Asta Aalto ja Ilkka Arvola muuttivat työelämäänsä ja kotinsa maalle. Nyt on aika tehdä mielekkäitä asioita luonnon rauhassa.

Ihmisethän ovat asuneet näin vuosisatoja, tuumaavat Asta Aalto ja Ilkka Arvola hirsitalon tuvassa Suurlahdentien varressa Nikinsalmessa. Näin asuminen tarkoittaa sitä, että taloon ei tule eikä mene vettä kuin kantamalla, huussi on ulkona ja peseytyminen tehdään saunassa.

– Ei kai me vielä niin vieraantuneita olla, etteikö pärjättäisi, Arvola naurahtaa.

Vanhaan hirsitorppaan he muuttivat keväällä. Suurlahdentie tuli molemmille tutuksi ajellessa työn puolesta Kallioniemeen ja matkan varrella huomiota kiinnitti kaunis keltainen hirsitalo. Kyselemällä löytyi talon omistaja ja syntyi sopimus sen vuokraamisesta.

– Voi sanoa, että minä tartuin Astan matkaan. Löytyi samoja ajatuksia miettivä, eli tarpeeksi hullu, jonka kanssa pystyi lähteä toteuttamaan tätä.

Tämän toteuttaminen tarkoittaa sitä, että pariskunta asuu mahdollisimman omavaraisesti ja miettii monessa asiassa nykyään, että vähemmällä pärjää.

Nikinsalmesta Aallon firma Uhkua toteuttaa kestävällä tavalla toteutettuja luontoelämyksiä. Saimaan laineilla kelluu majoituslautta ja saunalautta, joihin kuljetaan soutaen. Vesille pääsee myös joko 12 henkilöä kuljettavalla veneellä tai kanooteilla.

– Mehän harjoittelimme askeettista elämää viime talvena, kun rakensimme lauttoja. Se oli sellainen ihmiskoe, että pystytäänkö asumaan siellä tammi-helmikuussa kovien pakkasten keskellä, Aalto sanoo.

Sekä Aalto että Arvola kertovat, että viime vuosina heillä on noussut voimakas halu päästä lähemmäksi luontoa. Tuntea, että luonnolla on merkitystä.

Aalto työskenteli aiemmin rautakaupassa sisustussuunnittelijana ja pyöritti sivutoimisesti keramiikkapajaa.

– En ollut aiemmin ajatellut luontoa ammatikseni mutta hektisessä myyntityössä tuli mitta täyteen. Opiskelin Asikkalassa luonto-ohjaajaksi sekä melontaohjaajan ja vuokraveneenkuljettajan pätevyydet. Kun ajelimme tästä ohi, puhuimme usein, että tässä olisi hyvä paikka pyörittää toimintaa.

Luontomatkailuun Nikinsalmi onkin ihanteellinen. Vesitse molempiin suuntiin on hienoja paikkoja ja lähellä ovat sekä Tollonvuori että Astuvansalmi. Saimaannorppakin on vesillä tuttu kurkistelija.

– Parasta täällä on hiljaisuus ja luonnon puhtaus. Niistä pitää pitää kiinni, Arvola tiivistää.

Aalto puolestaan tiivistää, että heidän kuviossaan Ilkka ”duunaa hyviä safkoja”. Arvola toteaa, että ehkä vitsillä voi puhua bisneksestä mutta enemmän nyt on kyse itsensä elättämisestä. Ja korostaa, että niin on hyvä. Nyt työssä pystyy toteuttamaan itseään ja arvojaan.

– Tuntuu, että viimeiset 25 vuotta on ollut kiire joka paikkaan. Ravintola-alalla työ on usein kiireistä ja ihmisiä on paljon ympärillä. Sekin on kivaa mutta raskasta. Täällä luonnossa on hyvä, ja saa tehdä mielekkäitä juttuja.

Eilen keskiviikkona Uhkua ja Arvolan Vilee Oy järjestivät yhdessä kesän toisen villiruokaristeilyn Kaposaareen. Syyskuussa on tulossa lähiruokaristeily Aino-laivalla.

– Pitkäänhän olen jo puhunut lähiruuan puolesta ja käyttänyt sitä mutta nykyään se on esimerkiksi näissä tapahtumissa hyvin paikallista ja itse luonnosta hankittua. Ne ovat hyvin henkilökohtaisia annoksia, Arvola kertoo.

Risteilyillä menussa on esimerkiksi omien ankkojen munista valmistettuja annoksia.

Syksyn saapuessa Aalto ja Arvola alkavat räätälöidä ensi kesän – ja toki talvenkin – matkailijoille tarkempia elämyspaketteja. Tavoitteena on saada esimerkiksi Euroopan helteistä matkailijoita nauttimaan Saimaan raikkaasta ja puhtaasta luonnosta.

– Tähän aikaan vuodesta meillä päivän touhut usein loppuvat täällä pimeyteen. Sitten syödään päivällistä. Meillä on vähän eteläeurooppalainen rytmi, pariskunta nauraa.

Elina Alanne

Ensihoitajat joutuvat käyttämään sammutinta harvoin mutta osaaminen siihen pitää olla aina. Myös kodeissa kannattaa olla käsisammutin.

Elokuun alussa Ristiinassa syttyi henkilöauto moottoritilasta palamaan. Hälytyksen jälkeen ensimmäisenä paikalla oli ensihoitoyksikkö, joka aloitti alkusammutuksen ja rajoitti näin paloa. Tilanteessa oli ainekset suurempaan paloon, koska asuinrakennus oli vain kahden metrin päässä palavasta autosta. Pelastuslaitos sammutti palon loppuun, kun pääsi kohteeseen.

Ensihoitajat Mikko Ikonen ja Mikko Siitari eivät itse olleet tuolla keikalla mutta he eivät varsinaisesti ylläty siitä, että juuri Ristiinassa kollegat käyttivät sammutinta.

– Palokunta lähtee toki aina nopeasti tehtävälle mutta siinä menee hetki ennen kuin vapaapalokuntalaiset ehtivät asemalle. Sen takia me olemme melkein aina ensimmäisinä hälytyskohteessa, koska päivystämme työksemme täällä, kertoo itsekin Ristiinassa sopimuspalokuntaan kuuluva Ikonen.

Alkusammutusta varten ambulansseissa on yksi jauhesammutin ja sammutuspeite. Ensihoitajat kertovat, että niitä käytetään hyvin harvoin.

– Ehkä kerran vuodessa jokin yksikkö Mikkelissä pääsee tyhjentämään sammuttimen, Ikonen miettii.

Yleisin käyttökohde on juurikin autopalo. Sen rajoittamisessa sammutin on tehokkain.

– Muutenhan tuo on sellainen, että jos sammuttimen lösäyttää sisälle, niin se sotkee paikat tosi hyvin. Sen käytön jälkeen on kyllä aina autokin lunastuskunnossa, ensihoitajat kertovat.

Etelä-Savon pelastuslaitoksen alueella Puumalassa on laajemmin palovarusteltu niin sanottu monitoimiyksikkö. Puumalassa päivystää kokoaikaisesti moniammatillinen työpari, eli palomies ja ensihoitaja.

Kaikki ensihoitajat harjoittelevat alkusammutusta säännöllisesti.

– Ensihoitajissa on myös yllättävän paljon vpk-taustaisia henkilöitä. Ehkä siinä on sama kuin itselläni, että olen ollut lapsesta asti mukana VPK-toiminnassa ja siellä tuli ajatus myös ammatinvalinnasta, Ikonen miettii.

Hyvä alkusammutusosaaminen on sekä työntekijöiden että kansalaisten etu, koska ensimmäisenä paikalla olevien pitää toimia.

– Alkusammutuksella rajoitetaan ja hidastetaan paloa. Saadaan lisää aikaa, ensihoitajat sanovat.

Ristiinassa pelastustoimen tehtävät lisääntyvät aina kesäisin. Työssään ensihoitajat näkevät suomalaisten mökkien ja kotien arkea. Ikonen ja Siitari toteavat, että kaikilla ei valitettavasti ole paloturvallisuuteen liittyvät asiat kunnossa.

– Monilta löytyy palovaroittimet mutta ei varmasti edelleenkään kaikilta. Myös sammutuspeitto olisi hyvä olla. Sille on eniten käyttöä esimerkiksi keittiöpaloissa.

Varsinkin haja-asutusalueella sammutinkaan ei ole ollenkaan huono sijoitus turvallisuuteen. Sen käyttämistä olisi myös hyvä harjoitella, jotta homma toimii tositilanteessa.

Elina Alanne

Marja-Liisa Kakkosen Kesämökki on tarina perintöriidasta ja sisarussuhteista.  

Itse asiassa se on aika rankka, tuumaa Marja-Liisa Kakkonen. Olen kertonut, että yllätyin hänen esikoiskirjastaan Kesämökki, koska siinä oli enemmän pahuutta kuin ennakkoon ajattelin.

– Se voi mennä ihon alle. Varsinkin, jos itsellä on samaistuttavia kokemuksia, Kakkonen kertoo saaneensa lukijapalautetta.

Kesämökki on romaani, joka kertoo neljästä sisaruksesta, heidän suhteistaan ja perintöriidastaan. Eräänä kesäisenä viikonloppuna sisarukset kokoontuvat perheen mökille Ristiinaan selvittämään solmuun mennyttä tilannettaan. Teksti liikkuu menneisyyden takaumissa ja hetkissä heinäkuisella Saimaalla. Kakkonen korostaa, että tarina on kuvitteellinen.

– Siinä on yllättäviä käänteitä. Moni on kommentoinut, että kirja oli koukuttava, eikä sitä malttanut jättää kesken. Nöyrästi ajattelen, että silloin olen jollain tavalla onnistunut. Se ei ole ihan mikä vain teksti, Kakkonen miettii.

Kakkonen kirjoitti Kesämökkiä töiden ohessa 5–6 vuotta.

– Kirjoittaminen on harrastus, jonka otan tosissaan. Vuonna 2016 aloin opiskella Jyväskylän avoimessa yliopistossa luovaa kirjoittamista. Aineopintojen vaiheessa kirjoitettiin puolet romaanista ja siitä Kesämökki erityisesti lähti syntymään.

Perintöriidat olivat teema, jota Kakkonen oli pyöritellyt mielessään jo tovin.

– Niitä tulee valitettavan usein ja aina ei ole kyse siitä varsinaisesta perinnöstä vaan esimerkiksi siitä, mitä joku on sanonut joskus. Tai joku saattaa kokea, että on tullut syrjityksi perheessä pienenä. Riitoja ei ole kaikilla sisaruksilla mutta kyllä niitä usein on.

Kakkonen on kouluttautunut sekä aikuiskasvatuksesta että yrittäjyydestä ja työskenteli vuosia Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulussa useissa eri tehtävissä. Liiketalouden tausta näkyy myös Kesämökin teemoissa. Hän kertoo, että tarina muuttui kirjoittamisprosessin aikana. Kirjassa pahiksen roolissa oleva isoveli Timo nousi toiseksi päähenkilöksi.

– Alkuperäinen päähenkilö Hanna on hyvis ja aika hauras lopun perin. Timo on hänen vastaparinsa ja tämä henkilö muuttui kirjoittaessa hyvin paljon. Minun piti välillä pitää taukoja Timosta, koska rupesin itsekin vihaamaan koko hahmoa. Vaihdoin myös hänen nimensä, Kakkonen kertoo.

Kirjoittaessa Kakkoselle oli tärkeää Mikkelin Kirjoittajien proosaryhmän toiminta ja palaute.

– Heille sanoin jossain vaiheessa, että pahan täytyy saada palkkansa. Vaikka Kesämökissä on pahuutta, niin halusin, että siellä on myös hyvyys. Kirjoittajana halusin lopusta lohdullisen, koska tarinassa tapahtuu niin paljon.

Kirjan tapahtumapaikka on kuvitteellinen kesämökki Ristiinassa. Kakkonen on mökkeillyt 1980-luvulta saakka saaressa Yövedellä, joten kuvitteellinen mökkipaikka oli helppo tuoda Yöveden rannalle.

– Kirjan mökki on jossain siellä, kun ajetaan Suurlahdentietä pitkälle, Kakkonen naurahtaa.

Kirja päättyy lohdullisesti mutta moni kysymys jää myös auki. Lukijana jää miettimään, miten hahmojen elämä jatkuu tapahtumia täynnä olleen viikonlopun jälkeen.

– Jossain vaiheessa joku heitti, että ota Kesämökistä joku muu hahmo päähenkilöksi ja kirjoita muista teemoista. Minua houkuttaa kertoa seuraavan sukupolven Jarin tarina. Hänet mainitaan kirjassa vain sivuhenkilönä mutta hänestä paljastuu kiinnostavia asioita. Luulen, että Jarista kuullaan vielä.

Jarin tarinan lisäksi Kakkosella on ollut jo tovin teossa romaani, joka sijoittuu vuoden 1864 Mikkeliin. Tämä teos yhdistää fiktiota ja faktaa tuon ajan Mikkelistä.

– Innostuin hirveästi Antellin neitien koulusta, joka perustettiin nykyisen torin lähelle vuonna 1854. Olen etsinyt ja tutkinut tietoja siitä. Tarinani alkaa siitä, että nuori nainen saapuu Helsingistä Mikkeliin opettajaksi. Se on hänen fiktiivinen tarinansa mutta myös historiallisesti Mikkelissä on tapahtunut paljon tuolloin vuonna 1864.

Kakkonen toteaa, että hän tykkää edistää yhtä aikaa kahta hyvin erilaista projektia: Jarin tarinaa ja nuoren naisopettajan historiallista tarinaa.

– Aina tulen varmaankin kirjoittamaan tavalla tai toisella Mikkeliin liittyviä tarinoita, hän tuumaa.

Elina Alanne

Kesämökki-romaania on myynnissä Ristiinan K-raudassa, Mikkelin Suomalaisessa kirjakaupassa ja sitä voi lainata kirjastoista.

Seppo Puhakka isännöi tänä vuonna armeijakavereiden tapaamista, joka järjestettiin jo 51. kerran. 

Pitäisikö meidän ottaa komento, myhäilevät yli 80-vuotiaat Kyösti Kaltiainen ja Kalervo Seppälä, kun lipunnostoa suunnitellaan Seppo Puhakan pihassa Suomenniemellä Karkauksessa.

Ilman käskyttämistäkin 3. erillisen autokomppanian vuoden 1971 lokakuun saapumiserän lippu nousee salkoon. Saapumiserän miehet puolisoineen kokoontuivat viime lauantaina jo 51. kertaa tapaamaan toisiaan. Mukana olivat myös aikoinaan kantahenkilökuntaan Kouvolassa kuuluneet Kaltiainen ja Seppälä.

– Tämä oli aivan hämmästyttävän hyvä saapumiserä. He olivat Savosta ja Pohjois-Karjalasta kotoisin olleita kilttejä miehiä, jotka olivat ammattimiehiä jo tullessaan. He osasivat tehdä töitä ja ajaa autoa, majuri evp. Kaltiainen kertoo.

– Onhan tämä suuri ihme, että esimiehetkin halutaan aina mukaan. Ei ole sukset menneet ristiin, Kaltiainen sanoo.

1970-luvulla autokomppaniaan ei jouduttu vaan sinne päästiin. Seppälä koulutti urallaan monia joukkoja, kuten laskuvarjojääkäreitä. Hän toteaa, että autokomppanian miehet ovat keskikovaa sakkia.

– Heidän kuntoisuusluokkansa oli A1, mikä kertoo, että ei voi olla häiriöitä myöskään pääkopassa. Sodassa huolto ratkaisee. Jos ei olisi autokuskeja, ei olisi mitään huoltoa, kapteeni evp. Seppälä muistuttaa.

Mutta oikeastaan Kaltiainen ei varmaankaan haluaisi, että tämä juttu alkaa heidän kommenteistaan. Keskustellessa hän korostaa usein, että nämä tapaamiset ovat poikien juttu.

Saapumiserän pojat ovat nyt noin 70-vuotiaita. Vuoden 1972 syksyllä he pääsivät armeijasta pois ja sopivat, että jatkossakin kokoonnutaan yhteen.

– Heti silloin kotiutuessa sovimme, että missä näemme ja kuka hoitaa asian. Sen jälkeen on tavattu joka vuosi. Joka kerta sovitaan, kuka kutsuu ensi vuodeksi koolle. Salkussa kulkevat valokuvat ja osallistujalistat, kertoo Puhakka, jonka luona oltiin nyt koolla toista kertaa.

Kukaan ei oikein osaa sanoa, miten tapaamisissa onnistuttiinkaan niin, että ne ovat todellakin toimineet.

– Porukan henki oli armeijassa todella hyvä. Alussa oli toki perheen perustamiset ja muut kiireet mutta nimet ja osoitteet olivat tallessa, niin sieltä se lähti. Vuosi vuodelta yhteys on vain tiivistynyt, Puhakka miettii.

Kaltiainen pohtii, että nyt siinä on varmasti sitäkin, että kun on tarpeeksi vanha, niin on kiva tavata ja muistella nuoruutta. Nykyteknologia on osaltaan helpottanut ihmisten löytämistä ja tänä kesänä tapaamisessa oli mukana myös ensimmäistä kertaa Esko Lahti.

– Olen minä ollut lähdössä joskus aiemminkin mutta en ole päässyt. Nyt ei ollut mitään estettä.

Tapaamisiin tervetulleita ovat myös puolisot. Alkuperäiseen porukkaan kuuluu Raija Häkkinen.

– Me olimme silloin jo kihloissa, kun mies lähti armeijaan. Tämä on mukavaa yhdessäoloa. Kerran vuodessa aina päivitämme kaikkien kanssa kuulumiset. Tässä porukassa on yhteenkuuluvuuden tunne. Mutta on tässä monet vaimot vaihtuneet matkan varrella, Häkkinen naurahtaa.

Miehet eivät äkkiseltään keksi tiettyä armeijamuistoa, johon tapaamisilla aina palattaisiin. Mutta yksi asia on selvä:

– Se käydään aina läpi, että kuka ajoi mitäkin ajoneuvoa, Kaltiainen sanoo hymyillen.

Elina Alanne

Ristiinan lauantain kisapäivään toi haasteensa kova tuuli ja ukkosmyräkkä.

Ristiinalaisen Niclas Qvistin kotikisa vesijettien Runabout GP4 -luokassa sujui mallikkaasti. Ensimmäisen erän Qvist voitti ja toisessa hän ajoi kolmanneksi.

Vesijettien kisapäivään toi lisähaastetta lauantaina ollut kova tuuli ja hetkellisesti kovaksi noussut ukkosmyräkkä.

– Meidän ensimmäisessä erässä oli hirveä tuuli ja alkoi sade. Mutta siihen nähden meni hyvin, ja olin ensimmäisenä maalissa. Tällä kertaa tuulisuudesta oli minulle jopa etua. Olen harjoitellut Helsingissä merellä ajamista tuulessa ja aalloissa ja siitä oli nyt hyötyä, Qvist kertoo.

Toisessa kilpailuerässä lähtö ei sujunut täydellisesti.

– Myöhästyin lähdössä sekunnin ja sen jälkeen olin kolmantena. Päivän lopputuloksissa minulla ja ensimmäisellä kuskilla oli samat pisteet mutta toisen erän pisteet aina ratkaisevat ja niiden perusteella olin osakilpailun toinen, Qvist selventää.

Hän lähti viikonloppuun oman luokkansa SM-johdossa ja piti paikkansa. Ristiinassa ajettiin tänä vuonna sekä kauden 4. SM-osakilpailu että maiden yhteisen Baltic Sea series round -kiertueen 6. osakilpailu.

– Kauden viimeinen SM-osakilpailu on Lahden Messilässä. Siellä homma ratkaistaan.

Messilässä ajetaan syyskuun alussa. Kokemattomampi lajin seuraaja saattaa ajatella, että ajankohta on kesälajille syksyinen mutta Qvist kertoo, että näin ei ole.

– Keväälläkin harjoittelemme heti kun jäät on lähteneet, hän kumoaa ajatuksen kesälajista.

Ensi viikolla 19.–20.8. Qvist suuntaa Ruotsiin PM-kisoihin.

– Siellä on vastassa kovaa porukkaa. Jos olen top 3 -joukossa, niin on törkyhyvä.

PM-kisoihin osallistuvat myös virolaiset, jotka ovat lajissa kovia.

– Ne ajaa varmaan koko ajan, eli muuta elämää heillä ei ole. Jettejä laitetaan ja rahaa löytyy, Qvist naurahtaa.

Perjantaina Pökkäänlahdella ajetussa joukkuekilpailussa Setämiehet, eli Janne Auvinen ja Pasi Laitinen, ajoivat luokassaan kolmanneksi. Kilpailun osallistumismaksut menevät tuttuun tapaan hyväntekeväisyyteen Mikkelin keskussairaalan lastenosastolle.

Elina Alanne

Myös kirjaston aukeamista odotetaan koululla innolla.

Tänä syksynä Ristiinan yhtenäiskoulussa opiskelee yli 380 oppilasta. Heistä uusia ekaluokkalaisia on 33 oppilasta. Koko koululle uutta on, että ukrainalaislapsille alkaa oma valmistavan opetuksen ryhmä. Siihen on tulossa mukaan ainakin 12 lasta. Tilapäistä suojelua hakeneilla ukrainalaisilla on Suomessa oikeus koulunkäyntiin mutta ei oppivelvollisuutta.

Rehtori Laura Savander iloitsee, että ryhmälle löydettiin ukrainan kieltä osaava opettaja. Opettajia haettiin Mikkeliin useampia, koska ryhmiä aloittaa eri kouluissa. Ristiinassa aloittava opettaja löytyi tästä joukosta. Keväällä ensimmäinen ukrainalaislasten ryhmä aloitti Launialan koulussa.

– Olemme myös herkkänä sille, että tuleeko ryhmiä Ristiinaan tarvittaessa kaksi. Lapset ovat iältään 1–9-luokkalaisia, eli skaala on laaja, Savander kertoo.

Hän lisää, että luokkatila löytyi helposti tälle ryhmälle ja on järjesteltävissä myös vielä toiselle ryhmälle.

– Mutta sitten alkaa olla kaikki koulun tilat jatkuvassa opetuskäytössä, eli tiloja, joihin voi tarvittaessa jakaa ryhmiä, ei enää ole. Mutta toisaalta niinhän sen pitää ollakin, että koko koulu on käytössä.

Uuteen lukuvuoteen lähdetään Ristiinassa hyvillä mielin. Opettajissa on jonkin verran vaihtuvuutta mutta avoinna olleisiin paikkoihin on saatu palkattua päteviä ihmisiä.

Koulunuorisotyöntekijä jatkaa koulussa mutta työtä tekee nyt Jenni Paavilainen.

– Hän on aloittanut tänään, kertoi tiistaina itsekin lomalta töihin palannut Savander.

Kirjasto muuttaa syksyn aikana koulurakennukseen ja sen avautumista rehtori odottaa jo innolla.

– Kävin äsken kurkkimassa ja uusi kirjasto näyttää kivan avaralta. Meillä on ollut kirjastolaisten kanssa hyvää yhteistyötä jo aiemmin, niin hyvillä fiiliksillä odotamme, miten hyvää yhteistyö onkaan jatkossa, kun olemme samassa talossa.

Savander on mielissään myös siitä, että kirjaston muuton myötä koulu tulee kaikille kyläläisille lähemmäksi.

– On pelkästään myönteistä ja kivaa, että tänne tulee enemmän liikettä ja toivottavasti kaikkien kanssa enemmän yhteistyötä. Toivottavasti koronarajoituksia ei enää tule vaan uskaltaisimme kohdata toisiamme, Savander miettii.

Peruskoulut ja lukio aloittavat Mikkelissä torstaina 11. elokuuta. Suomenniemen koulussa aloittaa 17 oppilasta, joista kolme on ekaluokkalaisia.

Elina Alanne

Mikkelin kaupunki myy Ristiinan entisen kunnantalon. Linnantiellä sijaitseva kunnantalo oli myynnissä huutokauppasivustolla, jossa siitä tarjottiin 6100 euroa. Korkeimman tarjouksen teki yksityishenkilö. Kaupungin palvelujohtaja Linda Asikainen kertoo, että kaupunki hyväksyy tarjouksen. Kohde myydään kunnostettavaksi.

Rakennuksessa on ollut putkirikko vuonna 2018, jonka jälkeen kohteen vesi- ja lämmitysjärjestelmä ei ole ollut käytössä, eikä ole käyttökunnossa. Tekniikan kunto kohteessa on tyydyttävä.

Kunnantalon kohteessa myydään määräala rakennuksineen. Määräalan pinta-ala on noin 3280 neliömetriä. Päärakennuksen lisäksi alueella on varastokäytössä oleva talousrakennus. Kiinteistö on hallinto- ja virastorakennusten korttelialuetta. Mahdollisen kaavamuutoksen yhteydessä alueen pääkäyttötarkoitukseksi ehdotetaan asuin-, liike- ja toimistorakennusten korttelialuetta.

Elina Alanne

Palkitun ristiinalaiskirjailijan vanhemmista teoksista on puolestaan suunnitteilla elokuva sekä sarja suoratoistopalveluun.

Ristiinalaisen kirjailijan Helena Wariksen julkaistujen kirjojen pino kasvaa tasaisesti. Lähiviikkoina ilmestyy Otavalta Olafin pentupäiväkirjat -lastenkirjojen kuudes osa, Maailman paras laumanvartija, joka päättää sarjan.

– Alakoululaisille suunnattu Olaf-sarja on ollut myönteinen yllätys. Kirjoista on otettu useampia painoksia ja äänikirjoina sarjaa on kuunneltu tuhansia kertoja, Waris iloitsee ja muistelee viimesyksyisiä Helsingin kirjamessuja, jonne Waris kutsuttiin sarjan innoittajan, maremmano-abruzzese -rotuisen Olaf-koiransa kanssa.

– Olafilla ja minulla oli omat turvamiehet! Waris nauraa kerratessaan tähänastisen uransa erikoisinta messukeikkaa.

Wariksen viimeisin kansiin päätynyt kirja on kesäkuussa ilmestynyt Saari, joka edustaa maagista realismia kauhuelementein. Aiemmasta tuotannosta poiketen romaani on kirjailijan itsensä tuottama omakustanne.

– Saari julkaistiin alunperin joulukuussa 2019 Storytel -äänikirjapalvelussa kymmenosaisena äänikirjana. Kun sopimuksen printtioikeudet raukesivat, painatin itse kolmensadan kappaleen painoksen, Waris sanoo.

Kirjan taitosta vastasi ristiinalaisen Anne Leinosen Proosakuiskaaja-yritys. Kansikuvan tekijä löytyi perhepiiristä, kun Lappeenrannan AMK:ssa kuvataiteilijaksi opiskeleva kirjailijan poika Arri Mäkeläinen tarttui siveltimeen ja maalasi sarvipäisen saaren. Painotyö tilattiin puolalaiselta painotalolta, josta kollegoilla oli hyviä kokemuksia.

– Saarta pyydettiin minulta kirjamuodossa parin vuoden ajan. Kaikki eivät ole lämmenneet äänikirjabuumille ja osa kirjojen kuluttajista haluaa edelleen oman kappaleensa kirjahyllyyn, Waris selittää ja myöntää, että hetken kyllä mietitytti, jäisivätkö kirjat myymättä ja tili tappiolliseksi, ihan ilmaista kun kokeilu ei kuulemma ollut.

– Kirjastot tilasivat kirjaa sen verran hyvin, että pääsin omilleni, Waris paljastaa ja lisää myyvänsä kirjaa erilaisissa kirjallisuustapahtumissa. Kirjaa voi myös ostaa suoraan kirjailijalta.

– En usko, että Saari jää viimeiseksi omakustanteeksi, Waris tuumii hyvän kokemuksen rohkaisemana. Pöytälaatikossa olisi kuulemma ainakin yksi teos, jolle on ollut vaikea löytää kustantajaa.

Yhteistyö isojen kustantamojen kanssa jatkuu muiden teoksien kanssa. Ensi vuonna Warikselta ilmestyy varmuudella nuorten fantasiatrilogian aloitusosa sekä uusi äänikirja. Pari muutakin mielenkiintoista kirjaprojektia on tekeillä, joista toivottavasti kuullaan myöhemmin.

– Luova kausi tuntuu jatkuvan, kirjailija toteaa ja antaa arvoa Taiken viisivuotiselle työskentelyapurahalle, jonka toinen vuosi on nyt meneillään.

Tulevien kirjojen rinnalla vanhat teokset jatkavat elämäänsä uusissa formaateissa. Elokuva- ja tv-tuotantopuolella tapahtuu suuria, joista Waris ei vielä tässä vaiheessa voi paljastaa muuta kuin sen, että jos kaikki menee hyvin, muutaman vuoden sisällä nähdään sekä suomalainen elokuva että kansainvälinen suoratoistosarja Wariksen kirjojen pohjalta!

– Agentti hätyytettiin kesälomaltaan sopimusten tekoon, Waris paljastaa ja kuvailee edessä olevaa jättiprojektia unelmiensa täyttymykseksi.

Siitäkin toivottavasti kuullaan jatkossa lisää!

Wariksen Saari-kirjaa voi tilata (25 eur/kpl) sähköpostitse osoitteesta pohjankonnuntalvikki@gmail.com

Myös metsäkulttuurista ja -historiasta kertovat kyltit uusitaan kesän aikana. 

Metsänpeitto, kalman väkeä ja jännittävät tarinat Olavinlinnasta. Muun muassa näihin pääsee tutustumaan uudessa äänitarinassa, jota voi kuunnella ajellessaan autolla, pyörällä tai moottoripyörällä Vihreän kullan kulttuuritiellä.

– Siellä on paljon lapsiakin kiinnostavia tarinoita. Ei mitään liian pelottavaa mutta jänniä juttuja. Ehdottomasti kannattaa kuunnella kesämatkoilla koko perheen kanssa, sanoo Vihreän kullan kulttuuritien kehittämishankkeen projektipäällikkö Jade Hirvonen.

Vihreän kullan kulttuuritie on varmasti monelle tuttu Ristiinassa. Jo 20 vuotta kyltit tietyillä paikoilla ovat kertoneet metsäkulttuurista ja -historiasta. Kesällä kylteille kannattaa taas kurvata, koska ne uusitaan myös sisällöltään. Jatkossa Mäntyharjun ja Punkaharjun välisen reitin varrella on kaikkiaan 16 opastustaulua.

– Niissä on edellisiin verraten vähän uutta näkökulmaa. Kohteita on vähän karsittu, eli joitakin kauempana reitiltä olevia jää pois. Uudet kyltit asennetaan heti kesän alussa, Hirvonen kertoo.

Samalla kun jotakin karsitaan pois, tulee esimerkiksi Sulkavalle kolme uutta kohdetta.

Täysin uutta on kuunneltava äänitarina.

– Se kertoo metsäsuhteesta ja -kulttuurista eri näkökulmista eri ajoilta, Hirvonen kertoo.

Tarinassa paikallinen metsäkulttuuri yhdistyy metsän mystiikkaa henkiviin kansantarinoihin, jotka on kerätty Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistosta.

– Olen itse oppinut tarinoiden käsikirjoituksia lukiessa ja äänityksiä kuunnellessa paljon uutta. Millaisia tarinoita liittyykään esimerkiksi metsänpeittoon ja historiaan – tosi mielenkiintoista! Hirvonen sanoo.

Kulttuuritietä ovat uudistaneet yhdessä Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu Xamk ja Suomen Metsämuseo Lusto.

Äänitarinaa voi kuunnella sovelluksesta turvallisesti myös ajaessaan, koska tarina käynnistyy automaattisesti, kun tietty kohde lähestyy.

– Sovelluksessa pitää muistaa sallia sijaintitiedot tämän takia. Sillä ei ole väliä, miten päin reittiä kulkee. Olemme ajastaneet niitä niin, että tarinan ehtisi kuunnella ennen kuin kohde tulee. Vielä on suunnissa ja ajoissa vähän säätämistä. Tästä tulee hieno juttu. Itse asiassa tämä on Glopas-sovelluksessa ensimmäinen automatkailuun tehty kierros. Siellä on ollut lähinnä kävelykierroksia, Hirvonen kertoi toukokuussa.

Äänitarinaa testataan kesän aikana myös Ristiinan seudun Hop on Hop off -bussiretkillä.

– Osa tarinoista on sellaisia, että niitä voi kuunnella vaikka kotisohvalta mutta osa sellaisia, että pitää olla paikan päällä, Hirvonen kertoo.

Äänitarina julkaistiin juhannusta edeltävällä viikolla, eli sen löytää nyt Glopas-sovelluksesta.

Hirvonen muistuttaa, että välttämättähän koko Vihreän kullan kulttuuritietä ei tarvitse ajella putkeen vaan esimerkiksi Mikkelistä voi hyvin tehdä päiväreissuja ja ottaa aina osan tiestä tutkailun alle.

– Siellä on paljon piilotettuja helmiä. Esimerkiksi Sulkavalla Linnavuori on uusi kohde. Sieltä on aivan huimat maisemat. Lisäksi Putikon kylä Punkaharjulla on aivan ihana paikka kesäpäivän viettoon. Se on vanha sahayhdyskunta, jossa pääsee kävellen kujille, Hirvonen vinkkaa.

Vihreän kullan kulttuuritietä on ajateltu paljon myös pyöräilijöiden ja matkailijoiden näkökulmasta. Netissä olevan koosteen kehitys jatkuu koko kesän. Äänitarina on heti tehty myös englanniksi.

– Pyörämatkailu on nousussa. Vahvasti olemme miettineet matkailijan näkökulmaa, että mitä hän haluaa tietää, kun valmistelee matkaa reitille.

Kehittämishanke päättyy tänä vuonna, joten sen varrella olevien viiden kunnan kanssa luodaan syksyllä suunnitelma ylläpitoon ja kehittämiseen.

– Tavoite on, että reitti on elossa, sitä on päivitettykin vuosien varrella ja kyltit seisovat siellä seuraavatkin 20 vuotta, Hirvonen tuumaa.

Vihreän kullan kulttuuritie

Reitillä on 16 kohdetta, jotka esittelevät suomalaista metsäkulttuuria, -historiaa sekä -suhdetta.

Tie kulkee Mäntyharjusta Ristiinan, Puumalan, Sulkavan ja Savonlinnan kautta Punkaharjulle.

Äänitarina julkaistaan Glopas-sovelluksessa alkukesällä. Sitä voi kuunnella molempiin suuntiin ajaessaan.

Reitti on myös koottu Outdoor Active -sivustolle internetiin.

Puumalan Sahanlahdessa avautuu loppukesästä maksuton virtuaalisen todellisuuden tarina. Sen tarinat näkee SALMI AR-sovelluksessa.

Elina Alanne

Juttu on julkaistu Ristiinalaisen kesälehdessä 2.6. Lisätty 23.6. tieto siitä, että äänitarina on nyt julki. 

Juhannusaattona Ristiinassa pääsee esimerkiksi kokoille, saunaan tai risteilemään. 

Ristiinan alueella voi ihailla kokkoa juhannusaattona ainakin kolmessa yhteisessä juhlassa.
Vitsiälän kyläseuran ja Löydön kartanon yhteinen koko perheen juhannusjuhla järjestetään Löydön kartanon leirintäalueen rannassa. Juhlaa vietetään 18–20.30 ja kokko sytytetään noin kello 19. Paikalla on lapsille pomppulinna ja kaikkia viihdyttää Sampolan humppakerho. Osoite on Löydönkartanontie 115.

Kylälahden kylien kokkojuhlaa vietetään Rantamaalla Paljaveden rannassa, osoitteessa Lappilanmäentie 129. Juhla alkaa kello 19. Ohjelmassa on muun muassa kilpailuja ja kokko. Molemmissa juhannusjuhlissa on myös pientä purtavaa ostettavaksi.

Ristiinan läntinen maa- ja kotitalousseura järjestää kokkojuhlan perjantaina kello 19 alkaen Närhilän laavulla Raitinpurontiellä.

Jos juhannussaunan paikka on vielä etsinnässä, niin Hotelli Heimarin rantasauna on juhannusaattona lämpimänä myös muille kuin hotellivieraille. Löylyihin pääsee kello 17–20 maksamalla 5 euroa per henkilö.

Aino-laiva tekee juhannusaattona ja juhannuspäivänä risteilyt Ristiinasta Astuvansalmen vesille. Molemmat risteilyt lähtevät Ristiinasta kello 14 ja kesto on noin neljä tuntia. Risteilyjen liput ovat myynnissä netissä. Vielä 23.6. kello 15 asti ehtii varata risteilylle myös Ravintola Vaihan saaristolaispöydän.

Elina Alanne

Lasten kulttuurifestivaaliin kuuluu monta erilaista tapahtumapäivää. 

Etelä-Savon suurinta ja perinteikästä lasten kulttuurifestivaalia Hulivilikarnevaalia vietetään Mikkelissä 27.6.–3.7.2022. Hulivilikarnevaalit täyttää tänä kesänä 30 vuotta. Jokaisella tapahtumapäivällä on oma teemansa ja paikkansa ympäri Mikkeliä.
Juhlavuoden kunniaksi toimintaa on luvassa enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Lisäksi Hulivilikarnevaalit laajenevat keskusta-alueen ulkopuolelle Ristiinan sekä Anttolan alueille. Yhteistyössä Mikkelin Kulttuurin unelmavuosi 2022 –hankkeen kanssa Artic Ensamblen Tuuliajolla -satamasirkuskiertue nähdään Mikkelin sataman lisäksi 28.6. Kenkäverossa, 30.6. Ristiinan Kaukaanrannan asioimislaiturin luona ja 2.7. Anttolan satamassa. Ristiinassa esityksestä ovat tuolloin kello 12 ja 14. Aiemmista tiedoista poiketen esiintymispaikka ei siis ole Ristiinassa satama vaan torin viereinen alue.

Hulivilikarnevaalien suuria syntymäpäiväjuhlia vietetään toimintapäivän muodossa Mikkelipuistossa lauantaina 2.7. kello 9–14. Luvassa on 30 toimintapisteen lisäksi Nuojuan Teatteripajan Maatilan elämää -esitys sekä Blind Gut Companyn Kuin kala puussa -sirkusesitys. 30.6.–1.7. Mikkelin pääkirjaston Mikkeli -salissa pääsee osallistumaan suureen LEGO-rakennustapahtumaan, joka toteutetaan yhteistyössä Jalon Group Oy:n kanssa. Tapahtumaa rahoittaa Suomen Kulttuurirahasto.
Hulivilikarnevaali avataan perinteisesti maanantaiaamuna 27.6. Stellan tähtitorilla. Illalla vietetään liikennepäivää satamassa klo 17–19. Tiistain työpajapäivässä tarjolla on yli 40 työpajaa Puistokadulla sekä toimijoiden omissa tiloissa ympäri Mikkeliä. Keskiviikkona 29.6. luontopäivää vietetään Urpolassa klo 14–16, torstaina rentoudutaan elokuvien parissa Kinolinnassa ja perjantaina 1.7. seikkaillaan satujen parissa kirjastolla.
Hulivilikarnevaalien juhlavuosi päättyy sunnuntaina 3.7. Huliviliristeilyyn Aino-laivalla sekä päätöskonserttiin Naisvuoren kesäteatterissa, jossa rockataan Hevisauruksen kanssa. Sekä Huliviliristeily että Hevisaurus ovat myyty loppuun jo ennakkoon.

Lasse Hoikka & Souvarit tanssittavat sunnuntaina Metsälinnassa. 

Tuuli pyyhkii Ristiinan torilla, kun haastatteluun astelee Lasse Hoikka paksussa takissaan. Lasse ja Souvarit lukee miehen takissa.

– En minä yleensä itseäni näin korosta mutta lähdin Rovaniemeltä ilman yhtäkään takkia, kun ajattelin, että on kesä. Onneksi löytyi saaresta tämä takki, Hoikka naurahtaa.

Hoikka on tehnyt pitkän julkisen uran Souvarit-yhtyeensä kanssa. Hän toteaa, että mitään suurta julkisuutta ja lööppejä hän ei ole halunnut, ja onneksi sillä on myös tullut toimeen. Ristiinan kesäasukas hän on ollut jo vuosia ja viettänyt aikaa Mari-puolison perheen mökillä.

– 12 vuotta olemme Marin kanssa pitäneet tulia nuotiossa. Saamme olla Saimaan saaressa Marin Eila-äidin ja Erkki-isän rakentamassa paratiisissa. Siellä saa olla omassa yksinäisyydessä kuin Robinson Crusoe. Saaressa rauhoittuu ja unohtaa kiireen.

Souvarit on tanssittanut kansaa pian 44 vuotta. Äänitteitä on noin 40 ja niitä on myyty yli miljoona. Hoikka luettelee, että keikkoja on takana noin 7000. Ensimmäisen keikkabussin mittariin ehti kertyä kaksi miljoonaa kilometriä ja toisellakin on jo ajettu 1,3 miljoonaa.

Lapista kotoisin oleva Souvarit pitää nykyään kaksi lomakautta vuodessa ja keikkailee maltillisesti.

– Kokeilimme joskus senkin, että keikkoja oli pelkästään heinäkuussa 32, mutta ei siinä ole järkeä. Enempää rahaa siitä ei saa, kun verottaja vie, ja väsyminen vie mielenkiinnon. Tämä toimii nyt hyvin näin. Olemme edelleen siinä hyvässä asemassa, että voimme valita keikkapaikat.

Juhannuksena Lasse Hoikka & Souvarit esiintyy perjantaina Somerolla, lauantaina Kuopiossa ja sunnuntaina Ristiinan Metsälinnassa. Kesän keikat Hoikka kiertää Ristiinasta. Aamuyöstä hän palaa keikalta takaisin ja soutaa saareen.

– Suomen kesä on hienoa aikaa. Tykkään bongailla ja kuunnella lintuja. Alkukesästä esimerkiksi lokeilla ja tiiroilla on hieno oma meininki.

Metsälinnan juhannussunnuntain keikka on ollut orkesterin ohjelmistossa jo jokusen vuoden. Hoikka toteaa, että se sopii Souvareille oikein hyvin.

– Metsälinnan tasoisia lavoja kun olisi enemmän! Ei Suomessa ole vastaavia kuin oikeastaan Suukosken keidas. Metsälinnassa kaikki toimii, vieraanvaraisuus on kympin luokkaa, bändi otetaan huomioon ja ihmiset tulevat pitkästäkin matkaa tanssimaan.

Koronavuosina ja välillä muutenkin on kannettu huolta tanssilavakulttuurin säilymisestä. Perinteiseen tanssimusiikkiin uskova Hoikka uskoo myös siihen, että lavakulttuuri ei katoa minnekään.

– Ensikertalaista nuorisoa on nytkin ollut keikoilla. Kulttuuri on ainutlaatuinen ja uskon, että se säilyy. Pienet lavat ehkä katoavat mutta isommat kyllä säilyvät.

Hoikka toteaa, että Souvareiden kokoonpano on nyt paras kuin koskaan.

– Jatkaa aion niin kauan, kunnes järjestysmies kantaa lavalta pois, että nyt olet pappa väärässä paikassa.

Jaksamisessa ratkaisevaa on, että alkoholin käytön hän lopetti 15 vuotta sitten. Palautumisessa nykyään auttaa myös tärkeä harrastus kalastus. Kesällä pohjoisen miehen on päästävä pohjoiseen kalaan mutta kalastus kuuluu ohjelmaan myös Ristiinan mökillä.

– Haukea en osaa syödä vieläkään. Mutta kiva niitä on pyytää ja kyllä ne kaupaksi menee Eilalle. Olen opetellut hyväksi hauen fileoijaksi, kun on ollut paljon materiaalia millä harjoitella, Lapin mies hymyilee.

Elina Alanne

Lastenkulttuurikeskus Vekkulan ideoimat juhlat olivat ikimuistoinen päivä. 

Lenteleviä saippuakuplia, ilmapalloista taiteltuja eläimiä, ongintaa ja mansikkakakkua – Ristiinan Metsälinnassa vietettiin tiistaina iloista lastenjuhlaa, kun ukrainalaislapset sekä Parikanniemen lastenkodin lapsia oli kutsuttu Supersynttäreille.

Ohjelmassa oli myös esimerkiksi musiikkia, poniratsastusta, jalkapalloilua ja keppihevosia. Aurinkoisessa säässä jäätelöt maistuivat ja maistella sai runsaasti myös muita eri tahojen lahjoittamia herkkuja.

– Kyllä tämä on monelle varmasti aika ikimuistoinen päivä, tuumi Vekkulan hallituksen jäsen Susanna Sillanpää lasten touhuja katsellessaan.

Alun perin yhteisten syntymäpäiväjuhlien idea syntyi Lastenkulttuurikeskus Vekkulassa. Mukaan toteutukseen lähti runsaasti mukaan yksityisiä ja yrityksiä.

Syntymäpäiväjuhlien lopussa myös aikuisia odotti yllätys. Usean puutarhan lahjoittamat kesäkukat jaettiin äideille mukaan viemään iloa myös muihin kesäpäiviin.

Elina Alanne

30-vuotiasta kuljettajaa epäillään muun muassa törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta ja rattijuopumuksesta.

Henkilöauto ajoi ulos erittäin kovalla vauhdilla sunnuntaina Otto v. Fieandintiellä Ristiinassa. Silminnäkijä kertoo Ristiinalaiselle, että auto tuli varmaan 100 kilometriä tunnissa koulun suunnasta ylittäen muun muassa Saimaantien kovalla nopeudella. Hieman tuon risteyksen jälkeen ajoneuvo ajautui ojaan, pyörähti ympäri ja törmäsi puuhun. Tapaus säikäytti taajamassa, koska auton reitillä oleskeli myös lapsia vain hetkeä aiemmin.

Onnettomuuden jälkeen autossa olleet mies ja nainen poistuivat tapahtumapaikalta kävellen. Poliisi sai heidät kiinni läheltä. Silminnäkijä kertoo, että varsinkin autoa ajanut nainen vaikutti olevan erittäin poissaoleva. Autoa kuljettanutta hieman yli 30-vuotiasta mikkeliläisnaista epäillään muun muassa törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta, rattijuopumuksesta ja kulkuneuvon kuljettamisesta oikeudetta. Poliisi kommentoi Länsi-Savossa, että rattijuopumus on aiheutunut huumausaineiden käytöstä.

Tapahtumaketju käynnistyi puolen päivän aikaan, kun henkilöauto oli ajanut poliisipartiota vastaan ja poliisi oli aikonut tarkistaa kyseisen auton. Poliisipartio käänsi autoon, niin henkilöauto lähti kiihdyttämään ja katosi poliiseilta. Hieman tätä myöhemmin tuli ilmoitus, että ajoneuvo on ajanut ulos tieltä.

Elina Alanne

Alueen suojelu toteutetaan lunastamalla se valtion omistukseen luonnonsuojelualueen perustamista sekä alueen luonto-, maisema- ja kulttuuriarvojen turvaamista varten.

Valtioneuvosto on myöntänyt Etelä-Savon ely-keskukselle luvan lunastaa yhteensä noin 8,4 hehtaarin suuruisen alueen Mikkelin kaupungin Astuvansalmen kalliomaalaukset käsittävältä alueelta, tiedottaa valtioneuvosto. Alue lunastetaan luonnonsuojelualueen perustamiseksi sekä alueen luonto-, maisema- ja kulttuuriarvojen turvaamiseksi.

– On hienoa, että Astuvansalmen arvokkaiden kalliomaalausten ympäröivä luontoalue, mukaan lukien vanha luonnontilainen männikkö, saadaan nyt suojelun piiriin. Samalla yhä useampi pääsee ihailemaan kalliomaalauksia, kun alueen kansainvälisesti tunnetuimman matkailunähtävyyden luokse voidaan tehdä kunnolliset kulkureitit”, iloitsee tiedotteessa ympäristö- ja ilmastoministeri Maria Ohisalo (vihr.).

Ristiinalainen kertoi lunastusasian taustoista lokakuussa 2020 ja tammikuussa 2022. Alue on yksityisomistuksessa ja omistajan kanssa ei olla päästy sopimuksiin alueen käytöstä ja siellä kulkemisesta.

Tiedotteessa kerrataan, että muinaismuistolain nojalla rauhoitettu alue sijaitsee valtakunnallisesti arvokkaalla maisema-alueella Ristiina-Hurissalon maisematien ympäristössä sekä luonnon- ja maisemansuojelun kannalta arvokkaalla Astuvansalmen-Sirkkavuoren kallioalueella. Lisäksi lunastettavaksi esitetty alue kuuluu Toijolan kylän historiallisiin kohteisiin, jotka ovat osa valtakunnallisesti merkittävää rakennettua kulttuuriympäristöä (RKY).

Lunastettava alue on osoitettu luonnonsuojelualueeksi kahdessa rantaosayleiskaavassa sekä maakuntakaavassa. Lunastettava alue edustaa karua ja kallioista Saimaan rantametsää, jonka puusto on mäntyvaltaista. Erityisesti lunastettavan alueen keskiosan sekä kaakkoiskulman rantakaistaleen puusto on iäkästä ja pitkään luonnontilassa kehittynyttä männikköä. Alueella ja alueen ympäristössä on tehty hakkuita, jotka uhkaavat lunastettavan alueen luonto-, maisema- ja kulttuuriarvojen säilymistä.

Lunastuksen kohteena olevan alueen suojelua on pyritty toteuttamaan jo pitkään vapaaehtoisin keinoin. Alueen rauhoittaminen yksityisenä luonnonsuojelualueena tai sen hankkiminen valtiolle ei ole kuitenkaan onnistunut.

Lunastettava alue muodostaa luonto-, maisema- ja kulttuuriarvoiltaan valtakunnallisesti ainutlaatuisen kokonaisuuden, mikä tekee alueesta erityisen tärkeän ja säilyttämisen arvioisen. Erikoisen tai harvinaisen luonnonmuodostuman esiintyminen sekä alueen erityinen luonnonkauneus ovat luonnonsuojelulaissa lueteltuja luonnonsuojelualueen perustamisedellytyksiä. Siksi Astuvansalmen kalliomaalaukset käsittävän alueen suojelu toteutetaan lunastamalla se valtion omistukseen luonnonsuojelualueen perustamista sekä alueen luonto-, maisema- ja kulttuuriarvojen turvaamista varten, tiedotteessa todetaan.

Esimerkiksi Metsälinnassa ja Lautalla on käynyt kutsumattomia vieraita. 

Ristiinassa on kevään aikana tuntunut tapahtuvan tasaiseen tahtiin murtoja, varkauksia ja ilkivaltaa.

Yksi kiusan kohteeksi joutuneita paikoista on Huvi- ja tanssikeskus Metsälinna. Piha-alueelle toukokuussa murtautuneet henkilöt saivat saaliiksi muutaman limsapullon mutta harmi paikkaa pyörittävälle Ristiinan Urheilijoille oli sitä suurempi, kun jälkiä jouduttiin siivoamaan ja korjaamaan.

– Enemmän tässä harmittaa se turha työ ja tekeminen. Ja koko ajan joutuu miettimään, että mitähän seuraavaksi. Jos näin haetaan adrenaliinin nostoa, niin homma pitäisi saada poikki ennen kuin hommat menevät liian pitkälle jollain tavalla, Metsälinnan lavaisäntä Petri Tikkanen miettii.

Metsälinnassa on tallentava kameravalvonta ja laittomalla reissulla käyneistä on toimitettu kuvat poliisille. Lavan sisätiloissa on myös hälytinjärjestelmä, joka hälyttää reaaliajassa.

Tikkanen kertoo, että kuvista pystyy päättelemään, että kyseessä on paikallisia nuoria.

– Tuntuu, että joka puolelta kylää kuuluu, että on varastettu veneestä bensaa ja muuta, Tikkanen sanoo.

– Harmi, jos nuorena menee jo elämä pilalle, hän miettii.

Poliisi ei omien tilastojensa pohjalta koe, että Ristiinassa olisi isompaa rötöstelybuumia käynnissä.

– En näe suurempaa ilmiötä tässä Ristiinan osalta, tuumaa tapausmääriä tutkaileva rikoskomisario Markku Kärpänen Itä-Suomen poliisista.

Kärpänen katseli Ristiinan 52300-postinumeroalueen poliisilla tiedossa olevia tapauksia toukokuun alusta kesäkuun alkuun.

– Täällä on omaisuuteen kohdistuvia tapauksia 14 kappaletta. Luvussa on mukana varkaudet, vahingonteot ja näpistykset. Liikenteestä on yhdeksän tapausta. Nämä ovat liikenneturvallisuuden vaarantamista, rattijuopumuksia ja yksi hirvikolari on myös tapahtunut otantani aikana, Kärpänen kertoi.

Henkeen ja terveyteen kohdistuvia tapauksia oli viisi.

– Siinä on kolme pahoinpitelyä ja kaksi lievää pahoinpitely, Kärpänen tutkii tietoja.

Rikoskomisario toteaa, että murtoja tapahtuu pitkin vuotta.

– Mutta niitä huomataan ja ilmoitetaan keväällä, kun mökeillä käydään taas tauon jälkeen, Kärpänen kertoo.

Mutta tyypillistä on myös, että määrät lisääntyvät kesää kohti ja kesällä.

– Kesä alkaa ja ihmisiä liikkuu, Kärpänen toteaa.

Elina Alanne

Lue myös toukokuussa julkaistu juttu ilkivallasta.

Linnaniemen keskiajan yhteydessä järjestetään tänä vuonna pakopeli. 

Rutto leviää Ristiinan kirkkopitäjässä. Pitäjän oudolla apteekkarilla huhutaan olevan siihen parannuskeino mutta hän ei anna lääkettä eikä sen reseptiä kenellekään. Nyt apteekkari on poissa. Teillä on puoli tuntia aikaa selvittää parannuskeino ruttoon!

Näin menee tiivistetysti Ristiinassa lauantaina järjestettävän Yersinia pestis -pakopelin taustatarina. Pakopeleissä ratkotaan yhdessä pienellä ryhmällä tehtäviä ajan tikittäessä. Peleissä tavoitteena on joko paeta lukitusta tilasta tai ratkaista jokin ongelma.

Ristiinan pelin järjestävät Linnaniemen keskiajan yhteyteen Sanna Timosen To Get There- TOGETHER -yritys ja Ninni Koposen Retuperä Reload.

Ristiinassa asuva Timonen kertoo, että hän mietti pakopeliä keskiaikatapahtumaan jo viime vuonna. Asiasta ei tarvinnut kuin vinkata Koposelle, niin yhteinen suunnittelu käynnistyi. Naiset ovat ystäviä vuosien takaa ja muun muassa toistensa lasten kummeja.

– Olemme molemmat tahoillamme harrastaneet pakopelejä ja tehneet niitä omien yritystemme kautta. Jos aikaa olisi enemmän, niin toteuttaisin niitä enemmänkin, Timonen tuumii.

Tällä hetkellä pienten lasten äideillä ei ole vuorokaudessa kamalasti tyhjiä hetkiä.

– Aika yöpainotteisesti tämä peli on suunniteltu! haastattelussa videoyhteydellä mukana oleva Koponen nauraa.

– Öisin tulee hyviä ideoita. Siellä jossain yön tunteina kirkastui taustatarinaan tämä ruttoajatus. Siitä saa hyviä, monipuolisia tehtäviä, kertoo Timonen.

Pakopelit kolahtivat aikoinaan Timoseen ja Koposeen heti ensiosallistumisella.

– Siinä on itsensä haastamista. Jossain vaiheessa aina turhauttaa, että olenko näin hölmö, että en tajua. Sitten tulee hyvä fiilis, kun oivaltaa. Lisäksi ryhmässä on aina yhteenkuuluvuuden fiilis, Koponen miettii.

Timonen lisää, että juuri ryhmässä tekeminen on olennainen osa pakopelejä.

– Itse lukkiutuu johonkin ajatukseen. Sitten toinen tuo siihen uuden idean ja asia alkaa edetä. Parhaat pelit ovat moniaistisia. Jokainen saa loistaa jollain osa-alueella, Timonen sanoo.

Ristiinassa pakopeli järjestetään Brahelinnan raunioilla. Lupa alueen käyttöön tuli vasta maanantaina, joten naiset eivät ennen sitä uskaltaneet suuremmin mainostaa peliä.

– Paikka tuo tässä oman lisänsä tarinallisuuteen, kun ollaan historiallisesti ihan oikeilla raunioilla. Jokaiselle ryhmälle varataan alkuun 15 minuuttia siihen, että käydään läpi pelin ja alueen säännöt. Toimimme paikan ehdoilla ja sitä kunnioittaen, Timonen sanoo.

Ryhmäkoko on 2-4 pelaajaa ja peliaika on puoli tuntia. Vähimmäisikä on 10 vuotta ja ryhmässä on oltava vähintään yksi aikuinen. Peli sopii myös aloittelijoille. Pelin vetäjät auttavat tarvittaessa, että ryhmä pääsee etenemään tehtävissä.

– Siinä on pientä jännitystä mutta yli 10-vuotiaat pystyvät hyvin jo olemaan ratkomisessa mukana. Teimme pelin sillä lyhyeksi, että osallistumaan pääsee monta ryhmää ja pakopelin lisäksi ehtii hyvin kierrellä keskiaikatapahtumaa. Peli sopii perheille tai vaikka kaveriporukoille, Timonen kertoo.

Kahdestaan osallistumisessa on toki enemmän haastetta.

– Mutta on se mahdollista päästä läpi, Timonen tuumaa.

Koponen kertoo, että molemmilla tekijöillä oli jo valmiiksi erilaisia pulmasettejä. Niitä yhdistelemällä syntyy todella hyvä tulos. Keskiaikaan ja alueen historiaan perehtyminen on opettanut tekijöille myös uutta.

– Jotta tarinasta saa uskottavan, niin tarvitsee myös tietoa. Olen kuunnellut keskiaikakirjaa ja se on ollutkin yllättävän mielenkiintoista, Timonen kertoo.

Myös Brahelinna ja sen historia avautui peliä miettiessä molemmille tekijöille ihan uudella tavalla.

– Ja siellä pelin tiimellyksessä saa aina uusia oivalluksia. On jännä seurata, kun ihmiset lähtevät ratkomaan asioita ihan toisella tavalla kuin mitä itse oli ajatellut, Timonen toteaa.

Elina Alanne

Pakopeliin toivotaan ennakkoilmoittautumisia osoitteessa https://urly.fi/2EKO. Lisätietoja sanna.timonen@yhdessa.net. Pelin hinta on 36 e / ryhmä.

Keskiaikatapahtuma järjestetään Ristiinassa taas 18. kesäkuuta.

Linnaniemen keskiajassa on luvassa markkinameininkiä, musiikkia, buhurtia, hevosia ja ruokaa, tiivistää Ville Hokkanen Linnaniemi ry:stä.

– Tänä vuonna uutta on viikinkileiri tapahtumassa. Heillä on pari näytöstä, viikinkejä kiertelee tapahtumassa ja heidän leirissään voi käydä kuuntelemassa, kun he kertovat viikinkielämästä, Hokkanen kertoo.

Viikinkiharrastajien lisäksi myös viime vuonna ihastuttanut noidanmetsästäjä kiertelee taas alueella. Musiikkia Linnankorvalla esittävät Äimätär, Ratatosk ja Duo Mysticus.

Buhurtissa, eli historiallisessa kamppailulajissa, ei Ristiinassa tänä kesänä kilpailla mutta luvassa on sitäkin komeampia taistelunäytöksiä.

– Kun ei ole kisoja, niin voivat ottaa isompiakin taisteluita.

Harrastajilla piti olla viikko ennen Linnaniemen keskiaikaa lajin MM-kisat Hämeenlinnassa. Siitä syystä SM-kilpailuja ei suunniteltu lainkaan tälle kaudelle. Koronatilanteen ja Ukrainan sodan vuoksi kilpailut kuitenkin peruttiin. Buhurt on lähtenyt Venäjän ja Ukrainan alueelta kymmenisen vuotta sitten ja harrastajia on erityisesti noissa maissa.

Hokkanen kertoo, että tapahtumajärjestelyissä hankalat koronavuodet vaihtuivat siihen, että nyt tasapainoillaan hintojen nousun kanssa.

– Paljon on saanut neuvotella. Bensojen kallistuminen ja kaikkien hintojen nousu vaikuttaa esimerkiksi siihen, että esiintyjille olisi maksettava enemmän. Ymmärrän hyvin, että esimerkiksi kaukaa tulevilla esiintyjillä bensan hinta syö tulotasoa. Mutta saa nähdä, miten tapahtumia pystyy järjestämään ensi vuonna, jos kaikki korotukset tulevat hintoihin, Hokkanen miettii.

Mutta varmaa on, että lauantaina keskiaikainen meno täyttää kirkonmäen ympäristön. Tapahtuman vuoksi Linnantie on suljettu liikenteeltä 18.6. kello 9.30–17. Hautausmaalle ja Linnaniemeen pitää ajaa kiertäen Muurikintien kautta.

Parkkitilaa on alueella vähän, joten järjestäjät toivovat paikallisten saapuvan kävellen tai pyörillä.

Elina Alanne

Luvassa on todelliset jokaisen lapsen unelmasynttärit.

Ukrainasta tulleille lapsille järjestetään useiden toimijoiden voimin yhteiset syntymäpäiväjuhlat juhannusviikolla Ristiinan Metsälinnassa.

Lastenkulttuurikeskus Vekkula tiedottaa, että heidän väkensä sai idean toteuttaa kaikille Ukrainasta tulleille lapsille yhteiset syntymäpäivät. Idea lähti lentoon ja suuri joukko yksityisiä ja yrityksiä haluaa lahjoittaa ohjelmaa, herkkuja ja työvoimaa juhlien toteuttamiseksi.

Luvassa on todelliset jokaisen lapsen unelmasynttärit. Ohjelmassa on muun muassa poniratsastusta, ongintaa, jalkapalloilua, kaverikoiria sekä musiikkia. Ja pöydät notkuvat synttäriherkkuja.

– Vekkulan väki on todennut, että ilo on tärkein voimavara silloin, kun elämässä on haastavia tilanteita. Lapsille ja heidän perheilleen halutaan juhlien avulla tarjota yhteinen ilon hetki ja vahvistaa myönteisiä muistoja vaikean ajan keskellä, tiedotteessa kirjoitetaan.

Viestiä synttäreistä viedään ukrainalaisperheisiin esimerkiksi Mikkelin vastaanottokeskuksen ja useiden vapaaehtoisten toimijoiden kautta. Järjestäjien toiveena on, että syntymäpäiville pääsisi osallistumaan mahdollisimman moni Mikkelin seudulla asuva ukrainalaislapsi. T

oiveena onkin, että jokainen ukrainalaisperheitä tunteva kertoisi syntymäpäivistä tutuilleen ja mahdollisuuksien mukaan myös auttaisi paikalle pääsyssä. Juhlijoiden toivotaan ilmoittautuvan viimeistään 19.6. sähköpostiin kulttuurikeskusvekkula@gmail.com. Myös suomalainen yhteyshenkilö voi laittaa viestin tulijoiden määrästä.

Juhlat järjestetään Ristiinan Metsälinnassa 21.6.2022 klo 13 alkaen.