PaJaLa-yhtyeen kiertue Ristiinassa on puolivälissä, eli jäljellä on vielä kolme konserttia. Konsertit ovat osa Mikkelin kaupungille testamentatuilla varoilla toteutettavaa ikäihmisten virkistystoimintaa. Raha piti käyttää ristiinalaisten eläkeikäisten ihmisten hyväksi.

Maksuttomiin konsertteihin ovat tervetulleita kaikki ikäihmiset ja heidän ystävänsä, eli ikärajoja ei kysellä. PaJaLa-yhtye esittää kansansävelmiä sekä kotimaista musiikkia. Siinä soittavat Pauliina Hintsanen, Jarno Hopponen ja Lauri Ronimus.

Konsertti kuullaan Nallikallion metsästysmajalla lauantaina 20. toukokuuta kello 15. Kahvit alkavat jo kello 14. Nallikallio sijaitsee Someenjärvellä osoitteessa Koirasalmentie 77 B. Seuraava konsertti on perjantaina 26.5. Himalansaaren seurantalolla kello 19. Kahvit alkavat 18.30.

Viimeisessä konsertissa yhtyettä pääsee kuulemaan Ristiinan taajamassa, kun se esiintyy koulukeskuksella Setälä-salissa sunnuntaina 28. toukokuuta kello 14.

Testamenttivaroilla toteutettiin keväällä neljän virkistysmatkan kokonaisuus ikäihmisille. Tuolloin pääsi muun muassa teatteriin ja jääkiekko-otteluun. Suunnitelman varojen käytöstä laativat ristiinalaiset eläkeläisjärjestöt ja aluejohtokunta. Konserttikiertue on vieraillut jo Lännentuvalla, Hangastenmaalla ja Vitsiälässä.

Elina Alanne

Tiedot tänä keväänä valmistuvista ylioppilaista tulivat tiistaina 16.5. Ylioppilasjuhlia vietetään lauantaina 3. kesäkuuta.

Mäntyharjun lukiosta valmistuvat:

Ahola Irene, Björkman Anna, Forsell Akusti, Haajanen Maria, Halinen Anni, Honkanen Linda, Hämäläinen Suvi, Hänninen Iira, Juurinen Helmi, Jylkkä Leevi, Kapanen Minttu, Karhula Outi, Kauppi Aino, Kauppinen Atte, Konga Riina, Kunttu Sonja, Kähkönen Vilma, Laasanen Mikael, Lehtinen Janna, Maczulskij Oona, Palo Topi, Parviainen Iira, Piira Henna, Piispanen Pete, Puhakka Manu, Puurtinen Veeti, Salo Vera, Savikurki Ronja, Savolainen Sanni, Taipale Jaakko, Torniainen Kaisu ja Vesalainen Jaakko.

Mikkelin lukiosta saadun tiedon perusteella lukiosta valmistuvat Ristiinasta ainakin Enja Hämäläinen, Riija Kurvinen ja Wilma Taavitsainen.

Kaikki Mikkelin lukiosta valmistuvat:

Abbasova Narmin, Asikainen Amanda, Attenberg Leevi, Auru Elias

Bergmann Elina, Bovellan Max, Böhm Liinu-Stina, Böök Eetu

Dufva Vili

Falkenbach Erica

Gadding Otto

Haimilahti Minja, Hangasmaa Rasmus, Hasa Nea, Hasanen Salla, Hautamäki Aino, Hautamäki Oona, Haverinen Onni, Heinonen Vertti, Helanneva Aino, Helenius Milo, Helin Juulia, Hentinen Aaro, Hirn Iina, Hokkanen Antto, Hone Aili, Honkavuo Arttu, Hurskainen Vilma, Hytönen Tomi, Häkli Eero, Hämäläinen Alisa, Hämäläinen Enja, Hämäläinen Onni, Hänninen Eveliina (kaksoistutkinto), Hänninen Markus, Hänninen Salla, Härkönen Julia

Ihalainen Nelli, Ikonen Joona, Ikonen Juho

Jankko Aurora

Kaasalainen Verneri, Kantelinen Niklas, Karhunen Tuomas, Karjalainen Emmi, Karppinen Samuel, Karttunen Matilda, Kaukonen Sakari, Kaukoranta Eveliina, Kemppi Jirko, Kilkki Julius, Kivikoski Inka, Kontinen Aleksi, Korhonen Ella, Korhonen Ursula, Korkka Henna, Kortelainen Onni, Korvenpää Olli, Kotro Rebeka, Kujala Roni, Kuolimo Anna (kaksoistutkinto), Kuoppamaa Santtu, Kurvinen Riija, Kutvonen Eemil, Kämäräinen Aapo

Laanterä Henri, Lahdensalo Anni, Laiho Ville, Laine Marleena, Lauanne Miska, Leppänen Kalle, Liimatainen Katariina, Lindqvist Nora, Luukkonen Jenna

Markevitsch Katri, Marttinen Laura, Marttinen Noora, Matikainen Tuukka, Matilainen Aleksi, Metso Lauri, Miinalainen Tatu (kaksoistutkinto), Montonen Noora, Mäkelä Paavo, Mäkinen Roosamaria, Mäkipää Senni, Möller Santeri

Nae Anniina, Nevanoja Kerttu, Noponen Veeti, Nurhonen Joonatan

Outinen Viivi

Paajanen Millamari, Pajunen Noora, Pantzar Kasperi, Pappila Jenna, Parkkinen Jenni, Parkkinen Veera, Parkkonen Ronja, Parkkonen Sofia, Partanen Jonna, Partanen Juuso, Partanen Senni, Parviainen Linda, Piekäinen Marika, Puhto Onni, Pulkkinen Aapo, Pulkkinen Pinja, Pursiainen Nelli, Puttonen Ira, Pylkkänen Elina, Pylvänen Viola, Pöyry Antti, Pöyry Juuso, Raatikainen Lauri, Rahikainen Janna, Randelin Aapo, Rantalainen Johanna, Rantula Vilma, Rappu Vilma, Rasa Aku-Pekka, Redsven Markus, Reponen Luukas, Ripatti Sanni, Rissanen Valtteri, Romo Saara, Routaharju Rasmus, Runonen Lotta, Ruponen Aino, Räisänen Emmi

Saastamoinen Jutta, Saggese Jania, Satomaa Severi, Saukkonen Emmi, Saukkonen Tytti, Seppänen Kiia, Seppänen Miisa, Seppänen Riikka, Sinkkonen Venla, Sipponen Vertti, Sivonen Mikko, Sjögrén Veeti, Syrjäläinen Venla

Taavitsainen Wilma, Takkinen Aada, Tanttu Mila, Terho Eveliina, Teräsranta Veikko, Tirronen Sanni, Tiusanen Saara, Toivanen Eemeli, Tompuri Tuulia, Tontti Tuomas, Tulla Samu, Turunen Emma, Turunen Oskari, Turunen Siiri, Turunen Tyyne

Ulmanen Ida, Unhola Lilja

Valjakka Eelis, Valjakka Oona, Valjakka Venla, Valkonen Iiro, Valkonen Vili, Vanhanen Janina, Varis Vili, Varjo Pinja, Vasara Annika, Vehviläinen Neea, Venäläinen Toivo, Viskari Oona, Volanen Akseli, Voutila Venla, Vuonos Miika, Väisänen Akseli, Väisänen Helmi

Zengil Snork

Kotikirppis on avoinna kesän ajan.

Kahvipöydässä se ajatus lähti. Kun Ritva Roivaisen tyttärentyttären 7-vuotissynttäreitä juhlittiin, tuli porukalla puheeksi, miten sitä onkin kaikki paikat ja kaapit täynnä tavaraa. Pian joku jo ehdotti, että laitetaan yhteinen kirpputori. Nyt Roivainen on jo muutaman viikon päivystänyt viiden perheen yhteisellä kirpparilla Brahentiellä.

– Aika pian siinä joku sanoi jo myös, että mummo hoitaa! Roivainen naurahtaa.

Hän jatkaa, että eläkeläisenä kirpputorin pyörittäminen on hänelle todella mieleistä.

– Olen aikoinaan tehnyt tällaista vähän työksenikin, muun muassa silloin kun Ekotori oli vielä Ristiinassa. Mukavaa tämä on, kun samalla saa tavata ihmisiä. Olen välissä ollut kylältä pois, niin tässä on jo vähän muisteltukin asioita joidenkin kanssa.

Perheiden kirppari toimii omakotitalossa Brahentien varrella.

– Tämä talokin on muuten myynnissä – mutta ei ihan kirpparihintaan, Roivainen vinkkaa.

Kirpputori on ainakin kesän ajan avoinna. Vielä on ollut hiljaista ja Roivainen miettii, että kylmä sää ei ole houkuttanut ihmisiä liikkeelle.

– Viimeistään syksyllä laitamme kiinni. Katsotaan, miten kauan tavaraa riittää.

Roivainen korostaa, että kirppikselle saa tulla pyörimään ilman ostopakkoa.

– Sehän kuuluu tähän hommaan, että aina ei löydy mitään. Ja saa tinkiä. Sekin on kirpparin juttu, että hinnoista saa kysyä.

Elina Alanne

Kirpputori toimii osoitteessa Brahentie 41. Se on avoinna ma, ke ja pe kello 11–17 ja parittoman viikon lauantaisin kello 10–14.

Tylypahkan taikaa -tapahtuma kokosi kirjastolle innokkaita osallistujia. 

Koukuttavia fantasiakertomuksia – ja jännittäviä! Näistä syistä ristiinalaiset alakoululaiset tykkäävät Harry Potter -tarinoista.

– Aina ei uskalla kuunnella illalla, kun tarina on niin jännittävä. Silloin on kuunneltava päivällä, summaa jännittävyyden Vilhelmiina Niemeläinen.

Heidän perheessään Pottereita on sekä luettu ääneen että kuunneltu äänikirjoina. Nyt kuuntelussa on viimeinen osa, eli Kuoleman varjelukset.

– Välillä ärsyttää, kun pitää käydä nukkumaan ja tarina jää kesken johonkin kiinnostavaan kohtaan.

Ensimmäinen Harry Potter -kirja julkaistiin englanniksi 1990-luvun lopussa. Siitä asti ne ovat lumonneet aina uusia lukijoita. Potter-fani on myös ristiinalaislähtöinen, luokanopettajaksi opiskeleva Heidi Timonen.

– Kyllä se on iso juttu ollut. Meidän perheessä on katsottu leffoja ja luettu Pottereita iltasaduksi. Isoveljillä oli aina myös Harry Potter -synttäreitä, Timonen kertoo.

Hän ja Noora Tähtinen järjestivät lauantaina Ristiinan kirjastossa Tylypahkan taikaa -tapahtuman alakouluikäisille. Ohjelmassa oli muun muassa taikaliemien sekoittamista, hirviökirjojen askartelua ja pienet kekkerit. Alussa kaikki totta kai jaettiin kirjasarjan mukaisesti omiin tupiin.

Timonen ja Tähtinen järjestivät tapahtuman omasta innostuksestaan ja ideastaan.

– Kirjasto tarjosi tilat mutta ei nyt muuten ollut tässä mukana, kertoo kirjastossa työskentelevä Tähtinen.

– Olin itse pyöritellyt ajatusta jostain Potter-tapahtumasta ja Heidi tuli kerran käymään kirjastossa. Jotenkin puheeksi tuli Potterit ja kävi ilmi, että Heidi on suuri fani ja sitten jo päätimme, että järjestetään tapahtuma, Tähtinen kertoo.

Kirjasto oli koristeltu lukuisilla Potter-aiheisilla tavaroilla.

– Oli hauskaa ideoida yhdessä. Innostuimme aika kovasti, Tähtinen nauraa.

Rekvisiittaa löytyi muun muassa Timosen perheestä, jossa Potter-synttäreitä on viime vuosina järjestetty nuoremmille sukupolville.

– Siskonpojalle olen nyt lukenut Pottereita. Olen kuulemma paras lukija, koska luen aina niin pitkään. Innostun siis niistä aina itsekin, Timonen naurahtaa.

Innoissaan olivat myös kirjastolla olleet Tylypahkan noitien ja velhojen koulun oppilaat.

– Minun liemeäni kun juo, niin pyörtyy vuodeksi, kertoi taikaliemestään Juhani Pöyry ja uhosi myrkyttävänsä sillä Kalkaroksen.

– Ei, mun lempparia ei myrkytetä! huikkasi joku ja keskustelu polveili tarinoiden suosikki- ja inhokkihahmoihin.

Elina Alanne

Harry Potter

J.K.Rowlingin kirjoittama fantasiakirjasarja, jossa on seitsemän osaa.

Ensimmäinen osa Harry Potter ja viisasten kivi ilmestyi englanniksi vuonna 1997.

Viimeinen osa ilmestyi englanniksi vuonna 2007.

Suomeksi Potterit käänsi Jaana Kapari-Jatta, joka loi niihin monia uudissanoja.

Pottereista tehdyt kahdeksan elokuvaa ilmestyivät vuosina 2001–2011.

Velhomaailma elää myös Rowlingin lyhyemmissä teoksissa sekä muun muassa teemapuistoissa.

Ristiinalaisen kolumnistin Veera Kinnusen mökkiä kehuttiin kodikkaaksi ja erityisesti sen paikka sai tuomareilta kehuja. 

Suomen kaunein koti -ohjelman Kesämökit-kaudella oli tänä vuonna mukana myös ristiinalaismökki. Mökki ei kuitenkaan selvinnyt kilpailussa jatkoon. Ristiinalaismökki oli yksi kolmesta ”pieni on kaunista” -teemaisen jakson kohteista. Jakso nähdään televisiossa torstaina 11. toukokuuta mutta se on jo katsottavissa MTV:n Katsomo-palvelussa.

Ohjelmassa tuomarit Hanna Sumari, Sini Rainio ja Tero Pennanen kiertävät kolmekymmentä erilaista kesäkotia eri puolilla Suomea. Ristiinalaismökin kanssa samassa jaksossa oli kesäpaikat Porvoosta ja Myrskylästä. Näistä Myrskylässä sijaitseva mökki meni jatkoon kymmenen finalistin joukkoon.

Tuomarit kehuivat ristiinalaismökkiä muun muassa siitä, että siellä on kaikki, mitä perinteiseltä mökiltä odottaa.

Sumari kertoi tykkäävänsä pienistä mökeistä ihan lähtökohtaisesti. Hän arvostaa sitä, että niitä säilytetään ja kehui myös ristiinalaismökkiä siitä.

– Tuntuu hyvältä, ettei hävitetä, vaan muokataan vanhaa, Sumari toteaa jaksossa.

Hän kehui myös mökin tunnelmaa tosi kodikkaaksi ja siellä vallitsevan syvän rauhan.

Rainio ja Pennanen kehuivat erityisesti mökin sijaintia kallion katveessa ja tonttia upeaksi.

Ristiinalaismökin matkaa on jo aiemmin seurattu Ristiinalaisessa, koska yksi sen omistajista on Veera Kinnunen, joka kirjoittaa kolumneja lehteen. Kinnunen kertoi ohjelmaan osallistumisesta myös 23. maaliskuuta Ristiinalaisessa julkaistussa kolumnissaan.

Kauden voittaja selviää päätösjaksossa, joka nähdään torstaina 6. heinäkuuta. Voittaja valitaan yleisöäänestyksellä, joka alkaa, kun kaikki mökit on esitelty. Voittaja saa palkinnoksi 10 000 euroa uusien sisustusunelmien toteuttamiseen.

Juttua muokattu pe 5.5. kello 17.40. Jakso nähdään televisiossa 11.5., ei tällä viikolla niin kuin jutussa ensin luki. Jakso on jo katsottavissa netissä. 

Viime kesänä ensimmäistä kertaa järjestetty Mikkelin pitäjien esittäytyminen torilla halutaan toistaa myös tänä vuonna. Viime kesänä tapahtuma kulki nimellä Koko Mikkeli torilla – pitäjät esittäytyvät. Tapahtumassa esittäytyivät aluejohtokunnat yhdessä järjestöjen ja yritysten kanssa.

Aluejohtokunnat kutsuvat myös nyt alueiden toimijoita mukaan.

– Mukaan mahtuvat yritykset, järjestöt, seurat… Torilla on hyvä mahdollisuus tuoda omaa toimintaa esille, kertoo Petri Tikkanen Ristiinan aluejohtokunnasta.

– Nimenomaan toivomme, että kaikki halukkaat mukaan ja tuomaan omaa toimintaa esille!

Viime kesänä Ristiinasta esittäytyi muun muassa Metsälinna. Lavaisäntänä toimiva Tikkanen sanoo, että kesän aikana huomasi, että toritapahtumassa arvotut liput myös palautuivat Metsälinnaan kesän aikana, eli ne saivat ihmiset tutustumaan tanssilavaan.

Kiinnostuneiden pitää ilmoittautua Tikkaselle viimeistään 10. toukokuuta. Jo 11. toukokuuta aluejohtokunnat päättävät kiinnostuksen mukaan, että järjestetäänkö tapahtumaa.

Elina Alanne

Ilmoittautua voi Petri Tikkaselle, tikkanen.p@gmail.com, p. 040 7057138.

Vanerin ja viilun kysyntä on alentunut ja yhtiön tuotantokapasiteetti pienentynyt.

UPM Plywood tiedottaa, että se suunnittelee organisaatiouudistusta ja toimintojen sopeuttamista vastaamaan pienentynyttä tuotantokapasiteettia ja heikentyvää markkinatilannetta. Yhtiö aloittaa muutosneuvottelut, joiden piirissä on 262 toimihenkilöä pääkonttoritoiminnoissa, myyntikonttoreissa ja Suomen tehtailla. Yksi UPM Plywoodin tehtaista on Pellosniemellä.

Vähennystarpeeksi arvioidaan enimmillään 35 tehtävää. Muutosneuvottelut käydään paikallisen lainsäädännön mukaisesti.

– Uudessa tilanteessa yhtiön toimintojen uudistaminen sekä kustannuskilpailukyvyn ja liiketoiminnan pitkän aikavälin tulosedellytysten säilyttäminen on äärimmäisen tärkeää, sanoo tiedotteessa UPM Plywoodin liiketoimintajohtaja Mika Kekki.

Yhtiö kertoo, että sen tuotantokapasiteetti on pienentynyt merkittävästi viimeisen kolmen vuoden aikana. Yhtiö sulki kannattamattoman Jyväskylän vaneritehtaan vuonna 2020 ja myi Venäjällä sijaitsevan Chudovon vaneritehtaan tänä keväänä. Yhteensä tuotantokapasiteettia on poistunut 255 000 kuutiota.

Viime kuukausina kuusivanerin ja –viilun kysyntä on alentunut rakentamisen suhdanteen heikennyttyä. UPM Plywood on sopeuttanut kuusivaneri- ja viilutuotantoa lomautuksilla koko alkuvuoden ajan. Myös koivuvanerin jakelukaupan näkymät ovat epävarmat, UPM Plywood toteaa tiedotteessa.

Ristiinassa pelataan toukokuun lopussa.

Vuodesta 2017 alkaen kaikkiaan kuusi kautta ylimmässä alueellisessa sarjassa, eli Palloliiton Itäisen alueen Kolmosessa, pelannut Ristiinan Pallo pelaa tänä vuonna sarjaporrasta alempana Nelosessa. Kausi starttasi lappeenrantalaisen FC LaPa:n kakkosjoukkuetta vastaan.

RiPa teki kauden alla yhteistyösopimuksen Mikkelin Pallo-Kissojen kanssa, jonka myötä RiPan Nelosessa pelaava joukkue pelaajineen on hallinnollisesti Pallo-Kissojen alaisuudessa. Tämä mahdollistaa pelaajaliikenteen vapaammin joukkueiden välillä, ja hyötyjä saadaan myös harjoittelusta.

– Talvi- ja tämä kevätkausi on harjoiteltu Kissojen alaisuudessa, siellä päävastuun treenien vedosta on kantanut Pallo-Kissojen valmentaja Lucas Dos Santos. Yhteistyö on sujunut nyt hyvin, ja ihan mukavasti on saatu tämä niin sanottu ”RiPa-ryhmä” kasaan myös. Totta kai lisääkin porukkaa mahtuu mukaan! kertoo Mikko Suihkonen, joka vastaa kesän ajan RiPan valmennuksesta pelien osalta yhdessä Miikka Oinosen kanssa.

– Treenit vedetään toistaiseksi kokonaan Mikkelissä, sitten kun Ristiinan kentälle pääsee, niin kerran viikossa harjoitellaan täällä, ja niistä harkoista me sitten Oinon kanssa vastataan.

Suihkonen kertoo olevansa erityisen iloinen siitä, miten hyvin eri sukupolvet ovat sulautuneet yhdeksi tiimiksi.

– Meillähän on tässä mukana ikähaitaria aika hyvin, eli esimerkiksi näitä omia 2006-2007 syntyneitä RiPa-kasvatteja, mutta sitten vastapainoksi kokeneita pelimiehiä. Junnut ovat tulleet mukaan hyvällä asenteella, ja toisaalta vanhemmat jermut ovat ottaneet heidät hyvin vastaan.

Harjoituspeleissä nähdyn pelillisen toimimisen Suihkonen nostaa myös positiiviseksi asiaksi.

– On ollut sen näköistä peliä, mitä halutaankin pelata. Eli ei roiskita, vaan pyritään pallolliseen peliin. Jolla tietenkin pyritään siihen, että tässä saadaan etenkin näitä junnuja kehittymään pelaajina. Nyt nähdään sitten miten peli toimii kun varsinainen sarja alkaa.

– Tälle vuodelle tavoitteena on lähinnä saada ehjä kausi pelattua, ja vietyä pelaajia yksilötasolla eteenpäin. Mistään tarkemmista sijoituksista ei ole puhetta ollut, mutta totta kai sarjapaikka pidetään, Suihkonen summaa.

RiPa aloittaa kautensa kolmella vieraspelillä. Ensimmäinen kotipeli on tiistaina 16.5., jolloin kohdataan SiU Mikkelin Hänskissä. Ristiinassa sarjapelien pariin päästään ke 31.5. ottelulla LauTP:tä vastaan.

Niko Takala

Päiväkoti Kilikellon ilmoitettiin olevan kesän suljettuna. Suomenniemeläisperheet ja päiväkodinjohtaja kummastelevat päätöstä. Varhaiskasvatusjohtaja toteaa, että kaikkiaan kylältä on kadonnut perheitä.

Maaliskuussa kaupunki ilmoitti, että Suomenniemen päiväkoti Kilikello on kesällä kiinni 5.6.–9.8. Ilmoitus yllätti sekä päiväkodin henkilökunnan että lasten vanhemmat. Viime kesänä Kilikello oli ollut kiinni heinäkuun ja samoin oli oletettu olevan myös tänä kesänä.

– Kysyin kesäsulusta jo tammikuussa ja sen sanottiin olevan heinäkuun. Lomatoiveita piti laittaa töihin jo silloin. Minulla ei todellakaan ole mahdollisuutta laittaa kesälle kuin maksimissaan kolme viikkoa yhtäjaksoisesti lomaviikkoja, kertoo suomenniemeläinen Elina Kemppinen.

Hänen lapsensa Venla ja Eemil Naakka ovat Kilikellon lapsista pienimpiä. Kilikello on lähellä heidän kotiaan ja perhe on sumplinut lasten hoitopäiviin tietyn systeemin, etteivät päivät veny turhan pitkiksi. Kemppinen työskentelee ensihoitajana Mäntyharjussa ja tekee 12 tai 24 tunnin vuoroja. Hänen rakennustuoteteollisuudessa tarjouslaskijana työskentelevä miehensä Jere Naakka tekee viikossa osan työpäivistä Mikkelissä ja osan etänä kotona.

Normaalisti perhe toimii niin, että Jere lähtee ajamaan töihin Mikkeliin jo kuudelta ja Elina vie lapset päiväkotiin seitsemäksi. Jere hakee heidät vähän ennen neljää. Elinan vuorotyön vuoksi lasten hoitoaika ei ole 100-prosenttinen.

Kemppinen sanoo sen hieman helpottavan ensi kesän hoidon miettimistä. Tulevan kesän tilannetta perheessä puolestaan hankaloittaa se, että Jere vaihtoi työpaikkaa syksyllä, joten hänellä on normaalia lyhyempi loma.

– Meidän lastemme isovanhemmat ovat myös vielä työelämässä. Nyt odotamme, että onko tämä kesäsulku todella näin. Jos on, niin lasten hoito on Ristiinan päiväkodissa, mikä tarkoittaa heille todella aikaisia aamuherätyksiä, Kemppinen miettii.

Kemppinen kertoo, että hän oli heti kesäsulkuilmoituksen tullessa yhteydessä Mikkelin varhaiskasvatusjohtaja Taina Haliseen mutta hän ei koe saaneensa ymmärrystä.

– Vastaus oli, että muitakin yksikköjä laitetaan kiinni. Mutta onhan se nyt väärin verrata Rantakylää ja Suomenniemeä. Asiassa olisi pitänyt ennakkoon kuulla vanhempia. Siltä tämä tuntuu, että Mikkeliin ei haluta työikäisiä. Ei mikään houkuttele työikäisiä Mikkeliin, jos heidät tällaisissa ratkaisuissa unohdetaan, Porista kotoisin oleva Kemppinen sanoo.

Kilikellon lisäksi samaksi ajaksi suljetaan kolme muuta ryhmää Mikkelissä. Kolme muuta sijaitsevat kaupunkialueella. Heinäkuussa ei ole hoitoa 13 päiväkodissa eikä perhepäivähoitajilla. Yhdeksän päiväkotia on auki koko kesän. Yksi niistä on Ristiinan päiväkoti, joka normaalistikin on Kilikellon varahoito. Kemppinen kertoo, että he ovat tähän asti järjestelleet Kilikellon kiinni ollessa lasten hoidon aina jotenkin.

– Emme ole halunneet heitä yksittäiseksi päiväksi laittaa uuteen paikkaan. He ovat myös molemmat merkittävästi ruoka-aineallergisia, niin siksikin se on tuntunut riskiltä.

Kilikellon kesäsulkua on perusteltu ruokahuollon kustannuksilla. Kemppistä kummastuttaa, että nytkö asia tuli kaupungille yllätyksenä.

– On ollut täysin selvää, että kun koulu menee kiinni, niin lounaskahvila Niementähti kaatuu, Kemppinen toteaa.

”Perheitä on hävinnyt”

Mikkelin varhaiskasvatusjohtaja Taina Halinen kertoo Kilikellon pidemmälle kesäsululle olevan kaksi syytä.

– Ensimmäinen syy on, että ruoka- ja puhtauspalveluiden järjestäminen tulisi kalliiksi. Kun Niementähti lopetti, niin ruoan kuljetuskustannukset ovat suuret koulujen kesälomien aikana, Halinen kertoo.

Niementähti lopetti toimintansa helmikuussa. Suomenniemen kouluun ja päiväkotiin kuljetetaan nyt ruoka Ristiinan yhtenäiskoulusta. Sieltä tulee ruoka myös Ristiinan päiväkotiin. Yhtenäiskoulun loman aikana päiväkodeille kuljetetaan ruoka Mikkelistä.

– Toinen syy on se, että hoidon tarve kesällä Suomenniemellä on vähäinen. Vain harva perhe tarvitsee kesähoitoa. Mutta vielä emme voi tätä lopullisesti tietää, koska perheillä on aikaa ilmoittaa kesähoidon tarpeesta huhtikuun loppuun saakka.

Perheistä on tuntunut nurinkuriselta se, että Kilikellon ilmoitettiin maaliskuussa olevan kiinni kaksi kuukautta mutta samaan aikaan viesti on, että hoidon tilanne nähdään vasta, kun perheet ilmoittavat tarpeestaan huhtikuun loppuun mennessä. Moni perhe kokee, että he eivät ilmoita hoidon tarvetta vaan alkavat järjestää asioita toisin, kerta päiväkodin ilmoitetaan olevan kiinni.

Halinen toteaa ymmärtävänsä tämän mutta kokonaisuutena takana on isompi ilmiö. Kilikellossa on tällä hetkellä 11 lasta.

– Kaikkiaan hoidon tarvetta on Suomenniemellä vähemmän. Varhaiskasvatusikäisiä perheitä asuu alueella vähän. Voi olla, että koulun lopettaminen on jo nyt vaikuttanut niin, että perheitä on lähtenyt pois, Halinen sanoo.

– Me koimme, että on reilua ilmoittaa jo maaliskuussa, että hoito kesällä järjestyy Ristiinassa, jotta perheet ehtivät reagoida siihen. Ei olisi reilua ilmoittaa vasta huhtikuun jälkeen, että hoitoa ei ole Suomenniemellä, Halinen miettii.

Varhaiskasvatusjohtaja korostaa, että Kilikellon kesäsulun tilannetta katsotaan, kun hoidon tarve tiedetään.

– Mutta jos sinne ei erityistä ryntäystä ole, niin hoito on Ristiinassa, hän toteaa.

”Päivien pituus huolettaa”

Ristiinan ja Suomenniemen päiväkotien johtaja Jaana Vartiainen ei iloitse Kilikellon kesäsulkupäätöksestä.

– Ymmärrän hyvin, että on taloudellisesti hankalaa pitää Kilikelloa auki. Mutta asioita pitäisi aina katsoa laajemmin, Vartiainen sanoo.

Hän miettii, että ratkaisua tehdessä ei ole ehkä ihan ymmärretty, että suomenniemeläisvanhemmat ajavat töihin esimerkiksi Savitaipaleelle tai Mäntyharjuun.

– Se on pitkä matka ajaa lapsi päiväkotiin Ristiinaan, sitten ajaa takaisin ja jatkaa töihin Savitaipaleelle. Siitä tulee kohtuutonta ylimääräistä ajoa vanhemmille ja lapsille liian pitkät hoitopäivät, Vartiainen sanoo.

Vartiainen ei myöskään purematta niele perustelua suurista ruokakustannuksista.

– Ei sitä ruokaa tarvitsisi Suomenniemelle joka päivä ajaa vaan päiväkodin työntekijät voisivat lämmittää päivän ruuan. Ristiinan päiväkodissakin meidän kasvatustyöntekijämme laittavat ryhmissä ruuan esille ja palauttavat tai tiskaavat astiat. Vähän ristiriitaista, kun nyt on sanottu, ettei Suomenniemellä voi näin toimia mutta näin toimitaan koko ajan toisaalla.

Vartiainen myös muistuttaa, että ei päiväkodin henkilökunnalla ole niin pitkiä lomia, että he olisivat koko kahden kuukauden kesäsulun ajan lomalla.

– Eli heille maksetaan matkakustannuksia toiseen yksikköön menemisestä. Niistäkin tulee aika iso summa, kun kolme työntekijää ajaa sieltä jonnekin joka päivä, Vartiainen tuumaa.

Elina Alanne

Yhdessä kokkaaminen antaa kaikille uusia ohjeita, vinkkejä ja ennen kaikkea hyvää seuraa.  

Ja kourallinen suolaa, myhäilee Hemmo Kurki kastikkeen äärellä.

– Mehän ollaan puhuttu siitä suolan käytöstä! Ripaus riittää, puuttuu peliin Savon Marttojen kotitalousasiantuntija Satu Räsänen ja katsoo Kurjen kanssa sopivan suolan määrän.

Kun Räsänen kääntää selkänsä ja lähtee tarkkailemaan muiden puuhia Vitsiälän kylätalolla, Kurki virnistelee, että hän kyllä pikkuisen lisää sitä suolaa ja ripsauttaa vähän lisää. Ei sentään kourallista kuitenkaan.

Vitsiälässä kokoonnuttiin tiistaina kolmatta kertaa miesten ja Marttojen kokkauskurssille. Tasapuolisuuden nimissä naisiakin on tosin päästetty mukaan mutta pelisääntö on, että miehet tekevät aina pääruoan ja naiset muut lisukkeet.

Miesten ruokakurssin alkuinnostaja ja -järjestelijä oli Sulo Liukkonen.

– Ensin ajattelimme, että tämä voisi olla jonkun kotona mutta naiset kuulivat suunnitelman ja olivat, että kylätalolle, Liukkonen kertoo samalla kun hämmentää jauhemaksapihvien seosta.

Kurssikerroille Räsänen suunnittelee ruokalistan ja tuo tarpeet.

– Suunnittelen aina ruokailukokonaisuuden, eli on pääruoka, salaatti ja tietysti jälkiruoka. He saavat ohjeet mukaan, jotta voivat hyödyntää niitä myöhemminkin. Ensimmäisellä kerralla teimme keittoja, sitten oli karjalanpiirakoita ja muita perinneruokia, tälle kerralle kurssilaiset halusivat maksaa ja viimeisellä kerralla on vielä kalaa, Räsänen kertoo.

Tiistain valmistettavien ruokien lista olikin pitkä. Syntymässä oli perunamuussia, jauhemaksapihvejä ja maksaa muutenkin, kastiketta, salaattia, pikkuleipiä, kerroskiisseliä…

– Tämä on aivan ihanaa! Täällä vain heitetään huulta ja sitten syödään näitä ruokia vielä viikko kotona, Liukkonen sanoo.

Hänen kanssaan jauhemaksapihvejä tekee Jaakko Kurki. Molemmat miehet toteavat, että ruokaa tulee tehtyä myös kotona, koska yksin asuvalle se on myös välttämättömyys.

– Teevettä ainakin keitän ja pottujakin joskus, vitsailee Kurki ja jatkaa Liukkosen kanssa, että kyllä he tekevät keittoja ja paistelevat pihvejä.

– Ihanaa, kun kädet vielä toimii ja muutenkin kiva, että ollaan vielä tässä kunnossa. Ikähän se pakkaa päälle, naureskelee Liukkonen Kurjelle ja kertoo olevansa vuonna 1935 syntynyt.

– Ollaan jo poikien kanssa suunniteltu, että kokataan yhdessä kesällä. Moni on yksin asuva, Liukkonen kertoo.

Hemmo Kurjen kanssa kastikkeen parissa on Matti Viskari, joka ei ole juurikaan kotona kokannut.

– Kaverit pyysivät tänne mukaan ja eihän tämä ole työtä kummempaa, hän tuumii ja pohtii, että voisi seuraavaksi kysyä Räsäseltä, onko silputtu tuorepersilja nyt tarpeeksi hienoa kastikkeeseen.

– Ihan täydellistä, siunaa Räsänen.

Elina Alanne

Päiväkodista tarjosi seitsemän yritystä. 

Mikkelin kaupunginhallitus valitsi maanantain kokouksessaan Ristiinan päiväkodin rakentajaksi Maarakennus Suutarinen Oy:n. Yrityksen tarjous on 3 387 700 euroa, joten päivitetty kustannusarvio hankkeelle on neljä miljoonaa. Se alittaa kaupungin hankkeelle varatun 4,15 miljoonan euron määrärahan.

Kustannusarvioon ei sisälly alueella olevien asuntolarakennuksen ja nykyisen päiväkodin purkamista eikä kalustomäärärahaa.

Kaupunginhallitus päätti, että tarjouskilpailussa optiona ollut hallintotilojen jäähdytys tilataan lisätyönä 30 000 eurolla. Ristiinan päiväkoti on myös kesäisin päivystävä päiväkoti, joten muiden tilojen jäähdytys oli vähimmäisvaatimuksena.

Päiväkodista saatiin seitsemän tarjousta. Urakkatarjouksen antoivat: Ab Heikius Hus-Talo Oy, Adapteo Finland Oy, Elementit-E Oy, Maarakennus Suutarinen Oy, OW-Yhtiöt Oy, Parmaco Oy ja Rkl Avikainen Oy.

Kaupunginhallituksen kokouksen aikana esitys valittavasta urakoitsijasta muuttui. Kilpailutuksen kokonaispisteytys oli laskettu väärin, mikä muutti tuloksen. Alkuperäinen esitys oli, että toteuttajaksi valitaan halvimman tarjouksen antanut Rakennusliike Avikainen Oy, jonka tarjous oli 3 198 000 euroa.

Ristiinan uusi päiväkoti kilpailutettiin nyt toista kertaa. Uudessa kilpailutuksessa tarjoajille annettiin enemmän vaihtoehtoja rakennustavan valintaan, vähennettiin ryhmien määrää kuudesta ryhmästä neljään sekä muutettiin tiettyjä teknisiä vaatimuksia.

Uusi päiväkoti rakentuu lähelle nykyistä päiväkotia. Nykyään päiväkoti toimii kolmessa eri rakennuksessa. Uudenkin rakennuksen jälkeen Helmitalo ja rakennus, jossa toimii nyt keltainen tupa, jatkavat päiväkodin käytössä. Uusi päiväkoti pitää rakentaa tämän vuoden aikana.

Elina Alanne

Ristiinalaisen Maikki-Noora Karvisen neulekuvio putkahti yllättäen somessa esiin. Tanskalaissuunnittelija kertoo saaneensa inspiraation huovuttuneesta neuleesta. Karvisesta selitys ei päde, koska ohje on sama kaikkine virheineen. 

Viime marraskuussa Maikki-Noora Karvinen selaili kuvapalvelu Instagramissa kuvien virtaa. Kuten monet käsitöiden harrastajat, niin myös Karvinen seuraa aktiivisesti sosiaalisessa mediassa muita kädentaitajia ja neuleyhteisöjä. Vuonna 2021 Karvinen suunnitteli oman Jalokivi-kaarrokepaidan ja laittoi saman vuoden syksyllä sen ohjeen ilmaiseksi saataville Ravelryyn. Se on kansainvälinen nettisivusto, jossa voi sekä myydä että antaa ilmaiseksi käsitöiden ohjeita.

Vuotta myöhemmin marraskuisella selailullaan Karvinen huomasi kuvan kauniista paidasta.

– Ensimmäinen ajatus oli, että onpa nätti! Sitten aloin katsoa, että tämähän on Jalokiven kuvio mutta siitä on tehty eri mallinen paita. Kuvassa kiiteltiin ohjeesta erästä tanskalaista neulesuunnittelijaa, Karvinen kertaa.

Karvinen klikkaili itseään nettimaailmassa eteenpäin ja löysi, että tanskalainen nainen oli suunnitellut paidan, jonka neulekuvio oli Jalokivestä. Neule oli julkaista osana tanskalaisen Isager-lankafirman Botanica-nimistä neulekokoelmaa. Suunnittelija möi paidan ohjetta omilla nettisivuillaan. Karvista tai Jalokiveä ohjeessa ei mainittu.

Karvisella kuohahti. Neulekuvioilla on tekijänoikeudet ja kädentaitajana Karviselle on ollut aina selvää, että kunnia annetaan sille, kenelle kunnia kuuluu.

–Neuleohjeen tekeminen on työlästä. Inspiraatiota voi tulla toisilta mutta ei tulisi mieleenkään lähteä kopioimaan toisen työtä. Olin tehnyt Jalokiven kanssa ison työn sekä neuloen, korjaillen että Excel-taulukossa, Karvinen sanoo.

Pari viikkoa Karvinen pohti tunnekuohahdustaan pois ja laittoi sitten tanskalaissuunnittelijalle sähköpostia.

– Hän kertoi löytäneensä berliiniläiseltä kirpputorilta huopuneen paidan, jonka hän kuvion puolesta ajatteli olevan 1960-70-luvulta. Hän sanoi inspiroituneensa siitä. Siinä käytiin useamman viestin verran kovinkin sanankäänteinen viestittelyä, että tässä ei ole inspiroitumista vaan kopio. Loppujen lopuksi asia kääntyi niin, että hän rivien välissä myönsi asian ja olisi halunnut ostaa oikeudet kuvioon minulta, Karvinen kertaa.

Karvinen kuitenkin halusi ohjeen ja paidan kuvat pois netistä. Häntä harmitti, että suunnittelija oli yrittänyt hyötyä hänen tekemästään työstä.

– En tiedä, miten olisin suhtautunut, jos hän olisi etukäteen kysynyt lupaa kuvion käyttämiseen. Mutta kun se tuli ihan viimeisenä, että voidaanko tehdä diili ja voisinko ostaa, niin en tietenkään enää luopunut, Karvinen kertoo.

Tässä vaiheessa tarinaa Karvinen ajatteli, että kuvat ja ohje pian poistuvat ja koko selkkaus saa unohtua. Mutta tanskalaisnainen ei alkanut toimia. Karvinen oli lopulta yhteydessä Isager-lankafirmaan asiasta ja tämän jälkeen ohjeet, kuvat ja myös kaikki tanskalaisen neulesuunnittelijan muu toiminta netissä ja sosiaalisessa mediassa katosivat.

– Häneltä tuli sitten minulle kitkerä viesti, että miksi olen ollut yhteydessä lankafirmaan, Karvinen kertoo.

Isager ei koskaan vastannut Karviselle asiasta. Ristiinalaiselle Nels Gaardahl yrityksestä kirjoittaa sähköpostitse, että he tietävät tapauksen. Hän kertoo, että Botanica-neulekokoelmaan kutsuttiin tanskalaissuunnittelijoita ja suunnittelijat möivät itse ohjeitaan. Hän toteaa, että kyseinen tanskalaissuunnittelija kävi kutsun saatuaan läpi inspiraatiolaatikoitaan, löysi palan aiemmin tanskalaiselta kirpputorilta löytämästään neuleesta ja otti siitä inspiraationsa. Suunnittelija ajatteli mallin olevan -60-luvulta ja hänellä ei käynyt mielessäkään, että se voisi olla nykyajalta.

Gaardahl harmittelee, että tanskalaissuunnittelija ja Karvinen eivät päässeet asiassa sopuun, koska tarina siitä, kuinka neule oli päätynyt Suomesta Tanskaan olisi voinut olla hauska. Hän myös toteaa, että suunnittelija oli tehnyt malliin useita muutoksia, kuten lisännyt tupsuja.

Karvinen ymmärtää, että inspiroitumisen ja kopioimisen raja on neulemaailmassa häilyvä. Tässä tapauksessa muutama asia kuitenkin puoltaa kopioimista, ja sitä, ettei suunnittelija koskaan ollut löytänyt huopunutta neuletta vaan Karvisen Jalokivi-paidan ohjeen Ravelrysta.

– Siellä minun ohjeessani on muutama pieni virhe. Ja hän on kopioinut nekin! Jos nyt tekisin sen, niin tekisin itse toisella lailla. Jos tanskalaissuunnittelija olisi vain inspiroitunut jostain huopuneesta neuleesta, niin hän olisi tehnyt ohjeen omalla tavallaan. Nyt huomaa, että hän on kopioinut ohjeen virheineen ihan suoraan minun tekemästäni kartasta. Huopuneesta neuleesta ei myöskään näkisi juuri niitä silmukan lisäyksiä tai kavennuksia, joita hän on käyttänyt täysin samalla tavalla, Karvinen selventää.

Karvinen ei ennen tätä ole tuonut asiaa julkisuuteen. Yhtäkkiä asian ollessa kesken, häneen oli yhteydessä eteläafrikkalainen neuloja, joka oli ostanut tanskalaissuunnittelijan ohjeen. Aktiivineuloja oli huomannut plagioinnin ja kysyi Karviselta, onko hän huomannut, että ohje on kopioitu.

– Se tässä juuri on, että Jalokiven kuvio on niin selkeä, että sen tunnistavat he, jotka neulovat enemmän. Muutama viikko sitten minuun oltiin Australiasta yhteydessä, että saako hän käyttää kuviota, Karvinen sanoo.

Enää tapahtunut ei niinkään ärsytä Karvista vaan huvittaa. Yhtäkkiä häneen ollaan yhteydessä ympäri maailmaa ja hän on päässyt käymään useiden käsityöläisten kanssa mielenkiintoisia keskusteluja.

– Tanskalaissuunnittelijan paita oli minun Jalokivi-paitaani verraten löysää mallia. Se on niin sanottu loose fit -malli ja ihmiset haluaisivat kovasti tehdä sen mallista paitaa. Nyt he ovat ihmeissään, kun ohje hävisi. Olen saanut myös yhteydenoton eräältä henkilöltä, että tehdäänkö yhteistyössä sen mallinen paitaohje. Naurattaa, että kylläpä meni soppa syväksi, Karvinen sanoo.

Yhteisö vahtii oikeuksia

Isager Oy:n Nels Gaardahl kirjoittaa Ristiinalaiselle sähköpostitse, että neulemaailmassa raja uuden ja jo keksityn välillä on vaikeasti määritettävä. Miten paljon pitää olla samaa, että malli on kopio ja miten paljon muokattu, että voi sanoa inspiroituneensa.

Samaa sanoo myös Maikki-Noora Karvinen.

– Lähes kaikki neulemallit on jo keksitty. Paljon mietin sitäkin tässä Jalokiven asiassa, että onko minullakaan oikeus ottaa tästä meriittejä, Karvinen sanoo.

Neulemallien tekijänoikeuksiin kiinnitetään nykyään paljon huomiota. Myös neuleyhteisöt sosiaalisessa mediassa ovat asioista hyvin tietoisia. Juuri siitä syystä Karvista hämmästyttää edelleen, miksi tanskalaissuunnittelija kopioi hänen ohjeensa.

Isagerin Gaardahl kirjoittaa, että heillä on omia malleja noin 50 vuoden ajalta, joita he pääasiassa käyttävät. Neulebrändinä heidän on mahdotonta seurata ulkopuolisten suunnittelijoiden työtä tarkemmin.

– Mutta aktiivinen some-yhteisö on iso kansainvälinen kontrolloija näinä päivinä, Gaardahl toteaa.

Elina Alanne

Ristiinalaiset Minna Urpilainen ja Auli Partio lähtivät syksyllä mukaan luovaan runoryhmään. Siitä tuli harrastus, joka yllätti heidät itsensäkin.

Lauantaina Minna Urpilainen ja Auli Partio nousevat Kulttuuritalo Sotkun lavalle osana Syvä kirkkaus -esitystä. He esiintyvät, vaikka se jännittää ja varsinkin Urpilainen huomasi esityksen tullessa julki, että sekin tuntui vähän pelottavalta.

– Minulla oli hirveä kynnys tulla ulos kaapista tämän esityksen kanssa. Mietin, että ettei kukaan tuttu vaan tule katsomaan, hän kertoo Sotkulla, jossa tiistaina viilattiin jo melko valmista esitystä.

Sekä Urpilainen että Partio lähtivät mukaan Mikkelin kansalaisopiston runoryhmään, koska heillä oli tarve oppia ja kokea uutta. Urpilainen halusi myös haastaa nimenomaan esiintymisjännityksen.

– En ole ollut esiintyjä, vaikka olen esiintynyt laulajana, mutta minulla on ollut tarve päästä eroon siitä tunteesta. En ole vain uskaltanut aiemmin, Urpilainen miettii.

Naiset kertovat, että ryhmässä olo on ollut hieno kokemus. Ryhmässä on sekä konkareita että aloittelijoita, hyvin eri-ikäisiä ihmisiä mutta he ovat nimenomaan yhteenkuuluvuutta tunteva ryhmä. Urpilainen ja Partio ovat oppineet ja kehittyneet. Kasvu ei välttämättä aina niin näy ulos mutta tuntuu itsessä.

– Tässä iässä sitä jo huomaa, että ei tarvitse olla kuin oma itsensä. Tämä on ollut tärkeä viikoittainen tunnepläjäys, Partio miettii.

Hänellä syy lähteä mukaan ryhmään oli lähestyvä eläkeikä ja tarve keksiä uusi harrastus.

– Runot ovat aina olleet minun juttuni. Kansakoulussa tyttö, joka ei osannut laulaa, joutui lausumaan, hän muistelee.

Sekä ristiinalaisnaiset että ohjaaja Tarja Pyhähuhta kehuvat ryhmän ilmapiiriä.

– On ollut ihanaa kuulua johonkin ja harjoittaa jotakin. Hioa, tunnustella ja toiset antavat siihen tukea, Partio miettii.

Urpilainen kertoo, että häpeällistä ei ole ollut sekään, että toisinaan tunteet ovat yllättäneet.

– Runot ovat alkaneet avautua ja niitä kuuntelee nyt ihan eri vinkkelistä. Auki olemistahan tässä on haettu ja joskus se on yllättänyt niin, että onkin tullut kyyneleet. Siinä on itsekin vähän hämmentynyt, että mitä nyt itken mutta tässä ryhmässä se on ollut turvallista, Urpilainen kertoo.

Turvallisin mielin he siis myös esiintyvät moniaistillisessa esityksessä. Lausumisen lisäksi Urpilainen myös laulaa esityksessä. Hän kertoo, että ei alussa niin sisäistänyt, että ryhmä pyrkii kohti esitystä, eikä ehkä olisi tullut edes mukaan, jos olisi sen kunnolla tajunnut.

– Se varmaan meni minulta jotenkin ohi, kun tulin asenteella, että käyn pari kertaa ja sitten en enää tule tänne. Kun mieheni Auvo ehdotti tätä ryhmää, niin olin ihan, että älä unta näe. Runoryhmä oli niin epämukavuusalueellani, Urpilainen kertoo.

Syvä kirkkaus -esitys yhdistää lausuntaa, musiikkia ja tanssia.

– Tässä ollaan sanataiteen äärellä mutta musiikin kieli vie syvemmälle kuin sana. Se syventää katsojan sisäistä kokemusta ja antaa katsojalle mahdollisuuden kaikkien aistien käyttöön, Pyhähuhta kertoo.

Urpilainen ja Partio kertovat, että pitkään esityksen muun muassa valoja ja videotaidetta käyttävä muoto oli eniten vain Pyhähuhdan päässä ja vasta-alkajina he eivät oikein osanneet ajatella, mitä on tulossa. Esityksessä nähdään myös tanssija Sirppu Särkän koskettavia tansseja.

– Nyt on olo, että vitsit, että tästä tuleekin hieno! Urpilainen sanoo.

Elina Alanne

Syvä kirkkaus -esitys lauantaina 15.4. kello 16, sunnuntaina 16.4. kello 15 ja tiistaina 18.4. kello 18 Kulttuuritalo Sotkulla, Jääkärinkatu 9. Esityksen kesto 1 h 40 min. Lipun hinta 15 e. Ennakkovaraukset 0442423336.

Tavoitteeksi asetettu sarjanousu toteutui. 

Ristiinan Urheilijoiden miesten salibandyjoukkueen nousukarsintapelit tuottivat toivotun tuloksen. RiU:n joukkue hoiti oman leiviskänsä viime viikonloppuna Pyhtäällä voittamalla Kotkan Reippaan lukemin 4-1. Näin tällä kaudella vielä Kaakkois-Suomen 5-divisioonassa pelannut ristiinalaisryhmä nousee ensi kaudeksi sarjaporrasta ylemmäksi 4-divisioonaan.

Tällä kaudella RiU sai kasattua sarjaan varsin hyvän miehistön, ja tavoitteeksi asetettiinkin nousu ylempään sarjaan. Suora sarjanousu lohkovoiton myötä jäi haaveeksi, kun RiU joutui tyytymään lohkonsa kakkossijaan, mutta nousu onnistui nyt siis karsintapelien kautta.

– Meillä oli peli selvä jo yhden ottelun jälkeen. Eli kun se klaarattiin, niin nousu oli selvä. Pelattiin hyvä peli ja erityisesti jäi mieleen myös hyvä tuomarityöskentely, kun tuomarit pitivät pelin hyvin hyppysissä, kertailee RiU:n Jarmo Olkkonen.

Nousun varmistaneessa pelissä ristiinalaisista maalinteossa onnistuivat Erno Ripatti, Jarmo Olkkonen sekä kahdesti verkkoa venyttänyt Pasi Puhakka. Peli KoRe:a vastaan oli selvästi RiU:n hallintaa, sillä RiU keräsi pelissä kaikkiaan 21 laukausta vastustajan maalia kohden, kun KoRe:n vastaava luku oli seitsemän.

Koko kauden tehomiehenä RiU:sta hääräsi tutusti Eetu Ripatti 40 tehopisteellään (16 maalia + 24 syöttöä). Seuraavaksi tehokkaimmat ristiinalaiset olivat Jarmo Orava (15+6) sekä 20 tehopisteeseen yltäneet Elias Muinonen (13+7), Eetu Skippari (12+8) ja Pasi Puhakka (9+11).

Vielä ei ole tarkemmin tietoa vastustajista ensi kaudelle, kun ilmoittautumiset sarjaan tehdään kesän aikana.

– Hyvin pitkälti varmasti tässä Kaakkoi-Suomen alueella liikutaan edelleen, Savonlinna-Imatra-Kotka -akselilla. Innolla odotetaan uutta sarjatasoa. Pelit tulee olemaan vähän tiukempia, mutta uskotaan kyllä että sielläkin pärjätään, Olkkonen summaa.

Niko Takala

Sähkökatkos paljasti tiistaina haavoittuvuuden S-marketissa. Sekä katkon että kaupan pulmien syitä selvitetään. 

Sähköt katkesivat Ristiinan kylältä tiistaina hyvin tarkalleen kello 10. Sähkökatko jäi lopulta alle kymmenen minuutin pituiseksi mutta aiheutti S-marketissa ongelmia vielä puolisen tuntia.

Sähkökatkon syy oli Ristiinan sähköasemalla, kertoo Järvi-Suomen Energian kunnossapitopäällikkö Juuso Ruottinen.

– Siellä tehdään saneeraustyötä ja siihen liittyen tuli aiheeton, eli väärä laukaisu. Katko kesti kotvasen, kun aina pitää ensin varmistaa tällaisessa työtilanteessa, että voidaanko laittaa sähkö takaisin päälle, Ruottinen kertoo.

Ruottinen toteaa, että tilanne oli poikkeuksellinen ja he selvittävät tarkkaa syytä. Hän ei pidä todennäköisenä, että samalla tavalla käy ainakaan heti uudestaan.

Ristiinan S-marketissa sähkökatko kesti kylän tapaan muutamia minuutteja mutta se paljasti isomman ongelman. Kaupan kassajärjestelmien pitäisi toimia varavirtalähteillä pienten sähkökatkojen yli mutta kassajärjestelmä tippui tiistaina pois käytöstä. Kassat olivat pois käytöstä noin 40 minuuttia.

Osuuskauppa Suur-Savon S-marketien ryhmäpäällikkö Sami Marttinen toteaa, että tämä oli osuuskaupalle oiva harjoitus sähkökatkoista.

– Ristiinasta paljastui nyt tällainen haavoittuneisuus, jonka syytä edelleen selvitetään. Sähköliike selvittää parhaillaan sitä juurisyytä, miksi näin tapahtui. Osuus tässä voi olla tehdyllä remontilla, että sen jälkeen ei ole kaikkia sulakkeita merkitty kunnolla, niin niitä ei heti löydetty, Marttinen totesi tiistaina aamupäivällä.

– Tämä oli nyt hyvää koulutusta meille kaikille. Hienosti siellä kaupan henkilökunta toimi tilanteessa ja asiakkaatkin olivat olleet tosi ymmärtäväisiä. Kunhan syy selviää, niin täytyy varmistaa, ettei vastaavaa pääse tapahtumaan muissa yksiköissä, Marttinen mietti.

Elina Alanne

Ristiinalainen Sami Järvinen (ps.) sai 3544 ääntä.

Kaakkois-Suomen vaalipiirin ääniharava eduskuntavaaleissa oli kokoomuksen Antti Häkkänen.

Hän sai 21 372 ääntä, mikä on valtakunnallisesti viidenneksi suurin äänimäärä. Kokoomuksessa Häkkäsen edellä oli vain Helsingin vaalipiirin Elina Valtonen hieman yli 30 000 äänellä.

Mikkeli kuuluu vaalipiirin voittajiin, koska eduskuntaan nousivat uusina kansanedustajina paikkakunnalta Vesa Kallio (kesk.), Jaana Strandman (ps.) ja Oskari Valtola (kok.).

Ristiinalainen Sami Järvinen (ps.) sai 3544 ääntä, jolla hän on puolueensa seitsemänneksi eniten ääniä saanut.

Kaakkois-Suomesta valittiin näissä vaaleissa 15 kansanedustajaa, mikä on kaksi vähemmän kuin edellisellä kaudella. Sekä kokoomus, SDP että perussuomalaiset saivat neljä paikkaa. Suurin puolue oli SDP, jota äänesti 23,7 prosenttia. Toisena perussuomalaiset, 22,7 % ja kolmantena kokoomus 22 prosenttia.

Kokoomus sai edelliseen kauteen verraten yhden paikan enemmän ja SDP menetti yhden. Keskusta sai kaksi paikkaa, mikä on yksi vähemmän kuin edellisellä kaudella. Myös vihreät menetti yhden paikan, eli puolue sai yhden kansanedustajan.

Kaakkois-Suomen valitut kansanedustajat ja heidän äänimääränsä:

Häkkänen, Antti, KOK,                                         21 372

Malm, Niina, SDP                                                 8 178

Laakso, Sheikki, PS                                               7 632

Kaunisto, Ville, KOK                                             7 220

Eerola, Juho, PS                                                    5 845

Kymäläinen, Suna, SDP                                       5 812

Kopra, Jukka, KOK                                                5 732

Kallio, Vesa, KESK                                                 5 660 (uusi)

Mikkonen, Anna-Kristiina, SDP                         5 479 (uusi)

Strandman, Jaana, PS                                          5 168 (uusi)

Mäkelä, Jani, PS                                                    5 158

Kosonen, Hanna, KESK                                        5 146

Werning, Paula, SDP                                            5 048

Valtola, Oskari, KOK                                             4 326 (uusi)

Holopainen, Hanna, VIHR                                   2 759

Uusi osakaskunta hallinnoi käytännössä koko Yövettä. Suuressa osakaskunnassa kala-alueiden hoito on jouhevampaa ja tehokkaampaa.

Yöveden osakaskunta syntyi virallisesti maaliskuun alkupuolella, kun sen perustaminen vahvistettiin 7.3. Löydön kartanossa pidetyssä kiinteistötoimituksessa. Heti kiinteistötoimituksen jälkeen suoritettiin myös järjestäytymiskokous, jossa muun muassa hyväksyttiin uuden osakaskunnan säännöt ja valittiin sille hoitokunta. Uuden osakaskunnan pinta-ala on hieman yli 8000 hehtaaria, ja sen osakkaana on kaikkiaan yli 2200 kiinteistönomistajaa.

– Onhan tässä suuri mahdollisuus järkeistää ja tehostaa alueella tapahtuvaa toimintaa. On sitten kyse kalastuslupien myynnistä, kalaistutuksista tai muusta vesienhoidosta, luettelee tuoreen Yöveden osakaskunnan puheenjohtaja Kari Korpi.

Yöveden osakaskunnan syntyä on valmisteltu jo pitkään, sekä uuden osakaskunnan toiminnan suunnittelun taholla että esimerkiksi nykyisissä osakaskunnissa, jotka ovat omilla tahoillaan päättäneet lakkauttaa oman toimintansa ja liittyä osaksi suurempaa kokonaisuutta. Koko Yöveden alueelta mukaan lähtikin käytännössä kaikki osakaskunnat, vain kaksi jäi ulkopuolelle.

– Harmittavaa toki on, että pari näitä ”veteen piirrettyjä viivoja” nyt alueelle vielä jäi. Pyritään tekemään kuitenkin esimerkiksi kalastuksen järjestelysopimus kyseisille alueille, jotta ne saataisiin tähän yhteislupa-alueeseen mukaan, tuumii Yöveden osakaskunnan varapuheenjohtaja Mika Kärkkäinen.

Kärkkäinen ja Korpi sanovat, että missään tapauksessa uuden osakaskunnan puolesta nyt ulos jääneiltä osakaskunnilta ei suljeta ovia, vaan pyritään tarpeen mukaan löytämään esimerkiksi Ely-keskuksen kanssa mahdollisimman helppo väylä, mikäli halukkuutta liittyä löytyy. Ulkopuolelle uudesta osakaskunnasta jäivät Uittamonsalmen ja osin Mustasaaren selän eteläistä aluetta hallinnoiva Taipaleen osakaskunta sekä Liiansaaren ja Himalansaaren välissä toimiva Jukaran osakaskunta.

Saimaan alueelta mukaan lähteneiden osakaskuntien lisäksi Yöveden osakaskuntaan on liittynyt myös kokonaan tai osittain useita osakaskuntia Yövettä lähellä olevista pienemmistä järvistä. Yhteensä uuden alueen muodostaa 14 entistä osakaskuntaa.

Oiva tiedonlähde osakaskunnan toiminnasta ja vaikkapa kalastuslupien ostamisesta on osakaskunnan verkkosivut. Sivut päivittyvät kevään aikana.

– Sinne tulee kattavasti tietoa esimerkiksi norpan- sekä lohikalojen suojeluun liittyvistä kalastusrajoituksista. Ja tietenkin kaikesta kalastukseen liittyvästä sekä muusta osakaskunnan toiminnasta, Korpi ja Kärkkäinen kertovat.

Onkiminen ja pilkkiminen on Suomessa kaikille maksutonta eivätkä ne vaadi erillisiä kalastuslupaa, vaan kuuluvat yleiskalastusoikeuksiin. Mikäli aikoo kalastaa vieheellä tai pyydyksillä, tulee jokaisen 18–64-vuotiaan maksaa kalastonhoitomaksu, jolla saa kalastaa yhdellä vavalla ja yhdellä vieheellä. Yöveden osakaskunta myy vesilleen lupia pyydyskalastukseen sekä esimerkiksi uisteluun.

– Osakaskunta teki myös päätöksen, että katiskalla kalastaminen on maksutonta, eli sitä saa tehdä kalastonhoitomaksulla. Kalastuksessa käytettävän katiskan täytyy olla norppaturvallinen, eli sen nielu ei saa venyä yli 15 senttimetrin suuruiseksi. Lisäksi kalastajan on huolehdittava niin sanottu vähempiarvoinen kalasaalis oikeaoppisesti pois vesistöstä.

– Kun tulee sitä niin sanottua roskakalaa saaliiksi, niin jos ne eivät mene ruuaksi, niin sitten kompostoidaan oikeaoppisesti. Siinä jokainen pääsee tekemään kalastuksenhoitotyötä, Korpi vinkkaa.

– Haukien osalta sitten erittäin tärkeää on, että jos et syö kalaa, niin ehdottomasti takaisin järveen, sillä hauki on petokalana vesienhoidossa varsinainen luomuhoitaja! Kärkkäinen muistuttaa.

Niko Takala

Yöveden osakaskunta

Perustettu 7.3.2023.

Vesialueita yli 8000 hehtaaria.

Osakkaina yli 2200 kiinteistönomistajaa.

Huolehtii vesialueidensa vesienhoidosta.

Vastaa alueen kalastuslupien myynnistä.

Uistelulupia ja pyydysmerkkejä myynnissä Ristiinassa Kahvila-ravintola Saimaa (Brahentie 42), Neste Ristiina (Kouvolantie 5-7) sekä Paavo Vuorikoski (Mahkolantie).

Luvat tulevat myyntiin myös verkkosivuille .

Vastaava osakaskunta on syntymässä myös Louhiveden puolelle.

Kaupungin toivottiin panostavan esimerkiksi kalliotaidekeskukseen ja siihen, että kesämökin voi muuttaa kitkattomasti vakituiseksi asunnoksi. 

Viime torstaina kokoontui Kahvila-ravintola Saimaan kokoustiloihin reilu parikymmenhenkinen ”konklaavi”, kun Mikkelin kaupungin ja Mikkelin kehitysyhtiö Miksei järjestivät ristiinalaisille yrittäjille aamukahvitilaisuuden.

Paikalla oli edustus myös seudulla EU:n Leader-rahoja jakavasta Veej’jakaja ry:stä, Mikkelin Yrittäjistä sekä Proagria Etelä-Savosta, joka niin ikään tarjoaa neuvontaa maaseudun yrityksille.

Miksein yrityspalveluiden palvelujohtaja Mari Meriläinen muistutti tilaisuudessa, että kehitysyhtiö on olemassa ihan kaiken kokoisia yrityksiä varten.

– Vaikka olemmekin eniten esillä näiden suurten hankkeiden kanssa, niin ihan jokaisen yrityksen ja yrittäjän asia kuuluu meille. Eli jos mikään yritystoimintaa liittyvä pohdituttaa, niin rohkeasti yhteyttä vaan niin selvitetään voimmeko jotenkin auttaa! Meriläinen rohkaisi.

Mikkelin kaupungilta paikan päällä tilaisuudessa oli asemakaavapäällikkö Kalle Räinä. Räinä kertasi Ristiinan kaavoitustilannetta, joka on asemakaavojen osalta varsin vanha, sillä esimerkiksi keskustaajaman asemakaava on nelisenkymmentä vuotta vanha.

– Tässä aktiivisesti meneillään on tuo Sotakoulun rannan asemakaava, johon liittyy tiiviisti myös matkailupalveluiden sekä satamapalveluiden kehittämiseen. Ranta-alueen kaavaan tulee myös merkintä, joka mahdollistaa yleisen saunan rakentamisen siihen kotalaavun läheisyyteen, Räinä selvensi kaavatilannetta.

Suurempaa, koko kirkonkylän alueen asemakaavan toteutumisen ajankohtaa hän ei vielä lähtenyt arvioimaan.

Mari Meriläinen Mikseiltä lisäsi Sotakoulun tilanteesta sen, että vuosia suunnittelun alla olleen kalliotaidekeskuksen sijoituspaikaksi on tällä hetkellä tulossa nimenomaan Sotakoulu. Ideaan suhtautui osin varauksella laivaliikennettä Saimaalla Ainon-laivan avulla toteuttava yrittäjä Otto Ravantti.

– Minun mielestäni kalliotaidekeskus tarvitsisi suuremmat tilat. Kaupungin tulisi aiheeseen panostaa, kyseessä on kuitenkin valtava määrä potentiaalisia matkailijoita, Ravantti viittasi Astuvansalmeen sekä yleisesti maailmanlaajuisesti kalliotaiteen kohteisiin.

Paikan päällä olevia kiinnosti myös esimerkiksi Kallioniemen tilanne, josta ei valitettavasti ollut uutta kerrottavaa, vaan ainakaan vielä yrittäjää tulevalle kesälle paikkaan ei ole löytynyt.

Keskusteluissa sivuttiin myös seudun suurta vapaa-ajan asukkaiden määrää sekä toivottiin että esimerkiksi kesämökkien muuttaminen vakituiseksi asunnoksi sujuisi mahdollisimman kitkattomasti.

Veej’jakaja ry:n toiminnanjohtaja Anssi Gynther muistutti myös heidän kauttaan saatavista palveluista. Leader-rahoitusta voidaan käyttää esimerkiksi yritysten aloitusvaiheeseen, investointeihin tai vaikkapa käynnistämis- ja kehittämishankkeisiin.

– Ja aina kannattaa kysyä, tapauskohtaista harkintaa käytetään aina, tietenkin rahoittajan antamien reunaehtojen mukaisesti, Gynther painotti.

Hyvän vastaanoton saaneita aamukahveja tullaan toteuttamaan jatkossakin, todennäköisesti puolivuosittain syksyisin ja keväisin.

Niko Takala

Pökkäänlahdelle noussut Villa Brahe oli Rakennustoimisto Valiotalo Oy:lle mielenkiintoinen uusi projekti.

Nyt on juuri se vaihe, että asunnot ovat täynnä tavaraa. Jotain kannetaan koko ajan sisälle ja kohta ulos pakkausmateriaaleja, sanoo Villa Brahen pihamaalla rakennuttajapäällikkö Mika Rossi Valiotalolta.

– Parin viikon päästä olisi jo paljon valmiimpaa, Rossi toteaa Pökkäänlahden rannalle nousseesta uudiskohteesta.

Asunnoissa näyttää jo melko valmiilta. Tavaraa tosiaan kuitenkin on vielä lattioilla, kun muun muassa jokaisen asunnon portaat odottavat asentamista. Väliaikaisten portaiden kautta pääsee kuitenkin ylös kurkkimaan maisemia ja haaveilemaan kesäisessä auringossa yläparvekkeella juotavista kahveista. Vielä hetken saa kuitenkin tulevat asukkaatkin vain haaveilla, koska parvekkeita ei ole vielä asennettu ja lunta sataa ulkona edelleen.

Kahdeksan pientalon kokonaisuus on ollut Rakennustoimisto Valiotalo Oy:lle mielenkiintoinen kohde. Ristiinalainen kertoi hankkeen käynnistymisestä heinäkuussa 2021. Tuolloin kohde oli ennakkomarkkinoinnissa ja lopullista päätöstä rakentamisesta ei ollut vielä tehty.

Runsaan kuukauden päästä, toukokuun puolivälissä asunnot ovat muuttovalmiita.

– Tämä on ollut erittäin mielenkiintoinen projekti, koska tämä on ensimmäinen hirsihankkeemme. On ollut mielenkiintoista oppia itsekin Kontion painumattomasta hirrestä ja siitä, miten se asennetaan, Rossi kertoo.

Hän kehuu, että paikallisten rakentajien kanssa kaikki kehikon asennuksesta viimeistelyyn on sujunut hyvin. Hyvin sujuneesta rungon asentamisesta ja rakentamisesta kertoo se, että kohde täyttää suoritettujen tiiveysmittausten mukaan suomalaisen passiivitalon vaatimuksen ilmavuotojen osalta.

Villa Brahe nousi Suur-Savon Sähköltä ostetulle tontille. Pienen yllätyksen rakentamisessa tarjosi tontti, joka olikin enemmän kalliota kuin ennakkoon arveltiin.

– Alkuun louhittiin paljon. Mutta sehän ei huono ole, että tämä on kallion päällä. Talot eivät pääse painumaan, Rossi tuumaa.

Alkuun ennakkomarkkinoinnissa oli kaksi runsaan 100 neliön asuntoa ja kuusi runsaan 80 neliön asuntoa. Isommat asunnot kiinnostivat kuitenkin niin, että niitä rakennettiin lopulta kolme ja pienempiä viisi. Asuntojen pinta-ala kasvoi muutamalla neliöllä, kun suunnitelmat tarkentuivat.

Rossi pohtii päädyn ison asunnon Saimaalle suuntaavien ikkunoiden edessä, että alussa he miettivät, etsivätkö tämän hankkeen asiakkaat itselleen pysyvää kotia vai vapaa-ajan asuntoa.

– Nyt sanoisin, että tämä palvelee loistavasti molempia. Onhan tämä todella hienolla paikalla Saimaan rannassa ja ihan Ristiinan palveluiden äärellä.

Asunnoista on tällä hetkellä myyty kolme. Maailma on myllertänyt paljon rakennusaikana, joten kaikki ennakkovaraukset eivät ole konkretisoituneet kaupoiksi.

Rossi luottaa edelleen Villa Brahen valtteihin, kuten paikkaan ja nykyaikaisiin energiaratkaisuihin.

– Uudiskohteissa usein menee niin, että mielenkiinto herää taas, kun alkaa olla valmista. Välittäjät ovat täälläkin nyt käyneet useammin asuntoja näyttämässä.

Lisää lunta rakentajat eivät enää kaipaisi ja jääkin saisi jo sulaa Saimaasta. Vanhasta rantasaunasta kunnostettu sauna jo odottaa asukkaita saunomaan ja venelaituri rakennetaan rantaan muuttopäivään mennessä.

Elina Alanne

Ristiina jää tänä vuonna ilman osallistavan budjetoinnin kautta toteutettavaa kohdetta. 

Mikkelin osallistavan budjetoinnin kohteina toteutetaan tänä vuonna koulukyytikatokset Suomenniemen keskustaan ja Salmenrantaan, kuntoiluvälineiden palauttaminen Kaihun alueelle, Haukivuoren torikatoksen korjaaminen, Otavan sataman veneluiskan korjaaminen ja Suomenniemen jääkiekkokaukalon huoltorakennuksen maalaus.

Kaupunkikehityslautakunta päätti kohteet tiistaina kokouksessaan. Osallistavassa budjetoinnissa kohteiden toteutukseen on talousarviossa käytössä yhteensä 100 000 euroa. Kuntalaiset saivat äänestää ennakkoon määritellyistä kohteista helmikuussa. Äänestyksessä sai ehdottaa myös muuta kohdetta. Kaikkiaan ääniä saatiin 740 vastaajalta. Suomenniemen katokset keräsivät eniten, eli 411 ääntä. Kaihun kuntoiluvälineet saivat 382 ääntä. Seuraavaksi eniten äänestettiin Ristiinan Uikkalan leikkipaikan välineistön täydentämistä, 382 ääntä sekä Tuppuralan ulkokuntoilulaitteita, 285 ääntä. Viidenneksi eniten ääniä, 281, sai polttopuuautomaatti Urpolanjokilaaksoon.

Kaupunkikehitysjohtaja Jouni Riihelä toteaa, että valitut kohteet mietitään useamman vuoden ajanjaksolla. Osallistavaa budjetointia toteutetaan Mikkelissä nyt toista kertaa ja Riihelä toivoo sen pysyvän mukana myös jatkossa.

– Useamman vuoden jaksolla mietitään reilu jako alueiden kesken. Kohteissa on kysytty ennen äänestystä aluejohtokuntien tahtotilaa, nyt on otettu huomioon äänestyksen tulos sekä eri kohteiden hintalaput. Siitä syntyi tämä kokonaisuus, Riihelä sanoo.

Tänä vuonna Suomenniemi saa kaksi kohdetta mutta Riihelä toteaa sillä olevan painava peruste.

– Koulukyytikatokset koetaan erityisen tärkeäksi. Se sai myös eniten ääniä, joten se päätettiin toteuttaa ja sitten muiden hintoja katsottiin sen mukaan, Riihelä sanoo.

Ristiina jää tänä vuonna ilman osallistavan budjetoinnin kohdetta mutta Riihelä muistuttaa, että pitäjä sai ison laavun viime vuonna. Lisäksi viime vuoden osallistavan budjetoinnin kohteita ei ehditty kaikkia toteuttaa kalenterivuoden aikana, koska koko asian pilotointiin päästiin vasta kesäkuussa. Esimerkiksi Brahelinnan raunioiden käyttö- ja hoitosuunnitelma on vasta nyt teossa.

– Tänä vuonna päästiin nopeammin liikkeelle ja myös päätökset saatiin nopeammin. Nyt ei jää häntiä ensi vuodelle, mikä antaa pelitilaa enemmän tulevalle vuodelle, Riihelä sanoo.

Riihelä korostaa, että annetut äänet ja saatu tieto ei mene hukkaan.

– Ensi vuoden talousarvion laadinta alkaa touko-kesäkuussa, kun kaupungin työntekijät tekevät niin sanotut pitäjien kävelyt alueiden edustajien kanssa. Näillä kävelyillä työntekijöillä on repussa mukana myös nämä osallistavan budjetoinnin nostamat kohteet, alueiden ihmiset kertovat omat kuulumisensa ja yhdessä mietitään, onko kunnostuskohteita tai uusia asioita, mitä voidaan suoraan nostaa käyttötalouteen tai mitä nostetaan talousarvioon, Riihelä kertoo.

Elina Alanne

Kaikkea ei pysty ehkä heti ymmärtämään mutta moneen asiaan voi samaistua, määrittelee ohjaaja Sami Sivonen Suomenniemellä nähtävän Aukko-näytelmän.

Suomenniemen nuorisoseurantalon lavalle kävelee Sirkku Salmensuo niin kuin monta monta kertaa aiemminkin. Hänen roolihahmonsa Nainen alkaa puhua ja puhe ei ihan heti lopukaan. Jo pieni näyte Aukko-näytelmästä saa katsojan miettimään, että nyt ei olla ihan perinteisen harrastajateatterinäytelmän äärellä.

– Ei ole tällaista Suomenniemellä nähty, Salmensuo vahvistaa hetken päästä arvailun oikeaksi.

Suomenniemen Nuorisoseuran teatteri esittää huhtikuussa Salla Viikan näytelmän Aukko. Ohjaaja Sami Sivonen määrittelee, että näytelmä ei ole niin perinteinen vaan modernia draamaa, joka menee myös scifin suuntaan.

– Näytelmässä on pitkiä monologeja ja roolihahmot puhuttelevat myös yleisöä kertomalla ajatuksiaan. Tämä ei päästä katsojaa helpolla. Kaikkea ei pysty ehkä ymmärtämään heti mutta moneen asiaan voi samaistua, Sivonen toteaa.

Salmensuon lisäksi lavalla nähdään Iida Juopperi, Päivi-Kristiina Erola ja Ritu Ruhanen. Tarinan keskiössä ovat Nainen ja Tyttö, jotka molemmat kokevat työelämässään kriisin, joka suistaa arkirutiinit päälaelleen.

– Tämä tuo näkyväksi inhimillisiä asioita, joita moni käy läpi. Moni varmasti tuntee myötätuntoa hahmoja kohtaan. Näytelmä jättää myös katsojalle pureksittavaa, Juopperi miettii.

Kysymys siitä, miten valmis esitys on jo, saa Salmensuon, Juopperin ja Ruhasen purskahtamaan nauruun. Opeteltavaa tekstiä tosiaan on näyttelijöillä paljon mutta onneksi on vielä aikaakin ennen ensi-iltaa pitkäperjantaina.

– Onneksi on vielä harjoituksia, ja kuiskaaja, Salmensuo tiivistää.

Suomenniemeläiset ovat jo konkareita näyttelemisessä mutta kuten sanottua Aukko ei päästä heitä helpolla. Salmensuo naurahtaa, että kun näytelmää valittiin, hän luki Aukkoa muutaman sivun ja tyrmäsi. Nyt se on kuitenkin saanut koko työryhmän puolelleen.

– Se alkoi avautua, kun aloimme lukea tekstiä ääneen, Juopperi kertoo.

Salmensuo sanoo, että heidänhän on tehtävä näytelmä, jotta nuorisoseuralle saadaan rahaa. Varoja kuluu esimerkiksi nuorisoseurantalon ylläpitoon.

– Aukon valinnassa on ideana, että katsoja joutuu tulemaan katsomaan tämän kahdesti, hän vitsailee.

Monitasoisesta tekstistä kertoo sekin Sivosen huomio, että välillä jokin sama kohtaus saattaa tuntua hirveän surulliselta ja toisena päivänä naurattaa.

– Minäkin ajattelin alkuun, että tämä on ihan synkkä. Mutta loppupeleissä siellä on vaikka mitä hauskaa. Tässä on monenlaiselle katsojalle jotakin, Salmensuo sanoo.

Esityksen ensi-ilta on pitkänäperjantaina 7.4 kello 19. Sen jälkeen sitä esitetään pääsiäissunnuntaina ja pääsiäismaanantaina kello 14. Seuraavat esitykset ovat lauantaisin ja sunnuntaisin kello 14 huhtikuun ajan. Lipun hinta on 20 euroa. Lipun voi varata ennakkoon numerosta 0400 405 280.

Elina Alanne