Pellosniemellä kasvaneet ja opettaneet tapasivat toisiaan mennyttä muistellen.

Nykyisin on helppo perustaa Facebookiin monenlaisia ryhmiä, joissa pääsee ”tapaamaan” esimerkiksi vanhoja tuttuja vaikka lapsuuden ajoilta.

Jokainen, joka tällaisissa ryhmissä on mukana, tietää että ryhmäläisten saaminen samaan paikkaan oikeassa elämässä ei olekaan ihan niin helppoa.

Vuosi sitten syksyllä luotu Facebook-ryhmä ”Pellosniemen entiset lapset” tähän pystyi viime lauantaina, kun ryhmään kuuluvia jäseniä oli kutsuttu yhteiseen tapaamisen. Tapaamispaikaksi valikoitui Kaisan Kamari, jonka yrittäjänä toimii Mika Martikainen, entisiä pelloslaisia tietysti hänkin!

Paikalla olleilta tuli kiittävää palautetta tapaamisen järjestämisestä.

– Itsellänikin on tänään sitten vielä kello 18 lähtö työpaikan risteilylle Jyväskylässä. Mutta ilman muuta halusin tulla käymään. Mukava nähdä sellaisia vanhoja kavereita ja esimerkiksi vanhoja opettajia, joita ei ole aikoihin tavannut, totesi itse nykyisin Jyväskylän Säynätsalossa asuva Juha Hakanen.

Yksi Facebook-ryhmän perustajista, nykyisin Ristiinan yhtenäiskoululla opettajana toimiva Miia Miettinen oli niin ikään iloinen tapahtumasta. Hän kertoo, että tämän ”entisten pelloslaisten” ryhmän perustaminen sai sytykkeensä yhdestä valokuvasta.

– Viime kesänä elokuulla Sonnisen Jannen fb-kuva metsittyneen Pellos-portin pihasta innoitti lapsuudenkavereita jutuille. Siinä yhteydessä Teemu Kalliojärvi heitti ilmoille, että nähtäisiin porukalla, ja viidakkorumpu päristen porukkaa pyydettiin mukaan.

– Kaijukan entisellä terassilla sitten nähtiin, siitä jatkettiin laavulle Ostolahteen, josta löytyikin lisää saman koulun sakkia. Ilta menikin siinä kuulumisia vaihdellen ja muistojen äärellä. Sitten parin päivän sisällä päätettiin perustaa Facebook-ryhmä ja kutsuttiin mukaan entisiä ja nykyisiä pellosniemeläisiä, koulukavereita ja opettajia, Miettinen kertaa.

Nykyisellään ryhmään kuuluu 286 henkilöä. Miettinen pohtii, että ihmisiä tuli paikalle Kaisan Kamarille ehkä kesälomakiireiden vuoksi vähemmän mitä oli oletus, mutta toisaalta monilta eri vuosikymmeniltä ja paikalla oli myös entisiä koulun opettajia.

Kokonaisuutena lauantain tapaaminen oli onnistunut ja jätti osallistujille hyvän mielen. Jatkotoimintaakin on jo suunnitteilla.

– Oli todella mukava kokoontua ryhmän kanssa. Myöhemmin syksyllä nähdään sitten Pelloksen satamassa makkaranpaiston merkeissä, kunhan saamme nuotiopaikan sinne valmiiksi, Kaisan Kamarin tapaamisen toteuttanut Mika Martikainen tuumaili tapaamisen jälkeen kyseisessä ryhmässä.

Niko Takala

Rantapuistossa järjestettäville Ristiinan markkinoille on tulossa runsaasti kauppiaita.

Ensin hieman kauhistun, kun huomenna perjantaina Ristiinan markkinoita vastuujärjestäjänä toteuttava Eräkokki Paavo Sutinen tuumaa että ”huolestuttavalta näyttää”, kysellessäni häneltä maanantaina ennakkotunnelmia markkinoista. Onneksi Sutisen virneeseen kääntyvä naama paljastaa, että kyseessä oli vain pilailu.

– Oikeasti tilanne on tosi hyvä. Tällä hetkellä on noin 120 ruutua myyty, ja tänäänkin on tullut yhteydenottoja. Kiinnostus on ollut kovaa, niin kuin ennakoinkin, kun myyjillä ei ole tänä vuonna kauppapaikkoja ollut tarjolla, Sutinen tuumii tyytyväisenä.

120 ruutua ei toki tarkoita ihan yhtä montaa eri myyjää. Monella myyjällä on varattuna kaksi ruutua, joillakin jopa neljä tai viisi. Silti eri myyjiä on tulossa noin 80.

– Hienoa on ollut huomata miten paljon myyjiä on tulossa, vaikka lyhyellä varoitusajalla markkinat polkaistiin pystyyn. Osansa tässä on varmasti meidän kauppiaiden omissa some-ryhmissä, joissa tieto kulkee nopeasti!

Myyntiä on tulossa niin ruuan, monenlaisten herkkujen ja esimerkiksi vaatteiden saralta.

– Ollaan pyritty siihen, että mahdollisimman paljon erilaista, ettei olisi vain samaa tarjolla. On lastenvaatteita, kukkia, lettuja, koreja, muikkuja, lörtsyjä, koruja. Ja vaikka mitä, varmasti löytyy jokaiselle jotain!

Heinäkuu on Sutiselle varsin vilkasta aikaa. Nyt ollaan suorastaan tapahtumasumassa.

– Tässä on nyt kymmenen päivän sisään neljät markkinat. Voikkaa, Myllykoski, Nastola ja Ristiina. Nämä Ristiinan markkinat ovat näistä selkeästi suurimmat. Ja olisihan tässä ollut vielä Taipalsaaren markkinatkin, mutta siellä kunta ei lopulta antanut lupaa pitää maa-alueellaan markkinoita, eräkokki kummastelee.

Yksi suuri syy siihen, miksi Ristiinan markkinat ovat olleet viime vuosina koulukeskuksen kentällä, on olosuhteet. Koululla esimerkiksi wc:t, vedet ja sähköt sekä markkinamyyjien sosiaalitilat ovat olleet helposti järjestettävissä. Rantapuistossa nämä asiat ovat hankalammin toteutettavissa.

– Onhan tässä kieltämättä omat hankaluutensa. Mutta esimerkiksi lisävessa tuodaan paikalle, sekä sitten järjestetään esimerkiksi käsienpesupisteitä, joita voi toki olla omasta takaa ruokaa tarjoavilla myyjillä muutenkin. Vessojen käytöstä neuvottelen vielä lisäksi lähellä toimivien yritysten kanssa.

Oman mausteensa tuo myös Rantapuiston muodot.

– Tässä kun ei oikein ole suoria kulmia tarjolla! Sutinen naurahtaa. – Taitaa olla tämän parkkipaikan reunakiveys ainoa sellainen. Mutta kyllä tähän myyntipaikat saa tehtyä, ja pyritään siihen että kaikki kulkuväylät ovat sen neljä metriä leveitä.

– Mutta onhan tämä Saimaan ranta tietysti näistä haasteistaan huolimatta aivan upea paikka pitää markkinoita. Takuulla saadaan hyvä tapahtuma aikaan!

Markkinoiden järjestäjä on varannut Rantapuiston alueen käyttöönsä markkinoiden ajaksi Mikkelin kaupungilta. Jotta alue olisi käytettävissä myyjille varattuihin paikkoihin, on alueella pysäköinti kielletty kyseisenä aikana.

– Nyt sitten tietysti toivotaan, että ihmiset huomioisivat ja huomaisivat tämän jo ajoissa. Ettei esimerkiksi autoja trailereineen jätettäisi enää torstainakaan paikalle. Ne ovat sitten tietenkin hyvin hankalasti tiellä, jos siihen ajoneuvoja perjantaiksi jää, markkinoita järjestävä Paavo Sutinen huomauttaa.

– Näihin kyltteihin nyt kirjoitettiin, että alueelle ei pysäköitäisi torstainakaan enää puolen päivän jälkeen, kun paikalle alkaa sitten torstai-iltaa kohden jo saapumaan kauppiaita.

Jos esimerkiksi on tarvetta veneen laskuun trailerilla, niin Ristiinan vierasvenesatamassa (kirkkorannassa) on myös laskuluiska sekä tilaa pysäköidä auto trailereineen.

Ristiinan markkinat Rantapuistossa (Brahentie 33) pe 17.7. klo 9-17.

Niko Takala

Lue myös: Markkinat pidetään sittenkin! Kauppiaat houkuttelivat Eräkokin järjestämään tapahtuman Ristiinassa

Ristiinalainen ei ilmesty tänään torstaina 9.7.

Jos tänään torstaina (9.7.) lähtee tekemään postin saapumisen jälkeen lenkin postilaatikolle Ristiinalainen mielessään, tulee matkasta valitettavasti hukkareissu. Ristiinalainen ei nimittäin tällä viikolla ilmesty, vaan seuraavan kerran lehti tipahtaa laatikkoon tai luukusta ensi viikon torstaina 16.7. Myöskään näköislehteä ei siis tällä viikolla julkaista.

– Ensi viikon (to 16.7.) lehti onkin sitten peittojakelulehti, eli se menee tilaajiemme lisäksi kaikkiin talouksiin Ristiinassa ja Suomenniemellä. Vielä ehtii varata mainospaikan, jos haluaa Ristiinassa aidosti kaikkiin talouksiin jaettavaan ja taatusti tarkkaan luettavaan lehteen, vinkkaa Ristiinalaisen yrittäjä Niko Takala.

Torstain 16.7. lehdessä kerrotaan muun muassa ennakkotunnelmat pe 17.7. järjestettävistä markkinoista, joiden takana on kouvolalainen markkinakauppias, eräkokki Paavo Sutinen.

Vettä satoi tiistaina koko ajan enemmän ja enemmän, kun Paavo ja Joona Sutinen mittailivat Ristiinan Rantapuistoa, eli tuttavallisemmin Uikkalaa.

Sutiset vastaavat tänä vuonna markkinajärjestelyistä. Markkinat järjestetään Rantapuistossa samana päivänä 17. heinäkuuta kuin LC Ristiinan markkinoidenkin piti olla.

– Todella paljon markkinatapahtumia on peruttu, ja niitä peruutuksia eivät järjestäjät enää peruuta, Sutinen kuvaa tilannetta, jonka korona, kokoontumisrajoitukset ja niiden muutokset ovat saaneet Suomessa aikaan.

Sutinen on järjestänyt markkinoita pääasiassa Kymenlaakson alueella. Eräkokki-yrityksensä puitteissa hän on ollut Ristiinan markkinoilla myymässä monena vuonna.

– Muut kauppiaat alkoivat minulle soitella, että järjestä sinä Paavo tapahtumia. Soitin Ristiinaan Auvolle ja hän oli, että ilman muuta heille käy.

Tämän jälkeen lupa-asiat selviteltiin vielä kaupungin kanssa ja nyt Sutinen on valmis ottamaan myyjiltä paikkavarauksia.

– Yhtään virallista varausta en ole vielä ottanut, kun lupa-asiat vasta ratkesivat. Pienemmillä paikkakunnilla meillä on ollut mukana 30–40 myyjää, joten uskon, että Ristiinaan voi tulla hyvin nytkin se 70–100, mitä on ollut, Sutinen miettii.

Lions Club Ristiinan markkinavouti Auvo Urpilainen kertoo, että toukokuinen päätös perua perinteiset Ristiinan markkinat oli järjestölle vaikea.

– Markkinoiden historiassa tämä on ensimmäinen kerta, kun me jätämme ne järjestämättä. Olemme iloisia, että Paavo haluaa ne järjestää, koska markkinakauppiaille tässä on kuitenkin kyse elannosta.

Myös LC Ristiinalle markkinat ovat vuosittain merkittävä varainhankinnan kohde.

– Toivon, että saamme jatkossa paikattua varainhankintaa ja pystymme olemaan mukana avustamassa ristiinalaisia yhtä merkittävästi kuin tähänkin asti.

Yksi LC Ristiinan päätökseen vaikuttavista asioista oli, että monet klubin aktiiveista kuuluvat itsekin ikänsä puolesta riskiryhmään. Sutinen kertoo, että koronakevät karsii varmasti myös markkinakauppiaita.

– Varmasti tämä karsii rankalla kädellä kauppiaita pois. Taukoa on ollut muutama kuukausi ja sinä aikana yli 70-vuotiaat kauppiaat ovat ehtineet miettiä, että kannattaako enää jatkaa. Moni sellainen, joilla toiminta on ollut hädin tuskin kannattavaa, lopettaa nyt varmasti, Sutinen pohtii.

Hän kertoo, että markkinakauppiaissa on paljon yli 70-vuotiaita ja joitakin lähes 90-vuotiaitakin.

Murroksista huolimatta Ristiinassa vietetään hyvät markkinat tänä ja tulevinakin vuosina.

– Ja me olemme nyt asiakkaina! Uudessa iskussa sitten vuonna 2021, Urpilainen sanoo.

Elina Alanne

Tässä on nyt yksi. Ja tuolla toinen – ja täällähän näitä on enemmänkin.

Haitallisten vieraslajien torjuntaan keskittyvän VieKas LIFE -hankkeen Etelä-Savon aluekoordinaattori Marjaana Kovanen alkaa nyhtää jättipalsamia pois Linnaniementien varresta Ristiinassa. Olemme etsineet palsamiesiintymää tien varresta vesisateessa jo hetken. Muistikuvani oli, että jossain siellä sitä on. Kovanen on lohduttanut, että toisaaltahan se on vain hyvä, jos emme löydä lajia.

Mutta melko läheltä kiviveistämöä löytyy laaja esiintymä.

– Jättipalsami on mahdollista hävittää. Se pitää vain nyhtää ennen kuin siemenkota kypsyy heinä-elokuun vaihteessa, Kovanen kertoo.

Kitkentä pitää tehdä huolellisesti muutaman vuoden ajan. Jos kukissa on jo siemenkodat, voi niiden poksahtelua estää huputtamalla kukinnon ennen kitkentää. Mutta helpommalla pääsee, kun lähtee kitkemishommiin juuri nyt.

Paukkupalsamiksikin kutsuttu kasvi on haitallinen vieraslaji Suomessa. Se leviää siemenistä niin tehokkaasti, että se tukahduttaa muut kasvit ja haittaa metsän uudistamista.

Suomen Luonnonsuojeluliitto koordinoi haitallisten vieraslajien hävittämistä. Etelä-Savossa keskiössä ovat nyt jättipalsami ja jättiputket. Jättiputket ovat haitallisia ihmiselle, koska ne aiheuttavat auringonvalon kanssa pahoja palovammoja iholle.

Muita haitallisiksi vieraslajeiksi luokiteltuja ovat kurtturuusu, keltamajavankaali, komealupiini ja tatarlajit.

– Keltamajavankaalia ei onneksi ole Etelä-Savossa kuin yksi levinnyt esiintymä. Kurtturuusujen poistoon on nyt aikaa kaksi vuotta, eli ne pitää olla jokaisesta puutarhasta pois 1.6.2022, Kovanen kertoo.

Vieraslajit ovat uhka erityisesti luonnon monimuotoisuudelle. Kurtturuusu valtaa alaa niin, että sitä on jo saariston hiekkarannoilla niin tiheästi, ettei sekaan mahdu.

– Sen siemenet kypsyvät kiulukoissa ja kelluvat meren mukana. Sen takia se on todella hankala hävitettävä.

Monelle vieraslajeista tutuin on lupiini.

– Se kasvaa juuri siellä, missä viihtyisivät Suomen luonnon pienet, hennot ketokasvit. Lupiini valtaa alan näiltä hiirenvirnoilta ja päivänkakkaroilta. Koska se on hernekasvi, se myös tekee maahan lisää ravinteita ja koko maaperä muuttuu sille edulliseksi ja ketokasveilla ei ole mahdollisuuksia.

Kukkakannan yksipuolistuminen on ongelma myös hyönteisten kannalta.

– Perhoset tykkäävät ketokasveista mutta lupiinista ei tykkää oikein kukaan. Tai gammayökkönen tykkää, mutta haluammeko me niitä kamalasti Suomeen, Kovanen kertoo ongelmallisuudesta.

Haitallisista vieraslajeista hankalimpia hävitettäviä ovat tatarlajit. Pahasti levinneen japanintatarin löydämme Kovasen kanssa seurakuntatalon ja kirkon vierestä.

– Tatarit on todella vaikeita hävittää. Niillä on äärettömän vahva juurakko. Jos esiintymän leikkaa ja laittaa päälle useammaksi vuodeksi hyvin vahvan pressun, niin se saattaa auttaa. Mutta viime kädessä näitä ei usein poisteta kuin myrkyllä. Siihen ei tietenkään moni haluaisi lähteä, mutta se on joskus ainoa keino.

Kierroksellamme Ristiinassa Kovanen on huomannut Linnaniementien varrelta metsästä myös yhden punalehtiruusun. Vieraslajilaki ja -asetus tulivat Suomessa voimaan vuonna 2016 ja niissä on nyt nimetty tietyt lajit. Kovanen uskoo, että lajeja lisätään tulevina vuosina.

– Puutarhureiden kannattaa vahtia isotuomipihlajaa, punalehtiruusua, terttuseljaa ja sormustinkukkaa, että ne eivät pääse leviämään metsään. Oikeastaan kaikki lajit, jotka ovat sellaisia, että ne loikkivat pitkin pihaa, ovat sellaisia, että niiden perään kannattaa katsoa.

Elina Alanne

Perjantaina 3. heinäkuuta Ristiinan Urheilukentällä liikutaan iloisesti.

ToriSport ja Mikkelin kaupungin liikunta- ja nuorisopalvelut tuovat kesäkiertueellaan kylään erilaisia pomppulinnoja ja muita aktiviteetteja.

ToriSportin yrittäjä-toimitusjohtaja Janne Moilanen kertoo, että kyläkiertuetta on suunniteltu joskus aiemminkin mutta nyt koronatilanne sai sen tapahtumaan.

ToriSport-tapahtumat piti kesän aikana järjestää Mikkelin torilla, Lahdessa ja Kuopiossa mutta ne kaikki on peruttu.

– Tapahtumatuotanto on ollut nyt nollissa, Moilanen kertoo koronavaikutuksista.

Ristiinan urheilukentälle pystytetään muun muassa 13-metrinen uusi Hauva-seikkailurata, pomppuliukumäki ja pomppulinna. Lisäksi tapahtumassa on Shoot Out -tarkkuusseinä.

Muuta toimintaa paikkakunnilla on tilan mukaan.

– Viritellään juoksuradoille askeltikkaita ja muita, mitä missäkin mahtuu. Lapset saavat liikunnallisuutta leikin kautta. Nykyään ei oikein enää riitä vain hiekkakenttä ja pallo.

Ristiinan lisäksi kiertue käy Lähemäellä, Urpolassa, Haukivuorella, Rantakylässä ja Mikkelin Urheilupuistossa.

Tapahtumien lisäksi ToriSportilla on liikuntahalli Kalevankankaalla ja talvisin Lastenmaailmoja kauppakeskuksissa.

Elina Alanne

ToriSport pe 3.7 kello 10–18 Ristiinan urheilukentällä, Opinahjo. Tapahtumat ovat ilmaisia. Paikalla on kioski.

Omaiset voivat taas vierailla Mikkelin keskussairaalassa tai lähikuntoutusosastolla olevan potilaan luona.

Koronavirustilanne Essoten alueella on rauhallinen. Suomen hallitus on purkanut maaliskuussa antamansa suosituksen vierailujen välttämisestä sairaaloissa.

– Vierailijoiden määrässä toivomme maltillisuutta, suu- nenäsuojusta tulee käyttää ja noudattaa henkilökunnan ohjeita, sanoo pandemiapäällikkö Hans Gärdström Essoten tiedotteessa.

Vierailijoiden on huomioitava muutamia asioita.  Vierailulle ei saa mennä, jos on lievimpiäkään  tartuntataudin oireita:. Tämä tarkoittaa yskää, nuhaa, kurkku- tai lihaskipua, kuumetta, haju- tai makuaistin muutoksia tai ripulia.

Oireeton on pitänyt olla viimeisten kahden viikon ajan.

Vierailu on kielletty, mikäli vierailija on saapunut tai palannut ulkomailta Suomeen viimeisten 14 vuorokauden aikana maasta, johon matkustamista ei koronan vuoksi suositella.

Kriittisesti sairaiden ja saattohoitopotilaiden omaisia kehotetaan olemaan yhteydessä hoitavaan yksikköön tapaamisjärjestelyistä.

Kädet pitää desinfioida sairaalaan ja osastolle saapuessa  sekä pois lähtiessä. Vierailulla pitää muistaa pitää kahden metrin turvaväli potilaisiin ja henkilökuntaan.

Ensimmäiset jääkaappi ja pakastin olivat liian pieniä. Eiväthän ne mahtuneet tästä ovesta sisään, nauravat Jani ja Johanna Lastuniemi Monza-asuntovaunun ovella.

Tarpeeksi pienet kylmälaitteet löytyivät lopulta Johannan vanhempien varastosta, ja niin kesäkahvila Kapsäkki oli taas askeleen lähempänä toteutumistaan.

Lastuniemien pop up -kesäkahvila Kapsäkki on ensimmäistä kertaa avoinna Rantapuistossa, eli Uikkalassa, ensi lauantaina 27. kesäkuuta. Tästä lähtien kahvila avautuu aina lauantaisin elokuun loppuun saakka.

– Pop up -kahvilaa saa Suomessa pitää 12 kertaa vuodessa. Meillä on nyt kymmenen kertaa kalenterissa, eli vielä on varaa lopusta vaikka jatkaa kautta, Lastuniemet kertovat.

Kapsäkki on uusioperheen yhteinen harrastus ja unelma, Lastuniemet kuvaavat. Janin ja Johannan lisäksi leipomassa ja kahvilatyössä on mukana Johannan tytär Vilma. Ja toki kaikessa mukana on Kapsäkin luova johtaja, Edit, yhdeksän kuukautta.

– Olemme ajatelleet tämän kesän mennä tällaisella 5+2-mallilla, eli viisi päivää kesälomaa ja kaksi töitä, Jani kertoo.

Toki avausviikolla työtä riittää muinakin päivinä kuin perjantaina ja lauantaina. Lastuniemet halusivat kahvilaan omien leivonnaisten lisäksi laadukkaita paikallisia tuotteita. Kahvit on jo noudettu Kirjalan kahvipaahtimosta ja gelatojäätelöt tilattu Ramin konditoriasta.

Tarjoilussa Lastuniemet haluavat ottaa huomioon myös gluteenittomat ja vegaanit. Jani nauraa, että gluteenittomia muffineita heidän täytyy vielä harjoitella, koska ne eivät meinaa kohota millään.

Avajaislauantai jännittää, koska tarvittavia leivonnaisten määriä on hankala arvioida.

– Meillä on kotiin 200 metriä ja Johannan vanhemmille, jossa leivomme gluteenittomat, vielä lyhyempi matka, joten se helpottaa.

Kapsäkkiin kuuluu olennaisesti myös vanha Tyyne-Volvo. Lastuniemet tykkäävät tehdä päiväretkiä ja toivovat Kapsäkin houkuttavan samanlaisia reissaajia myös Ristiinaan. Omilla retkillään he ovat pyöritelleet kahvila-ajatusta ja maistelleet muiden tuotteita.

Johanna on tällä hetkellä vanhempainvapaalla lähihoitajan työstä Vaarinsaaresta. Varsinais-Suomesta kotoisin oleva Jani on teatteri-ilmaisun ohjaaja ja tekee töitä Porvoossa ja Helsingissä.

– Minä olen siellä Turunmaalla kasvanut ja olen aina tykännyt kohdata ihmisiä ja jutella. Siellä on kuitenkin paljon jähmeämpää kuin täällä, joten se ominaisuus meinasi jo pudota pois. Täällä on ihanaa, kun ihmiset oikeasti haluavat jutella esimerkiksi kaupassa ja muissa palvelutilanteissa, Jani kertoo.

Lastuniemet suunnittelevat, että Kapsäkin yhteydessä voisi järjestää myös erilaisia tapahtumia. Entisessä kotikunnassaan Paraisilla Jani on esimerkiksi ollut mukana järjestämässä elokuvailtoja ulkoilmassa.

Kapsäkillä Lastuniemet myös kuulostelevat, millaiselle toiminnalle Ristiinassa olisi tilausta.

– Unelmoimme kyläolohuoneesta, jossa voisi olla erilaista toimintaa. Olimme kiinnostuneita R-kioskin tilasta, kun kioski lopetti, mutta silloinen omistaja ei suostunut kuin myymään sen. Sitten tuli koronakevät ja kioskihuoneistolla on uusi omistaja, mutta hän oli jo ehtinyt vuokrata sen, Lastuniemet kertovat.

Ennen kaikkea he toivovat Kapsäkin osaltaan tuovan Ristiinaan enemmän iloa ja energiaa.

– Lukion lopettamisen ja muiden takia Ristiinassa on ollut energiat vähän alhaalla. Mutta emme halua vain surkutella, vaan täytyy tehdä jotain. Positiivisuus luo positiivisuutta, Jani sanoo.

Elina Alanne

Moni yllättyi iloisesti, kun Ristiinan S-marketin pihaan tuli muovipakkausten kierrätysastiat.

Vielä alkuvuodesta Ristiinalaiselle vastattiin, että muovinkeräysastioita ei lisätä ennen kuin uusi jätelaki astuu voimaan vuoden päästä heinäkuussa.

Suomen Uusiomuovi Oy vastaa muovipakkausten osalta niiden tuottajavastuusta. Se hallinnoi pakkausasetuksen mukaisesti kierrätystä.

Kierrätyspisteistä, eli niiden sijoittelusta, luvista, astioista ja tyhjentämisestä, vastaa Pakkauskierrätys RINKI Oy.

Ringin Itä-Suomen aluepäällikkö Jari Koivunen, miten tässä näin kävi, että Ristiinassa alkoikin jo muovipakkausten keräys?

– Tuottajayhteisö hankki muutamille vilkkaille paikoille pakkausten puristimia. Yhden puristimen paikalta vapautuu neljä säiliötä. Näillä säiliöillä pystyimme auttamaan Ristiinaa, josta muovipakkausten keräystä oli kovasti haluttu ja pyydetty.

Muovipakkauksia kerätään nyt myös Metsäsairilan Ristiinan pienjäteasemalla sen aukioloaikoina.

Elina Alanne

Muovipakkausten kierrättäminen

Saa laittaa

kotitalouden tyhjiä, puhtaita ja kuivia muovipakkauksia

Elintarvikkeiden muoviset pakkaukset, kuten jogurttipurkit, voirasiat sekä leikkele-, juusto- ja valmisruokapakkaukset

Pesuaine-, shampoo- ja saippuapakkaukset

Muovipullot, -kanisterit ja -purkit – mieluiten litistettyinä

Muovikassit, -pussit ja -kääreet

Kotitalouksista löytyy muitakin muovipakkauksia, jotka sopivat keräykseen: esimerkiksi tuubit, putkilot, EPS-pakkaukset ja vastaavat.

Irrota korkit, koska eri muovilaadut tunnistetaan kierrätysprosessissa optisella lukulaitteella

Ei saa laittaa

Likaisia muovipakkauksia tai sekajätettä

PVC-pakkauksia

Muita muovituotteita, kuten pulkkia, tai yritysten muovipakkauksia

Juttu on julkaistu Ristiinalaisessa 11.6.2020.

Mikkelin kasvatus- ja opetuslautakunta oli sitä mieltä, että Ristiinan koulukeskuksen kehittämisen hankesuunnitelma pitää palauttaa uudelleen valmisteluun. Suunnitelmassa on kyse nuorisotilan ja kirjaston siirrosta koululle.

Lautakunnassa keskustelua käytiin siitä, että Ristiinan aluejohtokuntaa ei ole kuultu asiassa.

Lautakunnassa käydyn keskustelun aikana Janne Strengell (kesk.) esitti Petri Tikkasen (sd.) kannattamana asian palauttamista. Esityksestä äänestettiin. Lautakunnan jäsenistä ainoastaan Eero Aho (kok.) oli sitä mieltä, että asiaa ei palauteta. Strengelliä kannattivat Juha Hakkarainen (sd.), Heidi Särkkä (kok.), Kirsi Pokkinen (kesk.), Hanne Vainio (sd.), Vesa Nessling (vihr.) ja Taina Harmoinen (kesk.). Strengell, Tikkanen, Särkkä ja Hakkarainen ovat ristiinalaisia.

Hyvinvoinnin ja osallisuuden lautakunta puolestaan päätti, että se hyväksyy suunnitelman.

Asia oli alkujaan myös kaupunkiympäristölautakunnan tiistai-illan kokouksen listalla, josta se poistettiin. Kaupungin tekninen johtaja Jouni Riihelä selventää, että investointi- ja rakennusasioissa kaupungin prosessi menee niin, että muut lautakunnat lausuvat asiasta ja kaupunkiympäristölautakunta esittää niitä eteenpäin kaupunginhallitukselle.

– Nyt kasvatus- ja opetuslautakunta oli sitä mieltä, että aluejohtokuntaa ei ole kuultu, joten minä en voinut tehdä kaupunkiympäristölautakunnalle esitystä, koska kaikkien pitää tulla kuulluksi.

Prosessi kestää nyt pari kolme kuukautta pidempään mutta Riihelä ei ole siitä harmissaan.

– Ei tässä kala katiskasta katoa. On hyvä ja tärkeää, että aluejohtokuntaa kuullaan.

Aikanaan asia palaa takaisin kasvatus- ja opetuslautakuntaan ja tämän jälkeen kaupunkiympäristölautakuntaan. Seuraavaksi asiaa käsittelevät kaupunginhallitus ja -valtuusto.

Elina Alanne

Ristiinalaisen paperi- ja näköislehdessä 17.6. kerrottiin, että kaupunkiympäristölautakunta käsitteli koulun projektisuunnitelmaa tiistaina. Lautakunta ei siis käsitellyt asiaa. 

Eikö kuljekin tasaisesti, palomestari Pekka Valtonen kysyy ja nostaa pelastuslaitoksen uuden veneen nopeutta.

– Huippunopeus on 38 solmua, mutta sitä ei oikeastaan tarvitse. Mutta reilua kolmeakymppiä ajetaan, Valtonen sanoo.

Uusi vene on edelliseen verraten ihan toisenlainen, ja Valtonen on siitä tyytyväinen. Katamaraanityyppinen vene on tukeva ja todella hyvä ajaa. Se on suunniteltu täysin pelastuslaitoksen tarpeisiin.

Keulaluukku mahdollistaa sen, että kyytiin saa tarvittaessa vaikka mönkijän, jolla pääsee auttamaan saareen.

Pelastuslaitoksen venettä käytetään sekä palopuolella että sairaankuljetuksen apuna. Pelastuslaitos auttaa myös, jos vene ajaa karille tai on muuten ongelmissa.

– Sairaankuljetuksen avustamista on eniten. Lisäksi on mökki- ja maastopaloja. Maastopalojen määrä riippuu aina vuodesta. Nyt on alkukeväästä asti ollut vilkasta niiden kanssa, Valtonen kertoo.

Ihmisten avun tarve ei keskity vain kesään ja aurinkoisiin päiviin. Uudessa veneessä paareilla kuljetettava ihminen saadaan katon alle veneen keskikäytävälle. Lämmitettävät ikkunat varmistavat sen, että venettä on mukava ohjata myös syksyn kosteudessa ja pimeydessä.

– Aiemmin meidän piti pitää paarit kannella säässä kuin säässä.

Merkittävä parannus on myös se, että vene on suunniteltu öljyntorjuntaan. Se on erittäin tärkeää, koska jo syväväylän vuoksi riski öljyonnettomuuteen on Ristiinassa aina olemassa.

– Meillä on öljypuomeja täällä Ristiinassa muun muassa Pelloksen kanssa yhteistyössä tehtaan sataman vieressä säilytyksessä. Tarvittaessa niitä tulee vielä lisää Mikkelistä. Sataman ja tehtaan takia valmius on oltava.

Öljyntorjunta on oma erikoisalansa, joten pelastuslaitos harjoittelee sitä säännöllisesti.

– Sitä pitää harjoitella, jotta oikeassa tilanteessa osaamme toimia. Pieniä vahinkoja on tapahtunut mutta ei onneksi suurempaa. Jos on iso alus ja paljon öljyä, niin siitä tulee isot vahingot äkkiä rannoille.

Henkilöstöä koulutetaan nyt uuden veneen käyttämiseen muutenkin. Hätätilanteissa veneen miehistö on yksi plus kolme. Tarvittaessa kantavuutta on 10 henkilöön.

– Koulutamme nyt useampia veneen päälliköiksi, että veneen saa aina liikkeelle. Uusissa laitteissa on oma harjoittelunsa.

Elina Alanne

Tässä pääsee tutustumaan vielä entistä syvemmin Suomenniemeen ja ihmisiin täällä. Näin miettii Neonilla Rusakko, joka on aloittanut työnsä Suomenniemen aluejohtokunnan palkkaamana sometykkinä.

Syksyllä abiturienttivuotensa Savitaipaleen lukiossa aloittava Rusakko toteaa myös, että työ on hyvä tapa harjoitella kirjoittamista myös kesän ajan.

Sometykki päivittää elokuun loppuun saakka aluejohtokunnan uusia sivuja Facebookissa ja Instagramissa.

– Tärkein sisältö tämän kesän aikana on tuoda esiin Suomenniemen yrityksiä. Teen yritysvierailuja ja postaan niistä.

Korona sekoitti hieman Suomenniemen markkinointityötäkin, koska esimerkiksi perinteistä Suomenniemi-viikkoa ei järjestetä. Aluejohtokunnan alkuperäinen ajatus oli, että sometykiksi palkattava nuori kertoo esimerkiksi tapahtumista.

– Postaan myös asioista, mitä täällä voi tehdä kesällä. Korona-aikaan moni ei ehkä halua tai pysty mennä muualle, mutta täällä on paljon, mitä tehdä.

Rusakko kertoo, että juttua on tulossa esimerkiksi Salmenrannasta vuokrattavista kyläveneistä ja sup-laudoista. Hän on myös menossa testaamaan kirjastolta lainattavia polkupyöriä.

Tänä vuonna 18 vuotta täyttävä Rusakko on aina asunut Suomenniemen Kuusenhaossa, joka sijaitsee kymmenisen kilometrin päässä kylältä.

Some-tykillä ei ole vielä ajokorttia, mutta polkupyörällä tai vanhempien kyydissä pääsee. Rusakko toteaa, että hän ei varsinaisesti harrasta mitään, mutta käy heittämässä frisbeegolfia aika usein. Aiemmin hän harrasti lentopalloa ja pelaa sitä edelleen silloin tällöin.

– Suomenniemen urheilukentällä on beach volley -kenttä, Rusakko vinkkaa muillekin.

Sometykin työ ja mahdollisuus tutustua omaan kotikylään on mukava siitäkin syystä, että pian Rusakkoa kutsuvat opiskelut. Se tarkoittaa muuttoa pois Suomenniemeltä.

– Suunta ja ala ovat vielä ihan avoinna.

Elina Alanne 

Suomenniemen aluejohtokunta Facebookissa

Suomenniemen aluejohtokunta Instagramissa

Sekä kirjasto että nuorisotila ovat kaupungin suunnitelmissa siirtymässä koulukeskuksen tiloihin.

Ristiinalainen kertoi huhtikuussa, että kaupunki haluaa siirtää koululle ainakin nuorisotilan ja myös kirjaston mahtumista sinne mittaillaan.

Nyt koulukeskuksen tilojen hankesuunnitelma on valmis ja lautakuntien käsittelyssä. Koulun muutosta käsittelevät tällä viikolla jo kasvatus- ja opetuslautakunta sekä hyvinvoinnin ja osallisuuden lautakunta. Lisäksi se on myöhemmin käsittelyssä kaupunkiympäristölautakunnassa.

Suunnitelma on, että kirjasto sijoittuu lukiolta vapautuvan siiven alakertaan. Lukion lakkautumisen seurauksena opetustiloja vapautuu ensi elokuun alusta alkaen kaikkiaan noin 767 neliömetriä.

Kirjasto saisi lukion päädystä käyttöönsä alakerroksesta luokkatiloja sekä aulan. Pinta-alaa olisi yhteensä noin 448 neliömetriä, mikä on hieman enemmän kuin nykyisissä kirjastotiloissa. Tiloja remontoidaan nykyistä avarammiksi muun muassa seiniä poistamalla ja oviaukkoja suurentamalla. Näin ne soveltuvat paremmin kirjastotoimintaan.

Yläkoulu saisi käyttöönsä lukiosiiven toisen kerroksen sekä alakerroksesta muun muassa entisen kielistudion, joka kalustetaan normaaliksi luokaksi.

Nuorisotila toimisi koulun A-siiven päässä. Tilan koko on 243 neliötä tai 282 neliötä, kun mukaan lasketaan myös tilan viereen siirtyvä Jopo-luokka. Siitä todetaan suunnitelmassa, että sen yhteiskäyttö on mahdollista. A-siivessä olisivat myös iltapäivätoiminnan tilat sekä pro-luokat.

Muutos on aikataulutettu niin, että nuorisotilan muutos kilpailutetaan syksyllä 2020, muutostyöt tehdään marras-joulukuussa ja nuorisotilat aloittavat toimintansa koululla tammikuussa 2021.

Kirjaston urakkakilpailutus on kevättalvella 2021, urakka-aika kesä-heinäkuussa samana vuonna ja kirjasto avautuisi koululla elokuussa 2021.

Hankkeen kustannusarvio on kaikkiaan 300 000 euroa. Se on jaettu niin, että vuodelle 2020 on nuorisotilan muutos- ja korjauskustannuksia 150 000 euroa ja vuodelle 2021 kirjastolle 150 000 euroa.

Kaupungin kiinteistöjohtaja Jarkko Hyttinen toteaa, että summa on tässä vaiheessa arvio ja tarkempi suunnittelu tehdään, kun hankesuunnitelma on hyväksytty.

– Nuorisotilan ja kirjaston muutokset ovat vähän erityyppisiä mutta suuruusluokka on tuota luokkaa, Hyttinen sanoo.

Kirjastotila tarvitsee suurempia muutostöitä.

– Siellä tarvitaan suurempia yhtenäisiä tiloja ja samalla pitää tehdä sähkötöitä, että pistorasiat, valaistus ja atk-verkot ovat järkevästi, Hyttinen sanoo.

Kustannusarviossa ei ole mukana tilojen kalustusta. Myös kirjaston valvontakamerat kuuluvat sen hankittavaksi.

– Todennäköisestihän näitä siirretään vanhoista tiloista, Hyttinen sanoo.

Myös kirjastoon asennettu omatoimikäytön järjestelmä voidaan suunnitelman mukaan siirtää.

Summaan on laskettu mukaan myös piha-alueen muutostöitä. Tarkempaa suunnittelua vaatii vielä A-siiven ulkoalueet.

– Piha-alueelle ja aitoihin pitää ehkä tehdä muutoksia, jotta nuorisotilan mopojen ja mahdollisesti autojenkin pysäköinti saadaan järkevästi senkin kannalta, että eskaritoiminta on myös siellä päädyssä, Hyttinen sanoo.

Lautakuntien jälkeen suunnitelmaa käsittelee kaupunginhallitus. Tämän jälkeen valtuuston pitää antaa asian etenemiseksi 150 000 euron lisämääräraha vuodelle 2020. Raha on tarkoitus siirtää kaupungin investointiohjelman sisällä joltain toiselta hankkeelta.

– Määrärahasiirrot käsitellään kokonaisuutena syksyn talousarvioseurannan yhteydessä, Hyttinen sanoo.

Vanhat kiinteistöt myydään

Kun nuorisotila ja kirjasto ovat muuttaneet, kaupunki haluaa myydä niiden nykyiset kiinteistöt. Molemmissa kiinteistöissä on vuokralaisia, joten ne myydään osittain vuokrattuina.

Hyttinen uskoo, että molemmille kiinteistöille löytyy ostaja. Hinta riippuu silloisesta markkinatilanteesta.

– Kirjastokiinteistö on isompi kokonaisuus ja siinä on enemmän potentiaalia. Nuorisotila on iäkäs ja siinä on peruskorjaustarpeita, mutta siinä on myös vuokralaisia, Hyttinen sanoo.

Kirjastokiinteistössä ei Ristiinalaisen tietojen mukaan ole pian enää kuin yksi kaupungin ulkopuolinen vuokralainen. Hyttinen toteaa, että joka tapauksessa kiinteistö myydään.

– Sehän voi olla mahdolliselle ostajalle helpompikin ostaa vuokralaisista vapaampana. Kirjastorakennus on hyväkuntoinen, joten kaupungin ei kannata sitä purkaa, Hyttinen sanoo.

Rehtori ei luopuisi lukiosiivestä

Ristiinan koulukeskuksen muutostyöt tietävät yhtenäiskoululle muutaman vuoden muutosten aikakautta.

A-siivessä on ollut perusopetuksen luokkia. Sinne suunnitellaan nyt nuorisotiloja.

– Kolme luokkatilaa lähtee pois, mutta niitä myös tulee tilalle, jos esimerkiksi ensisijaisesti lukion käytössä olleet atk- ja kielistudio kalustetaan normaaliluokiksi, Ristiinan yhtenäiskoulun rehtori Matti Hämäläinen kertoo.

Nykyajan erilaisten välineiden kanssa kiinteää kielistudiota ei yläkoulun käytössä tarvita. Myös muutokset oppilasmäärissä vaikuttavat toimintojen tiivistämiseen.

– Viime lukuvuonna ysejä oli kolme rinnakkaisluokkaa ja nyt rinnakkaisluokkia on yläkoulussa lähitulevaisuudessa vain kaksi, Hämäläinen kertoo.

Hämäläinen toteaa, että nuorisotilan viemät tilat pystytään siis paikkaamaan hyvin ja hän ymmärtää tarpeen saada nuorisotilat koulun yhteyteen.

– Mutta lukiosiiven haluaisin saada kokonaan koulun käyttöön. Siellä on tilavat ja sisäilmaltaan hyvät luokat. Nyt koronakeväänä oli erittäin tärkeää, että koulussa oli väljyyttä. Tuntuu harmittavalta luovuttaa tiloja kirjastolle, mutta jos kirjasto tänne halutaan, niin en minäkään keksi muualta koulurakennuksesta sille sopivaa paikkaa, Hämäläinen miettii.

Hämäläinen pohtii, että koululla tehtävät muutostyöt eivät ole ihan pieni operaatio.

– Ja summanahan se on jo suunnitelmassa enemmän kuin lukion kulut yhdeltä vuodelta. Rakentaminen ja korjaaminen ei ole koskaan halpaa.

Hämäläinen toteaa, että nyt esiteltävässä suunnitelmassa koulua mietityttää eniten nuorisotilan sekä esikoululaisten ja iltapäiväkerholaisten rinnakkaiselo samassa päädyssä rakennusta.

– Pihajärjestelyjä pitää miettiä tarkkaan. Esikoulun puolella on huoli, että pelkäävätkö pienet nuorisotilan käyttäjien mopoja ja autoja.

Rehtori toteaa, että aitojen lisääminenkään koulurakennuksen ympärille ei ole ihan yksinkertaista.

– Turvallisuussyistähän rakennuksen ympäri on päästävä ajoneuvoilla.

Kaupungin sisäisten vuokrien ongelmallisuus mietityttää rehtoria. Lukion tilat vapautuvat tämän vuoden elokuussa ja kirjaston olisi tarkoitus avautua tiloissa elokuussa 2021.

Hämäläinen ei ole kuitenkaan lainkaan varma, voiko perusopetus käyttää kaikkia vapautuvia tiloja väliaikana.

– Lukio on maksanut tilojen sisäisen vuokran. En tiedä, onko perusopetuksella valmiutta lisätä budjettia niin paljon, että voisimme käyttää alakertaa ensi lukuvuonna. Toivottavasti asiasta saadaan järkevä ratkaisu, koska eihän siinä ole mitään järkeä, että tila on tyhjänä.

Niin sanotun lukiosiiven yläkerrassa olevista luokista osa on jo nyt ollut osittain yläkoulun käytössä ja on sitä jatkossakin.

Elina Alanne

Juttu on julkaistu Ristiinalaisessa 11.6.

Nyt ei olla liikkeellä heppoisin eväin. Sen voi jo painosta päätellä, kun ottaa käsiinsä ristiinalaisen Ari Mannisen uutuuskirjan Saimaa – koko tarina (Readme).

Todellakin, liki kahden ja puolen kilon painoisessa kirjassa on yli 800 sivua, ja se on todellinen aarreaitta paitsi sisällön määrän, niin myös sen laadun ja monipuolisuuden osalta.

Kirjassa on esillä asiaa vaikka muille jakaa, alkaen Saimaasta geologisena ”ilmiönä” ja päättyen Saimaan alueella eläneiden omaperäisten henkilöiden tarinoihin.

Ja näiden väliin mahtuu asiaa esimerkiksi Saimaan alueen kunnista (mukana myös kaikki entiset itsenäiset kunnat, kuten Ristiina), alueen historiasta sotien jaloissa, kalastuksesta Saimaalla ja vaikkapa useista erilaisista reittivaihtoehdoista, mikäli haluaa kierrellä Saimaata. Ja kaiken kruunaa valtava määrä valokuvia, nekin suurimmaksi osaksi kirjoittajan itsensä ottamia.

Tästä ylitsepursuavasta sisällöstä huolimatta Manninen huokaa, että aineistoa ja ideoita olisi ollut vielä paljon enempäänkin.

– Kutistamaan joutui paljonkin, kun ruvettiin tarkemmin miettimään mitä mukaan mahtuu. Niinpä kirjasta jäi pois esimerkiksi ajatellut osiot harjujonoista, joita on Saimaan alueella paljon, ja joita ei välttämättä tule ajatelleeksikaan. Täällä Ristiinassa esimerkiksi pitäjää halkova, muun muassa Hartikkalassa selvästi erottuva harju on osa jo toiselta Salpausselältä alkavaa harjua.

– Pois jäi niin ikään Saimaan eläimistöstä, esimerkiksi kaloista ja vesilinnuista kertova osuus, ja vaikkapa kallio- ja kivimuodostelmat suuremmassa laajuudessa. Ja tietysti omaperäisiä henkilöitäkin olisi löytynyt enemmän! Manninen hymähtää.

Onko tästä siis vedettävissä johtopäätös siitä, että Saimaan tarina jatkuu vielä toisenkin teoksen merkeissä?

– No siitä en osaa vielä sanoa. Itsellä kun ei ole tässä elanto kyseessä, vaan ennemminkin harrastus, niin jotta jotain syntyy, niin se vaatii innostuksen. Väkisin en ryhdy mitään kirjoittamaan, eläkkeellä oleva opettaja pyörittelee.

Niin, ymmärrettävää on, että ihan heti ei mieli halaja vastaavanlaisen jättiprojektin pariin. Manninen ynnää tehneensä kirjaa ”ainakin viiden vuoden ajan”, ajaneensa sen tiimoilta autolla kymmeniä tuhansia kilometrejä ja viettäneensä aikaa Saimaalla veneellä yhteensä useita viikkoja.

Ja itse asiassa tämä kirja ei enää ole sen tekijälle niin ajankohtainen kuin lukijalle, sillä tekstin osalta se on ollut valmiina jo reilusti yli vuoden päivät.

– Alun perin oli tarkoitus, että kirja olisi ilmestynyt jo kevätmarkkinoille 2019, mutta silloin kirja viivästyi taittovaiheen vuoksi, ja se päätettiin sitten julkaista vasta tänä vuonna. Niinpä on käynyt vähän niin, että vaikka kirja on tosiaan vasta keväällä julkaistu, niin itselle se on jo tietyllä tavalla vanha juttu.

– Mutta toki sillä tavalla aihe on nyt itsellekin tullut esille, kun esimerkiksi lukijoilta on tullut palautetta ja yhteydenottoja. Ainakin tällä mittarilla kirja on herättänyt mielenkiintoa, sillä ei edellisistä teoksistani (esimerkiksi Suuri suomalainen kalastuskirja ja Suuri savustuskirja) näin paljon ole tullut yhteydenottoja. Onpa joku nyt lähettänyt oikein postikortinkin!

Ristiinaan ja Saimaan maisemiin Manninen päätyi vuonna 1979 opettajan töihin. Jo ennestään kala- ja luontoharrastajan oma aktiivisempi liikkuminen Saimaalla alkoi tuolloin, mutta kosketuspintaa Suomen suurimman järven alueen elämään on jo 50-luvulta.

– Minulla on muistikuva siitä, kun pikkupoikana olen käynyt vanhempieni kanssa Olavinlinnassa. Muistan, tai ainakin olen muistavinani, että opas kertoi tarinaa Olavinlinnan pihlajan legendasta.

Saimaan äärellä hän on asunut siis jo yli 40 vuotta, jonka aikana järvelle on tullut tehtyä lukemattomia reissuja. Milloin kalastamaan, milloin retkeilemään, milloin kalliokiipeilyn merkeissä. Kirjoittaminenkin on tuttua puuhaa, olihan Manninen esimerkiksi Erä-lehden pitkäaikainen avustaja.

Kun reissuja ja kokemuksia Saimaalta on valtava määrä, niin minkä perässä hän tänä päivänä kaikkein mieluiten lähtee Suomen suurimmalle – ja upeimmalle – järvelle?

– Nyt kun kelikin on näin leppoisa, niin varmaan lähtisin kaikkein mieluiten Liittokiven selälle katselemaa, onko tuttu norppa siellä tavallisella lepokivellään pötköttelemässä! Manninen sanoo hetken pohdittuaan.

Kirjoittaessaan kirjan Saimaa – koko tarina, hän on tehnyt kulttuuriteon. Samojen kansien välistä löytyy julmettu määrä tietoa Saimaasta, sen alueesta ja ihmisistä. Ristiinalaisittain kirjasta löytyy tietenkin myös paljon kotikylän juttuja. Tietenkin Astuvan- ja Uittamonsalmi ja Pien-Toijolan talomuseot, mutta myös Someenjärven kanavat (sekä niille aikoinaan pohditut vaihtoehdot!) sekä vaikkapa omaperäisten henkilöiden osuudessa esiteltävä Kaisa Pöyryn tarina.

Ristiinalaisen tietokirjatoimitus suosittelee kesälukemiseksi!

Niko Takala

Ari Mannisen kolme merkityksellisintä paikkaa Saimaalla

1. Lietveden asutut saaret

Tämä on Saimaan alueella asuvien ihmisten näkökulmasta. Katsoisin, että täällä sellainen ”saimaalaisuuden olemus” on asukkaissa syvimmillään.

2. Astuvansalmi ja Uittamonsalmi

Esihistorian näkökulmasta Saimaan merkittävimpiä paikkoja. Kuten muutkin Yöveden–Louhiveden alueen muinaiset asuinpaikat ja lapinrauniot.

3. Linnasaaren ja Koloveden kansallispuistot

Nämä sitten Saimaan (eläin)luonnon näkökulmasta. Lähekkäin sijaitsevat mutta omapiirteiset kansallispuistot. Laajoja alueita, joissa ei ole mökkejä tai hakkuaukkoja, vain upeaa luonnontilaista luontoa.

Juttu on julkaistu Ristiinalaisen kesälehdessä 2020. 

Koronatilanne sulki Pellosniemen Kisakaaren aiemmin kuin piti.

Rajoitusten vapautuessa Kisakaarta ei enää avattu, koska urheilutalo olisi muutenkin ollut avoinna vain kevätkauden loppuun.

Helmikuun lopussa järjestetyn keskusteluillan jälkeen Kisakaaren tulevaisuutta alkoi selvittää sen käyttäjistä koottu työryhmä. Kaupungin toive on ollut päästä rakennuksesta eroon.

– Asia lähti etenemään hyvin ja paikallista vastuunkantoa ryhtyi löytymään. Mutta koronan takia työskentely ei ole edennyt niin kuin itse kukin olisi halunnut, Mikkelin kaupungin tekninen johtaja Jouni Riihelä sanoo.

Riihelä jatkaa, että asia on sellainen, että se edellyttää hyvää vuoropuhelua. Työryhmä ei ole kokoontunut koronarajoitusten aikana etäyhteyksin eikä kasvokkain. Lisäksi Riihelä vetää kaupungin valmiusryhmää, joten hänellä on riittänyt kiireitä koronan vuoksi.

Alkujaan kaupungin luottamusjohdosta oli määritelty, että Kisakaaren tulevaisuudesta pitää olla jokin suunnitelma heinäkuun alkuun mennessä. Riihelä sanoo, että tuohon otetaan nyt lisäaikaa 2–3 kuukautta.

– Jatkamme työryhmän kanssa työskentelyä kesälomien jälkeen. Pidän epätodennäköisenä, että koronan takia kovin isoja tilaisuuksia järjestetään Suomessa syksylläkään mutta olen toivoa täynnä, että Kisakaari vielä avautuu.

Koronasulun aikana Kisakaaressa vaihdettiin lukot, joten kuntosalillekaan ei ole päässyt kulkemaan. Normaalisti avainpantin, 25 euroa, on saanut takaisin palauttamalla avaimen kirjastoon.

Kaupungin vt. liikunta- ja nuorisojohtaja Tarja Sinioja toteaa, että pantit ehdottomasti palautetaan, mutta hän pyytää kärsivällisyyttä ja malttia, että panttien palautukseen saadaan luotua järkevä tapa.

– Kun kaikki pantit pitää palauttaa, on luotava uusi järjestelmä. Kirjaston käteiskassa on hyvin pieni. Siellä ei ole riittävästi rahaa moneen palautukseen saman päivän tai viikon aikana, Sinioja sanoo.

Avainpantin haltijoista on lista, jonka perusteella muun muassa kuntosalimaksut on laskutettu. Lisätietoa pantin palauttamisesta tulee myöhemmin joko listalla olijoille suoraan tai muiden kanavien kautta. Kaupunki selvittää mahdollisuutta maksaa avainpantit suoraan ihmisten tileille.

Elina Alanne

Yritys oli myynnissä ja minä ostin sen. Ei sen kummempaa, toteaa Ristiinan kukka- ja hautauspalvelun ja tätä kautta koko Hautaustoimisto Mielosen uusi yrittäjä Manu Pasanen.

Ennen tätä yrityskauppaa 28-vuotiaalla Pasasella oli hautauspalveluyritys Joutsassa. Sitä hän on pyörittänyt pian kolme vuotta.

– Halusin yrittäjäksi ja Joutsassa oli hyvä yritys myynnissä. Kysyin vaimolta, että sopisiko tämmöinen, ja ryhdyin alalle, Jyväskylässä asuva yrittäjä kertoo.

Pasanen on viihtynyt yrittäjänä.

– Nyt teen jotain, jolla on tarkoitus. Aiemmin sitä oli vain yksi palikka isossa organisaatiossa. Olin varastolla töissä ja jos jätin jotain tekemättä, niin se ei näkynyt ollenkaan. Nyt jos jotain jättää tekemättä, niin se näkyy heti.

Joutsa ei ollut Pasaselle aiemmin tuttu. Hän kuvaa, että kävi paikkakunnalla ensimmäistä kertaa, kun kävi katsomassa yritystä ja toisen kerran yrittäjänä.

Myöskään Mikkeli tai Ristiina eivät ole hänelle tuttuja.

– Mikkelistä tiedän maavoimien esikunnan. Ihmisistä en tunne kuin Martikaiset.

Kirsi Martikainen kuvaa, että yrityskauppa eteni keväällä vauhdilla. Kolme vuotta sitten he olivat Pasasen kanssa jo vitsailleet, että hän voisi olla yrityksen jatkaja.

– Nyt oli meidän tartuttava hetkeen. Asioita tulee monesti nopeasti eteen ja niihin on silloin tartuttava tai unohdettava, Mielosen myynyt Martikainen toteaa.

Martikaisen tunnelmat ovat haikeat mutta huojentuneet. Hän teki töitä kukkakaupassa 25 vuotta, joista 16 vuotta yrittäjänä.

– Tein 16 vuotta kuusi päivää viikossa töitä, niin onhan tämä melkoinen äkkipysäys. Nyt pidän pitämättömät lomat ja pekkaset, ja vedän henkeä.

Siitä Martikaiset ovat kiitollisia, että luopumista ei pitänyt tehdä pakkotilanteessa. Heidän elämänsä meni yrityskaupan lisäksi uusiksi muutenkin samalla kertaa, kun myös muutto ajoittui samaan aikaan.

– Elämä meni ihan uusiksi, mutta positiivisella tavalla. Tämä on haikeaa näinkin, niin miltä se olisi tuntunut, jos olisi ollut pakkorako. Nyt meillä on hyvä tilanne, että olemme Jarmon kanssa terveitä ja voimme nauttia elämästä. Lapsenlapsikin tuo puuhaa. Tunnen kiitollisuutta, että kaikki on hyvin.

Martikainen haluaa myös kiittää vuosien varrelta yhteistyökumppaneitaan, henkilökuntaansa ja asiakkaitaan.

– Sain vuosien aikana olla mukana monen perheen ilossa ja surussa. Kukkakauppa oli minulle oikeastaan neljäs lapsi. Toivottavasti kyläläiset käyttävät palveluita jatkossakin.

Ristiinan liikkeen myötä Pasanen pääsee tutustumaan myös kukkakauppa-alaan. Hän toteaa, että on nyt kukkakauppayrittäjä mutta ei suinkaan kukkakauppias. Tuttuun tapaan Anu Parkkinen hoitaa ammattitaidollaan asioita Ristiinassa.

Pasasella on nyt neljä työntekijää. Juho ja Juuso Martikainen jatkavat yrityksessä työntekijöinä. Mikkelin ja Ristiinan lisäksi Mielonen toimii Mäntyharjussa ja Puumalassa.

Perinteiseen, jopa legendaariseen yrityksen nimeen ei Pasanenkaan ole puuttumassa.

– Niihin ei kannata koskea. Kaikki tuntevat Mikkelissä Mielosena, niin miksi muuttaa.

Laajentumishaluja yrittäjällä on edelleen.

– On minulla aikeita laajentaa. Se riippuu siitä, mitä tulee vastaan. Maantieteellisesti pitää säilyttää sopiva etäisyys Jyväskylästä ja pysyä suurin piirtein samalla alueella, jotta toiminta on järkevää, Pasanen sanoo.

Elina Alanne

Kehitysyhtiö Miksein ”Mekin ollaan avoinna” -kampanja rantautuu myös kreivikuntaan

Mikkelin kehitysyhtiö Miksei Oy käynnisti 3.6. uuden Mekin ollaan avoinna -kampanjan, jonka tavoitteena on kertoa kuluttajille palvelujen saatavuudesta ja turvallisista tavoista asioida liikkeissä. Kampanja tarjoaa nyt kampanjan osana maksutonta mainostilaa yrityksille paikallislehti Ristiinalaisessa. Mukaan haluavien yritysten kannattaa olla ripeästi liikkeellä.

Suomen hallitus lievensi koronavirusepidemian rajoituksia maanantaista 1.6. alkaen. Lieventämisen seurauksena esimerkiksi ravintolat ja useimmat lähiliikuntapaikat avasivat jälleen avata ovensa. Myös kokoontumisrajoitus lieveni 50 henkilöön.

– Pitkän koronakauden jälkeen haemme nyt paluuta uuteen arkeen. Olemme saaneet kentältä viestiä, että kuluttajat ovat epätietoisia siitä, mitkä palvelut ovat avoinna ja käytettävissä. Epätietoisuus vaikuttaa kuluttajien ostokäyttäytymiseen, tuumaa Miksein viestintäpäällikkö Jukka Kumpusalo.

Kesäsesonki on Mikkelin seudulle erityisen tärkeä. Yritysten kannalta olisi nyt toivottavaa, että myös asiakkaat palaavat, kun liikkeitä avataan.

– Uudessa kampanjassa hankimme mainos- ja tiedotustilaa mediasta ja tarjoamme yrityksille mahdollisuuden kertoa yleisölle omista aukioloajoista ja tavoista palvella.

Kampanja julkaisee Ristiinalaisessa kampanja-aukeaman ensi viikon keskiviikkona 17.6.

– Haemme kampanjaan mukaan nyt ensisijaisesti sellaisia ristiinalaisia ja mikkeliläisiä yrityksiä, joilla on asiakkaita varten kiinteät asiakastilat. Osallistuminen on yritykselle maksutonta! Kumpusalo korostaa.

 Näin osallistut Ristiinalaisen mainosaukeamaan!

Lähetä painovalmis mainosaineisto koossa 84mm (leveys) x 60mm (korkeus). Mikäli yritykselläsi ei ole mahdollisuutta toimittaa painovalmista aineistoa, voit toimittaa vaihtoehtoisesti yrityksesi logon ja tiedot. Mainos valmistetaan tällöin Ristiinalainen-lehden toimesta yrityksellesi maksutta.

Toivomme mainosmateriaalissa olevan mukana yrityksesi aukioloajat. Muutoin mainoksen tekstisisältö voi olla mitä vain: kesäkuun tarjous, hyvän mielen toivotus tai vaikkapa lyhyt (1-2 lausetta) esittelyteksti.

Toimita aineistosi Ristiinalaiseen mahdollisimman pian, viimeistään ma 15.6. klo 12 mennessä sähköpostitse: ilmoitus@ristiinalainen.fi

Huom! Mainospaikkoja on rajattu määrä, paikat varataan aineiston toimittamisjärjestyksessä!

Lisätiedot mainosaineiston lähettämisestä: Niko Takala, p. 040 5928 747, niko.takala@ristiinalainen.fi

Ristiinan urheilukentän skeittiparkin laajennus on valmis. Aurinkoisena iltana alueella temppuillaankin kiivaasti potkulautojen ja pyörien kanssa.

Skeittiparkin vieressä sijaitsevat ulkokuntoilulaitteet ja tenniskentät. Kentän toisella laidalla kuntoportaissa hikoilee Ristiinalaisen pyynnöstä pieni naisporukka.

Ristiinan Urheilijoiden kuulahullut antavat vinkkejä, miten kuntoportaissa voi harjoitella.

– Nämä portaat ovat vähän lyhyet siihen, että niitä vain juoksisi edestakaisin. Se ei ole niin mielekästä, joten olemme treenanneet erilaisilla liikkeillä, ryhmän vapaaehtoinen ohjaaja Anu Puttonen kertoo.

Portaissa voi tehdä joko kestävyyskuntoa kehittäviä liikkeitä, kuten erilaisia hyppyjä tai lihaskuntoa kehittäviä liikkeitä.

Harjoituksen aluksi kannattaa lämmitellä urheilukentällä tai pururadalla vaikka hölkkäämällä 10–15 minuuttia. Tämän jälkeen tehdään noin puolen tunnin treeni portaissa. Yhtä liikettä tehdään aina 2–4 kertaa portaiden alhaalta ylös.

Jutussa esiteltävät liikkeet on ajateltu henkilölle, jolla on jo hieman peruskuntoa. Kunnon nostattamisen voi myös aloittaa tekemällä portaissa liikkeistä vain osan tai vain kävelemällä portaita. Jalan lihakset aktivoituvat treeniin parhaiten, kun portaalle astuu koko jalalla, kantapää edellä.

Lopuksi käsilihaksia voi treenata ulkokuntoilulaitteissa tai vaikka punnertaa tai tehdä dippiä portaita vasten. Harjoituksen lopuksi pitää muistaa verytellä ja venytellä 10–15 minuuttia. Näin saat yhteensä noin tunnin treenin.

Treeniohjetta voi soveltaa myös muihin portaisiin. Kuntoportaat löytyvät Ristiinan lisäksi myös Suomenniemeltä.

Kuusi liikettä portaisiin

1. Polvennosto. Nosta polvea ylös ja astu portaalle tukevasti. Vuorottele nousevaa jalkaa.

2. Askelkyykky. Liikkeessä toinen jalka nousee joka toiselle portaalle. Noustessa vapaana olevaa jalkaa nostetaan kantapää edellä suorana ylös. Ajatus tehdessä takareiteen.

3. Kipitys. Tällä liikkeellä nostetaan lämpöä ja sykettä. Nouse portaita nopeasti niin, että astut ensin toisen jalan portaalle ja tämän jälkeen toisen jalan aiemmin nousseen jalan viereen. Liikkeen voi tehdä vartalo suorana eteenpäin tai sivuittain.

4. Twist-hyppy. Hyppää tasajalkaa joka portaalle. Vaihda rintamasuunta joka hypylle eripäin.

5. Luistelu. Astu portaita kuin luistellen jalat laidoille. Pidä pylly alhaalla ja selkä suorana. Hitaasti tehtynä kehittää lihaskuntoa. Rankempi versio tästä on kävellä portaita ylös kuin ankka, eli pylly alhaalla.

6. Jänishyppy. Käden ja jalat ovat lähtötilanteessa eri portailla. Kyykyssä loikkaa kuin jänis portaita ylöspäin ja vaihda joka hypyllä rintamasuunta toiseen.

Bonusliike kovakuntoisille: Porrasburpee

Anu Puttonen näyttää suorituksen videolla.

Elina Alanne

Tämä on vuoden kohokohta, riemuitsivat matonpesijät Ristiinan Uikkalan matonpesupaikalla alkuviikosta.

Kaupungin linjauksen mukaisesti kaikki pesupaikat avattiin 1. kesäkuuta. Ristiinassa hanat olivat kuitenkin auki jo sunnuntaina, ja paikalla näkyikin jo silloin pesijöitä.

– Minä kävin jo perjantaina aamupäivästä katsomassa, että joko pääsisi mutta vielä oli hanat kiinni, naureskeli tiistaiaamuna mattoja pessyt Maija Harmonen.

Harmonen toteaa, että pesupaikka saisi aueta keväisin jo hieman aiemmin.

– Kevättuuli kuivattaa matot parhaiten. Sen voisi vinkkinä sanoa, että jos pesun jättää heinäkuulle, niin on liian kosteaa.

Harmonen ja Tuija Pekkanen kertovat, että Ristiinan pesupaikka on kesäkuussa usein todella ruuhkainen.

– Ensimmäiset aloittavat joskus aamuvarhaisella ja iltamyöhällä täällä vielä pestään. Välillä melkein tapellaan pesupaikoista, naiset kuvaavat.

­– Kyllä tämä mahdottoman hyvä paikka on, Harmonen sanoo ja kiittelee erityisesti mattomankelia, jolla matosta saa liiat vedet pois.

Pekkanen toteaa, että mattojen pesu on hänelle terapiaa.

– Tämä on niin ihanaa! Saa luonnon helmassa kuunnella lintujen laulua ja pestä mattoja.

Toki pesupaikalla myös rupatellaan muiden pesijöiden kanssa. Tänä kesänä kaupunki ohjeistaa pesijöitäkin pitämään koronaturvaväliä.

Harmonen ja Pekkanen toteavat, että mäntysuovan tuoksu kuuluu kesään.

– Ja jouluksi kun vaihtaa puhtaat matot lattialle, niin siitä saa taas nauttia, Harmonen sanoo.

Mitä vinkkejä pesukonkareilla on vasta-alkajille?

– Ei sitä tarvitse kuin juuriharjan ja mäntysuopaa. Siinä pala on parasta, Pekkanen vinkkaa.

Jalkaan kannattaa laittaa tukevat kengät tai kumisaappaat. Pesupaikan betonilattia on usein liukas, kun siihen valuu vettä ja mäntysuopaa.

– Jotkut ovat tässä kaatuneet pahasti, eli varovainen pitää olla, Harmonen toteaa.

Aluejohtokunta on toivonut kaupungilta, että pesupaikan alustaa korjattaisiin, koska vesi jää siihen paikoitellen seisomaan. Kaupunginpuutarhuri Marko Vuorinen totesi Ristiinalaiselle alkuvuodesta, että tilannetta katsotaan kesällä.

– Sinänsä Ristiinan matonpesupaikka ei suuremmin eroa muista vastaavista ainakaan huonompaan suuntaan, Vuorinen kommentoi helmikuussa.

Elina Alanne