Talvirieha tulee jälleen

Ristiinan Talvirieha täyttää viisi vuotta, kun tapahtuma toteutetaan jälleen. Tänä vuonna tutusti Rantapuistossa Uikkalan edustalla järjestettävän tapahtuman ajankohta on sunnuntai 17.2. Talviriehan tiimoilta pidettiin ensimmäinen yhteispalaveri viime viikon torstaina.

– Ajankohtaa vähän on pohdiskeltu, mutta ainakin näyttäisi että tuolloin ei Mikkelin seudulla mitään muita suurempia tapahtumia pitäisi olla. Ja toisekseen, jos talvella ylipäätään on lunta, niin eiköhän sitä tuolloin ole, pohtivat tapahtuman organisoijina edelleen toimivat Nina ja Mikko Syrjäläinen.

Syrjäläiset eivät suinkaan toteuta tapahtumaa itse, vaan he toimivat sen ”kokoonjuoksijoina”, tapahtuman erilaiset tekemiset ja ohjelmat ovat mukaan lähtevien yritysten ja yhdistysten kontolla.

– Juuri se on ollut ideana, että mukaan lähtisi mahdollisimman paljon eri toimijoita ja toteuttajia, jolloin tapahtuman järjestäminen ei kävisi kenellekään liian raskaaksi. Jokainen hoitaa sen oman tonttinsa ja kun riittävän monta tahoa on mukana, niin saadaan kiva tapahtuma!

Uusia toimijoita ja tekemistä saadaan mukaan tälläkin kertaa. Tapahtumaan on toivottu vieläkin lisää touhua ja tekemistä lapsille ja lapsiperheille, ja sitä tulee tarjoamaan ainakin Ristiinan Rinkka. Rinkkalaiset tulevat toteuttamaan ainakin lumiukkojen tekemistä, myös muuta puuhaa on suunnitteilla. Keskusteluissa vilahtelivat esimerkiksi lumikenkäilyn toteuttaminen.

Edellisvuosilta tuttuina toimintapisteinä nähdään ainakin mäenlaskua ja ajelua mönkkäri- ja/tai moottorikelkkakyydeissä sekä todennäköisesti myös elävien voimien vetämiä valjakoita!

Ristiinan Talvirieha su 17.2. klo 11-14 Rantapuistossa (Brahentie 33). Talviriehaan tapahtumaa ja toimintoja toteuttamaan haluavat tahot voivat ottaa yhteyttä ninas@erikoistaksipalvelut.fi tai p. 0440 522122

Yksityistieasioiden käsittely uudistui

Vuodenvaihteessa astui voimaan uusi yksityistielaki. Aiempi ehtikin olla voimassa jo 56 vuotta. Tuona aikana monet asiat yhteiskunnassa ovat muuttuneet, myös yksityisteiden osalta siten, että laki oli osin vanhentunut ja kokonaisuudistuksen tarpeessa.

Uusi laki tuo muutoksia muun muassa tiekuntien asioiden hoitoon.

– Kuitenkin ehkä merkittävin lain tuoma muutos on tielautakuntien lakkauttaminen ja niiden hoitamien tehtävien siirtyminen muille viranomaisille. Tielautakunnat ovat vielä toiminnassa vuoden 2019 ajan, käsitelläkseen vuonna 2018 tai sitä ennen vireille tulleet käsittelemättömät asiat, kertoo Maanmittauslaitoksella työskentelevä ristiinalainen maanmittausinsinööri Pentti Lampinen.

Pääosa tielautakuntien tehtävistä onkin siirtynyt juuri Maanmittauslaitokselle. Osa asioiden käsittelystä on siirtynyt myös ELY-keskuksille, käräjäoikeuksiin ja kunnan rakennusvalvontaan. Uutena toimijana on myös Väylävirasto (ent. Liikennevirasto). ELY-keskus voi muun muassa tehostaa yksityistietoimituksen päätöstä tai oikeuden tuomiota teettämisuhalla.

Tiekuntien päätösvaltaa lisätiin

Tiekuntien tai tieosakkaiden päätösvaltaa on lisätty eräissä asioissa siten, että päätöksen voi tehdä ilman viranomaismenettelyä tai ilman maanomistajien lupaa. Tiekunta tai -osakkaat voivat antaa esimerkiksi luvan sähkö- ja viestintäjohtojen sijoittamiselle tiealueelle maanomistajia kuulematta.

Tiekunta voi myös nyt ottaa valtion tai kunnan tieosakkaaksi muissakin tapauksissa kuin kiinteistön omistajina, ja määrätä valtiolle ja kunnalle tie- tai käyttömaksuja.

– Tieosakkaat voivat jatkossa myös itse perustaa ennestään olevaan tiehen tiekunnan ilman viranomaismenettelyä. Aiemminhan tiekunta perustettiin joko kunnan tielautakunnassa tai Maanmittauslaitokselta haetussa yksityistietoimituksessa, Lampinen tietää.

Tiekunnat voivat myös itsenäisesti päättää tiekuntien yhdistymisistä, tiekunnan jakamisesta tai lakkauttamisesta sekä tien tai tieosan liittämisestä tiekuntaan tai tieosan lakkauttamisesta. Tiekunta voi niin ikään laatia eri yksiköt eri tieosille, joskin tiekunnalla pitää tällöin olla myös yhteiset yksiköt, joiden perusteella voidaan tarvittaessa äänestää tiekunnan yhteisistä asioista. Myös tien tai tien osan talvikunnossapito voidaan eräin edellytyksin jättää tekemättä.

Kuuden pisteen kotipelit

Ristiinan Pallon naiset nappasivat viime lauantain kotipeleistä täydet kuusi pistettä. Futsalin piirisarja pysähtyi Pelloksen Kisakaaressa, jossa RiPa kohtasi tällä kertaa SiUn Nice Futiksen Simpeleeltä ja FC KTP:n Kotkasta. Ottelut sujuivat ristiinalaisittain mallikkaasti, kun molemmat vastustajat kaatuivat. SiU lukemin 8-2 (2-1) ja FC KTP 3-2 (1-1).

Ensimmäisessä pelissä SiUn Nice Futista vastaan mentiin ensimmäinen jakso suht tasaisissa merkeissä. SiU meni ensin 1-0 johtoon, mutta Katariina Laamasen ja Eider Ramos Oyarzabalin maaleilla RiPa kiipesi rinnalle ja ohi taukoon mennessä. Toisella jaksolla sitten mentiin vahvasti ristiinalaiskomennossa, kun Ramos Oyarzabal, Emmi Eronen ja Sanni Piispa kaikki osuivat kahdesti lisäten kotijoukkueen maalimäärän kahdeksaan. Simpeleläiset osuivat vielä myös kertaalleen, joten loppuluvut selkeät 8-2.

Toinen peli oli ennakkoaavistusten mukaisesti huomattavasti tiukempi. FC KTP nappasi johtoaseman pelin viidennellä minuutilla, mutta Emmi Eronen toi RiPa:n tasoihin neljä minuuttia myöhemmin. Tässä tilanteessa mentiin myös tauolle. Heti toisen jakson alussa kotkalaiset otti jälleen keulapaikan, ja se pitikin 1-2 johtoa hallussaan aina pelin viimeiselle kymmenminuuttiselle. Ottelun ratkaisu syntyi kahdessa minuutissa, kun ensin 29. minuutilla Eronen ampui RiPa:n tasoihin ja seuraavalla peliminuutilla Inka Dyster osui tolppien väliin. Ristiinalaiset onnistuivat pitämään johtoasemansa ja nappasivat näin tiukassa olleet kolme pistettä.

Kuuden pisteen pelien myötä RiPa nousi sarjataulukon kärkeen, pisteen verran KTP:n edelle. Neljän joukkueen ”minisarja” on jakautunut selvästi kahden kerroksen väkeen, kun RiPa:lla pisteitä 14, FC KTP:llä 13 ja Valkealan Kajolla 5 ja SiUn Nice Futiksella vain yksi.

RiPa:n naiset jatkavat pelejään ensi viikon lauantaina 19.1. Lappeenrannassa. Sammonlahdessa pelattavissa otteluissa vastaan tulevat Kajo ja FC KTP.

Konsertointia lapsiperheiden hyväksi

Viime vuonna Ristiinan kirkossa kuultu Joulun Rauhaa -hyväntekeväisyyskonsertti saa jatkoa. Tämän joulun alla toteutetaan kaksi konserttia, kun sekä perinteiset että uudemmat joululaulut raikavat ensin keskiviikkona 12.12. Pitäjänkirkossa Mikkelissä ja heti perään torstaina 13.12. Ristiinan kirkossa.

– Viime vuonna toteutetusta konsertista saimme todella paljon hyvää palautetta esimerkiksi kappaleiden sovituksista sekä solistien suorituksista. Lisäksi itsellemme jäi niin hyvä mieli, että oli helppo tehdä päätös konsertin toteuttamisesta tällekin vuodelle. Tällä kertaa saamme soittaa kaksi konserttia, iloitsee konsertin bändin kapellimestarina toimiva Pirkka Ohlis.

Hyväntekeväisyyskonserttien tuotot ohjataan järjestäjänä toimivan Mikkelin tuomiokirkkoseurakunnan diakoniatyön kautta alueen vähävaraisten lapsiperheiden hyväksi.

– Me ehdotimme yhteistyötä seurakunnalle, ja siellä idea otettiin iloksemme avosylin vastaan. Varsinkin näin joulun alla on hyvä muistaa kaikkia niitä perheitä, joissa on syystä tai toisesta hankala tilanne, Ohlis toteaa.

Joulun Rauhaa -konserteissa solisteina toimivat Elisa de Boer, Tuuli Anikari ja Aapo Oranen. Bändissä soittavat Ohliksen (koskettimet/taustalaulu) lisäksi Matti Pasanen (kitara/taustalaulu), Pasi Möller (akustinen kitara, banjo), Pia Kontio (viulu), Niko Takala (rummut) ja Jukka Matilainen (basso). Konsertin juontaa Minttu Tamski.

Konserteissa kuullaan siis toki perinteisiä joululauluja, kuten Varpunen jouluaamuna ja Konsta Jylhän joululaulu sekä Maa on niin kaunis. Mukana on kuitenkin myös tuoreempia (joulu)lauluja kuten Jouluaaton aamu kolmosratikassa, Walking in The Air tai esimerkiksi Stars Over Betlehem.

– Olemme pyrkineet saamaan myös perinteisimpiin joululauluihin hieman uudenlaista lähestymistä sovitusten kautta. Näin esimerkiksi Varpunen jouluaamuna ja Heinillä härkien kaukalon ovat saaneet ihan uutta syvyyttä, Ohlis kuvailee.

Joulun Rauhaa -hyväntekeväisyyskonsertti Pitäjänkirkossa (Otavankatu 9, Mikkeli) ke 12.12. klo 18 ja Ristiinan kirkossa (Kissalammentie 2) to 13.12. klo 18. Vapaaehtoisen ohjelmamaksun (10e) tuotot seudun vähävaraisten lapsiperheiden hyväksi seurakunnan diakoniatyön kautta.

Niko Takala

Päiväkotilaiset vierailivat metsässä

Osa Ristiinan päiväkotilaisista pääsi nauttimaan viime viikon torstaina päivästä metsässä. Kymmenvuotisjuhliaan tänä vuonna viettävät ristiinalaiset metsäalan yritykset S&T Metsä Oy ja Metsäpaja Hämäläinen Oy nimittäin tarjosivat retken metsätöiden äärelle. Kohteena oli Kokkosenkyläntien varressa Mäntyharjun puolella ollut UPM:n hakkuutyömaa.

Metsäretken aikana päästiin tutustumaan metsään ympäristönä sekä nähtiin myös koneita työn touhussa, niin moto kuin ajokonekin. Niin, ja tietenkin, mitä olisi metsäretki ilman nuotion äärellä istumista ja mehua ja makkaraa! Metsätöihin tutustuminen sopi hyvin myös päivän teemaan, joka päiväkotilaisilla oli ”Mikä minusta tulee isona?”

S&T Metsän Sauli Torniainen ja Metsäpaja Hämäläisen Ville Hämäläinen kertoivat, että molemmat yritykset ovat vuosien varrella kasvaneet.

– Eihän tässä tietenkään isossa mittakaavassa suuryrityksiä olla, mutta varmasti oma merkitys tässä paikallisesti työllistäjänäkin on, miehet tuumailevat.

Näin onkin, yhteensä yritykset työllistävät tällä hetkellä 12 henkilöä.

– Ja tietysti sitten tuleehan tästä myös välillisiä vaikutuksia, Torniainen ja Hämäläinen muistuttavat.

He molemmat sanovat, että tälle vuodelle metsässä on työtä riittänyt. Metsäteollisuudella on hyvä imu päällä.

– En kyllä itse ainakaan muista vastaavaa vuotta, että olisi käytännössä koko vuosi menty koko ajan niin sanotusti kaasu pohjassa, Hämäläinen toteaa.

Heidän firmojen lisäksi päiväkotilaisten metsäpäivää olivat osaltaan mahdollistamassa ja toteuttamassa myös Nina’s erikoistaksipalvelut Oy, E. Tukiainen Oy sekä Pöyry Forest Ay.

Niko Takala

Menestyksekäs kausi takana

Vesijettien kilpasarjoja kiertävä ristiinalainen Team Lakemotors ja sen paikalliset kuljettajat Niclas ja Janne Auvinen sekä tiimiin tänä vuonna liittynyt Aleksi Halén pääsivät pokkaamaan palkintoja viime viikonloppuna Suomen Jetsport -liiton palkintogaalassa.

Vasta 14-vuotias, mutta jo neljättä kisakauttaan ajanut Niclas Auvinen sai kolmen osakilpailun Spark Endurance cupissa palkinnon toisesta sijasta. Lisäksi Niclas sijoittui Runabout GP4 -luokassa viidenneksi.

– Tuossa luokassa Niclaksella jäi yksi kisa ajamatta sairastumisen vuoksi. Kokonaisuutena kautta voi kyllä pitää hyvänä, Niclas ajoi ensimmäistä kautta miesten luokassa ja mukavasti meni. Ensi vuonna sitten on tähtäimessä palkintosijat sielläkin puolella, kertoo Niclaksen isä Janne Auvinen.

– Sekä yksittäisenä tähtäimenä myös varmastikin Niclaksella Pohjoismaiden mestaruuskilpailu, josta tänä vuonna Virosta tuli junioriluokassa (11-16-vuotiaat) neljäs sija. Sielläkin sitten ensi vuonna mitalisija tavoitteena, ensi vuonna kisataan näillä näkymin Ruotsissa tai Norjassa.

Itsekin kilpaa ajava Janne sijoittui Runabout Endurance cupissa kolmanneksi.

– On tarkoitus itsekin jatkaa kisaamista. Ja tähtäin on ensi vuonna istuttavien luokassa PM-kisassa ja mahdollisesti SM-luokassakin. Harjoittelu pitäisi aloittaa tuossa joulukuussa.

Auvisen pyörittämä Team Lakemotors sai niin ikään näistä palkintosijoista tiimipalkinnot. Lisäksi Team Lakemotorsin uusin kuljettaja Aleksi Halén palkittiin vuoden tulokkaana. Hän ajoi seisottavien jettien Ski GP1 -luokassa kuudennelle sijalle.

– Aleksi on erittäin motivoitunut ja kunnianhimoinen kaveri. Hänellä on kova halu kehittyä lajissa. Aleksi on aiemmin kisannut autosarjoissa, vesijettiin hän ylipäätään koski ensimmäistä kertaa tämän vuoden huhtikuussa! Janne naurahtaa.

Ristiinan kisa taas tavoitteena

Paitsi henkilökohtaisia tavoitteita kisoista, on Auvisella tavoitteena saada – viime kesän malliin – jälleen yksi vesijettien SM-osakilpailu Ristiinaan.

– Kirkkoranta toimi kisapaikkana hyvin, ja saimme muun muassa liitolta paljon kiitosta tapahtumasta. Totta kai paljon jäi kehitettävää ja parannettavaakin, kun ensimmäinen kisa oli kyseessä, mutta pääosin tapahtuma sujui tosi hienosti.

– Vesialueen omistajalta on jo näytetty vihreää valoa ensi vuoden kisalle, joka olisi tarkoitus ajaa 12.-13.7.7 Ristiinan Pursiseurankin kanssa on asiasta neuvoteltu.

Tänä vuonna Ristiinan kilpailuun osallistui noin kolmisenkymmentä vesijettiä kuskeineen. Kilpailulla kerättiin myös varoja hyväntekeväisyyteen, ja myöhemmin syksyllä kisan järjestäjä kävikin lahjoittamassa lähes 3000 euron ”lelunostorahan” Mikkelin keskussairaalan lastenosastolle.

Niko Takala

Mikkelin tuomiokirkkoseurakunta sai yhteensä 15 uutta kirkkovaltuutettua

Sunnuntaina pidetyissä seurakuntavaaleissa saatiin ristiinalaisittain mukava tulos. Mikkelin tuomiokirkkoseurakunnan kirkkovaltuuston ristiinalaisjäsenten määrä nimittäin kasvaa tulevaan kirkkovaltuustoon kuuteen nykyisestä kolmesta. Uuden kirkkovaltuuston ristiinalaisjäsenet tulevat olemaan Keskustan seurakuntaväen Tiia Heinikainen (75 ääntä) ja Janne Strengell (52), Koko kansan kirkon Kirsi Töyrynen (71) ja Arto Paasonen (49) sekä Kirkko keskelle ihmisen arkea -valitsijayhdistyksen Paavo Puhakka (54) ja Jouko Nousiainen 49). Heistä tällä hetkellä kirkkovaltuutettuina toimivat Heinikainen, Töyrynen ja Paasonen.

Ristiinan alueelta vaaleissa oli ehdolla kahdeksan henkilöä, joista siis upeasti kuusi meni läpi valtuustoon. Toinen toistaan tarvitsee -valitsijayhdistyksen listalta ehdolla ollut Jenni Kolmisoppi sai 38 ääntä, Keskustan seurakuntaväen Anne Tuukkanen puolestaan 41 ääntä.

Koko seurakunnan alueella eninten ääniä saanut kolmikko oli nykyisessäkin valtuustossa istuvat Eeva-Riitta Hahtola, Juha Hasanen ja Petri Pekonen. Uusia valtuutettuja 33-henkisessä kirkkovaltuustossa on kaikkiaan 15. Edellisissä vaaleissa (2014) valitusta 8 oli uusia.

Mikkelin tuomiokirkkoseurakunnan 35 402 äänioikeutetusta 3 245 kävi äänestämässä ennakkoon ja 1059 varsinaisena vaalipäivänä sunnuntaina. Ennakkoäänestysprosentti oli 9,1 ja kokonaisäänestysprosentti 12,2. Positiivinen ilmiö olivat nuoret 16-17 vuotiaat äänestäjät, joiden äänestysprosentti oli tytöillä 16 ja pojilla 11.

– Kaiken kaikkiaan emme päässeet edellisten vaalien äänestysprosentteihin, mutta mielestäni meillä oli hyvä ja näkyvä kampanja, joka herätti mielenkiintoa, ja tunnelma äänestyspaikoilla oli avoin ja hyvä, toteaa Mikkelin tuomiokirkkoseurakunnan tuomiorovasti Juha Palm.

Silti sekä ennakko- että vaalipäivän äänissä oli pudotusta verrattuna edellisiin vaaleihin 2014.

– Pakkohan se on myöntää, että prosentit ovat pettymys. Olisimme toivoneet pääsevämme edellisten vaalien tasolle.

Palmin mukaan tarkkaa syytä äänestysprosenttien laskuun on vielä aikaista sanoa, mutta näyttää siltä, että sama trendi näkyy varsinkin isommissa kaupungeissa ja seurakunnissa.

Mikkelin tuomiokirkkoseurakunnan kirkkovaltuusto kaudelle 2019-2022

Mikkelin Keskustan seurakuntaväki: Petri Pekonen, Liisa Pulliainen, Keijo Siitari, Seija Kuikka, Tiia Heinikainen, Unto Marttinen, Timo Leskinen, Vuokko Pietarila, Ulla Haponen, Janne Strengell ja Anu Onttonen-Savolainen.

Kirkko keskellä ihmisen arkea: Eeva-Riitta Hahtola, Eija Peura, Juha Kontinen, Pirkko Valtola, Oskari Valtola, Juha Vuori, Paavo Puhakka ja Jouko Nousiainen.

Vanhat Syntiveljet: Monica Valjakka, Minttu Tamski, Tiina Bolz, Eveliina Saari, Laura Jouhkimo, Antti Sainio ja Marjaana Viitanen.

Koko kansan kirkko: Jarno Strengell, Kirsi Töyrynen, Arto Paasonen ja Sirkka Härkönen.

Toinen toistaan tarvitsee: Juha Hasanen, Jukka Pöyry ja Jyri Eskelinen.

Niko Takala

Suomen ykkösrivin yleisurheilijoihin jo kymmenkunta vuotta kuulunut keihäänheittäjä Antti Ruuskanen nähdään ja kuullaan tänään Ristiinassa. Ruuskanen on mukana Ristiinan Rinkan ja Ristiinan Urheilijoiden järjestämässä Liikunnalla hyvinvointiin, harrastuksiin ja ammattiin -teemaillassa.

Kello 18 alkavassa tilaisuudessa tuodaan esille laajasti liikunnan merkitystä terveydelle. Ruuskasen kahdessa puheenvuorossa tullaan käsittelemään aihetta hänen näkökulmastaan.

Ruuskanen on moninkertainen arvokisakävijä, hänen suurimmat saavutuksensa ovat Euroopan mestaruus vuodelta 2014 (Zürich) ja olympialaisten hopeamitali Lontoosta vuodelta 2012.

Liikunnalla hyvinvointiin, harrastuksiin ja ammattiin -teemailta Ristiinan koulukeskuksen isossa salissa tänään torstaina 22.11. klo 18-20.30. Illan tähtivieraana keihäänheittäjä Antti Ruuskanen. Vapaa pääsy. Kahvio. Järjestäjinä Ristiinan Rinkka ja Ristiinan Urheilijat.

Niko Takala

Ristiinan konttori kiinni marraskuun lopussa

OP Suur-Savon mukaan asiointi konttorissa on hiipunut jo vuosien ajan

Uutinen oli varmaankin odotetun kaltainen, mutta sen aikataulu varmasti nopeampi kuin oli ennusteltu. OP Suur-Savo nimittäin kertoi eilen keskiviikkona palveluverkkoaan koskevista muutoksista, joiden terävin kärki ristiinalaisittain on se, että pankki sulkee Ristiinan konttorinsa jo marraskuun loppuun.

OP Suur-Savon toimitusjohtaja Jari Himasen mukaan palveluverkoston muutoksen taustalla on asiakaskäyttäytymisen nopea muutos.

– Yhä harvemmat asiakkaat asioivat konttorissa. Jo 95 prosenttia henkilöasiakaskohtaamisista tapahtuu sähköisissä kanavissa. Muutos on valmisteltu periaatteella, että palvelut säilytetään mahdollisimman lähellä asiakkaita, mutta niiden tarjonta suhteutetaan tämän hetken kysyntää vastaavaksi, Himanen linjaa.

Hän muistuttaa, että asiakkailla on edelleen mahdollisuus kohdata pankkiasiantuntija etäneuvottelupalvelun kautta laajalla palveluajalla aamukahdeksasta iltayhdeksään.

– Joulukuun alusta alkaen palvelemme asiakkaitamme edelleen 10 konttorissa Etelä-Savossa.

Mikkelin konttorin palveluajat säilyvät ennallaan. Ristiinan lisäksi Punkaharjun konttorin toiminta päättyy 30.11.2018.

– Asiointi näissä konttoreissa on hiipunut jo usean vuoden ajan. Konttoreiden sulkeminen ei edellytä asiakkailta toimenpiteitä; esimerkiksi tili- ja lainanumerot säilyvät ennallaan, kertoo Himanen.

”Huonoja uutisia”

Ristiinan konttorilla uutinen otettiin asiakkaiden osalta harmistuneena vastaan keskiviikkona. Tiehoitokunnan asioita konttorissa hoitanut Altti Hujanen kummasteli päätöstä.

– Ihanko totta? No nythän tässä tosiaan oli tyhjää, mutta kesällä oli useimmiten penkit täynnä kun kävin asioimassa.

– Jatkossa se kait sitten tietää Mikkelin reissua tiekunnan asioissa. On niin vähän tapahtumia, että ei kannata yritysverkkopalveluita ottaa käyttöön kun ne maksaa, Hujanen tuumii.

Yksityishenkilönä hän kertoo hoitavansa kaikki pankkiasiat netissä.

Hetken päästä konttoriin saapuu iäkkäämpi nainen. Anja Hokkanen kertoo kuulleensa juuri asiasta radiosta. Hän kuvailee konttorin sulkemisen olevan ”huonoja uutisia”.

– Ikävältähän tämä kuulostaa. Käyn tässä nostamassa rahaa. Ja laskut olen aina tuonut maksupalveluun.

Verkkopalveluja Hokkanen ei ole koskaan kokeillut. Hän ei vielä osannut sanoa kuinka aikoo pankkiasiansa tulevaisuudessa hoitaa.

Toimitusjohtaja Jari Himasen mukaan pankissa tehdään koko ajan opastustyötä, jotta asiakkaat löytävät itselle sopivimmat ja helpoimmat tavat pankkiasioidensa hoitamiseen.

– Ymmärrämme, että kassapalveluiden supistaminen muuttaa niiden asiakkaiden asiointitapoja, jotka ovat tottuneet hoitamaan pankkiasioitaan perinteisesti kassalla. Mielellämme varaamme ajan henkilökohtaisten tarpeiden läpikäyntiin, ja niihin parhaiten sopivien palvelujen löytämiseen, Himanen jatkaa.

Laskujen maksaminen hoituu pankin mukaan helpoiten suoramaksuna, e-laskuna tai mobiilipalvelun kautta. Päivittäiset ostokset voi maksaa kätevimmin pankki- ja luottokorteilla. Käteistä rahaa voi nostaa Otto-automaateista, joka Ristiinassa löytyy juuri OP:n liiketilan edustalta. Käteistä rahaa voi nostaa Osuuspankin korteilla myös K-marketin, R-kioskin ja Neste-palveluaseman kassoilta.

Niko Takala

Tunnustuksia aidoista kohtaamisista

Ristiinan päiväkodilla juotiin tiistaina juhlakahveja. Juhlimiseen oli aihetta, sillä paikan päällä jaettiin kolme tunnustusta yhteensä viidelle henkilölle. Tunnustukset oli myönnetty henkilöille, jotka oli lasten ja heidän vanhempiensa taholta ”ilmiannettu” aidoista kohtaamisista. Tällainen järjestelmä on käytössä sosiaali- ja terveysministeriön alaisessa Lapsi- ja perhepalveluiden (LAPE) muutosohjelmassa.

LAPE-Etelä-Savon hankekoordinaattori Saara Hanhela kävi luovuttamassa tunnustukset viidelle Ristiinan päiväkodin työntekijälle.

Hanhela kertoi, että tähän mennessä on tehty yhteensä noin 85 ”ilmiantoa”, joista 25 Mikkeliin. Nyt jaettiin tunnustuksia ensimmäistä kertaa Ristiinaan. Tunnustuksen saivat eskariryhmässä toimivat Maarit Koskela ja Sanna Pöyry, avoimen päiväkodin Puuhatuvan Niina Korhonen ja Anitta Särkkä sekä päiväkodin 5-6-vuotiaiden Punaisessa tuvassa työskentelevä Rauni Vartiainen.

Niko Takala

RiPa:lle palkintoja piirin gaalasta

Tarja Eronen vuoden naistoimija ja RiPa vuoden futsal-seura

Ristiinan Pallo ja sen toimijat saivat viime perjantaina jälleen palkintoja, kun Palloliiton Kaakkois-Suomen piiri järjesti perinteisen Kaakon Parhaat -gaalan, joka pidettiin tällä kertaa Kouvolassa. RiPa nappasi myönnetyistä palkinnoista kaksi, kun Tarja Eronen palkittiin vuoden naistoimijana niin sanotulla ”Tiinan pytyllä” ja koko seura palkittiin vuoden futsal-seurana.

Erosen palkintoperusteluissa mainittiin muun muassa seuraavaa:

Vuodesta 2007 alkaen tyttö- ja naisjalkapallon uurastaja paikkakunnallaan. Joukkueenjohtaja, joka ei kaihda myöskään osallistumista valmennustehtäviin. On luonut omalla aktiivisella, täsmällisellä ja tunnollisella toiminnallaan pohjaa ja mahdollisuuksia tyttöfutiksen kasvulle.

– Ristiinassa tuntuu naistoiminta olevan kunnossa, kun on toinen vuosi peräjälkeen, kun tämä palkinto menee RiPa:lle, tilaisuuden juontajana toiminut piirijohtaja Veijo Vainikka totesi palkinnon ojentamisen jälkeen.

Edellisvuonna palkinnon sai RiPa:sta Annukka Manninen, ja aiemmin ristiinalaisista Tiinan Pytyn on pokannut itselleen Jaana Vartiainen.

Vuoden futsal-seura -palkinnon perusteluista todettiin puolestaan:

Seura, joka käytännössä osallistui joukkueellaan melkeinpä kaikkiin pelattuihin Kaakkois-Suomen piirin futsalsarjoihin. Tuloksena piirin mestaruus sekä Miesten Kolmosessa että Naisten futsalissa.

RiPan junnuista Kaakon piirisarjaan osallistui P11 -joukkue. Lisäksi käytännössä kaikilla joukkueilla futsal oli mukana yhtenä talviharjoittelumuotona.

Tulevana talvena sekä RiPa:n miehet että naiset tulevat puolustamaan mestaruuksiaan marraskuussa alkavissa futsal-sarjoissa. Miesten sarjassa on RiPa:n lisäksi kahdeksan muutakin joukkuetta, naisten sarjaan oli määräaikaan mennessä ilmoittautunut tällä kertaa vain neljä joukkuetta.

Juniorijoukkueista piirisarjoihin futsalissa osallistuu P12 -joukkue. Tyttöjen T13 joukkueen osallistuminen tyssäsi siihen, että sarjaan ei tullut osallistujia.

Niko Takala

Seurakuntavaalien ennakkoäänestys alkaa tiistaina

Seurakuntavaalit ovat jo aivan oven takana, sillä vaalien ennakkoäänestys starttaa ensi viikon tiistaina 6. marraskuuta. Ennakkoäänestystä kestää vajaan viikon, sillä viimeinen ennakkoäänestyspäivä on ensi viikon lauantai, eli 10.11. Ristiinassa ennakkoäänestyspaikkoja on useita ja ne vaihtelevat päivästä riippuen. Ennakkoäänestyspaikka kulloisellekin päivälle löytyy tämän jutun lopusta.

Vaaleissa on yhteensä 93 ehdokasta, jotka ovat mukana viiden eri valitsijayhdistyksen listoilta. Ehdokkaista yhteensä kahdeksan on ristiinalaisia, eli pudotusta edellisvaaleihin (jolloin paikalloisia ehdokkaita oli 13) on hieman. Ristiinalaisehdokkaita on muissa valitsijayhdistyksissä paitsi vanhoissa syntiveljissä.

Ristiinalaiset ehdokkaat:

Keskustan seurakuntaväki: Tiia Heinikainen, Janne Strengell ja Anne Tuukkanen.

Koko kansan kirkko: Arto Paasonen ja Kirsi Töyrynen.

Kirkko keskelle ihmisen arkea: Jouko Nousiainen ja Paavo Puhakka.

Toinen toistaan tarvitsee: Jenni Kolmisoppi.

Äänestyspäivät ja -paikat

Seurakuntavaalien ennakkoäänestys on ti 6. –  la 10.11 ja varsinainen vaalipäivä su 18.11. Varsinaisena vaalipäivänä su 18.11. voi äänestää ainoastaan Mikkelin tuomiokirkossa klo 11-20. Ota äänestämään mennessäsi henkilötodistus mukaan!

Ennakkoäänestys Ristiinassa:

Ti 6.11.

klo 10.45 – 14 Ristiinan lukio

klo 15 – 18 S-Market Ristiina

Ke 7.11.

klo 15 – 18 Ristiinan kirkko

To 8.11.

klo 11 – 14 Ristiinan seurakuntakeskus

äänestysauto kulkee to 8.11.:

9.00 – 9.45 Vitsiälän kylätalo (Vitsiäläntie 10)

10.00 – 10.45 Kisakaari (Karsikkoniementie 3)

13.45 – 14.30 Kuomapirtti (Pirtintie 1)

15.00 – 15.45 Lännentupa (Närhiläntie 532)

Pe 9.11.

klo 12 – 15 Ristiinan kirjasto

La 10.11.

klo 10 – 13 S-Market Ristiina

Niko Takala

Kun soramonttu kisa-areenaksi muuttui

Koivakkalassa ajettu ruohonleikkureiden kestävyysajo houkutteli hyvin yleisöä

Olipahan ainakin erilainen moottoriurheilukokemus. Nimittäin lauantaina Hietasentien ja Koivakkalantien risteysalueen soramontulla ajettu ruohonleikkureiden Le mans -kestävyyskilpailu! Kisaan osallistui luokissa avoin, vakio ja haaste yhteensä parisenkymmentä joukkuetta. Jo joukkueiden kuljettajat, mekaanikot ja muut taustajoukot toivat montulle mukavan määrän väkeä, mutta hienosti oli paikalle löytänyt myös yleisö. Parkkipaikat pullistelivat autoista.

– Tämä on ollut just niin hieno tapahtuma kuin itse etukäteen toivoinkin. Hauskaa on kisailijoilla ja onpa tosi hienoa että yleisökin on löytänyt paikalle! iloitsi kisan yhtenä paikallisjärjestäjänä toiminut Mikko Syrjäläinen.

Syrjäläinen arveli ”ihan hatusta heitettynä” että paikalla oli reilusti toistasataa henkeä yleisönä tapahtumaa ihmettelemässä. Tältä se näytti myös toimittajan silmään, noin suurelle aukealle paikalle väki vielä katoaa sen verran helposti, että ei varmaan liioiteltua ole arvella yleisömäärän yltäneen kolmen tunnin kisan aikana kahteensataan silmäpariin.

Paikallisväriä kisaan toivat haastesarjaan osallistuneet joukkueet, K-Rauta, Nina’s erikoistaksipalvelut ja MC Road Rats. Heistä Road Ratsin joukkue ajoi selkeästi eniten kierroksia, yhteensä 96 kierrosta. Tällä tuloksella irtosi yleiskilpailussakin yhdeksäs sija. K-Raudan ja Nina’s taksin joukkueet ajoiva varsinaista ”titaanien taistoa” vakioruohonleikkurin vauhtia kulkeneilla välineillä… Tämä kontrasti kisan nopeimpiin ajokkeihin verrattuna toi osaltaan hilpeyttä kisakatsomoon! Tiukassa väännössä K-Raudan joukkue oli neljä kierrosta etevämpi (83-79). K-Raudan paras kierrosaika oli niin ikään aavistuksen (vajaat kaksi kymmenystä) Nina’s joukkueen vastaavaa parempi.

Kisassa riitti tapahtumia sekä radalla että varikolla. Milloin huollettiin konetta lisäämällä öljyä, milloin oli suuremmatkin korjaustoimenpiteet käsillä kun varikolla häärittiin hitsausvälineiden kanssa. Metalliosat pettivät, hihnat löystyivät tai irtosivat, eturenkaat osoittivat eri suuntiin… Ja niin edelleen!

Kisassa pistettiin myös lopulliseen paremmuusjärjestykseen SM-cupin sekä Baltic cupin -osallistujat. Hauskaa oli, toivotaan että tapahtuma saataisiin Ristiinan ensi vuonnakin!

Niko Takala

Syksyn satoa salaojajärjestelmä, nyt tehdään jo lattiarakennetta

Vanhan sotakoulun entisöinti etenee. Mittavan remontoinnin osalta on sisätöiden osalta edetty siihen, että tällä viikolla on asennettu lattiavasoja, joiden päälle ryhdytään tekemään uutta lattiaa. Sekä vasat että lattialankut on sahattu aiemmin tänä vuonna lahjoituksena saaduista puutavaroista. Lahjoittajina toimi sekä lukuisa joukko ristiinalaisia metsänomistajia että myös Mikkelin kaupunki, kun juuri talvella Linnaniemen asuinalueelta kaadetut järeät tukit katsottiin tarkoitukseen sopivaksi.

– Lattiarakenteita on tekemässä ammattilaiset. Seuraava meidän talkoolaisten homma on sitten siivota sieltä pohjalta kaikki eloperäinen rakennusjäte pois ennen kuin sinne ryhdytään tekemään alapohjan eristystä ja maapohjan päälle levitetään lekasoraa, kertoo yhtenä talkooryhmän primus motorina toimiva Markku Tuominen.

Sotakoulun kunnostamiseen on tälle vuodelle Mikkelin kaupungin taholta 50 000 euron määräraha. Tuomisen mukaan tuon summan on laskettu riittävän siihen, että nyt meneillään olevat työt saadaan loppuun ennen talven tuloa.

Niko Takala

Lähikauppa ja paikalliset tapahtumat vetävät

Vapaa-ajan asukasvaltuuskunnan kyselyssä selvitettiin esimerkiksi ostoskäyttäytymistä

Mikkelin seudun vapaa-ajan asukasvaltuuskunta teki alueen vapaa-ajan asukkaille suunnatun palvelututkimuksen 2012, 2014 ja 2016. Tänä vuonna vastaava palvelututkimus uusittiin. Tutkimuksen tavoitteena on tuottaa vapaa-ajan asukkaiden näkemystä Mikkelin seudun ja heidän mökkikuntiensa palveluista sekä miten he kokevat palvelut.

Tutkimuksella halutaan myös antaa palautetta seudun palvelutuottajille siitä, miten mökkiläiset kokevat palvelut. Palvelukyselyn toistamisella haluttiin myös nähdä, miten käsitykset palveluista ovat muuttuneet. Vastaamaan pääsi laiturilla.fi -sivuston kautta ja vastauksia saatiin enemmän kuin aikaisempina vuosina.

Kyselyssä kävi selkeästi ilmi, että mökkiläisten ruokakauppa-asiointi tapahtuu suurimmaksi osaksi vapaa-ajan asunnon paikkakunnalta ja lomalla ollessa lähimmästä kaupasta. Palvelututkimukseen vastanneista Ristiinan ja Suomenniemen alueen mökkiläisistä kaksi kolmannesta (65,4 prosenttia) vastasi tekevänsä ruokaostokset lähikaupasta vapaa-ajan asunnolla ollessaan. Avoimissa vastauksissa käytettäviksi kaupoiksi mainitaan Ristiinan S- ja K-marketit, K-Supermarket Mäntyharju sekä Sale Suomenniemi. Noin viidennes vastaajista kertoo tekevänsä ruokaostoksensa Mikkelin automarketeissa (Prisma ja Citymarket).

Asioinnin helppous ja valikoima ovat edelleen olleet tärkeimmät asiointiin vaikuttavat tekijät. Kiinnostus lähiruokaan näyttää vahvistuneen. Lähiruokaa ostetaan eniten tavallisista ruokakaupoista ja kesätoreilta.

Rautakaupan tuotteita haetaan ensisijaisesti oman kylän myymälöistä kun sellainen löytyy. Asioinnin helppous ja riittävä valikoima ovat olleet tärkeimmät kriteerit ostopaikan valintaan myös rautakaupan osalta. Tosin rautakaupan valinnan osalta Ristiinan ja Suomenniemen vastaajat nostavat merkittäviksi seikoiksi myös henkilöstön palvelualttiuden ja avuliaisuuden (54 %) sekä kaupan ja kauppiaan tuttuuden (38,5%). Ristiinan ja Suomenniemen osalta rautakauppana on käytetty noin 85-prosenttisesti Ristiinan tai Mäntyharjun K-Rautaa. Vastauksissa mainitaan myös Ristiinan Säästöhalli sekä Mikkelin K-Rauta.

Niko Takala

K: Heinäkuiset Ristiinan markkinat on yksi tapahtuma, johon alueen vapaa-ajanasukkaat kertovat osallistuvansa. Arkistokuva

Miltäpä se maailma (tai ainakin Ristiinalainen) näytti 30 vuotta sitten?

Ristiinalaisen ensimmäisenä syksynä kerrottiin rakennusprojekteista ja jääkiekosta – ja taisteltiin lehden olemassaolosta

Ristiinalainen ilmestyi ensimmäistä kertaa keskiviikkona 5.10.1988. Tämän nyt käsissä pitämäsi (tai ruudulta lukemasi) lehden ilmestyessä lehti on siis ilmestynyt 30 vuotta ja yhden viikon. Täysien vuosikymmenien kunniaksi lueskelin läpi 30 vuoden takaisia lehtiä, ja kokosin niistä hieman ajatuksia tälle aukeamalle. Tulemme myös julkaisemaan Ristiinalaisessa (ainakin) loppuvuoden ajan ”30 vuotta sitten” -juttusarjaa, johon nostamme aina kerrallaan 1-2 syystä tai toisesta mielenkiintoista artikkelia kolmen vuosikymmenen takaa.

Niko Takala

Jotkin asiat eivät vaihdu

Ensimmäisen Ristiinalaisen kannessa ei ole suurta otsikkoa ”Tässä on nyt ensimmäinen Ristiinalainen”. Etusivun yläosan otsikko kuuluu sen sijaan ”Vanhusten viikko avattiin Ristiinassa”. Ja, kuinka ollakaan, myös tällä viikolla (vko 41, 2018) on meneillään vanhusten viikko, jota myös Ristiinassa vietetään. Esimerkiksi tiistaina vietettiin jo perinteeksi muodostuneita vanhuspalveluiden palvelupäiviä Vaarinsaaressa. Vaarinsaarestakin muuten puhutaan syksyn 1988 lehdissä. Se on mukana yhtenä kolmesta suuresta rakennushankkeesta, kun (14.12.1988) lehti esittelee kunnanhallituksen esityksen kuntasuunnitelman tavoiteohjelmasta. Muut suurhankkeet vuosille 1989-1993 muuten olivat Kirkonkylän ala-asteen laajennus ja urheilukentän huoltorakennus (joka oli joulukuussa 1988 jo harjakorkeudessa). Kunnalliseen päätöksentekoon liittyy myös 26.10.1988 uutinen, jossa kerrotaan kuntalaisaloitteesta, joka on jätetty kunnanvirastolle. Aloitteessa 142 allekirjoittanutta ”toteavat odottelevansa, milloin kunta aloittaa kaavassa olevien puistoalueidensa kunnostamisen”, koskien erityisesti Muurikin ja Joutsenrannan aluetta. Hmmm…mitenhän tämä ei kuulosta noin vanhalta uutiselta?!?

Urheilua ja ilmastonmuutosta

Heti paikallislehden ensimmäisistä numeroista alkaen paikallislehti on ollut ajan hermolla myös monenlaisesta urheilusta. Itsellä osui silmään juoksutuloksia toisesta lehdestä 12.10.1988. Ensinnäkin siksi, että Ristiinan syksyn kympillä (jutussa ei järjestäjää mainita, mutta RiU on vahvasti epäiltyjen listalla…) Sollan Reijon voittoaika 37.38,50 on harrastelijapohjalta melko kovaa luokkaa. Ja toisekseen siksi, että allekirjoittanut on kipittänyt 3000 metriä 9-vuotiaana aikaan 13.12,19. Vaikka monessa lajissa varmaan tulos olisi parempi nyt kuin 30 vuotta sitten, niin lieköhän tuohon aikaan kykenisi nyt…

Olipa tuolloin seurattavana monta muutakin urheilulajia. Uutisia on niin jalkapallosta (RP-82 ja FC Ristiina!), lentopallosta (puulaakisarja oli aktiivinen, lisäksi RiU:n miesten joukkue pelasi sarjaa) ja myös jääkiekosta. Ristiinan Kiekko (RisKi) oli valmistautumassa sarjakauteen lehdessä 8.12.1988. Pelaajia kaipailivat jutussa valmentaja Seppo Hintsa ja puheenjohtaja Hannu Komulainen. Pulaa oli ainakin pian myös muusta, sillä RisKi:n toiminta päättyi jo reilua vuotta myöhemmin…

RisKi:n toiminnasta kertovan jutun yhteydessä muuten kerrotaan, että ”jäähalliharjoituksia ei ole tarvinnut pitää, sillä omalle ulkojäälle päästiin 2.11.! Samaisessa lehdessä on myös uutinen että Ristiinan kalakerhon pilkkikilpailu-sarjan ensimmäinen osakilpailu oli käyty kahta päivää aiemmin eli itsenäisyyspäivänä Kuonojärvellä! Pistää miettimään, varsinkin kun juuri on julkaistu kovasti keskustelua aiheuttanut tuore hallitusten välisen ilmastopaneelin ilmastonmuutosraportti.

Toive, joka puoliksi on toteutunut

Alkuaikoina lehteen tunnuttiin kirjoittavan varsin paljon mielipidekirjoituksia ”Kirjeitä kyliltä” -osastolle. Kirjeitä on sekä tulikivenkatkuisia että rennonletkeitä. Esimerkkinä ensimmäisistä mainittakoon kunnallisvaalien jälkipyykki, jota käytiin useassa numerossa. Kaihertamaan oli jäänyt puolueiden neuvottelumenettelyt liittyen luottamuspaikkojen jakoon. Kokoomuslaiset kokivat tulleensa keplotelluksi ulos neuvotteluista keskustalaisten ja demareiden toimesta. Toisessa leirissä taas nähtiin kokoomuslaisten itse omalla toiminnallaan aiheuttaneen tilanteen. Mene ja tiedä, mutta viihdettähän tuo näin ajan jälkeen on…

Rennonletkeistä kirjoituksista taas hykerryttävänä jäi mieleen nimimerkin ”Olivin mannekiini” (noin lehdessä lukee, liekö ollut tarkoitus olla Olvin mannekiini?!) kirjoitus lehdestä 14.12.1988. Siinä nimimerkki kirjoittaa otsikolla Ristiinaan viinakauppa muun muassa näin: ”…rehellinen viinakauppa meidän ristiinalaistenkin pitäisi saada, kun kerran Puumalassakaan ei tartte kuivin suin juttukavereita haastattaa…”. Nimimerkki toivoo myös: ”..sais ne nyt ainakin punkun laskee nuihin sekatavaramyymälöihin. Lähtis tuo aamuinen tutina helepommin pois.” Puoliksihan nimimerkin toive toteutui jo syyskuussa 2003, jolloin Alko avasi myymälän Ristiinassa (jonka ensimmäinen asiakas muuten oli Ristiinalaisen taittaja, toim. huom.). Viinien tuloa ruokakauppoihin sen sijaan saadaan yhä edelleen odottaa, vaikka alkoholilainsäädäntö onkin vuosien varrella lientynyt, ja tätä nykyä esimerkiksi lonkeroa (sitä oikeaa) saa myydä ”maitokaupoissakin”.

Lehteen kirjoittaminen on muuten erittäin sallittua – jopa toivottua – myös tänä päivänä, eli kirjoitelkaa ihmeessä!

Talvisota ja muuta historiaa

Osuupa paikallislehden ensimmäiselle syksylle myös uutisointi Pekka Parikan ohjaamasta, Antti Tuurin kirjaan perustuvasta, elokuvasta Talvisota. Kyseiseen elokuvaan nimittäin kuvattiin kohtauksia Ristiinassa. Kameran edessä nähtiin lukuisia ristiinalaisavustajiakin Pien-Toijolan talonpoikaismuseolla, Kallioniemessä ja Tiirolahdella. Elokuva valmistui noin vuotta myöhemmin, 1989 syksylle, jolloin talvisodasta tuli kuluneeksi 50 vuotta.

Historiallisia tekstejä löytyy lehden sivuilta muutakin. Esimerkiksi ”Poliisin viikko”, jossa paikallinen poliisi kirjoitti heidän terveisiään viikon tapahtumista. Ensimmäiseltä syksyltä mielenkiintoisena yksityiskohtana nousee esiin myös paikallislehtien valtataistelu. Ristiinassa oli vanhastaan jalansijaa tilauspohjaisella Länsi-Saimaalla, jonka ”Ristiina-pitoisuus” kuitenkin oli laskenut vuosien saatossa. Lisää taistelua syntyi, kun Länsi-Saimaatakin kustantanut yhtiö rupesi tekemään ilmaisjakelulehteä Ristiina. Varsinkin jälkimmäiseen liittyen Ristiinalaisen sivuilla sekä Lare Lempiäinen että Jussi Vartiainen loihe lausuman melko kirpakoitakin kommentteja… (esim. Laren avoin kirje 30.11.1988 lehdessä). Lopulta Länsi-Saimaa sinnitteli vuoteen 1992 saakka, mutta Ristiina jäi vain parin kuukauden ikäiseksi.

Yleisesti ottaen voisi sanoa, että jo tämän 30 vuoden aikana on kertynyt lehden sivuille valtavasti paikallishistoriaa, jota ei ole varmaankaan missään muualla kansien välissä. Tarinoita sieltä olisi valtavasti jaettavana, mutta tähän ei mahtunut kuin muutama esiin nostettavaksi!

Paikallislehdellä on aina paikkansa

Ristiinassa paikallislehden/lehtien elinkaari on poikkeuksellisen monivivahteinen. Keskeinen osa tilattuja ja edelleen ilmestyviä paikallislehtiä on Etelä-Savossa syntynyt 1950-luvulla. Kauko Laasosen 1965 perustama Länsi-Saimaa oli Ristiinan, Anttolan ja Mikkelin maalaiskunnan pää-äänenkannattajana äärimmäisen tärkeä aviisi. Rimppulan Kauko oli monella tavalla muutoinkin toimelias isäntä, kalastaja ja Hangastenmaan Taavelin kylävaikuttaja.

Oman paikallislehden perustaminen herätti lukuisia kirjoittamisen harrastajia tarjoamaan hengentuotteitaan ”Rimppulan sanomien” julkaistavaksi. Vitsiälän koulun aktiivinen ja monitaitoinen ”rehtori” Juhani Jussi Vartiainen oli Länsi-Saimaan tunnetuimpia kirjoittajia. Jussi toimi pitkään myös Savon Sanomien Ristiinan kirjeenvaihtajana. 1970-80 luvulla hän oli useina vuosina maakuntalehden tuotteliain kirjeenvaihtaja.

Lempiäisen Laren Ristiinalainen oli luonnollisesti mukana monissa paikallisissa toimissa. Erityisesti on mieleen jäänyt 2000-luvun alussa Kallioniemessä järjestetty Kesäasukas-tapahtuma. Lare ja Yrittäjien puheenjohtaja Jouni Oravapyysivät, että kertoisin muistoja kesäasukasvuosilta. Lupauduin. Juvan Paikallisravit sattuivat samaksi perjantai-illaksi. Sovittiin, että tulen ohjelman jo kestäessä.

Poikkeuksellisesti olin kirjoittanut muistoja ihan printtimuotoon. Kun laskeuduin huvilanmäeltä rantaan, Lare kuulutti: ”Sieltähän juhlapuhujamme tuleekin!” Onneksi olin vähän kirjoittanut… Pidin puheen ja se julkaistiin sellaisenaan Ristiinalaisessa.

Ristiinalainen on alati muuttuvassa maailmassa tärkeä ja erinomainen tapa pitää useille tahoille yhteyksiä. Mäkelän ja Vesterin kylillä vaikuttava Tillinmäen Ryhti on valinnut Ristiinalaisen vuosittain vaikutusalueen parhaaksi ja tehokkaimmaksi paperilehdeksi, kaikilla kriteereillä!

Jokainen eläväinen paikkakunta ansaitsee ja tarvitsee paikallislehtensä. Ristiina on Ristiina, ainakin minulle, vaikka nykyään on osa Mikkeliä.

Ristiinalainen nykymeiningillään pitää erinomaisesti yllä Ristiina -henkeä. Se on erityisen tärkeää Ristiinassa syntyneille, varttuneille, nykyisille ja vapaa-ajan asukkaille!

Antero Heikkinen

Ristiinassa syntynyt

vapaa-ajan asukas

yrityskummi ja

Metsälinnan talkoolainen

”Kyllä siinä oli koko perhe mukana”

Paikallislehden alkuaikoina Ristiinalaisen tekeminen oli hektistä puuhaa

Ristiinalaisen alulle panijat olivat ”Löytö-Vitsiälän” hurjat, eli Lauri ”Lare” Lempiäinen ja Juhani ”Jussi” Vartiainen. Heistä Larea jututin sekä lehden 20- että 25-vuotisjuhlanumeroihin vuosina 2008 ja 2013. Lare kuitenkin menehtyi äkillisesti pari kuukautta viimeisimmäksi jääneen tapaamisemme jälkeen. Jussi poistui keskuudestamme jo 1996, joten tarinoiden alkujuurille lehden perustamisesta ei enää ole pääsyä. Niinpä päädyin juttusille edellä mainittujen miesten puolisoiden, Aino Maija Lempiäisen ja Seija Vartiaisen kanssa.

– Kun soitit minulle niin tuli kyllä mieleen että onko siitä herran jestas jo 30 vuotta aikaa! päivittelee Lempiäinen, joka on edelleen mukana työelämässä, työskennellen Kyyhykylässä osa-aikaisesti, ”kun ei ne ole poiskaan sieltä päästäneet”.

Vartiainen sen sijaan on ollut jo 16 vuotta eläkkeellä perhepäivähoidon ohjaajan työstä.

Heillä kummallakin on paikkakunnan oman lehden syntymisestä yhteneväiset muistot. Jussi ideoi asian ja sai Laren ylipuhuttua lähtemään yrittäjäksi ja päätoimittajaksi.

– Jussin ideahan se oli. Lare kun sitten oli rohkea, sanoisinko jopa tyhmänrohkea, niin hän sitten lähti mukaan! Lempiäinen hymähtää.

– Ja kyllä minun täytyy myöntää, että vastustin ajatusta silloin alussa. Ajattelin ettei tämä ole hyvä idea. Mutta Lare piti päänsä, tässäkin asiassa. Hänhän oli sellainen ennakkoluuloton, ei häntä pelottanut mikään.

Vartiaisen perheessä lehden aloittamista ei koettu yhtä dramaattisesti, siellä kun ei lähdetty yrittäjäksi mukaan.

– Muistan sen kyllä hyvin että Jussi oli jo pitkään puhunut, että Ristiinaan pitäisi saada oma lehti, kun Länsi-Saimaassa oli Ristiinaa koskeva uutisointi laskenut jo pitkään. Eiköhän tämä idea Ristiinalaisesta sitten alkanut hahmottua kun Jussi ja Lare kävivät kalassa yhdessä. Jussi oli sitä tosiaan puhunut, että kyllä Ristiinasta juttuja riittäisi ihan omaankin lehteen, muistelee puolestaan Vartiainen.

Lehden 20-vuotisnumerossa Lare muisteli itse kuinka aluksi hänellä ”oli aika paljon perhosia vatsassa, kun enhän minä tiennyt lehden tekemisetä mitään”. Tämä näkyi Aino Maijan mukaan koko perheelle.

– Kyllähän se oli aluksi sitä, että koko perhe siinä oli mukana. Pistettiin laskuja kirjekuoreen, minä oikoluin juttuja ja niin edelleen. Siinä mentiin koko porukka aika pitkälti lehden ilmestymisen aikataulussa. Tiistaisin, jolloin lehti lähti painoon, aina helpotti hetkeksi. Silloin käytiin usein ”juhlan” kunniaksi ravintolassa syömässä.

– Hektisenä lehden tekeminen jatkui vielä pitkään. En minä ainakaan muista että ainakaan ensimmäisen vuoden aikana mitään ratkaisevaa helpotusta tilanteeseen olisi tullut, kyllä siihen varmaan pari kolme vuotta meni ennen kuin tekeminen tasaantui rutiinien myötä, Lempiäinen pyörittelee päätään.

Rankkaa mutta opettavaista

Vaikka lehden teko koski osittain koko perhettä, ja se oli ajoin raskastakin, oli ajanjakso myös hyvin opettavaista.

– Sehän siinä ilman muuta oli positiivista. Me kaikki opittiin monenlaista tekemistä, minäkin kirjoittelin juttuja, varsinkin jos oli jotain kulttuuripuolen asioita. Valokuvien kehittämisen Lare oli opetellut jo sukulaisensa kautta jo aiemmin. Mutta kyllä niitä valokuvia kotona kauan roikkui!

– Ja yksi iso juttu oli se kun hommattiin tietokone melko pian lehden perustamisen jälkeen. Eihän niitä silloin 80-luvun lopulla vielä paljon ollut. Itse opin siitä, mutta erityisesti meidän Juha (silloin 10 v.), joka istua nakotti siinä vieressä kun Laren veli Timo opetti Larelle sen puolen hommia. Juhahan on sittemmin koko ikänsä touhunnut tietotekniikan kanssa.

Aino Maija sanoo myös Laren puhuneen jälkikäteenkin siitä, että lehdenteossa yksi parhaista asioista oli se, kuinka paljon se opetti uutta.

– Sekä aivan käytännön tekemistä, mutta myös sitä, että kyllähän Ristiina ja ristiinalaiset tulivat Larelle erittäin tutuksi.

Jos kirjoitteli Aino Maija kulttuurista, niin Seijakin joutui silloin tällöin juttu- tai kuvauskeikoille.

– Jussi minua paimensi milloin mihinkin. Minä sitten yritin paikan päällä kuunnella ja kirjata ylös mitä siellä puhutaan!

Yksi kuvausreissu on jäänyt erityisen vahvasti mieleen…

– Jussi oli sopinut Kalolan Villen (silloinen kirkkoherra) kanssa valokuvauksen pappilaan. Jussi ei itse päässyt joten hän käski minut reissuun. Ville odotti paikalla sovittuun aikaan ja minähän otin kuvia lipputangon juurella ja kukkapenkin edessä ja vaikka miten. Noh, kun pääsin takaisin kotiin, niin huomattiin että kamerassa ei ollut filmiä! Voitte kuvitella että tuli palautetta…

Aino Maija muistelee erityisellä lämmöllä Ristiinalaisen puitteissa järjestettyjä lukijamatkoja, jotka suuntautuivat esimerkiksi useisiin eri laskettelukohteisiin.

– Se matkustaminenhan oli Larelle iso juttu, ja kaikki me siitä tykättiin. Ja se matkojen järjestäminenhän jatkui sitten senkin jälkeen kun Lare oli jäänyt lehdentekemisestä pois.

Vartiaisen Jussin rooli pieneni Ristiinalaisen teossa pikku hiljaa kun lehti alkoi yhä enemmän pärjätä omillaan. Toki avustavia kirjoittajia oli sitten muitakin.

– Ja kirjoitteli se Jussikin juttuja aina kuolemaansa saakka. Alkuaikojen iso rooli kuitenkin pieneni tosiaan ”tavalliseksi” avustajaksi, Seija ynnää.

Ja niitä tarinoita, niitä riittäisi varmasti muutaman lehden täytteeksi… Tähän loppuun lienee syytä vain todeta lyhykäisyydessään arvostus sitä kohtaan, että pitkälti näiden kahden miehen ansiosta tänäkin päivänä Ristiinassa luetaan paikallislehteä!

Niko Takala

Nykyisin tuntuu siltä, että yhä harvinaisemmaksi käyvät henkilöt, joiden cv:stä ei työuran päättyessä löydy kuin muutama työnantaja. Vielä harvinaisempia ovat varmasti he, jotka ovat olleet koko työuransa samassa työpaikassa.

Yksi tällainen harvinaisuus löytyy Ristiinan terveysaseman hammashoitolasta. Paltan Kauko nimittäin on työskennellyt hammaslääkärinä 42 vuotta, koko sen ajan Ristiinassa, eli aina elokuusta 1976 saakka.

– Jos ihan tarkkoja ollaan, niin työnantajahan tässä matkan varrella on vaihtunut pariin otteeseen. Kun on ollut näitä eri kuntayhtymiä ja nyt viimeisimmäksi työnantajaksi jää Essote, kertailee Paltta tämän viikon tiistaina, kun hän on hoitanut päivän viimeisen potilaansa.

– Sain Ristiinasta viran samaan aikaan kun vaimoni Raija sai töitä koululta opettajana. Itse asiassa minulla oli silloin joku yksittäinen tentti vielä suorittamatta, ja viran saamisen ehtona oli se, että valmistun. Sain sitten lisensiaatin paperit muutaman viikon kuluttua aloittamisesta.

Pieniä hymähdyksiä ja naurahduksia aiheuttaa myös hänen ensimmäinen virallinen tittelinsä…

– Jos minä nyt oikein muistan, niin se taisi kaikessa lyhykäisyydessään olla ”Mikkelin seudun kansanterveystyön kuntayhtymän kahdeksas terveyskeskushammaslääkäri”!

Ensimmäisinä vuosina Paltan työpiste löytyi kerrostalosta, Pietarinpirtistä, Kitereentien alusta.

– Siellä oltiin toisessa kerroksessa, keskellä asuntoja. Siellä tulikin sitten välillä vähän ongelmia esimerkiksi silloin kun jostain sivukyliltä tuli taksilastillinen lapsia kerralla hammastarkastuksiin ja vuoroaan odottavat keksivät itselleen tekemistä!

Ristiinan terveysasema valmistui 1983, jolloin myös hammashoito siirtyi uusiin tiloihin.

– Ja täytyy kyllä sanoa, että olen työssäni viihtynyt erittäin hyvin. Täällä terveysasemalla on ollut hirmuisen hyvä yhteishenki koko tämän ajan. Toimiminen on ollut mutkatonta.

– Ja itselle ihan erityisen tärkeää on tietenkin se, että hammashoitajien kanssa yhteistyö on pelannut hyvin. Se on tässä avainasemassa, varmasti potilaatkin ovat sen aistineet että on toimittu hyvässä hengessä eikä mitään kireyksiä ole ollut. Aluksi hoitajana oli Kainulaisen Mirja, sitten meni useampi vuosi Sirkku Matilaisen kanssa. Kaikkein pisimpään työparina oli Hilosen Eija ja viimeinen kymmenen vuotta on nyt sitten mennyt Merja Purosalmen kanssa.

Varsinaissuomalaisena Savoon

Kauko Paltta sanoo, että Turun seudulta tulleena hänellä oli – ja on edelleen – tietysti täysin erilainen murre kuin paikallisilla.

– Kyllä silloin alkuaikoina melkoinen vakio -keskustelunavaus kuului, että ”tohtori ei taida olla täältäpäin”!

– Omasta mielestäni varsinaissuomalainen murre on pysynyt matkassani tänne saakka, en ole savoa ryhtynyt puhumaan. Tai ainakaan itse en ole huomannut että olisi ”miä” lipsahtanut.

Murresanojen eroista puolestaan on joskus syntynyt väärinkäsityksiä.

– Kerran eräälle hangastenmaalaiselle isännälle sanoin paikkojen tekemisen jälkeen että voitte tuossa lavuaarin äärellä viruttaa suuta jos tarvis on. Minä sitten hämmästelin että mitäs hän rupesi naamansa vääntelemään ja venyttelemään. Hoitaja täsmensi että ”eikun huuhdelkaa suutanne”! Turun murteessa viruttelu kun on huuhtelua, Paltta naurahtaa hupaisalle muistolle.

Vaikka murre ei paikalliseksi kääntynytkään, niin se ei estänyt pitkäaikaisia, hyviä ja luottamuksellisia potilassuhteita syntymästä.

– Paikalliset olivat aluksi vähän hiljaisia, mutta sitten kun vuosien varrella tutustuttiin, niin kyllähän siinä puhuttiin kaikennäköiset asiat. Välillä oli melkein hankalaa pysyä aikataulussa, kun asiaa olisi ollut vaikka miten! hän naurahtaa.

Ihmisten luottamus hammaslääkäriä kohtaan näkyi monesti myös muualla kuin vastaanotolla. Eräskin henkilö oli ruokakaupan kassajonossa ottanut hammasproteesin ulos suusta ja kysellyt Paltalta vinkkiä että pitäisikö sitä korjata.

– En ole koskaan kokenut sitä ongelmaksi että ihmiset ovat pitäneet myös vapaa-ajalla minua hammaslääkärinä, konkarihammaslääkäri sanoo ja ymmärtää hyvin, että pienellä paikkakunnalla tietyt asiat ja ammatit henkilöityvät.

Mutta, hetken päästä on siis Paltan Kaukon osattava itse orientoitua siihen, että on enää vain sitä vapaa-aikaa, eikä enää töitä. Työpäiviä on tällä hetkellä (tiistaina) jäljellä 11, viimeinen työpaikalla vietettävä kliininen työpäivä on edessä keskiviikkona 7.11.

Tekemisen puutteen hän ei usko ihan heti yllättävän, vaikka työura päättyykin.

– Se on tuo omakotitalo sellainen, että siellä on kertynyt vuosien varrella vaikka mitä rästihommia! Ja sitten tietysti on omat ja vaimon kanssa yhteiset harrastukset, kuten kuntosali ja etenkin tanssiminen, jota olemme harrastaneet vuodesta 2004 saakka.

Ja mieluisaa puuhaa on luvassa myös lasten parissa. Paltan kolme aikuista lasta asuvat nykyisin Järvenpäässä, Turussa ja Mikkelissä. Heidän myötä isovanhemmilla on tällä hetkellä neljä lastenlasta silmäterinään.

– Ja ihan kohta niitä lastenlapsia on yksi enemmän! Eli tekemistä kyllä riittää heidänkin kanssaan, Paltta iloitsee.

Niko Takala

Lokakuussa Koivakkalassa ajetaan ruohonleikkureilla

Lokakuussa on pitäjässämme tarjolla aavistuksen harvinaisempaa moottoriurheilua, kun ruohonleikkureiden Le Mans -ajot rantautuvat lokakuussa Ristiinaan. Kaikkiaan viisi osakilpailua sisältävän SM/Baltic Cupin kisasarjan päätöskilpailu ajetaan Koivakkalan soramontun (Koivakkalantien ja Hietasentien risteyksessä) maastoissa lauantaina 20.10.

Kilpailun varsinaisena järjestäjänä toimii Lawn Mower Racing Finland -yhdistys. Paikallisina yhteistyökumppaneina toimivat Nina’s Erikoistaksipalvelut Oy sekä maastoautoilua harrastava Temmitiimi.

– Joskus yli kymmenen vuotta ollut Sipoossa lippumiehenä ja katsoin tätä motor-sportin hienoutta! Ja siitä asti ollu monenlaista touhutessa käyny mielessä että tällainen kisa olisi hieno saada tännekin. Sitten sain nuo Temmitiimin jätkät innostumaan aiheesta niin lähdin tarjoamaan yhteistyötä, kertaa kisojen päätymistä Ristiinaan Mikko Syrjäläinen Nina’s erikoitaksipalveluista.

– Tämä kisa tuli sitten järjestettäväksi vähän aiemmin kuin itse edes kuvittelimme. Alun perin itse ajattelimme että josko 2019 olisi kisat täällä. Sitten kun olin yhteydessä lajin kilpailutoimintaa hoitavaan Patrik Lindahliin, niin hän tokaisikin että tämän vuoden cupin finaalikisalle on vielä järjestäjä auki, että ottakaa se!

Ruohonleikkurien Le Mans -cup on kestävyyslaji, jota ajetaan kahdessa eri luokassa, avoimessa ja vakiossa. Avoimessa luokassa ruohonleikkurin virittely on huomattavasti vapaampaa, mutta sielläkin on tiettyjä rajoituksia, kuten että rungon täytyy olla vakio ja että taka-akselin oltava jäykkä eli taka-akseliin ei saa tehdä jousitusta. Pakollisia toimenpiteitä on leikkuupöydän poistaminen, takavalon asentaminen ja tappokatkaisija, eli järjestelmä, joka sammuttaa koneen, mikäli esimerkiksi kuski putoaa kyydistä. Lisäksi varikkotiimille on omat määräyksensä esimerkiksi sammuttimesta.

– Cupin osakilpailuja ajetaan erilaisilla radoilla. On menty talvella jäällä, asfaltilla ja edellinen kisa oli sänkipellolla. Joka oli rankkasateen myötä mennyt aikamoiseksi mutavelliksi, niin siellä oli kyllä tapahtumia ja katsottavaa! Syrjäläinen nauraa ja näyttää vakuudeksi videokuvaa kisasta, jossa osa kisailijoista joutuu tulemaan varikolle itseään ja ajoneuvoaan putsaamaan…

Myös paikallinen haastekisa

Ristiinassakin kisataan kestävyysajossa. Kisa kestää kolme tuntia, ja molempien luokkien voittajat ovat ne ajajat, jotka ovat onnistuneet kiertämään eniten kierroksia.

– Eli vaikka miten konetta virittäisi, niin kyllä siihen kestävyyteen pitäisi satsata. Ei paljon helpota jos menee kovaa mutta pelit hajoaa heti kättelyssä.

Korjaustoimenpiteitäkin kisan aikana toki voi tehdä. Joukkueen kuskien määrää ei ole rajoitettu, mutta mekaanikkoja saa olla enintään kaksi.

– Radasta pyritään tekemään monipuolinen. Me täällä päässä hahmottelemme sen, ja pääjärjestäjät sitten tekevät lopulliset silaukset ja hyväksynnät. Itse toivoisin että tulisi vaikka pikkuisen lunta kisapäivänä tai jotain muuta yllättävää että saataisiin sitäkin kautta ekstra-eloa kisaan!

Radan tulee Syrjäläisen mukaan olla 400-800 metriä pitkä ja jokaiselta kohdaltaan vähintään 1,5 metriä leveä.

Syrjäläinen hehkuttaa, että kisan yhteydessä ajetaan myös paikallinen haaste-sarja.

– Koitetaan saadan mahdollisimman paljon paikallisia mukaan kokeilemaan ja pidetään hauska leikkimieleinen kisa. Säännöt ja rajoitukset ovat samat kuin virallisissa sarjoissa, joista kaikista löytyy tarkempaa tietoa Leikkureiden Le Mansin nettisivuilta.

Nämä kyseiset sivut löytyvät siis netistä osoitteesta www.leikkurilemans.com. Paikalliseen haastesarjaan osallistuminen maksaa joukkueelta 50 euroa. Ilmoittautumiset tähän sarjaan osoitteeseen ninas@erikoistaksipalvelut.fi perjantaihin 12.10. mennessä.

– Laji on kyllä niin viimeisen päälle hölmönhauskaa kuin vain voi olla! Suosittelen ilman muuta osallistumaan, eli ei muuta kuin kilpureita rakentamaan, Syrjäläinen nauraa.

Jos ei kisaamaan halua lähteä, niin kisaa voi luonnollisesti saapua vain katsomaan. Paikan päällä on vapaaehtoinen pääsymaksu, jonka maksamalla osallistuu arvontaan. Lisäksi Temmi-tiimi pitää kisa-alueella kanttiinia.

Ruohonleikkureiden kestävyysajon SM/Baltic cupin finaali Ristiinassa la 20.10. Lisätietoja lajista www.leikkurilemans.com.

Niko Takala

Kisakaaren talvitanssit starttaavat

Edellisvuosilta tutut Kisakaaren tanssit jatkuvat tällekin talvikaudelle. Kun Metsälinnan lavatanssit hyvästeltiin viime sunnuntaina talvitauolle, niin Kisakaaressa puolestaan herätään ”kesäunilta”. Kisakaaren ohjelma on Suomen parhaimpien tanssiorkestereiden siivittämä. Tanssien järjestelyistä vastaava Jaana Strandman kertoo, että Pellosniemellä sijaitsevassa Kisakaaressa on luvassa ”taattua ja laadukasta tanssimusiikkia” jokaisena sunnuntaina aina ensi vuoden huhtikuuhun saakka klo 17-21.30. Kisakaaren tansseilla on perinteitä jo 70- luvulta saakka.

Tanssikauden avajaiset ovat tämän viikon sunnuntaina 30.9. Tuolloin Kisakaareen saapuu vuoden 2003 tangokuningatar Saija Tuupanen orkesterinsa eXmiesten kanssa.

Kisakaareen ovat syksyn aikana tulossa lisäksi muun muassa Pekkaniskan pojat (7.10.) ja Finlanders (14.10.). Syksyn aikana tullaan kuulemaan Tuupasen lisäksi myös useita muita tangokuninkaallisia, kuten Heidi Pakarinen, Leif Lindeman ja Teemu Roivainen. Tuore tangokuningatar Saana Sassali esiintyy uudenvuodenpäivän tansseissa 1.1.2019.

Kisakaaren tanssienjärjestäjä Strandman lupaa jokaiselle illalle tanssittavaa ja viihdyttävää musiikkia ja toivoo tanssin harrastajien löytävän tanssiaskeleet sunnuntaitansseihin Kisakaareen.

Kisakaaren (Karsikkoniementie 3, 52420 Pellosniemi) tanssit su 30.9. alkaen. Liput 15e.

Niko Takala