Puulle on nyt ostajia

Puukaupan virkeys näkyy parempina tuloina metsänomistajille. Viime syksyn märkyys aiheutti alalla ongelmia.

Puukauppa käy juuri nyt hyvin vilkkaana. Tarjontaa ei ole niin paljon kuin olisi tarvetta, kuvailee metsänhoitoyhdistys Mänty-Saimaan korjuuesimies Toni Nevalainen.

– Nyt on selkeästi havaittavissa hyvää vetoa, mikä toki on metsänomistajien kannalta hyvä asia, Nevalainen sanoo.

Syitä puukaupan jo pari vuotta jatkuneeseen kasvuun on useita. Metsäteollisuus on tehnyt suuria investointeja, joten puun käyttökin on lisääntynyt. Etelä-Savon alueellekin merkittävin uusi toimija on Metsä Groupin biotuotetehdas Äänekoskella.

– Alueellisesti kierrossa vaikuttaa toki myös aina metsän ikärakenne, Nevalainen toteaa.

Parempi kysyntä näkyy myös niin, että metsänomistaja saa puistaan hieman

paremmin tuloja.

– Hinta on nyt ollut aavistuksen verran parempi. Mitään räjähdysmäistä kasvua ei ole tapahtunut. Sitä on mahdotonta ennustaa, onko hintakehitys lähitulevaisuudessa nouseva vai laskeva, Nevalainen toteaa.

Hintakehitykseen vaikuttavat Suomen tilanteen lisäksi aina myös ulkomaan

konfliktit.

Kysyntää kuidusta ja tukista

Kysyntää on nyt erityisesti sellutehtaiden tarvitsemille kuusi- ja mäntykuiduille.

– Myös kuusitukki vetää nyt hyvin. Maailman markkinat vaikuttavat siihen, Nevalainen sanoo.

Nevalainen jatkaa, että tällä hetkellä itse asiassa mikään tavaralaji ei ole hyljeksitty.

– Tukkitavara liikkuu nyt läpeensä hyvin.

Jos puukaupat ovat suunnitelmissa lähiaikoina, Nevalainen lähtisi selvittämään asioita nyt.

– Kukaanhan ei tiedä, onko hinta parempi nyt vai syksyllä. Mutta laittaisin asiaa jo vireille.

Viime syksyn märkyys on yksi syy siihen, että puukauppa käy juuri nyt.

– Silloin tuli pulaa kuivan maan paikoista ja puuta ei saatu korjattua, Nevalainen toteaa.

Syksy oli puunkorjuulle äärimmäisen haastava.

– Korjuujälki on paikoitellen huonoa, eli märkään metsään jää liian syviä painaumia. Näin kevätkelillä jäljet voivat näyttää hurjemmilta kuin ovatkaan, kun maa on vielä jäässä ja humus nousee pyörien mukana. Kesällä ei monessa paikassa näytä enää niin pahalle, Nevalainen sanoo.

Päätehakkuualueilla syvät painaumat eivät ole ongelma mutta harvennushakkuissa voi syntyä juuristovaurioita.

– Jos syviä uria menee metsässä paljon ristiin rastiin niin metsän terveys kärsii. Varsinkin kun samoja uria käytetään myös tulevaisuudessa, Nevalainen toteaa.

Nevalainen pohtii, että varsinkin kuusikkokohteissa olisi nykyään usein parempi korjata puut kesällä.

– Mieluummin menisin sinne kuivana kesänä kuin huonona talvena. Havuttamalla, eli karsimalla hakkuutähteet uralle, voidaan toki suojata juuristoa mutta jos maa on märkää ja huonosti jäässä, niin ei havutkaan pysy siinä niin hyvin kuin kesällä.

Hyvällä suunnittelulla työt etenevät

Ristiinalainen metsäalan yrittäjä Ville Hämäläinen toteaa, että märät syksyt ja talvet vaativat puunkorjuulta erityisen huolellista suunnittelua.

– Pitää suunnitella aikataulut niin, että kovien teiden varsilla olevat kovan maan kohteet korjataan järkevään aikaan. Esimerkiksi juuri nyt olemme töissä kohteessa, jossa pystyy toimimaan nyt  kelirikkoaikaankin. Oli hyvää suunnittelua, että tätä ei hukattu aiemmin, Hämäläinen sanoo.

Hyvällä suunnittelulla myös metsään syntyviä painaumia voidaan ehkäistä.

– Pääurat pitää katsoa koville kohdille ja tarvittaessa uraa myös havutetaan. Viime syksynä joutui kyllä vähän kiertelemään kohteita, että missä pystyy toimia ja missä ei. Vaikka lumikin satoi, niin se ei alkuun märässä maassa paljoa auttanut, Hämäläinen kertoo.

Kevään kelirikkoajasta Hämäläinen ennustaa lyhyttä. Tienhoitokunnille hänellä on terveisiä.

– Monesti ollaan turhan jyrkkinä painorajoituksen kanssa. On paljon teitä, mihin voisi hyvin kuorma-autolla ajaa kahteen kertaan, eli viedä ja tuoda koneet metsään hommiin. Siitä ei tulisi sen kummempia jälkiä kuin henkilöautoliikenteestä. Metsästä pystyisi silloin jo hakkaamaan puuta odottamaan kelin paranemista ja kuljetuksia, Hämäläinen sanoo.

Elina Alanne

”Arki korjaa”

21-paikkainen Parikanniemen lastenkoti opettaa arjen taitoja

Ristiinassa Vitsiälässä sijaitseva Parikanniemen lastenkoti on toiminut pitäjässä jo pian 70 vuotta. Tasavuosia juhlitaan vuoden päästä.

– Tässä onkin varmaan ollut ihmettelemistä. Ensin pidimme 60-vuotisjuhlat, sitten 100-vuotisjuhlat ja seuraavaksi juhlitaan seitsemänkymppisiä! naurahti Parikanniemisäätiön toiminnanjohtaja Teuvo V. Riikonen tiistaina Parikanniemen avoimien ovien yhteydessä kertoessaan lastenkodin historiasta.

Erilaiset tasavuosien juhlimiset johtuvat siis siitä, että koko vuosisadan alkupuolella Uukuniemessä nykyisen Venäjän puolella alkanut lastenkotitoiminta täytti jo sata vuotta, Ristiinassa on toimittu vuodesta 1949 saakka.

Nykyisin Parikanniemen lastenkoti muodostuu kolmesta eri asumisyksiköstä, joissa on yhteensä 21 paikkaa huostaan otetuille lapsille ja nuorille. Tällä hetkellä paikat ovat täynnä, kertoi neljä ja puoli vuotta lastenkodin johtajana toiminut Sami Siponen.

– Ominaista toiminnallemme on, että tämä olisi asukkaillemme ihan oikeasti koti. Yleensä meille tulevat lapset ja nuoret ovat täällä pitkään. Monet viettävät täällä koko lapsuuden ja nuoruuden ennen kuin lähtevät sitten omilleen esimerkiksi opiskelemaan.

Arki, sen pysyvyys ja rutiinit. Nämä asiat korostuvat myös eri Parikanniemen työntekijöiden puheissa.

– Aika paljon mennään sloganin ”Arki korjaa” alla. Siihen liittyy niin paljon. Monesti meille tullaan olosuhteista, joissa ei ehkä ole niin sanottuja tavallisen arjen elementtejä ollenkaan. Siitä sitten lähdetään rakentamaan pikkuhiljaa. Eikä se aina tienkään ole helppoa eikä asiat tapahdu äkkiä, vaan ennemminkin se ottaa vuosia, tuumailivat asumisyksiköihin tutustumisen yhteydessä ohjaajat Päivi Orava, Birgitta Mäkinen, Hanna Jokinen ja Saila Liukkonen.

Niko Takala

”Juhlavaelluksella” 150 kilometriä suksilla

Vajaa kuukausi sitten, maaliskuun puolessa välissä ryhmä retkihiihtäjiä starttasi Hetta-järven rannalta rinkat selässä – tai ahkio perässään – kairaan, tarkoituksenaan edetä kolmesta kuuteen päivään kohti ensin Pallasta ja lopulta Yllästä. Kokonaisreitille tuli pituutta yli 150 kilometriä! Mukana seitsemän naisen ryhmässä oli myös neljä ristiinalaista, kun hiihtovaellukselle starttasivat Liisa Irene Särkkä, Päivi Leinonen, Anu Heikkinen ja Riitta Hassinen. Lisäksi matkaseurueeseen kuuluivat Tarja Huuhtanen Imatralta sekä kittiläläiset Anne Mäkitalo ja Maarit Hänninen.

– Reissuun lähdettiin hieman ”revanssihengessä”, kun viimeksi neljä vuotta sitten meiltä jäi reitin maisemallisesti hulppein pätkä menemättä kun keliolosuhteet muuttuivat ihan myrskyisiksi, kertailee Särkkä vaelluksen taustoja.

Ristiinalaisvaeltajat kertovat, että reitillä he yöpyivät sekä varaustuvissa että niin sanotuissa päivätuvissa, joihin ennakkovarausta ei tarvita, mutta niissä toisaalta ei voi olla täysin varma että tilaa löytyy.

Hetasta Pallakselle kolmen päivän reissun hiihtivät Hassinen, Heikkinen sekä ”Kittilän tytöt”. Särkkä, Leinonen ja Huuhtanen jatkoivat matkaa Ylläkselle vielä toisen mokoman. Näin heillä meni vaellukseen kuusi päivää, viisi yötä.

Jälkikäteen kaikki ovat sitä mieltä, että matka kannatti ehdottomasti tehdä.

– Kutsuimme itse tätä juhlavaellukseksi. Siihen oli monia syitä, oli esimerkiksi pyöreitä vuosia ja valmistujaisia ja niin edelleen. Hieno homma että saatiin tehtyä! Kelit oli upeat, ja ryhmähenki oli hyvä. Vaikka meitä oli eri-ikäisiä matkassa, niin sitä ei edes huomannut, naiset hehkuttavat.

Jokos seuraavan vuoden reissu on siis sovittuna?

– No ei vielä ole lukkoon lyöty, mutta onhan siitä puhetta ollut!

Niko Takala

Melkoinen hauki verkossa

Kun Syrjäläisen Jaska tarkasti viime sunnuntaina aamusta kalaverkkojaan Louhivedellä, tuli sieltä ylös saalis, jollaista ei ole hänen yli 50-vuotisen ”kalastajanuralla” tullut.

– Minulla oli siinä verkossa ensin yksi hako, jonka selvittelin siitä. Sitten kun rupesin jatkamaan verkon nostoa, niin ihmettelin että hetkinen, onkos siellä toinenkin hako kun se tuolla tavalla painuu pohjaan. Mutta eipäs ollutkaan kuin iso hauki! Äkkiä tartuin kiinni, ettei se vaan pääsisi putoamaan, mutta kunnolla se oli kiinni, Syrjäläinen kuvailee.

Ristiinan kaupassa ei moisen vonkaleen punnitseminen onnistunut, joten suunta oli tuttavan luokse Majavedelle.

– Siellä digitaalit näyttivät 14,2 kilogrammaa. Pituutta kalalla oli 128 senttimetriä. Yli 50 vuotta piti tosiaan kalastaa että sain yli kymmenkiloisen. Ja sitten menikin näköjään kerralla kunnolla rikki! Syrjäläinen naurahtaa.

– Eikä noita nyt Louhivedestä ole taidettu muutenkaan ihan tuon kokoisia saada. Tämä yksilö tulee päätymään itselle muistoksi, täytettynä toki.

Kalasopan keittoon Syrjäläinen pääsi kyllä muutoinkin, sillä verkoissa oli kaikkiaan kahdeksan muutakin haukea…

Niko Takala

Seurakuntakeskuksen virastopalvelut suljettu

Jo aiemmin varsin pienillä aukioloilla toiminut ja pienijä kävijämääriä kerännyt Ristiinan seurakuntatoimisto sulki ovensa huhtikuun alussa. Viimeisimmäksi virastopalveluita on Ristiinan alueseurakunnassa ollut tarjolla kerran viikossa, aamupäivän verran.

– Kävijämäärän vähyys on suurin syy sille miksi nyt kokonaan luovutaan virastopalveluista. Ja lisäksi on ollut niin, että käyntien syy on suurelta osin ollut muu kuin varsinaiset virastopalvelut, kertoo Ristiinan alueseurakunnan aluekappalainen Pirjo Palm.

Yleisimmät seurakunnalta kysyttävät virastopalvelut liittyvät hautajaisiin tai vihkimiseen.

– Nykyisinhän myös vihkimiseen liittyvän esteettömyyden tutkinnan voi tehdä kokonaan sähköisessä asiointipalvelussa, Palm vinkkaa.

Esteettömyyden tutkintaan käytettävä asiointipalvelu löytyy seurakunnan verkkosivuilta osoitteesta www.mikkelintuomiokirkkoseurakunta.fi

– Ja hyvin moni käytännön asia hoituu jo ihan puhelinkeskustelun perusteella, soitolla ohjeistammekin monesti aloittamaan asian.

Palm sanoo, että virastopalveluiden sulkemisesta on ainakin hänelle tullut varsin vähän palautetta. Aiheesta tehdyssä kyselyssä nousi esiin jonkun verran toivetta palvelun säilymisestä.

– Sinällään ihan ymmärrettävästi toivottiin, että mikäli palvelua tarvitsee, niin sitä olisi tarjolla sitten täällä kotikylällä.

Aluekappalainen korostaa sitä, että kaikki seurakunnan päivittäiseen toimintaan liittyvät palvelut säilyvät Ristiinassa täysin ennallaan. Ja esimerkiksi kaikki työntekijät ovat tavattavissa, kunhan asiasta sopii etukäteen.

– Mikkelin tuomiokirkkoseurakunnan strategiassakin todetaan, että alueseurakunnat aluekappalaisineen ovat nimenomaan alueseurakuntalaisia varten. Siihen ei tule mitään muutosta.

Virastotoiminnalta tyhjiksi jääviin tiloihin tullaan pohtimaan uutta käyttöä.

– Tähän tullaan palaamaan myöhemmin. Jotain ideoita on, mutta virallisesti asiaa ei ole vielä käsitelty, Pirjo Palm toteaa.

Seurakunnan virastoasiointi hoidetaan jatkossa kirkkoherranvirastossa (Savilahdenkatu 20, Mikkeli). Yhteyden kirkkoherranvirastoon saa puhelimitse arkisin klo 9-14 numerosta 0400 143 300 tai sähköpostitse kirkkoherranvirasto.mikkeli@evl.fi.

Niko Takala

”Ei mius’ oo mitää vikkoo”

Teatteriesityksessä käsitellään muistisairautta ja maaseudun autioitumista huumorin keinoin

Hangastajat on tälle vuodelle koottu ryhmä, jonka primus motorina toimii ristiinalainen teatterintekemisen pitkän linjan tekijä Sakari Pipatti, joka on käsikirjoittanut Muistilääkkeen (joka muuten alun perin kulki työnimellä Herra Alzheimer). Käsiohjelmassa näytelmä on nimetty demokraattisesti koko työryhmän yhteisesti ohjaamaksi.

Näytelmän keskiössä on entinen kyläkauppias Paavo (Pipatti), jonka muisti on alkanut pätkiä, eikä hän oikein meinaa esimerkiksi muistaa sellaisia pikkuseikkoja, että kyläkauppa on ollut jo kymmenen vuotta suljettuna, tai että se ”heillä asuva kauppa-apulainen” on oikeasti hänen vaimonsa Kerttu (Piia Ordning). Kerttu on miehestään luonnollisesti huolissaan, ja järjestää Paavon tutkimuksiin. Sinne pääsy ja testien aloittaminen ei kuitenkaan ole ihan yksinkertaista, ja esimerkiksi ensimmäinen Paavon puhelu ”Ensimmäiseen neuvoon” päättyy väärinymmärryksiin kun Paavo kertoo puhelimessa olevalle hoitajalle että ”Ei mius’ oo mittää vikkoo, ja se meillä asuva apulainen lähti ostamaan kaupasta miulle lappilaista ja ihelleen kierukoita”!

Kun kuvioihin liitetään vielä terveydenhoitaja Leena (Taru Rantalainen) ja kunnanlääkäri Saara (Jaana Laasonen), hieman ongelmia pissanäytteen otossa, kyläkaupan ostamista (vai oliko se myymistä?!), niin johan alkaa kuvitteellisen (mutta kovasti kytköksiä todelliseen eteläsavolaiseen entisen itsenäisen kunnan osaan omaavan) kylän elämä ja sen sotesoppa olemaan melkoisen sekaisin…

Edellä mainittujen henkilöiden lisäksi teatteriesityksen tekijäryhmässä ovat mukana Liisa Pipatti, Rauni Karjalainen, Pia Tuhkalainen ja Päivi Engberg.

Muistilääke Hangastenmaan kylätalolla (Parkkilantie 237) su 8.4. klo 18 ja su 15.4. klo 16. Liput 15 e (käteismaksu, hinta sis. käsiohjelman ja kahvituksen). Lippujen varaukset p. 044 3241 720 klo 10-12 ja 15-20.

Niko Takala

Pääsiäisvaellus on ristiinalaisille jo perinne

Todella vaikuttavaa. Näin kuvailivat pääsiäisvaellukselta poistuneet näkemäänsä Ristiinan seurakuntakeskuksella ennen pääsiäistä.

Monelle pääsiäisvaellus on jo perinne.

– Meille tämä on pääsiäiseen kuuluva asia, vaelluksen kiertänyt Ulla Loponen kertoo.

Mukana ollut 14-vuotias Kaisa-tytär oli ensimmäisten pääsiäisvaellusten aikaan 4–5-vuotias. Ulla-äiti kertoo, että aikoinaan tyttärestä oli hyvinkin jännittävää kurkistaa tyhjään hautaan.

– Joo, mä muistan sen, Kaisa Loposta alkaa hymyilyttää.

Ulla Loponen kiittelee, miten pienellä porukalla saadaan Ristiinassa toteutettua hieno elämys.

– Lavasteetkin ovat niin mahdottoman upeita ja tarinan suunnittelu hienoa.

Mikkelin tuomiokirkkoseurakunnan Ristiinan alueseurakunnan diakonissa Reetta Sirkiä ja nuorisotyönohjaaja Jukka Taivalantti toteavat, että pääsiäisvaellus on kieltämättä aina iso urakka.

– Iltaisin homman pyörimiseen tarvitaan 13 roolihenkilöä sekä oppaat, Sirkiä laskee.

Ensimmäinen vaellus järjestettiin vuonna 2008. Nyt pääsiäisvaelluksella oltiin Ristiinassa kuudetta kertaa.

– Joka vuosi tätä ei järjestä mitenkään, toteaa idean ja toteutuksen Pieksämäeltä Ristiinaan aikoinaan tuonut Taivalantti.

Elina Alanne

Liikunta lisää työpajoilla yhteisöllisyyttä

Sekä Pellosniemellä Työpaja Tarinassa että Mikkelin kaupungin Nuorten työpajoilla kannustetaan asiakkaita liikkumaan

Liikunnalla on valtava merkitys työkyvyssä. Liikkumiseen kannustetaan myös Pellosniemellä toimivassa Työpaja Tarinassa.

– Mielikin pysyy virkeänä, kun liikkuu, Tarinan työvalmentaja Jari Hämäläinen toteaa.

Hämäläinen kertoo, että työpajan asiakkaita ei ole vaikea saada mukaan liikkumaan ja retkille.

– Meillä on esimerkiksi kerran viikossa sählyvuoro, Hämäläinen kertoo.

Sählyvuoron oppeja testattiin viime viikon keskiviikkona Kisakaaressa järjestetyssä sählyturnauksessa.

Turnaukseen osallistuivat Mikkelin työttömien, Toimintakeskuksen ja nuorten työpajojen joukkueet. Lisäksi ristiinalaisilla Työpaja Tarinalla ja Välittämisenpaikka Telluksella oli yhteinen joukkue.

– Ennen kaikkea tämä on meille sosiaalinen tapahtuma. Kivaa yhteistoimintaa, jota ei oteta turhan vakavasti, Hämäläinen sanoo.

Samaa sanoo Mikkelin kaupungin nuorten työpajojen yksilövalmentaja Päivi Kosonen.

– Tämä tuo yhteishenkeä, yhteisöllisyyttä, mikä on hirveän tärkeää. Työpajan lisäksi kaikilla nuorilla ei ole muuta sosiaalista kontaktia, Kosonen sanoo.

Elina Alanne

Hangastenmaalle syntyy frisbeegolf-rata

Ristiinassa on tarkoitus päästä heittämään yhdeksänväyläiselle frisbeegolf-radalle vielä tämän vuoden aikana. Hangastenmaalle syntyvän radan suunnitelmaa oltiin viimeistelmässä sunnuntaina kylätalon takana avautuvan hiihto-/ulkoilureitistön maisemaan.

– Onhan tämä homma ollut varmaan jo reilun vuoden ollut ajatuksen tasolla hautumassa. Viime syksynä oli sitten jo alustava suunnitelmakin olemassa, mutta sitten tuli nuo kylätalon kiireet (valmistui juuri viime syksynä), niin tämä vähän jäi, kertailee rataa suunnittelemassa ollut kyläaktiivi Timo Pöntinen.

Projektin pienimuotoisen viivästymisen voisi nähdä myös positiivisena seikkana. Nimittäin nyt radan suunnitteluun saatiin mukaan entinen kyläläinen, nykyisin lajin aktiivinen kilpaharrastaja, Team NBDG:tä edustava Riku Tähtinen.

Heittämisosaamisen lisäksi vuodesta 2010 lajia harrastaneella Tähtisellä on myös jo meriittiä suunnittelupuolelta. Järvenpäässä kouluille tehtyjen ratojen lisäksi hän on ollut mukana kisarataa suunnittelemassa Pieksämäen Partaharjulle.

Hangastenmaalle hän sanoo tulleensa apuun paitsi ex-ristiinalaisena, niin yhtälailla myös lajin eetoksen mukaiseen toimintaan.

– Lajissa ylipäätään on tosi tärkeää että puhalletaan yhteen hiileen. Pyritään edistämään laji-spirittiä.

– Hyvä tästä varmasti tulee. Yksi asia mikä itseäni on lajissa miellyttänyt, niin tämä soveltuu tosi hyvin koko perheen harrastukseksi. Tämäkin rata on nyt siten suunniteltu, että tämän pääsee kiertämään vaikka lastenvaunujen kanssa, Pöntinen sanoo.

Milloinkas sitten olisi jo tarkoitus päästä pelaamaan?

– No ei tässä mitään tarkkaa taideta lähteä lupaamaan. Mutta kesän aikana on joka tapauksessa tarkoitus saada työt tehtyä, tulevat talkoolaiset ynnäävät.

Niko Takala

Kaupunginhallitus kiersi Ristiinaa

Mikkelin kaupunginhallituksen jäsenet olivat viime viikon torstaina Ristiinan aluejohtokunnan kutsuttuina vieraina pitäjässä. Kierros alkoi Metsälinnasta, ja kulki päivän mittaan koulukeskuksen, vanhan sotakoulun, Linnaniemen asuinalueen, Pelloksen tehtaiden sekä Kuomiokoski Oy:n kenkätehtaan kautta.

Vierailun aluksi aluejohtokunnan puheenjohtaja Ari Hämäläinen kertoi lyhyesti Ristiinan historiasta sekä nykypäivän tilanteesta. Unohtamatta tietenkään aluejohtokunnan toivomuksia kaupungin suuntaan toimintaedellytyksiin liittyen.

– Kaupungin organisaatiouudistuksen yhteydessä menivät uusiksi myös aluejohtokuntien toimintamallit. Uudistuksessa ei varmastikaan ole kaikki suinkaan huonoa, mutta meidän mielestä siellä muutamia valuvikoja on, joita toivottaisiin korjattavaksi. Näistä yksi on se, että toivottavasti jatkossa aluejohtokuntien budjetit jyvitetään jotenkin alueiden asukaslukujen mukaan, Hämäläinen toivoi.

Yleisesti ottaen hän kuvaili vuoden 2013 alusta voimaan tullutta kuntaliitosta joka tapauksessa ”onnistuneeksi jutuksi”.

– Vaikka jotain asioita etukäteen vähän jopa pelättiin, niin eipä ainakaan minun korviini ole juuri negatiivista palautetta tullut.

Aluejohtokunnan strategiaan liittyen Hämäläinen lähetti kaupungille Ristiinan terveiset muun muassa siitä, että täällä toivottaisiin alueen yleiskaavan nytkähtäminen eteenpäin ja vihdoin pääsevän lopulliseen päätöksentekoon.

– Ja sitten kirkonkylän kehittämiseen liittyen olisi varmasti hyvä selvittää tuo niin sanotun Olga Kokkosen tontin rakentamismahdollisuudet esimerkiksi kerrostalon osalta. Ja tietenkin biohiilipellettitehtaan toteutumista pitää edistää kaikin keinoin.

Kaupunginhallituksen puheenjohtaja Markku Aholainen (sd.) piti Ristiinan liittymistä Mikkeliin hyvänä asiana.

– Jo silloin 20 vuotta sitten kun alueen kuntaliitoksia tehtiin, minä pidin Ristiinaa ihan ykköskuntana liitoksen osalta. Silloin ei liitosta tullut, mutta onneksi nyt myöhemmin tuli.

– Tässäkin liitoksessa tulee muistaa, että ei pitäisi mennä mihinkään Mikkeli – Ristiina –vastakkainasetteluun. Kaikki mitä Ristiinassa kehitetään, kehittää koko Mikkeliä, Aholainen muistutti.

Aluejohtokuntien hän kehui tekevän erinomaisen tärkeää työtä ”etenkin kauempana torista asuvan asukkaan näkökulmasta”.

– Käytännössähän kaikki aluejohtokuntien toteuttama toiminta ja tapahtumat ovat olleet kaupungin strategian mukaisia osallisuutta lisääviä hankkeita ja investointeja. Aluejohtokuntien byrokratian ja esimerkiksi sihteeriresurssin riittävyyteen pitää nyt saada keinoja.

Aholaista kutkutti Ristiinassa myös matkailulliset mahdollisuudet.

– Astuvansalmen kalliomaalaukset tulee ilman muuta huomioida entistä vahvemmin. Ja nyt kun tehdään GeoPark –selvitystä, niin siinä yhteydessä varmasti näin tehdäänkin. Pitää kuitenkin muistaa se, että se on vain yksi kohde, joka tarvitsee muita kohteita ja palveluita ympärilleen ollakseen entistä houkuttavampi.

Niko Takala

Yhdessätekemisen voimaa

Valtakunnallinen Nuorisoseurajuhla pidettiin toissa lauantaina koulukeskuksen Setälä-salissa.

Tervetulosanoissa Ristiinan nuorisoseuran puheenjohtaja Tanja Puustinen-Kiljunen nosti esille esimerkiksi eri seurojen välisen yhteistyön.

– Meillä tämä on konkreettisesti näkynyt yhteistyönä Suomenniemen ja Pertunmaan seurojen kanssa. Ja sitä yhteistyötä tullaan jatkamaan.

– Minun nähdäkseni tällaisten pienten seurojen osalta yhteistyö on edelletys toiminnan jatkumiselle ja sille ettemme näivety. Seurojen välillä olevat erilaiset toimintakulttuurit voivat olla haaste, mutta niitä ei pidä pelätä, vaan pitää vain tarttua härkää sarvista!

Puheenjohtaja kävi lyhyesti läpi myös seuran historiaa, sekä nosti esiin lastenteatteriin panostamisen.

Harrastus, joka kantaa

Juhlapuheen tilaisuudessa piti maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä (kesk.), niin ikään nuorisoseuralainen henkeen ja vereen.

– Kun tähän toimintaan lapsena tai nuorena lähtee mukaan, ei voi mitenkään arvata mitä valmiuksia nuorisoseuratoiminta antaa ja mitä mahdollisuuksia se voi tarjota. Itse olen tästä elävä esimerkki, en kuuna päivänä voisi olla tässä nykyisessä tehtävässäni, mikäli en olisi nuorisoseuratoiminnassa mukana, ministeri ja Koirakiven nuorisoseuran jäsen sekä Suomen nuorisoseurojen kunniajäsen pamautti.

Leppä nosti myös useampaankin otteeseen esille yhdessä tekemisen merkityksen.

– Yhteistä tekemistä yhdessä. Sehän on ollut koko järjestön toimintaperiaate perustamisesta saakka. Ja se näkyy oivasti myös täällä, sekä tässä juhlassa, että tässä hienossa seurojen välisessä yhteistyössä.

Palkintoja

Vuoden nuorisoseurana palkittiin Lahden tanhuujat ja Vuoden nuorisoseuralaisena Sini Hirvonen Nuorisoseura Karjalan nuorista. Tunnustuksen olivat jakamassa Suomen Nuorisoseurojen liiton puheenjohtaja Ragni Reichardt sekä pääsihteeri Antti Kalliomaa.

Valtakunnallisten palkintojen lisäksi myös Ristiinan Nuorisoseuran ansioituneille jäsenille jaettiin järjestön tunnustuksia. Hopeisen ansiomerkin saivat Ritva Argillander (Pertunmaan nuorisoseuran pj, Ristiinan seuran hakema tunnustus), Jarmo Koivumäki, Arto Paasonen, Teuvo Gynther ja Päivi Orava. Kupariset ansiomerkit saivat Hannu Laamanen ja Marko Taivalantti. Kupariset tunnustusmerkit matkasivat Sini Käräjämiehelle, Raimo Lindille, Anne Mäkeläiselle ja Hannu Räsäselle. Lisäksi aktiivisina toimijoina useita vuosia mukana olleet lavastusmestari Mikko Puhakka ja kapellimestari Arto Kivekäs muistettiin Ristiinan nuorisoseuran kunniatauluin ja kukkakimpuin.

Niko Takala

Kirkonkylälläkin saa ajaa asiointitaksilla

Ristiinan taajamassakin asuvat voivat käyttää liikkumiseensa asiointiliikennettä. Tämä tarkoittaa, että tiettyinä päivinä kulkevan taksin voi pyytää noutamaan kotoa esimerkiksi kauppaan. Matka maksaa joukkoliikenteen kertamaksun.

Asia kävi ilmi, kun Ristiinan aluejohtokunta kysyi kaupungilta, voisivatko linja-autot ajaa Juurilahdentien kautta. Näin Muurikissa ja Linnaniemessä asuvilla ei olisi niin pitkä kävelymatka bussipysäkille, eikä kylän palveluihin.

– Vanhukset asuvat entistä pidempään kotona, eikä kaikilla ole autoa, perustelee kuntalaisilta noussutta toivetta Ristiinan aluejohtokunnan puheenjohtaja Ari Hämäläinen.

Hämäläinen toteaa, että kukaan ei varmastikaan ole osannut tähän mennessä käyttää asiointiliikennettä taajama-alueella. Tietoa siitä, että sitä saa käyttää, ei ole ollut. Samaa sanoo taksiyrittäjä Raimo Partio.

– Ei ole kukaan älynnyt kysyä, emmekä me yrittäjätkään ole asiasta tienneet. Mutta ihan hyvin minä ainakin ehtisin näitä ajoja ajaa aamulla kyliltä tulevan kyydin jälkeen, Partio toteaa.

Ristiinan alueen asiointiliikennettä ajaa kolme taksiyrittäjää. Kaupungin nettisivuilla kerrotaan, että kaikki autot ajavat torstaisin. Käytännössä ajoja on kuitenkin tiistaista torstaihin.

– Yksi päivä osoittautui täysin mahdottomaksi. Esimerkiksi terveyskeskus ja muut palvelut ruuhkautuisivat suotta yhtenä päivänä, taksiautoilija Reijo Trygg kertoo.

Asiointitaksi pitää tilata ajoa edellisenä päivänä viimeistään kello 16. Taksi hakee sovitusta paikasta.

– Jos kyytiläisiä ei ole, niin emme aja. Joskus talvella voi olla sellainen tilanne, mutta yleensä aina on kulkijoita, Trygg toteaa.

Partio harmittelee, että ihmiset tietävät liikenteestä huonosti.

– Suurlahden suunnallakaan eivät kaikki taida tietää tällaisesta mahdollisuudesta.

Aluejohtokunta kysyy vielä busseista

Ristiinan aluejohtokunta aikoo vielä tehdä lautakunnalle aloitteen, että muutama bussi ajaisi Juurilahdentien kautta.

– Kaupungin joukkoliikenneinsinööri Liisa Heikkinen ei näyttänyt asialle vihreää valoa mutta kysytään useammaltakin ihmiseltä, aluejohtokunnan puheenjohtaja Ari Hämäläinen toteaa.

Heikkinen perusteli, että Mikkeli–Ristiina–Pellos-linjaa ajetaan isoilla busseilla, jotka eivät mahdu Juurilahdentielle. Linjan on myös tarkoitus olla mahdollisimman nopea. Hämäläinen miettii, että eihän kaikkien bussien tarvitse kiertää pidempää reittiä, mutta yksi vuoro sekä aamu- että iltapäivisin olisi jo hyvä.

– Muutenkin Ristiinasta on toivottu enemmän bussivuoroja Mikkelin välille, Hämäläinen sanoo.

Elina Alanne

Ristiinan asiointiliikenne

Tiistaisin Suurlahden suunnasta taksi Raimo Partio p. 0400 485 022

Tiistaisin Himalanpohjasta taksi Arto Syrjäläinen p. 0400 455 242

Keskiviikkoisin Kuomiokoskelta taksi Raimo Partio p. 0400 485 022

Keskiviikkoisin Hangastenmaalta taksi Reijo Trygg p. 0500 259 735

Torstaisin Hietasen suunnasta taksi Raimo Partio p. 0400 485 022

Kyyti pitää tilata liikennöitsijältä viimeistään ajoa edeltävänä päivänä klo 16 mennessä.

Piristystä odotellessa

Asuntokaupassa mennään edelleen ”käsijarru päällä”

Yleinen taloustilanne on kohentunut varsinkin valtakunnallisesti, mutta myös Itä-Suomessa ja Etelä-Savossakin. Esimerkiksi työllisyystilanne on maakunnassa huomattavasti paremmalla tasolla kuin vuoden tai kahden takaiset luvut. Silti edelleen eräässä kansalaisten ”taloususkoa” mittaavalla tasolla mennään Etelä-Savossa ja Mikkelin seudullakin hieman laahaten. Nimittäin asuntokaupan osalta.

Ristiinassa toimivat kiinteistönvälittäjät uskovat pieneen piristymiseen tänä vuonna, mutta suurempi loikka vaatisi odotettavissa olevia suurempia harppauksia alueen elinvoimassa. Yleisesti voisi sanoa, että tunnelmat alalla eivät ole apeat, mutta talouskasvun mukanaan tuomaa piristysruisketta joudutaan yhä odottamaan.

– Mikkelissä aivan keskusta-alueella torin lähettyvillä on kysynnässä kasvua, mutta käytännössä kaikkialla muualla hyvin hidasta on, kuvailee ristiinalaisen AK-Asuntojen yrittäjä, kiinteistönvälittäjä Ari Korhonen.

Korhonen arvelee, että vaikka pientä talouskasvua tälläkin alueella on, niin pitkän taantumakauden jälkeen ihmiset ovat vielä aavistuksen varovaisia tekemään ratkaisuja.

– On ehkä vähän sellaista uskon puutetta. Tai ainakin niin, että odotellaan ikään kuin varmistusta että lähteekö talous varmasti kiipeämään. Tai että onko tämä uusi työpaikka nyt varmasti pysyvä, ja tämän tyyppisiä asioita.

Hänen mukaansa myös pankkien kiristynyt lainapolitiikka näkyy asuntokaupan hiipumisena. Korhoselta Finanssivalvonnan tuore lainakaton kiristämispäätös (heinäkuun alusta alkaen lainaa voi myöntää enintään 85 prosenttia asunnon arvosta, ensiasunnon ostajalla lainakatto säilyy 95 prosentissa) ei saakaan kiitosta. Hänen mielestään lainan ottaja ja lainoittaja kyllä kykenevät tekemään tarvittavat riskianalyysit.

– Minusta tällaista voisiko sanoa holhousta pitäisi päinvastoin keventää. Asuntokaupassa puhutaan kuitenkin niin suuresta sisämarkkinavaikutuksesta. Asuntokaupalla on merkittävät välilliset vaikutukset esimerkiksi autokauppaan, huonekalukauppaan sekä vaikkapa remontteihin ja saneerauksiin, Korhonen luettelee.

– Itsellänikin on ollut useita asiakkaita, joilla olisi ollut halu tehdä asuntokauppa, mutta rahoitus on jäänyt tiukasta sääntelystä kiinni. Joka on sinällään vähän nurinkurista, kun samaan aikaan henkilö joutuu ehkä maksamaan vuokraa enemmän kuin mitä hän maksaisi lainanlyhennyksiä omasta asunnosta!

Vuokra-asunnoista puheen ollen, niiden kysynnän kasvu on Korhosen mukaan ollut eräs merkki siitä, että talouskasvua ja työpaikkojen lisääntymistä on ollut.

– Jotain lisää elin- ja vetovoimaa tarvittaisiin varmaankin, jotta se siirtyisi myös asuntokauppojen puolelle. Esimerkiksi se paljon odoteltu biohiilipellettitehdas.

Patoutumaa on

Samoilla linjoilla asuntokaupan vilkkaudesta ovat Sp-Kodin välittäjät Pauli Forsblom ja Aulis Ahonen. He molemmat uskovat, että kauppojen ketjuuntuminen lähtee kyllä aikaa myöten purkautumaan.

– Patoutumaa varmasti on. Sitä mukaa kun yleisen taloustilanteen kehitys vaikutus alkaa tuntua täälläkin, niin varmasti se näkyy asuntokaupassakin.

– Ja onhan sellaista ennakoivaa vilkastumista jo näkynyt, esimerkiksi asuntonäytöissä. Veikkaisin myös että mökkipuolella käänne tapahtuu jo aiemmin, Ahonen ynnäilee.

Heidän mukaansa asuntokaupan piristymisen puolesta puhuvat myös yhtäältä melko korkea vuokrataso ja toisaalta edelleen matalalla oleva korkotaso.

– Sekä ihan se perustavaa laatua oleva ajatus siitä, että kyllähän useimmille ihmisille oma asunto tai talo on se tahtotila. Totta kai esimerkiksi nämä vakuus- ja omarahoitusosuusasiat vaikuttavat omalta osaltaan, eikä tätä monelle elämän suurinta investointia ihan heppoisesti tehdä, mutta ilman muuta uskotaan vilkastumiseen. Takana on kuitenkin pitkä taantuma, ja nyt eletään nousukautta, miehet muistuttavat.

Mökkikauppa valopilkkuna

Suur-Savon OP-Kiinteistökeskuksen kiinteistönvälittäjä Seppo Rantalainen arvelee kollegoidensa tavoin asuntokaupan pysyvän varsin maltillisella tasolla myös kuluvana vuonna. Hän kuitenkin näkee positiivisena signaalina mukavan kehityksen vapaa-ajan asuntojen puolella.

– Realismia lienee ennustaa, että asuntokauppa  tulee olemaan täällä meidän seudulla, kuten oikeastaan koko Itä-Suomessa, jatkossakin vaatimatonta. Mikkeli ei ole kasvukeskus, päinvastoin maakunnassa ollaan väestömäärissä miinuksen puolella.

Pieninä mahdollisuuksina hän näkee seudulle paluumuuttoa tekevät henkilöt, pääosin eläkeläiset, sekä digitalisaation, joka mahdollistaa osan työtehtävistä siirtämisen vaikkapa pääkaupunkiseudulta tänne.

Selkein valopilkku löytyy kuitenkin vapaa-ajan asuntojen menekistä.

– Mökkikaupassa viime vuosi oli parempi kuin 2016, ja uskallan kyllä veikata että tämä vuosi tulee olemaan vilkkaampi kuin 2017. Kappalemäärissä uskon sellaiseen 5-10 prosentin kasvuun.

Mökkien osalta menekkiä kasvattaa taloustilanteen koheneminen erityisesti niillä alueilla (varsinkin pääkaupunkiseutu), joilta mökkejä ostetaan.

– Toinen seikka on se, että ne henkilöt, jotka ovat ostaneet mökkinsä 1960-1970-luvuilla, alkavat olla sen ikäisiä, että he myyvät vähälle käytölle jääneitä mökkejään pois. Ja nämä mökit ovat useimmiten erittäin upeilla paikoilla, joten niille on kysyntää, vaikka rakennukset eivät ihan nykystandardeja täyttäisikään, Rantalainen tietää.

Niko Takala

Ilmanvaihdon puhdistus raikastaa sisäilmaa

Suodattimien ja venttiilien lisäksi myös koko kanavisto tulee puhdistaa aika ajoin

Kevätpuuhien listalle kannattaa lisätä ilmanvaihtolaitteiden puhdistus. Kuiva ilma nostaa katupölyn sekä esimerkiksi siitepölyn ilmanvaihtokoneisiin. Ilmanvaihtokoneen, sen suodattimien puhtaanapito varmistaa sisäilman raikkauden. Myös koko ilmanvaihtokanavisto on syytä aika ajoin puhdistuttaa. Hyvin toimiva ilmanvaihto edellyttää, että järjestelmä pidetään puhtaana sekä rakennusaikana että sen jälkeen. Se merkitsee suodattimien säännöllistä puhdistusta ja niiden vaihtoa vähintään vuoden välein sekä kanaviston puhdistusta kerran kymmenessä vuodessa.

Eri ilmanvaihdon kanssa työskentelevät asiantuntijat kuten myös alan tuotteita ja palveluita tarjoavat yritykset suosittelevat, että ilmanvaihtokoneen suodattimet olisi hyvä vaihtaa kahdesti vuodessa. Aivan vähimmäisvaatimuksena pidetään tuota edellä mainittua yhtä kertaa vuodessa. Erityisen tärkeänä suodattimien vaihtoa pidetään keväällä, (siite)pölykauden alla. Suodattimien vaihdon yhteydessä on hyvä tehdä myös ilmanvaihtoventtiilien puhdistus, muistaen kuitenkin varoa muuttamasta niiden asetuksia, jotka on tehty ilmamäärien mittauksen yhteydessä.

Omakotiasuja vastaa luonnollisesti itse ilmanvaihtojärjestelmän puhdistamisesta ja suodattimien vaihdosta. Taloyhtiöissä tehtävät on voitu sopia huoltoyhtiön hoidettavaksi, mutta asiasta kannattaa varmistua, jollei ole aivan varma. Vuosikausia puhdistamatta ollut iv-järjestelmä heikentää nimittäin merkittävästi sisäilman laatua.

Kymmenessä vuodessa likaa kertyy

Järjestelmän omatoimisen huollon lisäksi koko ilmanvaihtokanaviston puhdistusta asuintiloissa suositellaan suoritettavaksi kerran kymmenessä vuodessa. Allekirjoittaneella tämä kyseinen projekti tuli ajankohtaiseksi viime vuoden puolella, kun asumista talossamme tuli tuo mainittu kymmenen vuotta täyteen.

Joten ei muuta kuin puhelin käteen, ja tilaamaan kyseinen palvelu Ristiinassa jo pitkään toimineelta RT-Nuohous –yritykseltä. RT-Nuohouksen yrittäjät Vesa Laitinen ja Kimmo Rötkö sapuivat laitteineen paikalle sovittuna päivänä syksyllä, ja homma hoitui muutamassa tunnissa.

– No, tulehan katsomaan minkä verran möhnää sinne on vuosien varrella kertynyt! Laitinen kehottaa kun hän vie alipainelaitteiston suodatinta ulos puhdistettavaksi.

Ja kyllä, onhan se sen näköinen, että tuosta likamäärästä ilmanvaihtokanavissa on varmasti syytä päästä eroon.

Laitinen ja Rötkö arvioivat, että keskimäärin kymmenen vuoden puhdistusväli on normaaleissa asuinrakennuksissa riittävä. Tiettyjen, esimerkiksi ravintolakäytössä olevien, rakennusten osalta puhdistusväli on toki tiheämpi. Asuinrakennuksissakin kannattaa pohtia tilannetta esimerkiksi sen mukaan, onko talo vaikkapa hyvin vilkkaasti liikennöidyn tien varrella, jolloin tiepölyä voi kulkeutua huomattavasti tavallista enemmän ilmanvaihtokanaviin.

Paikallisten alan yrittäjien mukaan silloin tällöin kuulee tarinoita siitä, miten tällä(kin) alalla on tehty niin sanottua ”pelottelukauppaa” kiertävien toimijoiden osalta. Muita toimijoita RT-Nuohouksen miehet eivät suoraan lähde arvostelemaan, mutta kommentoivat yleisellä tasolla.

– Ainakin silloin kannattaa varoituskellot soida, jos palvelua yritetään myydä kovalla kiireellä ja vedotaan vaikkapa terveysriskeihin. Joka tapauksessa aina on hyvä pyytää ainakin tarjous useammalta taholta, niin näkee sitten hinnankin osalta, että liikutaanko normaalilla tasolla, Laitinen ja Rötkö pohtivat.

Niko Takala

Ohjeistusta ilmanvaihdon puhdistuksiin

 Ilmanvaihdon suodattimet

• Katkaise ilmanvaihtokoneen virta ja varmista, ettei kukaan vahingossa pääse käynnistämään konetta puhdistuksen aikana. Tarkista koneeseen tulevan ulkoilman ja huoneista poistettavan ilman suodattimien puhtaus. Vaihda likaantuneet suodattimet. Vaihtoväli kannattaa pitää riittävän lyhyenä, sillä likaantuminen aiheuttaa ilman virtaukselle vastusta, joka vähentää ilman vaihtumista asunnossa.

 Ilmanvaihtokoneiden levylämmönsiirtimen puhdistus

• Irrota ilmanvaihtokoneen levylämmönsiirrin valmistajan ohjeiden mukaan ja pese se vedellä laimennetulla astianpesuaineella. Huuhtele runsaalla vedellä. Pese myös ilmanvaihtokoneen sisäpuoliset pinnat. Kuivaa lämmönsiirtimen ulkopinnat ja asenna siirrin takaisin paikoilleen.
• Jos huoneistossa on vain koneellinen poisto, korvausilmasäleikköjen puhdistus ja niiden suodattimien vaihto riittää kevättoimiksi.

Poistoilman venttiilien puhdistus

• Irrota pyöreät, lautasmalliset venttiilit pyörittämällä niitä ulkokehältä. Huom! Älä muuta keskiosan asentoa. Pese venttiilin pinnat miedolla saippuavedellä. Laita venttiili takaisin.

Lähde: LVI-Tekniset Urakoitsijat ry

Mökkiläinen etsii ja arvostaa hyvää palvelua

Vapaa-ajan asukkaita autetaan nyt löytämään helpommin tekijä remontille tai muita palveluita mökille. Kun puitteet ovat kunnossa, mökillä viihtyy pidempään.

Mökkiläinen tarvitsee remonttimiestä tai siivouspalvelua mutta ei tiedä, mistä sitä etsisi. Netin selaaminen ei aina tuo tuloksia ja puhelinluettelossa tiedot ovat vanhentuneita. Näihin tilanteisiin Mikkelin seudulla värvättiin ihminen mökkiläisten avuksi.

Mökit kuntoon -neuvontapalvelun koordinaattori Anne Innanen auttaa vapaa-ajan asukkaita erilaisissa tilanteissa.

– Toiminnan taustalla on ajatus, että mökit eivät olisi tyhjillään vaan sinne saadaan elämää. Kun mökillä on hyvä olla, siellä myös viihdytään pidempään, Innanen kertoo.

Ristiinalaiselle Pasi Kiljuselle on tuttua, että mökkiläiset etsivät palveluita. Kyselyjen perusteella syntyi runsas vuosi sitten hänen yrityksensä Mökkitalkkari Pasi Tapio.

– Aina joku kysyi, kukahan tekisi remonttia tai muita hommia. Seurailin vähän aikaa, että mökkitalkkarille taitaa olla tarvetta. Hyvin on ensimmäinen vuosi mennyt, aiemmin kirvesmieheksi kouluttautunut ja Pelloksen tehtailla pitkän uran tehnyt Kiljunen kertoo.

Joskus mökillä viihtymistä voi haitata tilusten huono kunto. Tuolloin Mökit kuntoon -koordinaattori Innasen voi kutsua paikan päälle. Hänen kanssaan voi miettiä yhdessä, miten mökkiä kohentaa ja kuka sen voisi tehdä.

– Toiminta lähtee aina asiakkaan tarpeesta. Esimerkiksi perinnöksi saadusta mökistä seuraava sukupolvi ei usein halua työleiriä, vaan he haluavat ostaa tiettyjä palveluita, Innanen toteaa.

Innanen auttaa myös heitä, joita kiinnostaa oman mökin vuokraaminen.

– Voin neuvoa vuokrauskanavia sekä siinä, mitä mökissä kannattaa ottaa huomioon. Lisäksi etukäteen kannattaa selvittää myös jo verotusta ja muita raha-asioita.

Monelle oma mökki on pyhä ja sitä ei vuokrata. Innanen muistuttaa, että joskus esimerkiksi muutaman kesän vuokraustoiminta saattaa olla järkevää.

– Mökillä voi olla tulossa investointeja, joihin omistajalla ei heti ole rahaa. Muutaman kesän vuokraamalla voi saada remontin tehtyä ja paikat parempaan kuntoon.

Jo noin 50 yritystä mukana

Mökit kuntoon -hanke on koonnut noin 50 yrityksen tiedot. Lisäksi Innanen neuvoo myös kuntien lupa- ja muissa asioissa.

– Kaikenlaisissa asioissa saa olla yhteydessä. Jos meillä ei vielä ole vinkata sopivaa palveluntarjoajaa, niin autan löytämään sellaisen.

Yrittäjiltä Innanen on kuullut, millaisia toiveita vapaa-ajan asukkailla voi olla.

– Esimerkiksi vinkkejä lastenhoitopalveluista on kysytty. Itseäni tämä toisaalta yllätti. Tarkemmin ajatellen on ihan ymmärrettävää, että jos mökillä ollaan pitkään, niin aikuisten on mukava päästä vaikka kesäteatteriin. Vieraalla seudulla lastenhoitajaa voi olla vaikea löytää.

Mökkikausi vilkastuu Ristiinassakin hiljalleen, kun aurinko alkaa lämmittää. Mökkitalkkari Pasi Tapio kertoo, että moni on jo soitellut erilaisista hommista, joihin ryhdytään, kun lumet sulavat.

– Vähän jo jännittää, että ehtiikö sitä sitten ollenkaan kotiin, kun lumet lähtevät, yrittäjä nauraa.

Mökkitalkkari toteaa, että Ristiinan seudulla mökit ovat usein erittäin hyvässä kunnossa mutta omistajat alkavat olla iäkkäitä.

– On todella hyvä, että he löytävät, millaista apua on saatavilla, jos oma jalka tai käsi ei enää ihan entiseen tapaan nouse.

Tietoa Mökit kuntoon -pilotista ja mukana olevista yrityksistä löytyy nettisivulta www.laiturilla.fi

Elina Alanne

Valtuutetut päiväkotivierailuilla

Ristiinan päiväkodilla lapsiryhmät täynnä – lisätilaa haetaan parakista

Mikkelin kaupungilla on meneillään ”projekti”, jonka tavoitteena on saada kaupunginvaltuutettuja vierailemaan varhaiskasvatuksen yksiköissä. Ristiinassa erityisesti paikallisia valtuutettuja on kutsuttu käymään päiväkodilla.

Tiistaiaamuna päiväkotiin kävivät tutustumassa Mikko Siitonen (vihr.) ja Paavo Puhakka (kok.). Heistä Siitosella on nuorempi lapsi päiväkodissa. Puhakalla puolestaan lapset ovat ohittaneet päiväkoti-iän ”tovi sitten”.

Päiväkodin vs. johtaja Jaana Vartiainen kertoo, että päiväkodilla on tällä hetkellä yhteensä noin 90 lasta, henkilökuntaa on kolmisenkymmentä.

– Tämä vuoden alku on ollut aika suihketta. Lapsia on tullut aika paljon uusia joulukuusta lähtien, varsinkin tuntuu että alle kolmevuotiaita on tullut ”ovista ja ikkunoista”! hän naurahtaa.

– Ja kun ryhmät ovat aika lailla täynnä, niin tuohan se omia haasteitaan. Syksystä alkaen ryhmiin tulee vielä lisää lapsia ja samaan aikaan jää kaksi perhepäivähoitajaakin eläkkeelle, niin tarvitsemme lisätilaa.

Vartiainen iloitseekin siitä, että kaupunki on luvannut Ristiinaan yhden uuden parakin lisätilaksi. Sen tarkemmasta sijoituspaikasta ei vielä ole sovittu, mutta päiväkodin johtajan mielestä luontainen paikka olisi päiväkodin pelikentän viereinen tila, jolloin melko pienellä vaivalla saisi piha-alueen yhteneväiseksi nykyisten alueiden kanssa.

Niko Takala

Lottakioski palveli Kääriäisen kulmalla

Julkaisimme Ristiinalaisessa viime viikolla Eila Lepistön arkistosta vanhoja kuvia niin sanotusta Kääriäisen kulmasta. Saman paikan historiaan liittyy kiinteästi myös ”Lottakioski”, myös ainakin nimellä ”kulmakioski” tunnettu rakennus, jossa toimi Lotta Svärd –järjestön Ristiinan osaston kioski sotavuosina. Ohessa löytyy muutama kuva kioskista, myös nämä kuvat ovat Lepistön kotialbumista. Ainakin toinen Lepistön hallussa olleista kuvista löytyy myös Ristiinan historia II –teoksesta, jossa kuvaajatiedoksi on nimetty Anja Vähämäen kokoelma.

Pökkäänlahden rannalla kauppias Albin Kääriäiseltä vuokratulla maalla sijainnut kioski oli Lotta Svärd –yhdistyksen omana. Järjestön hoidettavana kioski aloitti toimintansa elokuussa 1940. Kioskia hoiti yksi palkattu lotta vapaaehtoisten avustajien tukemana. Toiminta jatkui aina välirauhaan saakka, joka solmittiin 1944. Tuolloin rauhansopimuksen ehtojen mukaisesti suojeluskuntatyön ohella Lotta Svärd –järjestö lakkautettiin.

Teoksessa Ristiinalaisten sotavuodet 1939-1945 Tyyne Savander kertoo, että Lottakioskin valmistuttua Ristiinaan, hänellä oli kunnia päästä hoitamaan sitä.

– Kioski oli Ristiinaan modernein rakennus. Liikenne oli vilkasta ja asiakkaita paljon. Tuleva mieheni Nestor Savander oli veljensä Villen kanssa rakentanut kioskin urakalla. Kioskia hoitivat kokonaan lotat. Kolme lottaa oli vuorollaan työssä, ja minä olin emäntä, Savander kertoo ”Lottamuistoja” –kirjoituksessaan.

Tyyne Savander mainitsee muun muassa vuoden 1941 alkukesästä, jolloin paikkakunnalle alkoi saapua paljon evakoita. Hän kuvailee elämän olleen ”yhtä myllyä” aina juhannukseen saakka.

– Kioskille anottiin aukiololupaa kolmeksi viikoksi ympäri vuorokauden kesäkuun puolen välin jälkeen. Oli niin vilkasta, kun evakot tulivat ja joukot läksivät jatkosotaan, Savander kirjoittaa.

Hän kertoo kirjoituksessaan myös siitä, kuinka sotaan lähdön hetkellä ”itkettiin ja naurettiin” kun tuttuja ja ystäviä hyvästeltiin kioskilla. Samassa paikassa kuultiin myös monesti ikävimmät uutiset, kun kaatuneita kotikylään kuljettaneen auton kuljettaja poikkesi kioskilla, kertoen samalla Savanderin mukaan ”sotauutiset, mitä nyt sai kertoa”.

Lottakioski lahjoitettiin järjestön lakkauttamisen yhteydessä Mannerheimin lastensuojeluliitolle. MLL puolestaan myi kioskin edelleen kauppias Kääriäiselle vuonna 1951. Tämän jälkeisistä ”lottakioskin” vaiheista ei tietoja kyseisestä teoksesta löydy. Osaisiko Eila Lepistö kertoa aiheesta lisää?

– Nyt en kyllä osaa sanoa milloin rakennus olisi purettu. Mutta ainakin vielä 1957 se oli siinä, sen muistan.

Osaisiko joku Ristiinalaisen lukijoista valaista Lottakioskin myöhempiä vaiheita ja sitä, milloin kyseinen rakennus sitten hävisi Ristiinan katukuvasta? Lähetä meille infoa aiheesta sähköpostitse toimitus@ristiinalainen.fi tai soita 015 3373 560. Ja toki myös perinteinen posti kulkee osoitteella Ristiinalaisen toimitus, Brahentie 34, 52300 Ristiina.

Niko Takala

”Ettei tarvitsisi paikallaan istua”

Ristiinan kirkon messuja uudistetaan lapsiystävällisiksi. Alueseurakunnan aluekappalainen Pirjo Palm kertoo, että asia on ollut jo pidempään esillä.

– Nyt sitten adventin aikaan keskusteltiin että mitä voitaisiin sen suhteen tehdä, että lapsetkin viihtyisivät messussa. Sen pohjalta perustettiin Lapset messussa –työryhmä, jossa aihetta on pohdittu, Palm sanoo.

Työryhmän pohdinnoissa on pidetty mielessä se, että lapset viihtyvät silloin, kun heillä on jotain tekemistä.

– Suunnitteilla on useampiakin asioita, joita messujen yhteydessä voisi tehdä, ettei tarvitsisi pelkästään paikallaan istua. Meillähän on jo tälläkin hetkellä ovilla jaossa sellaisia puuhakasseja ihan pienimmille lapsille, mutta jatkossa on tarkoitus huomioida esimerkiksi myös kouluikäiset lapset tehtäväkirjojen myötä.

Messujen uudistamiseen lapsiystävällisiksi liittyen Ristiinan alueseurakunnan Lapset messussa -työryhmä on ideoinut lasten kuvataidekilpailun, jossa lapsia pyydetään suunnittelemaan ”Tule kanssani messuun” -kutsukortti. Osallistuneiden kesken arvotaan palkintoja. A4-kokoisen kilpailutyön voi palauttaa 28.3. mennessä Ristiinan seurakuntakeskuksen postilaatikkoon tai lähettää postitse osoitteeseen Kissalammentie 3, 52300 Ristiina. Kuoreen merkintä ”Lapset messussa”.

Niko Takala

Sp-Koti teki paluun Ristiinaan(kin)

Kiinteistönvälitysalalle saatiin Ristiinaan takaisin uus-vanha toimija, kun Sp-Koti on toiminut helmi-maaliskuun vaihteesta muutaman vuoden tauon jälkeen myös Mikkelin seudulla. Sp-Kodin yhteistyötahona franchise-pohjalta toimii Mikkelin seudulla JR-Marketing Oy, joka on Sp-kodin yhteistyökumppani myös Lappeenrannassa. Yhteisenä tekijänä Lappeenrannassa ja Mikkelissä on Suomenniemen Säästöpankki, jonka kanssa välitysfirma tekee tiivistä yhteistyötä, muun muassa siten, että Sp-Kodin toimitilat löytyvät Säästöpankin tiloista.

Vastaava on tilanne myös Ristiinassa, jossa tapaan Sp-Kodin myyntineuvottelija Pauli Forsblomin sekä kiinteistönvälittäjä (LKV) Aulis Ahosen Suomenniemen Säästöpankin tiloissa.

Forsblom on varmasti monelle ristiinalaiselle itsekin pitäjässä asuvana tuttu mies, ja hän on ollut Ristiinan ja Mikkelin raitilla jo vuosien ajan tuttu näky kiinteistönvälitys-rintamalla. Maaliskuun alussa Sp-Kodin riveissä aloittanut Ahonen on alalla hieman tuoreempi tekijä.

– Olen ollut kiinteistönvälitysalalla nyt viisi ja puoli vuotta. Viimeisimmäksi oltiin Paulin kanssa samassa työpaikassa, joten tuttuja ollaan jo sieltä. Alaan olen toiselta kantilta tutustunut toki jo aiemmassa työelämässäni, kun olen työskennellyt 15 vuotta pankissa.

Pauli Forsblom kehuu, että paluu takaisin tiiviiseen symbioosiin Suomenniemen Säästöpankin kanssa on sujunut sutjakasti. Kiinteistönvälitysketjulle on luonnollisesti toiminnan etu, kun asiakkaat voivat halutessaan siirtyä rahoitusneuvotteluihin toimistossa seuraavaan huoneeseen. Tämä yhteistyökuvio hyödyttää tietenkin myös siellä seuraavan huoneen puolella.

– Ilolla otetaan tämä paluu vastaan. Tämä on erittäin merkityksellinen yhteistyö pankkiliiketoiminnalle, kuvailee Suomenniemen Säästöpankin toimitusjohtaja Jan Korhonen.

Niko Takala

Vanhoissa kuvissa erinäköinen Ristiina

”Kääriäisen kulmalla” oli kauppa jo viime vuosisadan alussa

Olemme saaneet tänne Ristiinalaisen toimitukseen aina silloin tällöin vanhoja kuvia Ristiinasta. Usein kuvat ovat olleet esimerkiksi vanhoja postikortteja, jonkun verran myös ihmisten henkilökohtaisista kokoelmista. Viime viikolla minulla oli ilo vierailla Brahentien varrella asuvan Eila Lepistön luona, jolla on omassa kuva-albumissa jos jonkinlaisia arkiston aarteita! Näitä kuvia julkaisemme nyt tämän jutun yhteydessä, ja varmasti vielä jatkossakin, mukana oli sen verran mielenkiintoisia kuvia eri kohdista Ristiinaa.

Vanhoihin kuviin liittyvät jutut ovat aina aiheuttanet myös keskustelua ja palautetta aiheesta, joten aihepiiri on myös lukijoidemme keskuudessa pidetty. Toivommekin, että jatkossakin ihmiset ottaisivat yhteyttä joko omien kuvien osalta, tai sitten tarkentaakseen tai kysyäkseen lisää kuvista, jotka on jo lehdessä julkaistu! Yhteystiedot toimitukseen löytyvät muun muassa tämän jutun lopusta.

Otetaan Lepistön Eilan kuvista käsittelyyn ensimmäiseksi niin sanottu ”Kääriäisen kulma”, eli nykyisen Brahentien ja Kitereentien risteyksen alue, jolla nykyisin sijaitsee esimerkiksi K-market Ristiina.

Nykyisen K-marketin kohdalla on ollut Ristiinassa kauppatoimintaa jo hyvin pitkään. Tämän jutun pääkuvassa on Kääriäisen kauppa. jota piti kauppias Albin Kääriäinen. Etualalla kuvassa myös tiekylttejä, jotka näyttävät etäisyyksiä eri paikkoihin. Oikealle osoitetaan esimerkiksi ”Ristiinan kko” ja ”Mestausaho”, vasempaan taas ”Mikkeli” ja ”Liikala”.

– Minulla ei tarkkaa tietoa ole, milloin tuo kuva olisi otettu. Arvelisin kuitenkin, että mahdollisesti 1930-1940 –luvuilta. Ainakaan enää 1950-luvulla paikka ei ollut enää tuon näköinen, Lepistö pohtii.

Kyseinen kuva on myös mukana Hannele Wirilanderin toimittamassa Ristiinan historia II –teoksessa. Kirjassa kuvan todetaan olevan 1930-luvulta.

Toisessa kuvassa näkyy samaa risteysaluetta Brahentien takaa kohti nykyistä Kitereentietä. Kääriäisen kaupasta näkyy puolet rakennuksen päädystä. Pidemmällä takana näkyy esimerkiksi korkeana rakennuksena mylly, jossa sittemmin on toiminut muun muassa leipomo, ja nykyisin Sport’in -urheiluliike sekä Myllykirppis. Yhtenä mielenkiintoisena yksityiskohtana kuvassa mänty, joka on yhä edelleen paikallaan, nykyisen Ravintola Martan edustalla.

Kun tukkiautot räystäät vei

Kolmas kuva on ilmakuva vuodelta 1963. Siinä ”Kääriäisen kulma” on kuvan vasemmassa yläreunassa, kaupparakennus suurimmaksi osassa puiden takana piilossa. Risteyksen vasemmalla puolella näkyy Lottakioski, nykyisen Ravintola Martan rakennuskin kuvasta löytyy. Tämä kuva löytyy niin ikään Ristiinan historia 2 –teoksesta. Ilmakuvan Brahentien rannan puolella (suurin piirtein vastapäätä vanhaa lääkäritaloa) näkyy myös korkea asuintalo, niin sanottu ”vanha Lepistö”. Talo on samalla tontilla, jossa Eila Lepistö nykyisinkin asuu, nykyisin asuintalona on keltainen tiilitalo. Vanha talo on purettu 1970-luvun puolen välin paikkeilla, jolloin uusi talo oli jo rakennettu.

– Silloin oli vielä Brahentie entisellä korkeudellaan. Sittemminhän tien useista korotuksista koitui tässä ongelmia, kun vedet valuivat pihaan, Eila Lepistö sanoo.

Vierailulla löytyi myös henkilökohtainen kontakti vanhaan Lepistön taloon, jota en tiennytkään (tai ainakaan muistanut…). Keskusteluissa Eilan kanssa nimittäin kävi ilmi, että isoisoäitini Elsa Takala (o.s. Skaffari, isoisäni Lauri Takalan äiti) oli asunut tässä talossa vuoteen 1957 saakka, jolloin Lasse-pappa sai valmiiksi perheelle uuden talon Kristiinantielle, jossa Elsakin sitten asusti kuolemaansa (1980) saakka.

Vanhassa Lepistössä oli toiminut myös esimerkiksi Osuuskauppa sekä Kahvila Lyylikki, ja myös palokunnan tarvikevarastona se toimi, olihan Edvard Lepistö aikoinaan toiminut palopäällikkönäkin. Heti Lepistön talosta kirkolle päin näkyy rannassa puunlaskupaikka. Tähän tuotiin puita kuorma-autoilla, josta tukkeja sitten lähdettiin uittamaan lautoissa.

– Saunarakennuksemme oli aivan siinä laskupaikan vieressä. Ja niin lähellä ajotietä, että pariinkin kertaan autojen mukana meni räystäät rakennuksesta! Eila Lepistö naurahtaa.

Onko sinulla mielenkiintoisia vanhoja kuvia ja/tai tarinoita niihin liittyen? Tai haluatko tarkentaa tai kommentoida tätä juttua ja tässä olevia kuvia? Ota yhteys Ristiinalaisen toimitukseen toimitus@ristiinalainen.fi tai p. 015 3373 560. Voit myös lähettää vinkkejä tai palautetta verkkosivujemme kautta www.ristiinalainen.fi , josta löytyy toiminto myös kuvien lähettämiselle.

Niko Takala

Yhteistyö nuorisoseurojen välillä johti farsseihin

Ristiinan nuorisoseuran puheenjohtaja Tanja Puustinen-Kiljunen on kirjoittanut sekä Pertunmaan että Suomenniemen nuorisoseuroille uunituoreet tekstit, jotka marssittavat lavalle vanhoja sekä uusia harrastajanäyttelijöitä.

Pertunmaan nuorisoseuralle valmistuva näytelmä Rypytön rakkaus on itsenäinen jatko-osa Puustinen-Kiljusen kirjoittamalle Rollaattorikapinalle, joka oli viime kesän esitetyin teatterikappale koko maan kesäteattereissa! Sen ohjaa Pertunmaalla ilmaisutaidon moniosaaja Erkki Teittinen.

Suomenniemen nuorisoseura puolestaan hupailee Kahden naisen putkiremppa -farssin pyörteissä. Näytelmässä sen kirjoittanut Puustinen-Kiljunen debytoi ohjaajana.

Kahden naisen putkirempassa kesämökki tarvitsee kipeästi päivitystä 2000-luvulle ja Lipposen sisarukset Kikka ja Maire päättävät pyytää tarjouksen putkiremontista. Tarjous tuodaan henkilökohtaisesti mökille, mutta millaisen miehen toimesta! Pikkasen Paavo Paven Putkesta ja Rööristä ei nimittäin ole mikä tahansa putkimies, vaan naisten hormoneja hyrrän lailla pyörittävä alfauros…

Viime vuosina erityisesti käsikirjoittajana kunnostautunut Puustinen-Kiljunen ei jää laakereille lepäämään myöskään näytöskaudella, sillä hänet nähdään Ristiinan kesäteatterin näyttämöllä ensi kesänä kappaleessa Nyt menee tunteisiin. Lennokkaan farssin on käsikirjoittanut Markku Hyvönen ja ohjaajaksi Ristiinaan palaa vuoden tauon jälkeen Kössi Kanto.

Kahden naisen putkiremppa Suomenniemen nuorisoseurantalolla, näytökset 30.3. – 13.5. Kesto 2h väliaikoineen, liput 15 e. Tiedustelut ja varaukset p. 0400 767033 tai halttunen.sirpa@gmail.com.