan yhteydessä, Hyttinen sanoo.

Vanhat kiinteistöt myydään

Kun nuorisotila ja kirjasto ovat muuttaneet, kaupunki haluaa myydä niiden nykyiset kiinteistöt. Molemmissa kiinteistöissä on vuokralaisia, joten ne myydään osittain vuokrattuina.

Hyttinen uskoo, että molemmille kiinteistöille löytyy ostaja. Hinta riippuu silloisesta markkinatilanteesta.

– Kirjastokiinteistö on isompi kokonaisuus ja siinä on enemmän potentiaalia. Nuorisotila on iäkäs ja siinä on peruskorjaustarpeita, mutta siinä on myös vuokralaisia, Hyttinen sanoo.

Kirjastokiinteistössä ei Ristiinalaisen tietojen mukaan ole pian enää kuin yksi kaupungin ulkopuolinen vuokralainen. Hyttinen toteaa, että joka tapauksessa kiinteistö myydään.

– Sehän voi olla mahdolliselle ostajalle helpompikin ostaa vuokralaisista vapaampana. Kirjastorakennus on hyväkuntoinen, joten kaupungin ei kannata sitä purkaa, Hyttinen sanoo.

Rehtori ei luopuisi lukiosiivestä

Ristiinan koulukeskuksen muutostyöt tietävät yhtenäiskoululle muutaman vuoden muutosten aikakautta.

A-siivessä on ollut perusopetuksen luokkia. Sinne suunnitellaan nyt nuorisotiloja.

– Kolme luokkatilaa lähtee pois, mutta niitä myös tulee tilalle, jos esimerkiksi ensisijaisesti lukion käytössä olleet atk- ja kielistudio kalustetaan normaaliluokiksi, Ristiinan yhtenäiskoulun rehtori Matti Hämäläinen kertoo.

Nykyajan erilaisten välineiden kanssa kiinteää kielistudiota ei yläkoulun käytössä tarvita. Myös muutokset oppilasmäärissä vaikuttavat toimintojen tiivistämiseen.

– Viime lukuvuonna ysejä oli kolme rinnakkaisluokkaa ja nyt rinnakkaisluokkia on yläkoulussa lähitulevaisuudessa vain kaksi, Hämäläinen kertoo.

Hämäläinen toteaa, että nuorisotilan viemät tilat pystytään siis paikkaamaan hyvin ja hän ymmärtää tarpeen saada nuorisotilat koulun yhteyteen.

– Mutta lukiosiiven haluaisin saada kokonaan koulun käyttöön. Siellä on tilavat ja sisäilmaltaan hyvät luokat. Nyt koronakeväänä oli erittäin tärkeää, että koulussa oli väljyyttä. Tuntuu harmittavalta luovuttaa tiloja kirjastolle, mutta jos kirjasto tänne halutaan, niin en minäkään keksi muualta koulurakennuksesta sille sopivaa paikkaa, Hämäläinen miettii.

Hämäläinen pohtii, että koululla tehtävät muutostyöt eivät ole ihan pieni operaatio.

– Ja summanahan se on jo suunnitelmassa enemmän kuin lukion kulut yhdeltä vuodelta. Rakentaminen ja korjaaminen ei ole koskaan halpaa.

Hämäläinen toteaa, että nyt esiteltävässä suunnitelmassa koulua mietityttää eniten nuorisotilan sekä esikoululaisten ja iltapäiväkerholaisten rinnakkaiselo samassa päädyssä rakennusta.

– Pihajärjestelyjä pitää miettiä tarkkaan. Esikoulun puolella on huoli, että pelkäävätkö pienet nuorisotilan käyttäjien mopoja ja autoja.

Rehtori toteaa, että aitojen lisääminenkään koulurakennuksen ympärille ei ole ihan yksinkertaista.

– Turvallisuussyistähän rakennuksen ympäri on päästävä ajoneuvoilla.

Kaupungin sisäisten vuokrien ongelmallisuus mietityttää rehtoria. Lukion tilat vapautuvat tämän vuoden elokuussa ja kirjaston olisi tarkoitus avautua tiloissa elokuussa 2021.

Hämäläinen ei ole kuitenkaan lainkaan varma, voiko perusopetus käyttää kaikkia vapautuvia tiloja väliaikana.

– Lukio on maksanut tilojen sisäisen vuokran. En tiedä, onko perusopetuksella valmiutta lisätä budjettia niin paljon, että voisimme käyttää alakertaa ensi lukuvuonna. Toivottavasti asiasta saadaan järkevä ratkaisu, koska eihän siinä ole mitään järkeä, että tila on tyhjänä.

Niin sanotun lukiosiiven yläkerrassa olevista luokista osa on jo nyt ollut osittain yläkoulun käytössä ja on sitä jatkossakin.

Elina Alanne

Juttu on julkaistu Ristiinalaisessa 11.6.

Nyt ei olla liikkeellä heppoisin eväin. Sen voi jo painosta päätellä, kun ottaa käsiinsä ristiinalaisen Ari Mannisen uutuuskirjan Saimaa – koko tarina (Readme).

Todellakin, liki kahden ja puolen kilon painoisessa kirjassa on yli 800 sivua, ja se on todellinen aarreaitta paitsi sisällön määrän, niin myös sen laadun ja monipuolisuuden osalta.

Kirjassa on esillä asiaa vaikka muille jakaa, alkaen Saimaasta geologisena ”ilmiönä” ja päättyen Saimaan alueella eläneiden omaperäisten henkilöiden tarinoihin.

Ja näiden väliin mahtuu asiaa esimerkiksi Saimaan alueen kunnista (mukana myös kaikki entiset itsenäiset kunnat, kuten Ristiina), alueen historiasta sotien jaloissa, kalastuksesta Saimaalla ja vaikkapa useista erilaisista reittivaihtoehdoista, mikäli haluaa kierrellä Saimaata. Ja kaiken kruunaa valtava määrä valokuvia, nekin suurimmaksi osaksi kirjoittajan itsensä ottamia.

Tästä ylitsepursuavasta sisällöstä huolimatta Manninen huokaa, että aineistoa ja ideoita olisi ollut vielä paljon enempäänkin.

– Kutistamaan joutui paljonkin, kun ruvettiin tarkemmin miettimään mitä mukaan mahtuu. Niinpä kirjasta jäi pois esimerkiksi ajatellut osiot harjujonoista, joita on Saimaan alueella paljon, ja joita ei välttämättä tule ajatelleeksikaan. Täällä Ristiinassa esimerkiksi pitäjää halkova, muun muassa Hartikkalassa selvästi erottuva harju on osa jo toiselta Salpausselältä alkavaa harjua.

– Pois jäi niin ikään Saimaan eläimistöstä, esimerkiksi kaloista ja vesilinnuista kertova osuus, ja vaikkapa kallio- ja kivimuodostelmat suuremmassa laajuudessa. Ja tietysti omaperäisiä henkilöitäkin olisi löytynyt enemmän! Manninen hymähtää.

Onko tästä siis vedettävissä johtopäätös siitä, että Saimaan tarina jatkuu vielä toisenkin teoksen merkeissä?

– No siitä en osaa vielä sanoa. Itsellä kun ei ole tässä elanto kyseessä, vaan ennemminkin harrastus, niin jotta jotain syntyy, niin se vaatii innostuksen. Väkisin en ryhdy mitään kirjoittamaan, eläkkeellä oleva opettaja pyörittelee.

Niin, ymmärrettävää on, että ihan heti ei mieli halaja vastaavanlaisen jättiprojektin pariin. Manninen ynnää tehneensä kirjaa ”ainakin viiden vuoden ajan”, ajaneensa sen tiimoilta autolla kymmeniä tuhansia kilometrejä ja viettäneensä aikaa Saimaalla veneellä yhteensä useita viikkoja.

Ja itse asiassa tämä kirja ei enää ole sen tekijälle niin ajankohtainen kuin lukijalle, sillä tekstin osalta se on ollut valmiina jo reilusti yli vuoden päivät.

– Alun perin oli tarkoitus, että kirja olisi ilmestynyt jo kevätmarkkinoille 2019, mutta silloin kirja viivästyi taittovaiheen vuoksi, ja se päätettiin sitten julkaista vasta tänä vuonna. Niinpä on käynyt vähän niin, että vaikka kirja on tosiaan vasta keväällä julkaistu, niin itselle se on jo tietyllä tavalla vanha juttu.

– Mutta toki sillä tavalla aihe on nyt itsellekin tullut esille, kun esimerkiksi lukijoilta on tullut palautetta ja yhteydenottoja. Ainakin tällä mittarilla kirja on herättänyt mielenkiintoa, sillä ei edellisistä teoksistani (esimerkiksi Suuri suomalainen kalastuskirja ja Suuri savustuskirja) näin paljon ole tullut yhteydenottoja. Onpa joku nyt lähettänyt oikein postikortinkin!

Ristiinaan ja Saimaan maisemiin Manninen päätyi vuonna 1979 opettajan töihin. Jo ennestään kala- ja luontoharrastajan oma aktiivisempi liikkuminen Saimaalla alkoi tuolloin, mutta kosketuspintaa Suomen suurimman järven alueen elämään on jo 50-luvulta.

– Minulla on muistikuva siitä, kun pikkupoikana olen käynyt vanhempieni kanssa Olavinlinnassa. Muistan, tai ainakin olen muistavinani, että opas kertoi tarinaa Olavinlinnan pihlajan legendasta.

Saimaan äärellä hän on asunut siis jo yli 40 vuotta, jonka aikana järvelle on tullut tehtyä lukemattomia reissuja. Milloin kalastamaan, milloin retkeilemään, milloin kalliokiipeilyn merkeissä. Kirjoittaminenkin on tuttua puuhaa, olihan Manninen esimerkiksi Erä-lehden pitkäaikainen avustaja.

Kun reissuja ja kokemuksia Saimaalta on valtava määrä, niin minkä perässä hän tänä päivänä kaikkein mieluiten lähtee Suomen suurimmalle – ja upeimmalle – järvelle?

– Nyt kun kelikin on näin leppoisa, niin varmaan lähtisin kaikkein mieluiten Liittokiven selälle katselemaa, onko tuttu norppa siellä tavallisella lepokivellään pötköttelemässä! Manninen sanoo hetken pohdittuaan.

Kirjoittaessaan kirjan Saimaa – koko tarina, hän on tehnyt kulttuuriteon. Samojen kansien välistä löytyy julmettu määrä tietoa Saimaasta, sen alueesta ja ihmisistä. Ristiinalaisittain kirjasta löytyy tietenkin myös paljon kotikylän juttuja. Tietenkin Astuvan- ja Uittamonsalmi ja Pien-Toijolan talomuseot, mutta myös Someenjärven kanavat (sekä niille aikoinaan pohditut vaihtoehdot!) sekä vaikkapa omaperäisten henkilöiden osuudessa esiteltävä Kaisa Pöyryn tarina.

Ristiinalaisen tietokirjatoimitus suosittelee kesälukemiseksi!

Niko Takala

Ari Mannisen kolme merkityksellisintä paikkaa Saimaalla

1. Lietveden asutut saaret

Tämä on Saimaan alueella asuvien ihmisten näkökulmasta. Katsoisin, että täällä sellainen ”saimaalaisuuden olemus” on asukkaissa syvimmillään.

2. Astuvansalmi ja Uittamonsalmi

Esihistorian näkökulmasta Saimaan merkittävimpiä paikkoja. Kuten muutkin Yöveden–Louhiveden alueen muinaiset asuinpaikat ja lapinrauniot.

3. Linnasaaren ja Koloveden kansallispuistot

Nämä sitten Saimaan (eläin)luonnon näkökulmasta. Lähekkäin sijaitsevat mutta omapiirteiset kansallispuistot. Laajoja alueita, joissa ei ole mökkejä tai hakkuaukkoja, vain upeaa luonnontilaista luontoa.

Juttu on julkaistu Ristiinalaisen kesälehdessä 2020. 

Koronatilanne sulki Pellosniemen Kisakaaren aiemmin kuin piti.

Rajoitusten vapautuessa Kisakaarta ei enää avattu, koska urheilutalo olisi muutenkin ollut avoinna vain kevätkauden loppuun.

Helmikuun lopussa järjestetyn keskusteluillan jälkeen Kisakaaren tulevaisuutta alkoi selvittää sen käyttäjistä koottu työryhmä. Kaupungin toive on ollut päästä rakennuksesta eroon.

– Asia lähti etenemään hyvin ja paikallista vastuunkantoa ryhtyi löytymään. Mutta koronan takia työskentely ei ole edennyt niin kuin itse kukin olisi halunnut, Mikkelin kaupungin tekninen johtaja Jouni Riihelä sanoo.

Riihelä jatkaa, että asia on sellainen, että se edellyttää hyvää vuoropuhelua. Työryhmä ei ole kokoontunut koronarajoitusten aikana etäyhteyksin eikä kasvokkain. Lisäksi Riihelä vetää kaupungin valmiusryhmää, joten hänellä on riittänyt kiireitä koronan vuoksi.

Alkujaan kaupungin luottamusjohdosta oli määritelty, että Kisakaaren tulevaisuudesta pitää olla jokin suunnitelma heinäkuun alkuun mennessä. Riihelä sanoo, että tuohon otetaan nyt lisäaikaa 2–3 kuukautta.

– Jatkamme työryhmän kanssa työskentelyä kesälomien jälkeen. Pidän epätodennäköisenä, että koronan takia kovin isoja tilaisuuksia järjestetään Suomessa syksylläkään mutta olen toivoa täynnä, että Kisakaari vielä avautuu.

Koronasulun aikana Kisakaaressa vaihdettiin lukot, joten kuntosalillekaan ei ole päässyt kulkemaan. Normaalisti avainpantin, 25 euroa, on saanut takaisin palauttamalla avaimen kirjastoon.

Kaupungin vt. liikunta- ja nuorisojohtaja Tarja Sinioja toteaa, että pantit ehdottomasti palautetaan, mutta hän pyytää kärsivällisyyttä ja malttia, että panttien palautukseen saadaan luotua järkevä tapa.

– Kun kaikki pantit pitää palauttaa, on luotava uusi järjestelmä. Kirjaston käteiskassa on hyvin pieni. Siellä ei ole riittävästi rahaa moneen palautukseen saman päivän tai viikon aikana, Sinioja sanoo.

Avainpantin haltijoista on lista, jonka perusteella muun muassa kuntosalimaksut on laskutettu. Lisätietoa pantin palauttamisesta tulee myöhemmin joko listalla olijoille suoraan tai muiden kanavien kautta. Kaupunki selvittää mahdollisuutta maksaa avainpantit suoraan ihmisten tileille.

Elina Alanne