Ristiinan kirjastolla on kesän ja alkusyksyn aikana tehty teknisiä muutostöitä, jotta kirjaston omatoimiajat päästään ottamaan käyttöön vielä tämän kuun aikana. Omatoimiajat tulevat mahdollistamaan kirjastossa asioimisen myös sen ajan ulkopuolella, kun kirjastossa on paikalla henkilökuntaa.

Omatoimikirjaston käyttäjiksi haluavien on käytävä kirjastossa palveluaikana hakemassa omatoimikirjaston käyttöoikeus. Tämän jälkeen kirjautuminen sisään omatoimikirjaston ovella onnistuu oman kirjastokortin ja pin-koodin avulla.

– Tällä viikolla me jo testailemme näitä järjestelmiä, mutta ihan vielä niitä ei päästä virallisesti ottamaan käyttöön. Kunhan systeemit toimivat varmasti ja kuten niiden pitää, niin sitten asiasta kyllä heti kerrotaan, kertovat Riia Marttinen ja Noora Tähtinen kirjastolta.

Ympärivuorokautista pääsyä kirjastoon ei ole jatkossakaan, mutta nykyisiin aukioloaikoihin omatoimiajat tuovat merkittävän lisäyksen. Kunhan omatoimiajat otetaan käyttöön, voi sen käyttäjäksi rekisteröityneet henkilöt asioida Ristiinan kirjastossa maanantaista perjantaihin klo 9-20 välisenä aikana sekä lauantaina ja sunnuntaina klo 9-14.

– Kyllä varmasti tämä on monen mielessä toivottu ja miellyttävä uudistus. Takuulla moni ottaa mielellään vastaan sen että kirjastoon pääsee aamusta iltaan ja vielä viikonloppuisinkin päiväsaikaan, Marttinen ja Tähtinen arvioivat.

He sanovat, että jonkun verran omatoimikäyttämistä ja toiminnon rekisteröimistä kirjastokortteihin on jo kyselty. Alun perinhän aikataulutus oli sellainen, että omatoimiajat tiedotettiin otettavan käyttöön Ristiinassa jo kesän aikana. Nyt muutostöitä on tehty samanaikaisesti Ristiinan lisäksi myös Haukivuoren, Hirvensalmen ja Puumalan kirjastoissa, joissa palvelu otetaan niin ikään käyttöön syyskuun aikana.

Suomenniemellä kirjaston omatoimiajat otettiin käyttöön jo viime vuoden puolella. Aivan kuten Suomenniemellä, myöskään Ristiinassa omatoimiajat eivät pienennä henkilökunnan läsnäolotunteja. Palvelua on kirjastolla jatkossakin tutusti, eli ma 12-19, ti, ke ja pe klo 10-16 ja to 13-19.

Niko Takala

Neljä vuotta sitten Ristiinassa järjestettiin aikuisurheiluliiton SM-kilpailut viestijuoksussa. Ensi vuonna on kreivikunnassa jälleen luvassa Suomen mestaruustason kisailua, kun Ristiinan Urheilijat saivat järjestettäväkseen aikuisurheilun vuoden 2019 SM-maantiejuoksun.

– Tässä muutama vuosi on jo mennyt, niin olihan se jo aikakin taas kisoja päästä järjestämään, kertoo naurahtaen tapahtumaa esittäneisiin, ja aktiivisiin järjestäjiin kuuluva Leo Pekkanen.

Aikuisurheilussa sarjat etenevät ikäluokittain viiden vuoden välein alkaen 30-vuotiaista. Sekä Pekkanen ja Mirja Luntinen uskovat, että kuntoliikunnassa kasvanut juoksun suosio tulee näkymään osallistujamäärässä.

– Koska kilpailuun ei ole mitään ranking-järjestelmää tai tulosrajoja, niin totta kai myös kuntoilijat voivat osallistua. Tällaisissa kisoissa on viime vuosina ollut noin osallistujaa, eli kyllä ainakin sen verran odotetaan tännekin, he ynnäilevät.

Aivan parin hengen talkooporukalla tämän suuruusluokan kisoja ei pystyyn saada.

– Jos kaikki ruokahuollon ynnä muiden palveluiden talkoolaisetkin ynnätään mukaan, niin varmaan mennään tuonne noin 50 järjestäjän määrään. Uskon kyllä sen määrän löytyvän ihan hyvin, Pekkanen ynnäilee.

Kilpailukeskuksena tulee toimimaan urheilukentän alue, josta varmasti löytyykin paitsi looginen maalintulopaikka, niin myös yhteistyössä koulun kanssa hyvät tilat esimerkiksi ruokailuihin ja peseytymiseen ynnä muihin kilpailun niin sanottuihin tukipalveluihin.

Niko Takala

Ristiinan Pallon naisten mestaruus Kaakkois-Suomen piirin pienpelisarjassa jäi vielä viime viikonlopun kotipeleissä vaille sinettiä. Ensimmäisen puolikkaan leiviskästään joukkue hoiteli erinomaisesti, kun RiPan naiset voittivat sarjan kärkiottelussa Imatran IPSWitchin komeasti 2-0 (2-0). Toisessa ottelussa niin ikään eteläkarjalaista vastustajaa vastaan oli tyytyminen 1-1 (0-1) lukemiin, kun RiPa tasasi pisteet SiUn Nice Futiksen (Simpele) kanssa.

Kärkijoukkueiden piste-ero ennen ensi viikonlopun viimeisiä otteluita on viisi pistettä RiPan naisten hyväksi. RiPalle riittää siis kahdesta viimeisestä ottelusta yhteensä kaksi pistettä mestaruuden varmistamiseksi.

RiPa pelaa viimeiset kaksi otteluaan ensi lauantaina 8.9.  Valkealassa, ensin sarjajumbo HaPK:ia (Hamina) vastaan klo 11 ja tuntia myöhemmin sarjassa kolmantena olevaa kotkalaista PeKaa vastaan. Imatralaisilla kilpasiskoilla puolestaan on vastassa Simpeleellä lappeenrantalaisjoukkueet Lappee JK Nuts ja FC LaPa.

Niko Takala

Seitsemän pulloa ketsuppia ja sinappia, viitisen kiloa jauhoa, hassut vaatteet ja pussijuoksua – kas siinä hyvän yhteishengen resepti. Ristiinan lukion tuoreet ykkösluokkalaiset pääsivät tutustumaan lukion arvojärjestykseen viime torstain perinteisissä sisäänpotkijaisissa, joissa he oppivat, että kakkonen on koulun kuningas ja ykkönen tämän hölmö apulainen, jonka olisi ehkä kannattanut lähteä ammattikouluun.

Vaikka ykkösluokkalaisten olikin kumarrettava joka kerta, kun joku mainitsi sanan kaksi, ei illan ollut tarkoitus luoda kuilua luokka-asteiden välille vaan pikemminkin tutustuttaa oppilaat toisiinsa. Leikkimielisyys ja huumori olivat avainasemassa, kun ykkösluokkalaiset ryömivät koulun lattioilla ja rikkoivat raakoja kananmunia otsiaan vasten.

– Ehkä sitä kaksi-sanaa olisi voinut käyttää vähän vähemmän, tuumi kakkosluokkalainen Santeri Purhonen.

Ykkösluokkalaiset joutuivatkin illan aikana kumartamaan kymmeniä elleivät jopa satoja kertoja, mikä ei haittaa, sillä ensi vuonna on heidän vuoronsa laittaa ”hyvä” kiertoon.

– Totta kai me kostamme seuraaville ykkösille, nauroi ykkösluokkaa käyvä Säde Nurminen. – Meillä oli tosi mukavaa, sillä melkein koko luokka oli mukana.

Kutistuva lukio

Ristiinan sisäänpotkijaiset on yksi niistä asioista, jotka eroavat Mikkelin lukion tavoista ja tuovat esiin pienen lukion hyviä puolia. Ristiinan lukion oppilasmäärä on kuitenkin yhä pienenemään päin, minkä vuoksi kaupunginvaltuusto on päättänyt tehdä siitä Mikkelin lukion yksikön. Hallintojen yhdistyessä lukiot saavat yhteisen rehtorin, mikä tarkoittaa, että Ristiinan lukiota parikymmentä vuotta johtanut Matti Hämäläinen hoitaa vuoden alusta ainoastaan yhtenäiskoulun rehtorinpestiä.

Muutos näkyi lukiolaisten elämässä heti lukuvuoden alussa esimerkiksi Mikkeliin siirrettyjen kurssien ja 75 minuutin pituisiksi venyneiden oppituntien myötä, mutta Hämäläisen mukaan kaikki hallintojen yhdistämiseen liittyvät yksityiskohdat eivät ole vielä selvillä. Kaupunginvaltuuston työryhmällä, johon kuuluu muun muassa koulujen rehtorit ja kaupunginvaltuutettuja, riittää vielä neuvoteltavaa ennen vuodenvaihdetta.

Työryhmän ristiinalaisjäseniä mietityttää ainakin se, että yhdistynyttä lukiota aiotaan kutsua Mikkelin lukioksi. Se saattaa sanoa jotakin Ristiinan lukion tulevaisuudesta: tänä vuonna lukiossa aloitti 21 uutta opiskelijaa eli 35 prosenttia alueen ikäluokasta, ja koska ristiinalaisnuorten määrä pienenee vuosi vuodelta, ei kolmen vuoden päästä edes 50 prosenttia ikäluokasta riittäisi pitämään lukion oppilasmäärää juuri 60:n yläpuolella.

– Ristiinan lukion tulevaisuus pitäisi turvata, mutta työryhmän luottamushenkilöt vähän pelkäävät, ettei pelkkä hallintojen yhdistäminen riitä, Hämäläinen valottaa. – Voi olla, että asiat vielä muuttuvat ennen vuodenvaihdetta, mutta en minä sitä todennäköisenä pidä.

Kuka kuskaa ja opettaa?

Hämäläinen näkee hallintojen yhdistymisessä joitakin valoisia puolia, kuten sen, että lukion apurehtoriksi valittiin ristiinalaisille tuttu Erkki Salmela. Myös kurssivalikoima tulee kasvamaan, joskin osaa oppiaineista voi opiskella vain Mikkelin keskustan lukioyksikössä.

Eri lukioiden välillä liikkuminen ja siihen liittyvät matkakustannukset ovat herättäneet ristiinalaisopiskelijoissa ärtymystä. Esimerkiksi historian kursseista tarjotaan Ristiinassa enää pakolliset, ja loput on suoritettava joko itsenäisesti, etäopetuksena tai Mikkelin lukiossa. Mikkelin lukion opettajat suosisivat jälkimmäistä vaihtoehtoa, mutta ristiinalaisoppilaat valitsevat mieluiten itsenäisen opiskelun.

– Voisin ehkä käydä omalla autolla Mikkelin keskustassa, mutta ei sekään olisi hyvä. Koululta pitäisi olla kyyti, pohti Purhonen.

– Miksi me ei voitaisi vain olla oma lukio, harmitteli Nurminen.

Hämäläinen sanoo huomanneensa, että oppilaat ovat vanhoillisia, eivätkä muutokset ole vielä konkretisoituneet heille. Rehtori toivoo, että kaupunki suhtautuisi armollisesti pieneneviin oppilasmääriin.

– Kyllä minäkin haluaisin, että Ristiinan lukio on itsenäinen, mutta olen sisäistänyt itselleni jo jonkin aikaa sitten, että asiat tulevat muuttumaan.

Lotta Tuominen

Tyttöjen jalkapallo on Suomessa kovassa nosteessa. Tästä ovat merkkinä paitsi jo vuosia kasvussa olleet harrastajamäärät, niin myös Suomen naisten sekä tyttöjen maajoukkueiden hyvät otteet pelikentillä. Tuoreimpana esimerkkinä alle 17-vuotiaiden tyttöjen hyvät otteet EM-kisoissa, jossa U17 -tytöt sijoittuivat upeasti kolmanneksi voitettuaan ratkaisupelissä Englannin 2-1. Kyseisen ottelun voitto toi paikan myös ensi marraskuun MM-kisoihin Uruguayihin. Lisäksi useiden suomalaisnaispelaajien siirtymisestä ulkomaiden ammattilaiskentille (esimerkiksi Tuija Hyrysen ja Sanni Franssin siirrot Juventukseen Italiaan tai Juliette Kemppi Bristol Cityyn Englantiin) on uutisoitu tämän vuoden aikana näyttävästi.

Suuri lopettamisprosentti aikuistumisen kynnyksellä on kuitenkin erityisen suuri ongelma tyttöjen jalkapallossa. Tätä ongelmaa nosti esille myös maanantaina Ristiinan Pallon vieraana Ristiinassa käynyt Suomen Palloliiton Kaakon tyttöfutiskehittäjä Marko ”Mano” Honkanen.

– Tällä hetkellä meillä on Kaakossa esimerkiksi sellainen tilanne, että 2000-2003 -syntyneiden ikäluokkien osalta pelaajamäärät ovat joko tosi pieniä tai sitten ne näyttävät nollaa. Tämä sitten tarkoittaa sitä, että tulevalla kaudella ollaan jäämässä ilman b-tyttöjä useammassakin paikassa, Honkanen harmittelee.

– Jotenkinhan meidän pitäisi saada Kaakossakin tuo tyttöfutiksen buumi näkymään siinä, että pelaamista jatkettaisiin myös teini-iän jälkeen. Monelle innokkaallekin jatkamisen kynnys vaan valitettavasti nousee tosi korkeaksi, jos moni kavereista lopettaa, ja se ”oma joukkue” loppuu ja pitäisi lähteä johonkin muualle pelaamaan.

Honkanen sanoo pistäneensä merkille, että tytöillä ”laumasieluisuus” on vielä suurempaa kuin pojilla. Poikapuolellakin teini-iän lopettaminen on suuri ongelma, mutta tyttöjen osalta puhutaan vielä selkeästi hankalammasta tilanteesta.

– Tyttöjen puolella käy useammin niin, että jos yksi lopettaa, niin samalla saattaa jäädä kuusi pelaajaa pois. Ja jos määrät ovat muutenkin pieniä, niin sehän voi tarkoittaa kokonaisen joukkueen loppua.

Niko Takala

Miltei 2000 koirantassua eli yhteensä 491 nelijalkaista vipelsi lauantaina pitkin urheilukentän nurmikenttää. Ristiinan koirakerhon järjestämässä näyttelyssä lemmikit kilpailivat rotunsa kauneimman tittelistä, ruusukkeista, pokaaleista sekä tietenkin herkkupaloista.

Kaikista eniten kunniaa näyttelyssä niittivät tietysti ne kaksi koiraa, jotka valittiin paitsi rotunsa parhaiksi, myös ryhmänäyttelyiden voittajiksi. Jotta kaikki rodut pääsivät mukaan ryhmänäyttelyihin, oli ryhmät 1 ja 3 ja ryhmät 2 ja 4 oli yhdistetty toisiinsa. Koirakerhon Irmeli Partion mukaan tämä kikka sai näyttelyn kasvamaan melkein 200 koiraa ja sata rotua suuremmaksi kuin viime vuonna.

Toisen ja neljännen ryhmän eli pinsereiden, snautsereiden, molossien ja mäyräkoirien upein ilmestys oli berninpaimenkoira Divabernina All-Time Dream. Ensimmäisen ja kolmannen ryhmän eli lammas- ja karjakoirien sekä terriereiden voittajaksi taas valittiin norfolkinterrieri Viinamäen Odessa, joka nimettiin samalla koko näyttelyn kauneimmaksi koiraksi.

Pikkuruinen Dessa-terrieri sai sylintäydeltä huomiota heti ryhmänäyttelyn tuomarin julkistettua valintansa, sillä koiran omistaja Sirpa Oinonen ei olisi osannut uneksiakaan yhtä hienosta menestyksestä. Ristiinan näyttely oli puolitoistavuotiaalle Dessalle vasta kolmas, ja sinne oli lähdetty rennolla asenteella.

– Ovat ne edellisetkin näyttelyt hyvin menneet, mutta eivät sentään näin hienosti. Kyllä sinä yllätit mamman ihan täydellisesti! Oinonen jutteli koiraystävälleen. Mikkeliläisnaiselle itselleen oli kertynyt näyttelymenestystä jo pidemmältä ajalta ja etenkin beaglejen saralta.

Dessaa odotti kotona herkkuluu ja paljon hellittelyjä.

– Ehkä vietämme huomenna kakkukahveja, Oinonen pohdiskeli.

Lotta Tuominen

Kuomiokoski Oy on jo ysikymppinen

Kuomiokoski Oy viettää tänä vuonna 90 v juhlavuottaan, sillä tehtaan toiminta Kuomiokoskella alkoi jo vuonna 1928. Tuolloin aloitettiin pohjallisten valmistuksella, josta pikkuhiljaa siirryttiin tohveleihin, kengänosiin ja lopulta valmiisiin kenkiin.

Tällä Kenkiä päätuotteenaan tekevä tehdas alkaa olla Suomessa harvinaisuus, sillä teollisessa mittakaavassa kotimaisia kengänvalmistajia on enää yhden käden sormilla laskettava määrä. Niin sanottu Kiina-ilmiö on vaikuttanut myös kenkien tekemiseen Suomessa.

– Kenkäala on haasteellinen, kuten kaikki muukin kulutustavara-ala nykyisessä kansainvälisessä kilpailussa, tuumaa Kuomiokoski Oy:n toimitusjohtaja Antti Puttonen.

Puttonen kertoo, että viennillä on merkittävä vaikutus yhtiön toimintaan. Tällä hetkellä Kuomiokosken tehtaalla valmistuu paitsi Suomeen, myös Venäjälle, Ruotsiin, Norjaan sekä Baltian maihin vietäväksi noin 15 000 paria kenkiä joka viikko.

– Näiden maiden lisäksi viimeisimpänä meillä on työn alla Kanada. Sielläkin kuitenkin on samantyylistä talviolosuhdetta kuin meillä täällä, niin periaatteessa mahdollisuuksia pitäisi olla.

Työntekijät koulutetaan itse

Kuoma -kengillä on avainlipputunnus, joka tarkoittaa korkeaa kotimaisuusastetta. Kuoma -kenkiinkin osa työstä tehdään Virossa ja Latviassa, mutta Puttosen mukaan kenkien kotimaisuusaste ylittää selvästi 60 prosenttia.

Huippuvuosinaan 1960-1970 luvuilla Kuomiokoski Oy työllisti jopa 200 henkilöä, jolloin Kuomiokoskella tehtiin pohjallisia ja kenkien osia muille kenkätehtaille.

– Tällä hetkellä työntekijöitä on noin 140. Heistä reilu 100 henkilöä on täällä (Kuomiokosken tehtaalla), ja noin 30-40 Mäntyharjulla, jossa meillä on varastotoimintaa sekä tuotantoa.

– Myyntiorganisaatiota on sekä täällä että erillisessä myyntitoimistossa Vantaalla, Puttonen ynnää.

Työntekijöissä on paljonkin jo toista sukupolvea, Puttosen mukaan jonkin verran jo kolmattakin. Työntekijät Kuomiokoski Oy kouluttaa itse, sekä jonkun verran oppisopimuskoulutuksella yhteistyössä Esedun kanssa. Valmiita alan ammattilaisia ei Suomesta löydy.

Työvoiman saatavuuden lisäksi haasteita yhtiölle tuo logistiikka.

– Sijaintimme vuoksi meille tietenkin tieyhteys ja tien kunnossapito on erinomaisen tärkeä asia. Varsinkin talviseen aikaan. Ja yhtälailla tietenkin myös sähköverkko ja sen toimintavarmuus, Puttonen luettelee toiveita toimivan infrastruktuurin suuntaan.

Edellisellä vahvistetulla tilikaudella (päättynyt 06/2017) Kuomiokoski Oy:n liikevaihto oli noin 15,5 miljoonaa, ja liikekauden tulos reilut 900 000 euroa.

Niko Takala

Sotakoulu-risteilyä viettämässä

Warkaus-laiva on viettänyt viime kuukaudet visusti kotilaiturissaan, sillä tekniset ongelmat vaivasivat sitä koko kesän ajan. Nyt höyrypaatti on jälleen ajokunnossa ja pääsi vihdoin seilaamaan kyydissään joukko sotakoulutalkoolaisia.

Talkooryhmä lähti risteilylle paitsi palkintona kovasta uurastuksestaan, myös ensi vuoden suunnitelmat mielen päällä. Seuraavan kerran tämä seurue nimittäin lähtee risteilylle ensi kesänä, jolloin mukaan kutsutaan projektin suojelijoina toimivia henkilöitä. Tähän arvovaltaiseen joukkoon kuuluvat muun muassa puolustusvoimain komentaja Jarmo Lindberg ja monien suomalaisten suuryritysten johtajia.

Talkoolaisten työnjälki näytti vakuuttavalta ainakin itse sotakoulun tiloissa, jossa ryhmä pistäytyi ennen laivaan nousua.

– Rakennuksen vanhimmat osat ovat säilyneet harvinaisen hyvin, kehui arkkitehdin työstä eläköitynyt Kirsti Kovanen, joka kuului perjantai-illan risteilyjoukkoon.

Remonttiprojektissa Kovasen tehtävänä on valvoa työnjälkeä, ja hän näkee, että niin historialliseen rakennukseen kajotessa pitääkin olla tarkkana.

– Tällaisissa taloissa on tosi monikerroksinen historia. Siinä on merkkejä eri aikakausilta, ja niinpä on haastavaa saada kokonaisuus pysymään ”hanskassa”, Kovanen selitti. – Se on kuitenkin mielenkiintoista, mitä kaikkea rakennuksen pinnoista ja rakenteista on löydetty.

Lotta Tuominen

Marin ja Franzin ensimmäinen koulupäivä

Lauantaina 11. elokuuta, eli kaksi viikkoa sen jälkeen, kun ristiinalainen Aino Halinen lähti vaihto-oppilaaksi Brasiliaan, muutti Ristiinaan samaisesta maasta kotoisin oleva Marianne Guimarães. Ristiinan lukio päätti tänä vuonna heittäytyä kansainväliseksi ja toivottaa tervetulleeksi kaksikin vaihto-oppilasta, ja niinpä samalla viikolla Ristiinaan saapui myös saksalainen Franziska ”Franzi” Vieth.

Vaihto-oppilaan tärkein tehtävä on tietenkin tutustua paikalliseen arkeen käymällä koulua tavallisten lukiolaisten tapaan. Niinpä Guimarães ja Vieth aloittivat koulun samana päivänä muiden ristiinalaisnuorten kanssa – oltuaan maassa alle viikon ja ymmärtämättä sanaakaan suomen kieltä.

Päivän lopussa kumpikin tytöistä vaikutti uupuneilta ja edelleen hieman hämmentyneiltä, mutta omien sanojensa mukaan heille jäi koulusta hyvä mielikuva. Myös kouluvuoden ensimmäinen lounas, riisiä kanakastikkeella, sai tytöiltä kehuja. Viethista erityisen hienoa oli se, että kouluruoka on täysin ilmaista.

– Tuo on hyvä pointti, vahvisti Guimarães.

Vaihto-oppilaiden mukaan koululounas maksaa brasilialaisessa lukiossa 1-2 euroa ja saksalaisessa 3-4 euroa.

Vieth pohti jo edessä häämöttäviä koeviikkoja ja sitä, miten raskaita niistä mahtaa tulla. Kumpikaan tytöistä ei onneksi joudu puurtamaan koulun eteen aivan niska hiessä, sillä heidän lukujärjestyksistään löytyy vain matematiikkaa, englantia, maantietoa, musiikkia ja kotitaloutta.

Ensimmäiseen koulupäivään mennessä Guimarãesia ja Viethia oli hämmästyttänyt eniten paikallinen tapa käydä alasti saunassa. Sitä kumpikaan ei kehdannut kokeilla, eikä Vieth ollut uskaltautunut saunaan koulunalkuun mennessä vielä ollenkaan. Viime sunnuntai-iltana hänkin loikkasi vihdoin rantasaunan lauteille ja kirjoitti sitten Instagramiin: ”Suomalainen sauna ja järvi ovat parhaita”.

Lotta Tuominen

Kallioniemi jatkaa kesää esimerkiksi Elomarkkinoilla ja Venetsialaisilla

Helteinen kesä teki hyvää varmasti monelle matkailukohteelle. Sitä se on ollut myös Someenjärvellä aivan Kirkkotaipaleen kanavan ääressä sijaitsevalle Ravintola Kallioniemelle. Yrittäjä Otto Ravantti vahvistaa että väkeä on riittänyt todella hyvin läpi kesän.

– Kyllä on vilkasta ollut! Viime lauantainakin ollut Rosvopaisti-ilta on todellinen menestys. Porukkaa oli hyvin ja ihmiset viihtyivät pitkään. Niin että lopulta piti puoli kahden aikoihin ryhtyä vihjailemaan että jokohan pistettäisiin pillit pussiin! Ravantti nauraa.

Ainoana miinuspuolena kiireisestä kesästä hän mainitsee sen, että omat unet ovat jääneet hyvin vähäisiksi. Ravantti kuitenkin toteaa sen kuuluvan asiaan ja että ”nukutaan sitten talvella”.

Koulujen alettua suurin kiirus arkipäiviltä on varmasti hellittänyt, mutta Kallioniemi ei suinkaan ole vielä jäämässä talviteloille. Esimerkiksi tämän viikon lauantaina 18.8. paikan päällä pidetään Elomarkkinoita, joihin kuuluu muun muassa päiväsaikaan museoautojen (ns. ”Eijan ja Ollin ajot”, odotettavissa noin 40 ajoneuvoa) vierailua, myyntikojuja ja muuta touhua.

– Myyntipaikkoja voi hyvin vielä tiedustella, ensisijaisesti oli tarkoitus että paikallisia tekijöitä ja tuottajia saataisiin paikalle. Päivällä on rantamakasiineilla ohjelmassa Arvolan Ilkan grillailua ja hieman musiikkia, huvilalla ei ole lounasta kun se on varattu yksityistilaisuuteen.

– Illalla mennään kahdeksasta alkaen sitten Huvilalla rapujuhlien merkeissä. Esiintyjänä meillä on tunnelmaa luomassa jazz-laulaja Katyana. Rantamakasiinilla puolestaan mennään karaoken merkeissä. Eli ohjelmaa kyllä lauantaille piisaa! Sunnuntaina sitten nautitaan Ilkan tekemästä brunssista.

Eikä tapahtumat vielä tähän viikonloppuun pääty. Viikon päästä 25.8. vietetään kesäkauden päättäjäisiä Venetsialaisten merkeissä.

– Josko siitäkin saisi ihan perinteen rakennettua. Ja samalla venetsialais-kulttuuria juurrutettu vähän tänne Järvi-Suomeenkin ja erityisesti Saimaan rannoille, Ravantti pohtii sanoen että tuolloin ohjelmaan on suunnitteilla esimerkiksi ilotulitus.

– Ja tuolloin siis vain päättyy kesäkausi, eli siitä alkaa sitten syyskausi. Ovet eivät sulkeudu silloinkaan, yrittäjä muistuttaa.

Niko Takala

”Kaikkien piti olla sankari”

Ensi kesän sota-aiheisen kesäteatterinäytelmän traileri kuvattiin lauantaina

”Muista, poika: siinä ei itku auta, kun ryssä painaa päälle”,

lausui Ristiinan kesäteatterin ohjaajanpenkiltä tuttu Kössi Kanto eläytyessään vaarin rooliin Elias, rakastettuni -näytelmän trailerin kuvauksissa. Oli viimelauantainen iltapäivä, ja Kanto kuvausryhmineen oli muuttanut Gränna-talon pihapiiristä löytyvän savupirtin oikeaksi elokuvastudioksi.

Aitoon, jatkosodan aikaiseen sotilaspukuun oli pukeutunut Ville Leinonen, joka hyppäsi traileria varten näytelmän päähenkilö Eliaksen rooliin. Leinosen vieressä pirttipöydän ääressä istui Eliaksen rakasta Sylviä esittävä Enni Suutari. Kaksikkoa ympäröi joukko kuvausvaloja ja rekvisiittaa, joiden avulla videon katsoja vietäisiin sisälle 40-luvun sota-aikaan.

– Ihan kuin olisitte pidempäänkin naimisissa ollut pariskunta, ohjaaja Kanto vitsaili näyttelijäkaksikon odottaessa hiljaa omia kohtauksiaan.

Eipä sitä saanut meteliä pitääkään, sillä koko trailerin kuvauksesta vastanneen Harri Valkosen kamera kävi koko ajan tämän kuvatessa pirtin esineistä lyhyitä, tunnelmaa luovia videopätkiä.

Tuntemattomasta tuttu Leinonen

Ristiinan nuorisoseuran puheenjohtaja ja monitoiminainen sekä ennen kaikkea Elias, rakastettuni -näytelmän käsikirjoittaja Tanja Puustinen-Kiljunen kehui vuolaasti nuorten näyttelijöiden työnjälkeä ja toivoi, että heidät nähtäisiin myös teatterilavalla ensi kesänä. Vaikka sekä Suutari että Leinonen olivat epävarmoja tulevan kesän suunnitelmistaan, ei videon kuvauksiin osallistumista ollut kauaa tarvinnut miettiä.

– Olin edelliskesänä mukana Tukkijoella-näytelmässä, ja siitä jäi sellainen halu tehdä lisää, Suutari kertoi.

Leinonen taas ryhtyi leikkiin puolivahingossa, sillä Puustinen-Kiljunen oli huomannut hänet Linnankorvan lippuluukulla hänen ostaessa lippuja tämän kesän farssinäytökseen.

– Totesin, että tuossahan olisi hyvä sotilas! Puustinen-Kiljunen nauroi ja muistutti, että olihan Leinonen avustanut myös uudelleenfilmatun Tuntemattoman sotilaan kuvauksissa.

Helsingissä ohjelmoijantöitä tekevän Valkosen Puustinen-Kiljunen sai mukaan tutustuttuaan tähän harrastajateatteripiireissä. Kantoa taas ei juuri tarvinnut taivutella, kun häntä yhteisen Nyt menee tunteisiin -projektin jälkeen pyydettiin ohjaamaan myös ensi vuoden näytelmää.

– Tämähän on eläkeläiselle terapiaa! Kanto vakuutti.

Näyttelijäkiinnityksiä ensi kesälle on tehty vasta yksi. Päivi Orava näyttelee ikääntynyttä Sylviä, joka muistelee 90-luvun vanhainkodissa sodassa kadonnutta Eliastaan. Myös näistä kohtauksista traileri antaa esimakua, ja niinpä kuvausryhmä oli viettänyt samaisen lauantaiaamupäivän Vaarinsaaressa. Eräs palvelutalon asukkaista lainasi trailerikohtausta varten huonettaan, ja vastapalveluksena näyttelijät lupasivat tulla syksyllä Vaarinsaareen laulamaan.

Tunnelataus ja kunnianosoitus

Oravan repliikki videolla kuuluu sanoin ”Sinä tulit, Elias”. Se sai tarinaan eläytyneen näyttelijättären kyyneliin.

Ei olisi ihme, vaikka itse näytelmäkin saisi niin näyttelijöiden kuin myös jokusen katsojan silmät kostumaan. Puustinen-Kiljusen käsikirjoitus ja Kannon ohjaus ovat saaneet inspiraatiota lukuisista kirjeistä, joita Puustinen-Kiljunen löysi äitinsä Elias-enon tavaroista.

– Olen Siitarin sukuseuralle valtavan kiitollinen siitä, että saamme käyttää näytelmässä Eliaksen oikeaa nimeä. Se, että herätämme katsojissa tunteita – olivat ne sitten positiivisia tai negatiivisia –, on taidetta parhaimmillaan, käsikirjoittaja totesi.

Ohjaaja kuvaili näytelmätekstiä naisnäkökulman kuvaukseksi sota-ajasta ja kunnianosoitukseksi niitä sotilaita kohtaan, joita heidän omat sukunsa häpesivät.

– Kaikkien piti olla sankareita, Kanto pohdiskeli. Niin ei kuitenkaan ollut, vaan osan mieli murtui sodan pyörteissä.

Puustinen-Kiljunen muisteli Tukkijoella-näytelmää, jonka suuria markkinointibudjettia ja näyttelijäkaartia katsellessa usko omaan tekemiseen meinasi toisinaan loppua. Tällä kertaa kyseessä on vieläkin kunnianhimoisempi projekti, mutta koska yhteistyökumppaneita löytyy pitkä liuta eikä näytelmä vaadi suuria rahallisia ponnistuksia, odottaa Puustinen-Kiljunen innolla kaikkea sitä, mitä näytelmä tuo tullessaan.

Sitä paitsi kyseessä ei ole mikä tahansa näytelmä, vaan teksti, joka toden totta ansaitsee tulla nähdyksi ja kuulluksi kaikkialla.

– Yhteen kirjeeseen Elias oli kirjoittanut, ettei hänen elämällään ole ”mitään virkaa”. Jos meillä käy ensi kesänä 3000-4000 katsojaa, niin kyllähän se varmasti heille jokaiselle merkkaa jotakin, Puustinen-Kiljunen uskoi.

Lotta Tuominen

Ajoneuvoksena Suur-Saimaan ympäri

Viime viikonloppuna saattoi Saimaan ympäryskunnissa ja sitä kiertävillä teillä nähdä toinen toistaan hienompia vanhoja ajoneuvoja. Meneillään oli nimittäin järjestyksessään jo 26. Suur-Saimaan ympäriajo, jonka taustalla ovat yhteistyössä Mikkelin Mobilistit ry ja Etelä-Karjalan vanhat ajoneuvot ry. Huisketta sekä teillä että tapahtuman tehtävärasteilla totisesti riittikin, sillä ajoon oli ilmoittautunut mukaan peräti 301 autokuntaa.

Totista touhu sen sijaan ei ole, tämän todistavat myös Heinälahdessa asuva Mikko Siiskonen sekä Sokkalanmäeltä Saimaata kiertämään lähtenyt Olli-Pekka Kanninen, jotka olivat liikenteessä Siiskosen vuosimallin 1978 BMW 316:lla.

– Kymmenes kerta tämä on itselle, eli tämän kerran jälkeen taidan saada ajoneuvoksen arvonimen, Siiskonen ynnäilee.

– Tällä autolla kierretään nyt kolmatta kertaa.

Yhytän Siiskosen ja Kannisen Ristiinan Rantapuistossa sijaitsevalta tehtävärastilta. Tehtävässä kisaajille annetaan kaksi metallilevyä, jotka pitäisi asettaa niin, että pienempi levy peittäisi suuremmasta mahdollisimman tarkkaan 30 prosenttia. Tehtävä sujuu Siiskonen-Kanninen kaksikolta mallikkaasti, ja tuloksena on yhdeksän pistettä yhdeksästä mahdollisesta.

– Mikkelin torilla saatiin täydet kymmenen pistettä! Siellä heitettiin sellaisilla pusseilla tarkkuutta ampumatauluihin, miehet kehaisevat suoritustaan ennen kuin jatkavat matkaansa kohti Mäntyharjua ja seuraavia tehtäviä.

Niko Takala

Mölkky ja keilat lensivät Rantapuistossa

Sekä suurta kilpaurheilun tunnelmaa ja paremmuudesta mittelyä että varsinkin leppoisaa yhdessä oloa, jutustelua ja hauskanpitoa. Näistä aineksista oli (jälleen kerran) rakennettu Ristiina Mölkky, joka kisattiin tutuksi käyneellä Uikkalan Rantapuiston Mölkky –areenalla viime viikonloppuna. Tällä kertaa edellisvuosiin erona oli se, että harrastelijoiden mökkisarja heitettiin jo lauantaina, kilpasarjalaiset olivat vuorossa puolestaan sunnuntaina.

– Meiltähän lajin näkökulmasta olisi tietysti toiveena, että joku henkilö tai porukka ottaisi sellaisen vetovastuun, että saisitte Ristiinankin säännölliset pelit. Vaikka aina joku tietty viikonpäivä ja kellonaika, niin saisi toimintaan säännöllisyyttä ja sitä mukaa lisää harrastajia sekä lajiosaamistakin, vinkkaa tapahtumaa yhdessä ristiinalaisen Trampbikersin kanssa järjestämässä olleen Lahden Kortteliliigan Jake Ropponen.

Kun Mölkky-kärpänen puraisee, niin kisaamaan lähdetään vähän kauemmaksikin. Tämän osoittivat esimerkiksi Helsingin Mölkkyseuran (Fuengirolan jaoston) Esa Terävä ja Pete Nummi, jotka saapuivat Ristiinaan Mölkkykisan perässä. Heistä Terävä tosin ”vain” Kangasniemen mökiltään.

Niko Takala

RISTIINA MÖLKKY Tulokset

Kilpasarja (1.7.) 1) WOODI, Lahti (Timo Kemppi/Jake Ropponen), 2) HMS FUGE, Helsinki (Pertti Nummi/Esa Terävä) 3) JORMAS, Iitti (Jorma Lintukangas /Markku Rytkölä) 4) OTTOPOJAT, Iitti (Hannu Laaksonen/Olli Jokinen) 5) ARMI & DANNY, Hämeenkoski (Tiia Hiljanen/Joosua Hiljanen) 6) WOOD PUB, Lahti (Harry Asp/Pasi Tervala) 7) BONANZA, Lahti (Asko Lallukka/Auvo Rahkola) 8) NS.LIEKKI, Iitti (Veikko Ikonen/Taisto Pellikka) 9) YLLÄRI, Lahti (Marko Salonen/Seppo Rissanen) 10) JEGGU JENTZKI, Hollola (Martti Rask/Toni Rask) 11) YKK TAIKURIT, Lahti (Taisto Salonen/Seppo Halmi) Kaikki joukkueet pelasivat 2-eräisen ottelun kaikkia vastaan.

Mökkisarja (30.6.) 1) TAVALLISET PULLIAISET, Joroinen (Veli Pulliainen/Riku Pulliainen) 2) AAVIKON POJAT, Ristiina (Tapani Turkki/Vesa Monola) 3) SWEET BOUTIQUE, Ristiina (Jarmo Olkkonen/Rauno Himanen) 4) TEAM SAMI, Ristiina (Saku Hassinen/Miika Kokkonen) 5) ÄX HAMSTER, Ristiina (Mika Härkänen/Harri Laamanen) 6) PEPE, Lappeenranta (Sami Virolainen/Jussi Sukura) 7) OHIHEITTO, Ristiina (Eetu Ripatti/Panu Puhakka) 8) TONNIN SETELI, Helsinki/Tampere (Mikko Lukkarinen/Antti Mäkelä) 9) VEEE, Ristiina (Veli-Pekka Johansson/Eero Venäläinen) 10) MOPO, Ristiina (Mirja Ojala/Pekka Ojala). Mukana oli 15 joukkuetta.

Joskus sataa Kemuillakin

Kerran kymmeneen vuoteen näköjään sataa Ristiinan Kesäkemuillakin… Viime perjantaina vietetyt Kesäkemut olivat tosiaan ensimmäiset kunnon sadekelissä pidetyt kemut. Yhden kerran aiemminkin on pöydät keliolosuhteiden vuoksi viety sisälle, mutta tuolloinkin lopulta illan aikana ei satanut. Vuodesta 2008 saakka järjestetyt Kesäkemut loppuillan tansseineen vetivät kuitenkin tälläkin kertaa väkeä mukavasti. Järjestäjät arvioivat että kävijöitä oli yhteensä noin 800. Ei siis hätyytelty edellisvuoden ennätysmäärää (1300), mutta olosuhteet huomioiden varsin hyvä määrä. Jonka takana oli kemujen hieno järjestämispaikka, Metsälinnan tanssilavalla kun sateentuojaan katon allekin mahtuu valtava määrä ihmisiä!

Tapahtumasta suurimman taloudellisen vastuun kantaneen Ristiinan aluejohtokunnan puheenjohtaja Ari Hämäläinen lausui tilaisuuden tervetulosanat, joissa hän kiitteli tapahtuman järjestäjiä ja taloudellisia tukijoita.

– Ja erikseen on mainittava vielä Ristiinan Urheilijoiden talkootyö-panos. RiU on antanut tämän hienon tilan käyttöön, ja he huolehtivat muun muassa pysäköinnin ohjauksesta sekä Osuuskauppa Suur-Savon tarjoamien pullakahvien esillepanosta, Hämäläinen kiitteli aktiivista urheiluseuraa.

Illan tanssien tähtiesiintyjä, tangokuningatar Aino Niemen kustantaneen ja tapahtuman mainontakuluista vastanneen aluejohtokunnan ja Osuuskauppa Suur-Savon lisäksi tapahtumaa oli taloudellisesti tukemassa OP Suur-Savo, joka tarjosi kemuille ohjelmanumeroksi taikuri Eetu Lammen. Harmonikkataitelija Arto Kivekkään esiintymisen puolestaan tarjosi Mikkelin kaupungin Kulttuuripalvelut. Ohjelmassa kemuilla oli myös Ristiinan Yrittäjien maksuttomat arpajaiset, joissa arvottiin 500 euron lahjakortti K-Rauta Ristiinaan sekä vapaalippuja Metsälinnan tansseihin sekä Ristiinan kesäteatteriin. Paikalla oli myös useita ristiinalaisia tai Ristiinassa toimivia yhdistyksiä ja yrityksiä esittäytymässä kemu-yleisölle.

Yksi esillä olleista yrityksistä oli paikkakunnan suurtyönantaja, UPM, jonka Pelloksen tehtailla juhlitaan tänä vuonna vanerintuotannon 50-vuotisjuhlia. Tehtaanjohtaja Juhani Tenhunen piti kemuilla myös puheenvuoron, jossa hän kertoi muun muassa tehtaiden historiasta.

Puheenvuoron käytti myös tuore tasavallan presidentin nimittämä kauppaneuvos, Osuuskauppa Suur-Savon toimitusjohtaja Heikki Hämäläinen. Hämäläinen kertaili hieman yli satavuotiaan osuuskaupan historiaa, ja Ristiina sen merkittävänä alkupaikkana, aloittihan alueen ensimmäinen osuuskauppa Himalansaarella.

Niko Takala

”Että saataisiin lapsia liikkeelle”

Tällä viikolla on Ristiinassa käynnissä Mikkelin kaupungin liikuntapalveluiden toteuttamat lasten nappulaliikunta ja liikuntakerho sekä uimakoulut. Uimakoulut jatkuvat tosin vielä ensi viikollekin. Ainakaan vielä alkuviikosta kelit eivät erityisemmin kerhoja suosineet. Esimerkiksi tiistaina kun vierailin urheilukentällä pidettävässä liikuntakerhossa, niin vettä sateli hiljakseen, mutta tasaisesti koko ajan. Keskiviikkona uimakoululaisille aurinkokin hieman pilkahti.

– Näiden isompien (7-12-vuotiaita) liikuntakerholaisten kanssa me jo kokeillaan ihan jotain lajejakin, sekä yleisurheilusta että esimerkiksi palloilulajeja. Eilen pelailtiin jalista, tänään oli tarkoitus testata ultimatea. Vähän katsotaan toki senkin mukaan, että minkä verran minäkin päivänä tulee porukkaa mukaan, ja mitä osallistujat itse haluavat tehdä. Esimerkiksi lipunryöstöä on toivottu, kertoo kesäliikunnanohjaaja Netta Tuhkanen.

– Nappulaliikunnassa (4-6-vuotiaat) sitten mennään enemmän ihan puhtaan leikin varjolla. Ollaan hippaa ja muita leikkejä. Pääajatuksenahan näissä kaikissa on se, että saataisiin lapsia liikkeelle ja innostumaan liikkumisesta, Tuhkanen korostaa.

Tuhkanen vetää siis apuohjaajiensa Maija Liukkosen ja Onni Ikosen kanssa myös kahta uimakouluryhmää. Ryhmät kokoontuvat tämän ja ensi viikon ajan Uikkalassa, ensimmäinen ryhmä kello 9.30 ja toinen reilua tuntia myöhemmin.

– Uimakoulussa tietysti kelit enemmän vaikuttavat. Mutta kyllä nytkin maanantaina ja tiistaina oltiin vedessä molempina päivinä. Sateisena tiistaina jopa enemmänkin, kun ei tuullut niin paljon.

Uimakoulut on tarkoitettu 2012 ja sitä ennen syntyneille. Kouluissa paitsi opetellaan uimataidon perusteita, myös tietenkin leikitään. Jo lämmittelynkin vuoksi.

– Lapset ovat olleet ihanan innokkaita, keleistä huolimatta! Tuhkanen iloitsee.

Niko Takala

Kymmenen vuotta Kesäkemuja

Huomenna kemuilla esiintyvät muun muassa tangokuningatar Aino Niemi sekä taikuri Eetu Lampi

Huomenna perjantaina vietetään Metsälinnassa Ristiinan Kesäkemuja. Tapahtuma täyttää kymmenen vuotta, sillä ensimmäiset Kemut pidettiin 2008. Vuosien varrella tapahtuman peruskonsepti on pysynyt ennallaan, mutta toki pientä hienosäätöä on matkan varrella tapahtunut. Kesäkemujen suosio on alkukasvun jälkeen pysynyt ensin tasaisena ja sittemmin kasvanut edelleen. Viime vuonna kemuilla tehtiin upea yleisöennätys, kun illan tanssit mukaan luettuna ilmaistapahtumassa kävi yhteensä noin 1300 henkilöä!

Kesäkemut alkavat kello 18, josta alkaen Metsälinnan piha-alueella on tavattavissa paikallisia yhdistyksiä ja yrityksiä sekä esimerkiksi Mikkelin kaupungin eri toimijoita. Mikäli sääennusteen uhkailemia vesisateita osuu kohdalle, niin esittelypöydät kootaan tanssilavan sisälle. Tapahtuman avauksesta alkaen aina klo 19.30 saakka on tarjolla Osuuskauppa Suur-Savon tarjoamat pullakahvit, ja hyvissä ajoin ennen kahdeksaa kannattaa täyttää myös Ristiinan Yrittäjien järjestämien maksuttomien arpajaisten arpalipuke, sillä päävoittona on upea 500 euron lahjakortti K-Rauta Ristiinaan. Merkittävässä roolissa tapahtuman järjestämisessä on myös Ristiinan aluejohtokunta, joka esimerkiksi tarjoaa loppuillan tähtiesiintyjän, tangokuningatar Aino Niemen. Aluejohtokunnan omalla pöydällä on myös ideakilpailu Ristiinan kehittämiseksi. Kaikkien kilpailuun osallistuneiden (ja kehitysidean jättäneiden) kesken arvotaan 200 euron lahjakortti K-Rauta Ristiinaan.

Kemukansalle ihmeteltävää tarjoaa myös muun muassa taikuri Eetu Lampi. Lampi tekee taikojaan omassa esiintymisnumerossaan noin kello 18.30. Esiintymisensä jälkeen Lampi tekee vielä tapahtuma-alueella ilmapalloista muun muassa eläinhahmoja. Lammen esiintymisen tarjoaa OP Suur-Savo.

Heti ensimmäisenä ohjelmanumerona nähdään Ristiinan nuorisoseuran näytelmällistä ohjelmaa. Muutaman viikon päästähän pyörähtää käyntiin nuorisoseuran kesäteatteri, jossa nähdään komedia Nyt menee tunteisiin, lieköhän nähdään pätkiä siitä vaiko jotain muuta viihdykettä? Puheenvuoroja kemuilla käyttävät esimerkiksi UPM:n Pelloksen tehtaanjohtaja Juhani Tenhunen sekä toissa vuonna 100-vuotisjuhliaan viettäneen Osuuskauppa Suur-Savon toimitusjohtaja Heikki Hämäläinen.

Illan musiikkitarjonnasta vastaa tangokuningattaren lisäksi mikkeliläinen harmonikkataiteilja Arto Kivekäs, joka onkin myös jo vanha tuttu Kesäkemuilla.

Kesäkemuja ovat järjestämässä Ristiinan aluejohtokunta, Ristiinan Urheilijat, Ristiinan Yrittäjät, Osuuskauppa Suur-Savo, OP Suur-Savo, Ristiinan nuorisoseura sekä Mikkelin kaupungin kulttuuripalvelut.

Kesäkemut Ristiinan Metsälinnassa (Kitereentie 13) pe 29.6. klo 18 alkaen. Tanssit käynnistyvät n. klo 20. Vapaa pääsy!

Niko Takala

Sotakoululle kertyi mukavasti puita

Tämän vuoden keväällä pyydettiin ristiinalaisia metsänomistajia mukaan talkoisiin, joilla pyrittiin saamaan vanhan sotakoulun kunnostamiseen ja entisöintiin tarvittavaa puutavaraa. Talkoisiin lähtikin hieno määrä apujoukkoja mukaan, ja havutukkeja kertyi sahattavaksi mukavasti.

– Talkootukkeja kertyi 230 kappaletta, yhteensä 27 lahjoittajalta. Lisäksi Mikkelin kaupunki luovutti sotakouluhankkeen käyttöön Ristiinan Linnanniemessä kevättalvella hakkaamansa reilut sata mäntytukkia! iloitsee ”Ristiinassa vahvasti elävästä talkoohengestä” projektia vetämässä ollut Ristiina-Seuran puheenjohtaja Jari Valkonen.

Tukkeja löytyi eri puolilta pitäjää, kun Veikko Lampinen, Pentti Rantalainen, Juho Himanen ja Juha Heinikainen ottivat vastaan ilmoituksia lahjoituksista. Jorma Freyberg puolestaan kuljetti puut sahalle talkoohengessä.

– Ensi viikon loppuun mennessä puut pitäisi olla sitten sahattuina, Freyberg arvioi keskiviikkona, kun eri talkooryhmien sekä esimerkiksi Mikkelin kaupungin edustajana paikalla ollut tekninen johtaja Jouni Riihelä kävivät ”tarkastamassa” sahalle kertyneet puut.

Puutavarasta tullaan sahaamaan ensisijaisesti lattialankkuja, mutta myös muuta entisöinnissä tarvittavaa materiaalia.

– Rakennusarkkitehti Maria Luostarinen on tehnyt listat siitä että minkä verran mitäkin tarvitaan. Lattioiden lisäksi näistä puista tulee ymmärtääkseni seinille ja laipioihin tavaraa, Valkonen kertoo.

Hänen mukaansa sotakoulun kunnostusta pyritään jatkamaan seuraavilla työvaiheilla ”mahdollisimman pian”. Tällä hetkellä sotakoululla on vielä hieman kesken perustusten kengitys. Myös sahatavaran riittävälle kuivumiselle täytyy varata oma aikansa ennen kuin rakennustöitä voidaan aloittaa. Seuraavat työvaiheet pyritään joka tapauksessa vauhtiin selkeästi tämän vuoden puolella.

– Onhan tämäkin projekti ollut hyvä näyttö pitäjän yhteishengestä, kaikki mukaan lähteneet ovat olleet hyvässä hengessä mukana, kehaisee kaupunginhallituksen ristiinalainen varapuheenjohtaja, kyläaktiivi Kirsi Olkkonen.

Olkkonen toki totesi, että ”olisihan tämäkin projekti voinut kokonaisuutena edetä hieman nopeamminkin”.

Jouni Riihelä kuitenkin muistutti, että tämänkaltaisessa projektissa aikataulut tuppaavat venymään.

– Vaikka itsekin olen hyvin tavoiteorientoitunut henkilö, niin tässä projektissa täytyy huomioida sekin, että tämä prosessi itsessään on arvokas asia, Riihelä tuumasi.

Puita hankkeeseen lahjoittaneet yksityishenkilöt tai tilayhtymät: Halinen Juho, Hall Esko, Heinikainen Esa ja Kaija, Heinikainen Juha, Himanen Rauno, Himanen Tomi, Hyyryläinen Ossi, Hämäläinen Ari, Kaunosalo Kalevi, Matiskainen Pekka, Mäenpää Miika, Närhinen Aki ja Kalevi, Olkkonen Jouni, Paasonen Liisa, Paasonen Simo, Partio Keijo, Puhakka Risto, Pulkkinen Jarmo, Rantalainen Leena, Rantalainen Pentti, Saarinen Tauno, Tukiainen Esa, Tyyskä Risto, Tilayhtymä Marko ja Mikko Puhakka, Tilayhtymä Valkonen-Leinonen-Nylander, Venäläinen Tapani ja Wickström Jorma.

Niko Takala

Wautsi, ritareita ja heppa!

Linnaniemen keskiaika oli menestys heti ensimmäisellä kerralla

Otsikon mainitsemalla tavalla huokaillen ihastelivat nelivuotiaat serkukset Tuuve Mattila ja Hilma Rossi, kun he olivat saapuneet seuraamaan Linnaniemen keskiaika –tapahtumaa. Meneillään oli vanhalla urheilukentällä sijainneella esiintymiskentällä nähty Skills at arms –ratsastus mikkeliläisen Haukkalevän tallin toimesta. Islanninhevosratsu Viksun selässä ratsailla oli Eetu Autere, jolla esityksessä oli apuna vaimonsa Sonja Autere.

Eetu Autere kertoi, että esityksessä ollut rata oli suurimmilta osin kopioitu lajin SM-kisoista, jotka oli pidetty Järvenpäässä. Rataa ratsastaessa hän muun muassa löi ”vastustajiaan” miekalla, peitsellä ja keihäällä. Yleisölle jutellessaan Autere myös muistutti aseen turvaamisen tärkeydestä.

– Elokuvissahan miekoilla huidotaan miten sattuu pään päällä ja muutenkin. Oikeastihan niin ei voisi tehdä, olisihan se hieman noloa joutua huomaamaan että ”oho, nyt osuinkin naapurin Penaa päähän”! hän naurahti.

Esiintymiskentällä pääsi myös esimerkiksi näkemään ja kokeilemaan jousiammuntaa, jota olivat ohjaamassa Isä Tapani (Risto Pohjonen) ja Brunhilde (Johanna Manninen). Kentällä nähtiin myös päivän mittaan useampaankin otteeseen keskiaikaisia taistelunäytöksiä, joiden takana oli Medieval Fight Club Lappeenranta.

Taistelunäytöksiin liittyen yleisössä tunnuttiin paljonkin pohdittavan sitä, että kymmeniä kiloja painavassa haarniskassa varmasti tulee tukala hiki tällaisella helteellä.

– No, ei näissä varusteissa koskaan ole liian kylmä. Nyt kun vielä itselläni on uusi umpikypärä, josta ei näköjään näe ulos eikä henki kulje, niin sehän oli oiva yhdistelmä! nauraa Tommi Havo, kun hän tulee taisteluesityksen jälkeen vilvoittelemaan varjoon ”taistelutoverinsa” Tuomas Ylläsjärven kanssa.

Havo kertoo harrastaneensa lajia vuodesta 2014 saakka, Ylläsjärvi on aloittanut vuosi sitten.

– Tämähän on vähän sellainen laji, että joillekin vaan käy niin, että kun kokeilevat niin kypärän poisoton jälkeen näkee että on se tietty kiilto silmissä että ”tätä pitää saada lisää”, he hymähtävät.

Varusteiden hankkiminen, parantaminen ja kehittäminen on heidän mukaansa koko ajan jatkuvaa hommaa.

– Ja sitten kun olet saanut kamppeet ”kuntoon”, otat pari tuntia matsia, niin sittenhän niitä taas korjataan viisi-kuusi tuntia, Ylläsjärvi täsmentää.

Havo sanoo omistavansa kaksi erilaista varustesettiä. Kevyempi on tarkoitettu yksi vastaan yksi –kamppailuihin ja paremmin suojattu sitten joukkotaisteluihin.

Rajusta ulkomuodosta huolimatta miehet kertovat lajin parhaan puolen olevan sen ”rentous ja hauskuus”.

– Kehässä toki hakataan täysillä, mutta kun matsi loppuu niin sitten halataan! he tiivistävät.

Lisäksi tapahtumaan kuuluivat Gränna-talon pihapiirin keskiaikamarkkinat, joissa oli kymmenisen kojua myymässä erilaisia tuotteita. Ruokana oli tarjolla muun muassa henkeen sopivasti kokonaisena vartaassa kypsennetty sika…

Esiintymislavana toimineella Linnankorvan näyttämöllä esiintyi kolmeen otteeseen keskiaikaista musiikkia esittävä Ancient Bear Cult. Bändi kuittasi muun muassa ensimmäisen esiintymisen pienen myöhästymisen ja alun tekniset ongelmat huumorilla.

– Aurinkokellomme oli meiltä hukassa, niin sillä pääsette nyt seuraamaan sound checkiä, olkaa hyvät! Ja tämä sähkö on tietenkin tällaiselle muinaismusiikkia soittavalle bändille vähän hankala juttu, bändiläiset kommentoivat.

Tapahtuman järjestäneessä Linnaniemi ry:ssä oltiin asetettu kävijätavoitteeksi ensimmäiselle kerralle 500 henkilöä. Tämä ylitettiin vähintään tuplasti jo aamupäivän aikana.

– Meillä oli minun käsityksen mukaan noita ohjelmalehtisiä 950 kappaletta, ja ne on jo nyt kaikki jaettu, yhdistyksen puheenjohtaja Ville Hokkanen totesi noin puoli kahdentoista aikoihin.

Ennakoitua suurempi kävijämäärä toi myös omia haasteitaan järjestäjille, mutta kynät sauhuten he kirjoittivat kehityskohteita ylös ensi vuotta silmällä pitäen!

Niko Takala

Ilkivaltaa Astuvansalmella

Ristiinassa Astuvansalmella sijaitsevien kalliomaalausten päätymistä ilkivallan kohteeksi on pelätty kauan. Nyt tämä kauhuskenaario oli toteutunut, kun joku tai jotkut henkilöt olivat töhrineet noin 5000 vuotta vanhojen kalliomaalausten alapuolella olevaa kalliota.

– Näin oli käynyt. Ei kyllä ollut mikään mukava tunne kun saavuimme ryhmän kanssa maanantaina paikalle, kertoo matkoja Astuvansalmelle järjestevän Saimaan Saaristo- ja Veneilypalvelut Oy:n kippari Harri Kerkelä.

– Retken oppaan Helena Partasen kanssa pohdimme että millä jäljet on tehty. Helena epäili että olisikohan jonkinlaisella liidulla. Toinen vaihtoehto ehkä olisi että kallion pintaa on raaputettu kivellä, jolloin kallion pinta on hajonnut, Kerkelä pohtii.

Astuvansalmen kalliomaalausten maalauskenttä on yksi pohjoismaiden laajimpia. Maalauksia on vuosituhansien ajan suojannut paitsi päällekaatuva kallion muoto, myös maalausten päälle muodostunut piidioksidikerros, jota ilman todennäköisesti ajan hammas olisi purrut maalaukset teille tietymättömille jo pitkän tovin sitten.

Maalauksien entistä ja nykyistä parempi tuotteistaminen ja markkinointi matkailukohteena on ollut keskustelun aiheena pitkään. Parhaillaankin Mikkelin kaupungin matkailun kehittämisessä Astuvansalmi on yksi kärkikohteista. Toisaalta on kuultu puheenvuoroja, joissa on pohdittu sitä, pitäisikö koko maalausten alue aidata ja siellä käymistä rajata, paitsi alueen luonnon kulumisen, myös juuri ilkivallan pelon pohjalta. Tämä viimeisin tapaus lisännee tätä keskustelua.

– Nykyisinhän esimerkiksi kameravalvonta on melko helppo järjestää paikalle, Harri Kerkelä heittää.

– Kaikkiaan tosi harmittava juttu, toivottavasti jollain nyt alkaa omatunto kolkuttaa ja saataisiin tekijä selville.

Niko Takala

Paikallisosaamista Ylen radioteoksessa

Yleisradiolla pitkän päivätyön tehnyt, nykyisin eläkkeellä oleva Tapani Ripatti on toteuttanut Ylelle yhdeksänosaisen dramatisoidun dokumenttisarjan 1918 – Äänien kirja. Yle Puheella perjantaisin klo 14 kuultava sarja on kuunneltavissa kokonaisuudessaan myös Ylen verkkopalvelu Areenassa. Yle Puheella sarjaa on takana yksi jakso, toinen osa kuullaan siis tämän viikon perjantaina. Jaksot ovat kestoltaan noin 25-minuuttisia.

Ristiinalaisittain teoksesta tekee erityisen kiinnostavan se, että dokumentin ääninä kuullaan useampaakin Ristiinan Nuorisoseuran harrastajanäyttelijää. Ristiinalaisia Ripatti päätyi kysymään mukaan, sillä hänellä on juuret tällä suunnalla, ja hän viettää kesänsä Ristiinassa.

– Ihan aluksihan minä ajattelin tätä hommaa tarjota Lahden kaupunginteatterille, mutta sitten jotenkin rupesi vaivaamaan ajatus ammattilaisista. Vuoden 1918 oli amatöörien sota, joten ajattelin että tähänkin toteutukseen tarvitaan mieluummin tekijät harrastajapohjalta, Ripatti pohjustaa päätöstään.

Ristiinassa äänitykset toteutettiin tänä keväänä maaliskuussa. Tekstit on valittu mukaan sekä aidoista, sata vuotta sitten pidetyistä puheista tai sitten silloin kirjoitetuista teksteistä. Lisäksi mukana on aikalaisten kertomia tarinoita 1918 tapahtumista.

– Minähän ihan rehellisesti sanottuna en ole ollut oikeastaan ollenkaan kiinnostunut sisällissodasta. Tämä kyllä muutti suhtautumista, kuvailee Päivi Orava.

Arto Paasonen taas tuumii, että ainakin vielä hänen sukupolvelleen sisällissodasta puhuttiin ”sellaisena itsenäistymiseen liittyneenä pienenä sivujuonteena ja kahakkana”.

– Ja tämän teoksenkin osalta kävi niin, että nyt vasta kun sen on kuunnellut valmiina, niin ymmärsi mitä on tehty ja mihin on päästy mukaan, eihän se vielä niistä lyhkäisistä pätkistä auennut. Vaikkakin jo silloin äänitysvaiheessa oli upea katsoa ja kuunnella vaikkapa Puhakan Mikkoa joka luki tekstejä Mannerheiminä. Uskomatonta miten hän viidessä minuutissa haki sen henkilön ja tunnetilan esiin, Orava jatkaa.

Huolimatta hyvin rankasta aihepiiristä mukana olleet pitivät tekemistä hyvänä kokemuksena, josta varmasti pystyy ammentamaan myös jatkossa muissa töissä.

– Olen valtavan otettu siitä, että meidän seuralle tarjottiin tällaista mahdollisuutta tehdä aivan erilaista taiteen muotoa. Ja olen myös tosi ylpeä siitä miten hyvin mukana olleet osistaan suoriutuivat, tuumii nuorisoseuran puheenjohtaja Tanja Puustinen-Kiljunen, joka itsekin on mukana tekstejä lukemassa.

Ristiinan Nuorisoseurasta mukana ovat Päivi Orava, Sini Käräjämies, Arto Paasonen, Tanja Puustinen-Kiljunen ja Marko Miettinen. Mukana ovat myös oheisesta kuvasta uupuvat Mikko Puhakka ja Hannu Laamanen.

1918 – Äänien kirja kuunneltavissa kokonaisuudessaan Yle Areenassa. Yle Puhe perjantaisin klo 14.

Niko Takala

Ei enää kauheasti paina!

Tähän saavutukseen ei takuulla kovin moni esimerkiksi oman sukupolveni (tai nuorempien sellaisten) edustaja yllä. Nimittäin tämän viikon jälkeen työtehtävistä ”takavasemmalle” vetäytyvän seurakunnan lastenohjaaja Minna Puhakan työuran pituuteen samalla työnantajalla.

– Nyt on meneillään 44. vuosi seurakunnalla. 1975 tammikuussa tulin Ristiinan seurakuntaan töihin, sitä ennen olin ehtinyt olla yhden vuoden kuntapuolella, Puhakka ynnäilee maanantaina, jolloin on menossa hänen kolmanneksi viimeinen työpäivä.

– Toisaaltahan se on nyt sitten jatkossa niin kuin sveitsiläiset tuttavani tuossa muistuttivat. Eli minulla ei ole enää ikinä vapaapäiviä tai lomia!

Seuraavaksi on kuitenkin edessä pitämättömät lomat. Virallisesti eläkepäivät Puhakalla alkavat lokakuun alusta. Joko on haikeuden tunne iskenyt?

– Oikeastaan ei vielä ollenkaan. Tässä on varmaan niin tottunut siihen, että tässä vaiheessa kesää ”työt loppuu” ja jäädään lomille. Veikkaisin että sitten tuossa elo-syyskuulla, kun katselen työkavereita ajelemassa töihin, niin ehkä silloin saattaa se haikeus tulla.

Niko Takala