Epävarmuustekijät Euroopassa ja maailmanlaajuisesti ovat lyhentäneet näkymää tulevaan

UPM:n Pelloksen vaneritehtailla aloitetaan yt-neuvottelut. Neuvotteluiden tarkoituksena on varautua mahdollisiin tuotannon rajoituksiin tulevana syksynä ja talvena.

– Kesän aikana havuvanerin osalta näkymät ja ennakoitavuus ovat nopeasti ja merkittävästi heikentyneet. Tilausten sykli on mennyt lyhyemmäksi, joka sitten taas luo epävarmuutta tilauskannan tulevaisuudesta, kertoo UPM Plywoodin tuotantojohtaja Mika Kekki.

Kekki korostaa, että nyt aloitettavilla neuvotteluilla vain varaudutaan mahdollisiin normaalia pienempiin tuotantomääriin.

– Eihän tämä ensimmäinen kerta ole kun näin joudutaan toimimaan. Joskus varautumisista on päästy ohi ilman toimenpiteitä, joskus on jouduttu lyhyitä lomautuksia ottamaan käyttöön.

– Edellisen kerran taisi olla nelisen vuotta sitten kun rajoitus- ja lomautustoimia jouduttiin Pelloksella ottamaan käyttöön. Sen jälkeen on täällä tehtaille tehty täydellä kapasiteetilla.

Tuotantojohtaja haluaa myös mainita, että työn laadulla, tehokkuudella tai Pelloksen tehtaiden kilpailukyvyllä ei ole vaikutusta tähän tilanteeseen. Tällä hetkellä esimerkiksi suuren vanerimarkkinan Britannian täysin epävarma ja -selvä brexit-tilanne sekä vaikkapa Saksan talouden yskähtely aiheuttavat niin laajaa epävarmuutta rakentamisen saralla, että heijastusvaikutukset näkyvät Pelloksen tehtaille saakka.

– Ja oma vaikutuksensa on näillä USA:n kauppasota-toimilla. Yhdysvallat on meille sillä tavalla tärkeä alue, että jos siellä rakentaminen on normaalin vilkasta, niin meidän pääkilpailijat Etelä-Amerikasta saavat tuotteensa sinne kaupaksi, eivätkä tule kilpailemaan Euroopan markkinoista.

– Kun Pelloksenkin tuotteista 90 prosenttia menee vientiin, niin on itsestään selvää, että globaalien tilanteiden heittely näkyy meilläkin. Mutta tästäkin takuulla selvitään ja työn tekeminen jatkuu, Kekki vakuuttaa.

UPM:n Pelloksen kolme vaneritehdasta työllistävät tällä hetkellä hieman alle 600 henkilöä.

Niko Takala

Improvisointi paitsi hauskaa, myös opettavaista

Vitsiälän kylätalolla Sampolassa kokoontuu Mikkelin kansalaisopiston alaisuudessa toimivas näyttämötaiteen ryhmä ”Vitsiälän improvisaattorit”. Ryhmäläisten kanssa keskustelua on käyty ehkä noin 45 minuuttia, kun heistä joku huomauttaa että ”olisikohan toimittaja itsekin halunnut kysyä jotain?”… Mutta, kerrataanpa pieni osa siitä, mitä tuohon mennessä sain ylös kirjattua!

– Tämä taisi alun perin olla ryhmässä mukana olevan Pirjo Hineksen idea. Hän heitti meidän Marille ajatuksen, että voisiko jonkun tällaisen toteuttaa Vitsiälässä. Minäpä sitten kysäisin kansalaisopistolta ja sieltä näytettiin vihreää valoa, saatiin ryhmä kasaan, joten tässä ollaan nyt jo kolmatta puolivuotiskautta aloittelemassa, kertoo ryhmän ohjaaja, kansalaisopistolla muitakin ryhmiä vetänyt ja vetävä Leevi Heinonen.

– Nyt alkavalla toimintakaudella mennään edelleen siis kansalaisopiston alaisuudessa, mutta on tässä alkanut itää ajatus siitä, että toivottavasti ryhmä saisi niin vankan pohjan, että tämä touhu jatkuisi tulevaisuudessa ilman kansalaisopistoakin, Heinonen tuumii.

Ryhmässä tehdään paitsi harjoituksia, niin pyritään myös jälleen keikalle. Kuten on jo käytykin. Esimerkiksi Ristiinassa Telluksessa ja MTK:n kokouksessa sekä ”ulkomailla” Kyyhkylässä ja Anttolan SEO:lla.

Ohjaaja kuitenkin muistuttaa, että ryhmän mahdollisesti tekemille keikoille ei ole mitään velvollisuutta osallistua. Jos haluaa hioa omia improvisaatio-taitoja vain harjoituksissa, niin se on täysin hyväksyttyä.

Jo aiemmin ryhmässä mukana olleista haastatteluhetkellä maanantaina paikalla olivat Suvi Rantanen, Heli Loukomies, Ari Nikkilä ja Miia Koppi. Heidän jutustelustaan, ulosannistaan sekä demonstraationa näytellyistä pätkistä huomaa, että ryhmäläiset todella nauttivat tekemisestä. Kun tehdään näitä harjoituksia, niin siinä arkiset huolet unohtuu. Kaikki kuitenkin muistuttavat, että vaikka paljon nauretaan, niin merkille on pantu sekin, että impro-taidoista on varmasti hyötyä monenlaisessa arkisessa askareessa ja työelämässäkin. Kaikessa, missä ihmisten kanssa tekemisissä ollaan.

Kansalaisopiston ilmoittautuminen menossa

Vitsiälän improvisaattorit ja monet muut kansalaisopiston ryhmät täyttyvät parhaillaan, kun opiston kursseille ilmoittautuminen alkoi tiistaina. Suosituimmat kurssit todennäköisesti ovat jo tätä luettaessa täysiäkin, mutta suurimmalle osalle takuulla vielä mahtuu. Ristiinassakin kursseja on kaikkiaan 50. Niistä suurin osa (23) on tanssin ja liikunnan alalta. Mukana on myös melko mukavasti musiikin ja käden taitojen (molempia 11) kursseja sekä yksittäisiä kursseja taiteesta, kirjallisuudesta sekä kielistä.

Ilmoittautuminen kursseille onnistuu helpoiten Internetissä osoitteessa kansalaisopisto.mikkeli.fi. Kursseille voi ilmoittautua myös puhelimitse (015) 194 2929 kansalaisopiston toimiston avoinnaoloaikoina. Paikan päällä ilmoittautuminen onnistuu joko opiston toimistolla (Lönnrotinkatu 7, Mikkeli) tai kaupungin asiointipisteissä, eli esimerkiksi Ristiinassa (Brahentie 34) ja Suomenniemellä (Opinraitti20) kirjastoissa niiden aukioloaikoina.

Niko Takala

Ristiinassakin turvattiin ekan päivän koulutietä

Etelä-Savon kunnissa tempaistiin turvallisten kouluteiden ja tien ylittämisten puolesta jalkautumalla suojateille. Liikenneturva ja Etelä-Savon pelastuslaitos muistuttavat, että vastuu lasten turvallisesta koulumatkasta on aikuisilla.

– Tilanteeseen sopivalla vauhdilla ajaessa ehtii havainnoida sekä erilaiset tilanteet että muut liikkujat tarpeeksi ajoissa, muistuttaa Liikenneturvan yhteyspäällikkö Eini Karvonen Mikkelistä.

– Turvallinen koulutie syntyy meidän kaikkien yhteistyön tuloksena! hän painottaa.

Ristiinassa koululaisten ensimmäisen koulupäivän koulumatkaa olivat turvaamassa kaikkiaan seitsemän vapaehtoista aikuista Ristiinan yhtenäiskoulun vanhempainyhdistys Ryhdistä sekä Ristiinan Rinkasta.

– Tuli vastaan tämä maakunnallinen hanke, ja ajattelimme, että hyvähän tätä asiaa olisi pitää esillä myös meillä Ristiinassa, sanoo Ryhdin puheenjohtaja Sanna Pyy.

Vapaaehtoiset olivat muun muassa Saimaantien ja Fieandtin tien, Mäkitien ja Fieandtintien sekä Mäkitien ja Opinahjon risteyksissä, jotka oli yhdessä pohdittu potentiaalisiksi vaaran paikoiksi, tai ainakin vilkkaiksi risteyksiksi koulun alkamisen ja päättymiseen aikaan.

Niko Takala

Dyecrest ja Purified nauttivat täydelle baarille esiintymisestä

Dyecrest-yhtyeen laulaja Mikael Salo myöntää jännittäneensä vähän Sataman valojen viimelauantaista metalli-iltaa, nousihan hän ensimmäistä kertaa lauteille bändinsä kotikylässä. Helsinkiläislaulajaa sai kuitenkin kokea iloisen yllätyksen, kun hänelle valkeni, kuinka tunteella ristiinalaisyleisö fanitti Dyecrestin show’ta.

– Voisin sanoa, että yksi hienoimpia keikkojamme so far, Salo hehkutti. – Sinne ei olisi varmaan mahtunut yhtään enempää ihmisiä, kun oli jo niin paljon jengiä, että osa kiipesi jopa lavalle. Ihan mieletön vastaanotto.

Salon ihmetys saattoi johtua siitä, ettei hän ole tottunut näkemään savolaisia heiluttamassa hevilettejään riehakkaina ja kovaäänisinä. Kun hän kaksi vuotta sitten liittyi Dyecrestiin, tuli bändikavereiden vaitonaisuus hänelle yllätyksenä.

– Helsinkiläisenä sitä puhuu ehkä vähän enemmän, kun nuo ristiinalaiset herrasmiehet taas ovat vähän hiljaisempia. Välillä tulee vähän outo olo, kun sanoo jotain ja odottaa vastausta, mutta he ovatkin ihan hiljaa. Sen huomaa varsinkin studiossa, laulaja nauroi.

Innostuneesta yleisöstä saattoi kenties kiittää Purified-yhtyettä, joka oli hetkeä aiemmin lämmitellyt kuulijat omalla esityksellään. Purified lähti metalli-iltaan mukaan Dyecrestin pyytämänä, sillä ristiinalaisbändien yhteiskeikalla Mikkelin Wilhelm-ravintolassa oli ollut mahtava meininki viime pääsiäisenä. Uusi keikkatarjous sopi mainiosti Purifiedille, jolta löytyy rutkasti esiintymisintoa peräti viiden vuoden tauon jälkeen.

– Viisi vuotta sitten lähdimme kaikki vähän eri paikkoihin opiskelemaan, selitti Purifiedin laulaja Eetu Kakkonen, joka itse asustaa nykyään Turun suunnalla. – Olemme silti soittaneet vuosien varrella, ja nyt kun tuli tilaisuus lähteä keikkailemaan, ajattelimme että miksipä ei. Onneksi lähdettiin!

Kakkosestakin oli mukavaa nähdä kotikylän keikalla paljon innokasta väkeä ja hyvää fiilistä.

”Superlämmin ilmapiiri”

Satkun tunnelma vakuutti myös ranskalaisnaiset Soraya Ghomarin ja Emma Bauerin, jotka olivat matkustaneet Ristiinaan Pariisista saakka vain nähdäkseen Dyecrestin esiintymässä.

Ghomari ja Bauer ihastuivat Dyecrestin musiikkiin nähtyään Salon toisen bändin konsertin Ranskassa. He yrittivät jopa järjestää Dyecrestille keikan eräillä ranskalaisilla musiikkifestivaaleilla, mutta kun se ei onnistunut, päättivät he itse tulla Suomeen.

Salo kertoi pohtineensa etukäteen, mitä mieltä Ghomari ja Bauer mahtaisivat olla pienestä baarikeikasta kuultuaan häntä viimeksi tyylikkäässä tuhannen ihmisen keikkapaikalla Moulin Rougen kupeessa Pariisissa. Huoli oli turha, sillä ranskalaisnaiset nauttivat täysin siemauksin Satkun tunnelmasta.

– Ilmapiiri on superlämminhenkinen, kehui Ghomari.

– Paikalla on paljon ihmisiä, joten olemme tosi tyytyväisiä! Ei olisi kovin hauskaa olla ainoina lavan edessä.

Ghomari ja Bauer halusivat hoitaa haastattelun nopeasti ennen illan ensimmäisen keikan alkua, sillä he olivat kuunnelleet etukäteen myös Purifiedia ja tahtoivat varmistaa, että saisivat hyvät paikat heidänkin esityksensä ajaksi.

Lotta Tuominen

Sekä historia ja tulevaisuus olivat esillä avoimien ovien päivänä

Museota siitä ei tule, vaan kaikkien yhteinen kokoontumispaikka. Rinnakkain kulkevat kunnioitus sotakoulun vaiheikasta historiaa kohtaan sekä nykypäivän ristiinalaisten tarpeet, jotka pitäjäntalo voi täyttää.

Tätä ohjenuoraa entisen sotakoulun kunnostustoimikunta on seurannut viimeiset neljä vuotta herättäessään uudelleen eloon tyhjilleen jäänyttä, arvokasta rakennusta. Vaikka remontoitavaa riittää vielä moneksi vuodeksi, esiteltiin projekti lauantaina suurelle yleisölle, joka sai tilaisuuden tutustua rakennukseen sisältä päin. Sotakoulun täyttyessä kiinnostuneista kyläläisistä oli helppo kuvitella, millainen tunnelma talossa vallitsisi muutaman vuoden päästä, kun remontti saataisiin valmiiksi ja ihmisvilinästä tulisi pitäjäntalossa arkipäivää.

– Tahdoimme tiedottaa asiasta, jotta tämä ei olisi minkään salaseuran projekti vaan kaikkien yhteinen juttu, perusteli kunnostustoimikunnan jäsen Jouko Nousiainen.

Nousiaisen tehtävänä avoimien ovien päivässä oli raottaa yleisölle sotakoulun historiaa rakennusvuodesta 1739 aina vuoden 2011 käyttökieltoon saakka. Rakennuksen ensimmäinen tehtävä oli toimia Savon rykmentin komentajan virkatalona, siis puustellina, josta käsin komentaja johti sotilaita ja näiden harjoituksia. Samankaltaisia virkataloja rakennettiin koko Suomeen seitsemän, joista vain kaksi on säilynyt tähän päivään, Ristiinassa ja Kaarinassa.

Käyttökielto, jonka tuolloin päiväkotina toiminut rakennus sai sisäilmaongelmien vuoksi 2010, ehti kestää muutaman vuoden, kunnes joukko ristiinalaisia päätti, ettei noin merkittävää ja harvinaista rakennusta saisi jättää homehtumaan. Lukuisten yhdistysten jäsenet muodostivat kunnostustoimikunnan, joka sai yhteistyökumppaneikseen muun muassa Mikkelin kaupungin ja Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin. Talkoolaisten lisäksi remonttiin on osallistunut joukko rakennusalan ammattilaisia arkkitehdeistä Mikkelin kaupungin entiseen kiinteistöpäällikköön.

Lotta Tuominen

Kaikkien rotujen koiranäyttely järjestettiin lauantaina urheilukentällä

1200 koiran ja 200 rodun näyttelyä ei järjestetä tuosta vain, mutta ristiinalaiset koira- ja metsästysyhdistykset onnistuivat siinä tyylikkäästi jälleen viime viikonloppuna. Kyseessä oli kaikkien rotujen näyttely, jossa kehässä tassutteli kaikkien kymmenen rotuluokan edustajia ja jollainen järjestetään Ristiinassa parin vuoden välein.

Vaikka metsästyskoirien osuus on näyttelyissä yleensä pienempi kuin seurakoirarotujen, voi sama koira niittää kunniaa sekä metsällä että kehässä. Näin uskoo Ristiinan metsästysseuran Sauli Siiskonen, joka toimi lauantain näyttelyssä järjestyspäällikkönä. Hän itse innostui näyttelytoiminnasta harmaan norjanhirvikoiransa myötä, jolle on myönnetty jo kaksoisvalion arvo.

– Kunhan ei ole äkäinen vaan sosiaalinen luonne, niin pärjää sekä metsässä että näyttelyssä.

Hartolasta kotoisin oleva Risto Lähde ei povannut omalle harmaalle norjanhirvikoiralleen suurta näyttelymenestystä. Reilun vuoden ikäinen Iivo-koira, joka sattui syntymään päivänä, jona Iivo Niskanen voitti Suomelle hiihdon olympiakultaa, pääsi viikonloppuna ensimmäistä kertaa näyttämään taitonsa kehässä. Koiran sukutaustan perusteella Lähde uskoo, että Iivosta on enemmän iloa metsällä ja erilaisissa kokeissa. Hirvenkaatoon se osallistui ensimmäisen kerran jo viime syksynä.

– Ei tämä tule näyttelyissä menestymään. Jotenkin se stressaa tätä koirapaljoutta, vaikka on koirakoulussa käytetty koko kevät, Lähde pohti.

Siiskosen mukaan koira pitää opettaa sulkemaan häly mielen ulkopuolelle.

– Kuten me ihmiset!

Näyttelyn seitsemällä järjestäjäyhdistyksellä – siis Ristiinan metsästysseuralla, Ristiinan koirakerholla, Pelloksen erämiehillä, Someen erä-ässillä ja Lahnaniemen eräyhdistyksellä – oli jokaisella omat vastuualueensa. Esimerkiksi Ristiinan metsästysseura huolehti ohjelmalehtisten myynnistä, kehän pysytyksestä sekä alueen siisteydestä.

– Pitää olla useampi seura mukana, jotta homma pyörii, sanoi Siiskonen. – Onhan se myös hyvä tulonlähde kaikille yhdistyksille.

Lotta Tuominen

Mikä Ristiinassa houkuttelee – luonto, historia, aktiivinen yhdistystoiminta vai kulkuyhteydet Saimaalle? Oli syy mikä tahansa, on Ristiina hieno paikka asua, mökkeillä tai vierailla.

Näin lupaa uusi markkinointiesite, jonka Ristiinan aluejohtokunta toteutti alkuvuodesta ennen kaikkea ulkopaikkakuntalaisia varten. Viime perjantaina päivänvalon nähnyt vihkonen kokoaa yhteen Ristiinan palvelut, yhdistykset, kylät, tutustumisen arvoiset kohteet sekä vapaat omakotitontit. Paketin kruunaavat paikallisten ja kesäasukkaiden kokemukset elämästään Saimaan rannalla.

Aluejohtokunnan puheenjohtaja Ari Hämäläinen toivoo, että lehtinen ajautuisi mahdollisimman monen silmäparin luettavaksi ja tavoittaisi mahdollisimman paljon ulkopaikkakuntalaisia.

– Vielä emme ole pohtineet, mihin kaikkialle näitä laitetaan, mutta ainakin kirjastoon, Mikkelin matkailuun ja Metsälinnaan. Kesällä kun järjestetään kaikennäköisiä tapahtumia, niin lehtisiä voi kysellä jaettavaksi allekirjoittaneelta.

Esitteen toteuttaminen oli pitkä projekti, johon osallistui monenlaista tekijää. Aluejohtokunnan kokoaman materiaalin lisäksi vihkosesta löytyy palkatun toimittajan kirjoittamia järjestöesittelyjä sekä liuta tunnelmallisia kuvia, joista käy kiittämän joko Ristiinan kameraseuraa tai edesmenneen Timo Särkän valtavia kuva-arkistoja. Esitteen taittoi mainostoimisto Groteski, joka valittiin tehtävään kilpailutuksen perusteella.

Mikkelin kaupunginhallituksen viimeviikkoisessa kokouksessa päätettiin nopeuttaa talouden sopeutumistoimenpiteitä, mikä tarkoittaa, että huonoimman skenaarion toteutuessa Ristiinan aluejohtokunnan toiminta lakkaa jo tämän vuoden lopussa. Hämäläinen sanoo ymmärtävänsä, että säästötoimille on huutava tarve, mutta aluejohtokunnat eivät hänen mielestään ole oikea leikkauskohde.

– Kyllähän siitä on pidettävä kynsin hampain kiinni, sillä kyselyissäkin tulee aina esille, että aluejohtokunnalle on tarvetta. Sitä on kuitenkin saatu mielestäni pienellä rahalla paljon aikaan.

Markkinointiesitteen lisäksi aluejohtokunnan viimeisimpiä saavutuksia ovat esimerkiksi Brahentien leikkikentän kunnostus sekä Rantapuiston uuden huussin ja urheilukentän ulkovoimailulaitteiden hankinta. Parin viikon päästä urheilukentän kupeesta löytyvät myös kuntoportaat, ja syksymmällä viereiselle asfalttikentälle ilmestyy valikoima skeittiramppeja.

Lauantaina Ristiinan tori oli täynnä värejä, vilttejä ja kirpputoriaarteita odottamassa löytäjäänsä. Kyseessä oli vilttikirppis, jonka Ristiinan Marttatiimi ja Mervin torikahvila järjestivät yhdessä viime kesän malliin. Tapahtuma oli täysin ilmainen sekä potentiaalisille asiakkaille että myyjille, joilta myyntipöydän pykääminen vaati vain viltin ja kasan myyntikelpoista tavaraa.

Vilkasta kaupankäyntiä eivät kuitenkaan takaa mitkä tahansa myyntiartikkelit. Moni pysähtyi ihailemaan esimerkiksi vanhoja, puisia palapelejä, jotka Marttatiimin Mervi Kovanen oli levittänyt viltilleen ja jotka pääsivät yksitellen uuteen kotiin. Niin ikään Marttatiimiin kuuluva Tarja Pönniö-Kanerva uskoikin aiempia vuosikymmeniä kuvastavien esineiden vaihtavan omistajaa nopeammin kuin vaikkapa vaatteet.

– Ehkä eniten menee vähän antiikkityyppistä tavaraa, Pönniö-Kanerva pohti. – Toisaalta joku kävi ostamassa läjän tyttäreni vanhoja farkkuja mökille, jossa käy paljon lapsenlapsia.

Marttatiimiläisten mukaan kirppismyyjiä oli tänä vuonna huomattavasti viime kesää enemmän. Mervin torikahvilassa riitti välipalaa koko vilttiväelle, ja tunnelmanluonnista vastasi Kultainen harmonikka -kilpailun kuluvan vuoden finalisti Tero Tanttu.

Vilteille levitetyt aarteet poikivat myyjien ja asiakkaiden välille keskusteluja menneiden aikojen trendeistä ja muotivillityksistä. Laadukas, monta vuosikymmentä säilynyt Levi’s-paita sai Kovasen, Pönniö-Kanervan ja muut marttatiimiläiset muistelemaan esimerkiksi leveälahkeisia kasarifarkkuja tai 70-luvun lopun ruskeita sammareita, joiden täytyi ehdottomasti olla identtiset poikaystävän housujen kanssa.

– Piti olla Leet, MicMacit tai Biebersit, muisteli Kovanen.

– Ei paljon mietitty, paljon maksaa, kun ne piti saada, Merja Pönniö lisäsi.

Rohkeasti tutkimaan tavaroita

Kirpputorien ystävän oli syytä pistäytyä viikonloppuna myös Saimaantiellä, sillä Auli Partio myi kotipihallaan ullakoltaan löytyneitä aarteita. Kuka tahansa voi järjestää kirpputorin oman kotinsa tai taloyhtiönsä pihapiirissä, ja sellaisiin voi törmätä Ristiinankin katukuvassa vähintään kuukausittain.

– Minulla on yläkerrassa mahdollisesti tulossa remontti, ja se pitää saada tyhjäksi. Sinne on vuosien varrella kannettu omaa ja pojan tavaraa, jotka ovat käyneet tarpeettomiksi mutta joita ei viitsisi roskiin viedä. Ajattelen niin, että se mikä mulle ei enää ole tarpeellista, voi olla erittäin tarpeellista jollekin muulle.

Pihan aarteisiin lukeutui muun muassa puinen maitoreki, joka löysi uuden kodin erään asiakkaan kesämökiltä, sekä pari vanhaa hetekaa. Partio tunnustautui itsekin kirpputorien ystäväksi, joka kannustaa ihmisiä vierailemaan rohkeasti myös pihakirppiksillä. Jos joku kutsuu ihmiset pihalleen ostoksille, saa tämän tontille astua ilman turhaa ujostelua.

– Ei ole pakko ostaa vaan saa vain kierrellä, eikä kirpparin pitäjä ole koskaan vaivaantunut siitä, että tavaroita tutkitaan.

Konsta Nupponen puhuu vähemmistöjen puolesta

23-vuotias Konsta Nupponen sanoo suoraan sen, mitä ajattelee: tasa-arvon suhteen ihmiset ovat edistyksellisempiä Helsingissä kuin maaseudulla. Pääkaupungissa ihmiset ovat tottuneet näkemään ympärillään kaikenlaisia ihmisiä maahanmuuttajista muunsukupuolisiin, ja niinpä erilaisuudesta on tullut heille normi.

Nupponen haluaakin rakentaa Suomen, jossa kaikki kuuluttavat avoimuuden ja yhdenvertaisuuden perään. Jokaisen varusmiespalvelukseen astuvan tulee voida tuntea olonsa hyväksytyksi omana itsenään, ja suomalaisen koulujärjestelmän tulee olla turvallinen ja maailman suvaitsevaisin.

Puhuttuaan tasa-arvon puolesta vuosia opiskelijapolitiikan kentällä ja kokoomusopiskelijoissa Nupposessa heräsi into vaikuttaa yhä laajemmin. Mister Gay Finland -kilpailu vaikutti hyvältä tilaisuudelta saada näkyvyyttä seksuaalivähemmistöjen oikeuksien kannattajana, ja niinpä Nupponen ilmoittautui mukaan.

Kilpailun finaali käytiin Helsingissä lauantaina 15. kesäkuuta. Nupposesta tuli Suomen kymmenes Mister Gay Finland.

– Uskon, että voitin selkeän viestini ja esiintymistaitojeni ansiosta. Yllätyin vähän, sillä olimme kaikki tosi tasaväkisiä ja kuka tahansa olisi voinut voittaa, Nupponen toteaa.

Kilpailun nettisivujen mukaan Mister Gay Finlandiksi valitaan vuosittain Suomen fiksuin ja persoonallisin homomies. Voittajan tehtävänä on toimia esikuvana, joka kannustaa seksuaalivähemmistöjä olemaan ylpeitä itsestään ja taistelemaan tasa-arvon puolesta. Mister Gay Finlandin ohella järjestetään vuosittain Miss Gay Finland -kilpailu, jonka voittaja valitaan puolestaan naisten joukosta.

Oma identiteetti selkeni yliopistossa

Ristiinassa 6-vuotiaasta lukion loppuun saakka asunut Nupponen muutti 19-vuotiaana Helsinkiin ja opiskelee parhaillaan kieltenopettajaksi. Poliittisesti aktiivinen Nupponen oli viime kevään töissä kokoomuksen puoluetoimistolla ja alkoi sen myötä pohtia myös, voisiko tulevaisuuden työpaikka löytyä vaikkapa eduskunnasta tai sivistyspolitiikan kentältä.

Vaikka Nupponen on selvästi kiintynyt elämäänsä pääkaupunkiseudulla, hänen muuttoonsa ei vaikuttanut lainkaan maaseudun ihmisten suhtautuminen erilaisuuteen. Oikeastaan Nupponen ei edes tiennyt olevansa osa vähemmistöä, sateenkaarinuori, ennen muuttoaan Helsinkiin.

– Olin niin pihalla seurustelusta ja kaikesta muusta, etten tiedostanut seksuaalisuuttani vielä lukiossakaan. Olin kiinnostunut kaikesta muusta ja elin tavallista elämää.

Nupponen tiedostaa, että on paljon nuoria, jotka painivat identiteettinsä kanssa ja joutuvat kenties piilottelemaan seksuaalista suuntautumistaan asuinpaikkakunnallaan. Heitä tuore Mister Gay Finland kannustaa avoimuuteen.

– Luottakaa itseenne ja yhdenvertaiseen Suomeen. Jos joku ihminen kyselee erilaisuudestanne, keskustelkaa hänen kanssaan ja kehottakaa perehtymään seksuaalivähemmistöjen historiaan. Se auttaa ymmärtämään, jos jaksaa vähän perehtyä.

Lotta Tuominen

Pakettiautoromaani Nuorgamin vettä on äijähuumoria täynnä

”Alussa oli suo, kuokka ja Jussi. Mutta nyt on tie, ämpäri ja Mikke.”

Mikke Korhonen on Helena Wariksen uuden romaanin päähenkilö, yllytyshullu reppana, joka on kolme viikkoa aiemmin menettänyt työnsä ja tyttöystävänsä. Kolmekymppinen Mikke, jolla ei enää ole muutakaan tekemistä, päättää hakea Nuorgamista ämpärillisen vettä ja kantaa sen Helsinkiin – tietysti niin, ettei itse koske ämpäriin, vaan pyytää ohikulkijoita kantamaan sen puolestaan ja perii auttajiltaan vielä maksun.

Siinä, missä Wariksen edelliset teokset putoavat fantasiakirjallisuuden lokeroon, on Mikke Korhosen seikkailusta kertova Nuorgamin vettä -romaani aivan toisella tapaa utopistinen. Kyseessä on veijariromaani, jota Waris itse nimittää mielellään myös pakettiautoromaaniksi. Mikke nimittäin kulkee halki Suomen sinisellä Transporterilla, samanlaisella kuin Wariksen oma luottokulkupeli.

Hyppy uuteen genreen tapahtui yllättäen vuonna 2014, kun Waris valmistautui kauan odotettuun ulkomaanmatkaan. Kaksi päivää ennen lähtöä kirjailijalle nousi korkea kuume, eikä hänen auttanut kuin jättäytyä pois reissusta ja jäädä kotiin vellomaan itsesäälissä.

– Olen tällainen fatalisti ja uskon, että kaikelle on jokin kosminen merkitys. Lähtöpäivän jälkeisenä yönä näin unta Mikke Korhosesta, joka kantoi vesiämpäriä, ja tiesin että minun pitää kirjoittaa veijariromaani.

Lisää vettä myllyyn

Kustantajat, joiden kanssa Waris oli aiemmin tehnyt yhteistyötä, eivät lämmenneet tämän uudelle aluevaltaukselle. Lopulta yhteistyö käynnistyi Like-kustantamon ja talon kustannustoimittajan kanssa, joka kannusti Warista heittämään vieläkin enemmän vettä myllyyn. Tarinaa höystettiin muun muassa baaritappelulla, mökkipalolla ja entistäkin rivommalla kielellä.

– Fantasiakirjoissa olen usein joutunut supistamaan hurjempia juttuja ja siivoamaan kieltä, mutta tällä kertaa mietin, onko tällainen kaunokirjallisuudessa edes sallittua. Oltiin ihan Juha Vuorisen viitoittamalla tiellä.

Toisaalta Wariksesta on selvää, että kun kerrotaan kolmikymppisestä hevarista, on tekstistä löydyttävä myös ääri-ilmaisuja. Tämän voi arvata jo kirjan toisesta luvusta, jossa Mikke selittää, kuinka päätti ryhtyä moiseen hullutukseen: kännissä ja läpällä tietysti.

Äänikirjapalveluista Wariksen uusin teos löytyy hakusanalla äijähuumori, joka kuvaakin Nuorgamin vettä hyvin. Wariksen saaman palautteen mukaan kirja tuo monelle mieleen esimerkiksi Arto Paasilinnan tuotannon tai Napapiirin sankarit -elokuvan. Kustantaja suunnittelee vievänsä kirjan heti ensi syksynä Saksan markkinoille, joissa suomihuumorille on kova kysyntä.

– Näkisin tämän tosi mielelläni myös elokuvana, Waris haaveilee. – Omakehu haisee, mutta olen nauranut ihan hirveästi tätä kirjaa kirjoittaessani!

Lotta Tuominen

Linnaniemen keskiajassa ohjelmaa koko päivälle

Tämän viikon lauantaina Ristiinassa käännetään kellot keskiaikaan, kun toista kertaa järjestettävä Linnaniemen keskiaika -tapahtuma käynnistyy aamulla klo 10, ja sen ohjelmaa riittää aina klo 17 saakka.

Ohjelmallinen osuus alkaa 10, kun ensimmäinen tunnin setti Tapahtumatuotanto Ragnarökin järjestämää jousiammuntaa nähdään ja päästään kokeilemaan tapahtumakenttänä toimivalla vanhalla urheilukentällä. Muut kaksi jousiammunta-ajankohtaa ovat 12.30-14.00 ja 15.45-17.00.

Ensimmäinen kolmesta Haukkalevän tallin Skills at arms -ratsastusnäytöksistä nähdään klo 10.30, muut esitykset ovat kahden tunnin välein eli klo 12.30 ja 14.30. Ratsastusnäytösten lisäksi Haukkalevän tallin väki hevosineen on tavattavissa tapahtuma-alueella pitkin päivää.

Ratsastusnäytösten väleissä – niin ikään kahden tunnin välein – nähdään kaikkiaan kolme eri taistelunäytöstä Medieval Combat Sport Finlandin toimesta. Taistelunäytöksissä nähdään sekä yksi vastaan yksi –taisteluja että myös joukkotaisteluita. Miekkojen iskuja ja haarniskojen kolinaa nähdään ja kuullaan klo 11.30, 13.30 ja 15.30.

Linnankorvan esiintymislavalla kuullaan keskiaikaista musiikkia soittavat Ancient Bear Cult (esitykset klo 11 ja klo 14) sekä Härkätien Leikarit (lavalla 12.30 ja 15.45).

Tapahtuman ”seremoniamestarina” ja airuena toimii viimevuotiseen tapaan herr Johann vom Hasengraben, joka kuuluttaa ja selostaa eri tapahtumia ja toimintoja.

Pehmomiekkailu ja keppihevosrata ovat avoinna koko tapahtuma-ajan.

Myös tapahtuma-alueen yhteydessä sijaitsevassa Ristiinan kirkossa tapahtuu, kun vuonna 1775 valmistunutta kirkkoa esittelee Arto Paasonen. Noin tunnin kestävät kirkon esittelyt ovat ohjelmassa klo 10 ja klo 12.15.

Kun ohjelmaa on koko päivälle, niin luonnollisesti tapahtuma-alueelta löytyy myös syötävää, jotta tapahtumassa jaksaa oleilla pidempäänkin. Kesäteatterin parkkipaikalla, Gränna talon vieressä nähtävillä keskiaikaisilla markkinoilla on myös myytävänä monenlaisia käsitöitä, vaatteita ja esimerkiksi puisia leluja.

Järjestäjät toivovat, että Ristiinan taajaman alueelta ihmiset saapuisivat paikalle kävellen tai polkupyörällä. Autolla saapuville pysäköintitilaa on varattu kirkkorannan vierasvenesatamaan. Liikennejärjestelyissä on poikkeuksia, kun Linnantie menee lauantain ajaksi poikki liikenteeltä. Esimerkiksi kirkonkylältä Linnaniemeen (muun muassa hautausmaalle) ja toiseen suuntaan liikenne ohjataan kulkemaan Muurikin kautta.

Linnaniemen keskiaika Ristiinassa la 15.6. klo 10-17. Tapahtuma-alueena kirkonmäeltä alkava historiallinen miljöö. Pääsymaksu 5 e (alle 18-v ja/tai pukeutumalla keskiaikateemaan ilmaiseksi).

Niko Takala

Pellos tukee taloutta ja turvallisuutta

Kun UPM:n Pelloksen vaneritehtaita tarkastelee lahden takaa Ristiinan kirkonkylältä, eivät kaukana tupruttavat piiput näytä kovin mahtavilta. Tilastot ja katsaus tehtaan sisälle kuitenkin osoittavat, että Pelloksen tehtailla on suuri vaikutus ihmisten elämään niin Ristiinassa kuin muuallakin Etelä-Savossa.

Lisätäkseen tunnettuuttaan paikallisten joukossa tehdas avasi ovensa yleisölle viikko sitten keskiviikkona. Vierailupäivä houkutteli paikalle yli 500 henkilöä, jotka pääsivät kävelykierrokselle tehtaan sisälle samalla, kun koneet valmistivat vaneria tavalliseen tahtiinsa.

Mitä tavallisen ristiinalaisen – sellaisenkin, joka ei ole koskaan astunut UPM:n tontille – kuuluisi sitten tietää paikallisesta tehtaasta?

Kaikki lähtee raaka-aineista: miljoona kuutiometriä havutukkia vuodessa, 70 tukkirekkaa päivässä. Lopputuotteena tehdas puskee kuusivaneria, josta 90 prosenttia menee vientiin, pääasiassa Eurooppaan.

– Erottaudumme kilpailussa tasaisella laadulla ja toimitusvarmuudella. Niissä me olemme hyviä ja kehitymme koko ajan, kehuu tehtaanjohtaja Juhani Tenhunen.

Toimitusvarmuutta tukee tehtaan sijainti Saimaan rannalla, sillä raaka-ainetta on saatavilla myös kelirikkojen aikaan: 15 prosenttia tukeista kuljetetaan tehtaaseen uitolla.

Monelle ristiinalaiselle ja mikkeliläiselle UPM tarkoittaa työpaikkaa. Etelä-Savon suurin tehdastyönantaja työllistää Pelloksen tontillaan 580 ihmistä, ja kun lukuun summataan ulkoistetut työtehtävät, nousee henkilöstön määrä yli 600 työntekijään. Pelloksen tehtailla on myös välillisesti suuri vaikutus paikallisten elämään, sillä yhteisöveron ja palkkojen kautta se tuottaa noin 20 miljoonaa euron vuosittaiset verotulot. Kulutusvaikutus on noin 25 miljoonaa euroa, kun puunmyyntituloja ei lasketa mukaan. Tehtaiden vaikutukset alueen puunmyynti- ja urakointituloihin ovat noin 90 miljoonaa euroa vuodessa.

Lotta Tuominen

Suomeen ei tottunut ihan helpolla

Kun brasilialainen vaihto-oppilas Marianne Guimaráes saapui viime vuoden elokuussa Suomeen ja Ristiinaan, oli hänellä vastassaan monta kulttuurishokkia.

– Yksi ensimmäisistä oli se, että ihmettelin kuinka ihmeellä ihmiset voivat tutun tavatessaan vai sanoa ”moi”? Meillä Brasiliassa kun on tapana että aina halataan, riippumatta siitä tunnetaanko vai ei, Guimaráes muisteli ensi tuntojaan Suomessa kun hän piti puheen ylioppilasjuhlan yhteydessä kesäkuun ensimmäisenä päivänä.

Erilaisuudet ihmisten kanssakäymisessä ja yhteiskunnassa eivät suinkaan jääneet siihen. Koulussa oli aivan erilaista, ja varsinkin aluksi kaikki ihmiset tuntuivat hänestä hyvin ujoilta.

– Ja kun kaikki tietenkin puhuivat suomea enkä ymmärtänyt mitään, niin monesti jäin pohtimaan että kuinka aloittaa keskusteluja toisten kanssa.

– Pikkuhiljaa tilanne kuitenkin muuttui, ja nyt vierailuni lopussa voin todeta, että olen saanut todella hyviä ystäviä, myös muista ikäluokista!

Ystäviä siis tuli, mutta niin tuli talvikin…. Guimaráes ei ollut koskaan nähnyt lunta, eikä kokenut kylmempää kuin +10 astetta.

– Eikä ainoastaan kylmyys, vaan myös pimeys! Meillä Brasiliassa ei todellakaan ole pimeätä eikä kylmää.

Mutta niinpä vain aika teki tehtävänsä, ja nuori nainen tottui ottamaan kengät pois sisälle mentäessä ja oppi pikku hiljaa huomaamaan Suomen hienoudet.

– Ja lopulta rakastuin tähän upeaan maahan. On uskomatonta että täällä voi mennä kaikkialle turvallisesti, ilman pelkoa.

– Mutta, sitä en kyllä ymmärrä, että kuinka suomalaiset voivat aivan luonnollisesti olla alasti saunassa keskenään, mutta bussissa ei puhuta toisille!

Niko Takala

Kesälääkärit aloittivat työnsä

Ristiinassa työskentelee tänä kesänä kolme sijaistavaa lääkäriä. He aloittivat työnsä kesäkuun ensimmäisenä maanantaina. Etelä-Savon sosiaali- ja terveyspalvelujen Essoten perusterveydenhuollon yksikön johtaja, ylilääkäri Jarmo Lappalainen kertoo, että kesäsijaisia on saatu rekrytoitua hyvin.

– Ristiinassa on lääkäreitä nyt kesällä paremmin kuin esimerkiksi viime syksynä, Lappalainen toteaa.

Hyvinvointiasema toimii normaalisti koko kesän, eli toiminnassa ei ole katkoksia. Ristiinassa hoidetaan kesäisin sekä paikalliset että kesäasukkaat. Kiireellisissä asioissa apua pitää soittaa Essoten päivystysapunumerosta ja kiireettömissä terveysneuvosta. Hätätilanteissa soitetaan hätäkeskukseen.

– Kiireelliset hoidetaan Mikkelissä, mutta Ristiinassakin pystytään hoitamaan puolikiireellisiä asioita, Lappalainen toteaa.

Paikallisten kannattaa käyttää kesän parempaa lääkäritilannetta hyödykseen, jos esimerkiksi erilaiset kontrolliajat sattuvat kesään.

– Omat lääkärit ovat toki lomilla, mutta palvelu pelaa, Lappalainen muistuttaa.

Lappalainen kertoo, että kesälääkärit viihtyvät työssään hyvin.

– Olemme saaneet heiltä viime vuosina hyvää palautetta. Meillä on tietyt supertutorit, jotka ohjaavat nuoria lääkäreitä. Lisäksi työlistat tehdään sellaisiksi, että niistä pystyy selviämään, Lappalainen sanoo.

Ristiinan lääkärit tekivät vielä toukokuussa koululaisten terveystarkastuksia. Lappalainen kertoo, että on täysin normaalia, että tarkastuksia tehdään aina keväisin siihen asti, kun koulut ovat vielä auki.

– Tarkastukset pyritään suunnittelemaan tasaisesti vuoden ajalle. Lisäksi loppukeväästä tarkastetaan vielä heitä, jotka ovat aiemmin olleet jostain syystä poissa lääkärintarkastuksen aikaan.

Kevään puolelle sijoittuvat aina myös kutsuntatarkastukset.

– Eli tiettyjen ikäluokkien terveystarkastukset painotetaan aina keväälle, Lappalainen sanoo.

Elina Alanne

FAKTA:

Näin hakeudut hoitoon Mikkelissä

– Hätätilanteissa soita 112

– Päivystysapu 116 117 vastaa ympäri vuorokauden. Tässä numerossa arvioidaan hoidon tarve, kun kyseessä on äkillinen sairastuminen, kroonisen sairauden vaikeutuminen tai vamma, joka vaatii välitöntä hoitoa. Tämä tarkoittaa yleensä hoitoa noin vuorokauden kuluessa.

– Kiireetön terveysneuvo ja ajanvaraus vastaa numerossa 015 211 411. Palvelu toimii ma–pe kello 8–16. Kiireettömän yhteydenottopyynnön voi jättää myös osoitteessa www.essote.fi.

– Hammaslääkäriajanvaraus ja päivystys toimii numerossa 015 194 4410 ma–pe 7.30–15 ja la–su 9–10.

Vesijettien SM-osakilpailu jälleen Ristiinassa

Viime kesänä nähtiin ensimmäistä kertaa SM-tason vesijettien kisailua Ristiinassa, ja tänä vuonna jatketaan samalla linjalla. SM-kisan pitäjään saamisen taustalla ovat isä ja poika, lajia harrastavat ristiinalaiset Janne ja Niclas Auvinen, joista tällä kaudella kilpaa ajaa 15-vuotias Niclas.

– Viime vuoden kilpailusta saatiin paljon hyvää palautetta sekä kilpailijoilta että myös tuolta lajiliiton puolelta, kun kaikki meni kunnialla läpi. Katsojiakin kun oli eniten näistä Suomen osakilpailuista, niin oli helppo tehdä päätös että pyritään tällekin vuodelle kisa järjestämään, Janne kertoo.

Hän kehuu, että esimerkiksi Ristiinan Pursiseuran ja vesialueen omistavan Ristiinan osakaskunnan oli taas helppo toimia yhteistyössä, jotta kilpailuluvat saatiin kuntoon. Vesijettien SM-sarjan toinen osakilpailu ajetaankin Pökkäänlahdella lauantaina 13.7.

Perjantaina ajetaan harjoitukset, varsinainen kisapäivä on lauantaina, jolloin kilpaillaan 11-18 välisenä aikana. Kilpailukeskuksena toimii Kirkkoranta, johon yleisöllä on vapaa pääsy. Alueelta löytyy muun muassa ravintolapalveluita sekä esimerkiksi lajiin liittyvien varusteiden myyntiä. Toki kisaa voi halutessaan katsella muualtakin, rata on sellainen että vaikkapa Uikkalan laiturista varmaan näkee.

Ensimmäinen osakilpailu ajettiin toissa viikonloppuna Helsingissä, ja se meni ristiinalaisittain varsin mukavasti. Niclas oli nimittäin pisteissä luokkansa (Runabout GP4) toiseksi etevin. Sijoitukset kolmessa eri lähdössä mukavat toinen, kolmas ja ensimmäinen.

– Ihan hyvinhän siellä meni! Olosuhteet oli kyllä aikalailla vaativat kun tuuli niin kovaa, Niclas kommentoi itse.

– Mutta kaikki on vielä mahdollista, pisteethän ratkaisevat enkä ole kuin 1,5 pistettä luokkaa johtavaa Tommi Mendolinia perässä, hän muistuttaa.

Vahvana taustatukijana mukana toimiva isä-Janne vahvistaa niin ikään korkealle asetetut tavoitteet.

– Tänä vuonna on tarkoitus ajaa tosissaan paitsi tämän luokan SM-kullasta, niin myös kyseisen luokan junioreiden Pohjoismaiden mestaruudesta, hän linjaa.

Vaikka urheilullisista saavutuksista ajetaankin tosissaan, niin Ristiinan osakilpailun osalta pohjalla on myös toinen tärkeä tavoite. Viime vuotiseen tapaan Ristiinan osakilpailun tuotto lahjoitetaan Mikkelin keskussairaalan lastenyksikölle.

– Tällä kertaa mukana on kaksi hyväntekeväisyyslähtöä. Niihin voi osallistua kuka vaan, joka maksaa kyseisen startin maksun ja jolla on joko oma ajokki tai meiltä riittää lainaksi, Janne Auvinen sanoo.

Vesijettien SM-osakilpailu Ristiinassa Pökkäänlahdella (Kirkkoranta) la 13.7. Yleisöllä vapaa pääsy. Kisalähdöt klo 11 alkaen. Harjoitusajoja jo pe 12.7.

Niko Takala