Ristiinan Rantapuistossa kiersi sunnuntain aikana kolmisen sataa vanhaa ajoneuvoa Saimaan ymäriajon merkeissä. Tässä Kari Kylliäinen vuoden 1975 Fiat 850:llään.
Ajoneuvoksena Suur-Saimaan ympäri
Viime viikonloppuna saattoi Saimaan ympäryskunnissa ja sitä kiertävillä teillä nähdä toinen toistaan hienompia vanhoja ajoneuvoja. Meneillään oli nimittäin järjestyksessään jo 26. Suur-Saimaan ympäriajo, jonka taustalla ovat yhteistyössä Mikkelin Mobilistit ry ja Etelä-Karjalan vanhat ajoneuvot ry. Huisketta sekä teillä että tapahtuman tehtävärasteilla totisesti riittikin, sillä ajoon oli ilmoittautunut mukaan peräti 301 autokuntaa.
Totista touhu sen sijaan ei ole, tämän todistavat myös Heinälahdessa asuva Mikko Siiskonen sekä Sokkalanmäeltä Saimaata kiertämään lähtenyt Olli-Pekka Kanninen, jotka olivat liikenteessä Siiskosen vuosimallin 1978 BMW 316:lla.
– Kymmenes kerta tämä on itselle, eli tämän kerran jälkeen taidan saada ajoneuvoksen arvonimen, Siiskonen ynnäilee.
– Tällä autolla kierretään nyt kolmatta kertaa.
Yhytän Siiskosen ja Kannisen Ristiinan Rantapuistossa sijaitsevalta tehtävärastilta. Tehtävässä kisaajille annetaan kaksi metallilevyä, jotka pitäisi asettaa niin, että pienempi levy peittäisi suuremmasta mahdollisimman tarkkaan 30 prosenttia. Tehtävä sujuu Siiskonen-Kanninen kaksikolta mallikkaasti, ja tuloksena on yhdeksän pistettä yhdeksästä mahdollisesta.
– Mikkelin torilla saatiin täydet kymmenen pistettä! Siellä heitettiin sellaisilla pusseilla tarkkuutta ampumatauluihin, miehet kehaisevat suoritustaan ennen kuin jatkavat matkaansa kohti Mäntyharjua ja seuraavia tehtäviä.
Kilpasarjassa toiseksi sijoittuneet Helsingin Mölkkyseuran Pete Nummi (vas.) ja Esa Terävä muistuttivat, että Mölkyn pelaaminen on, jopa kilpamielessä, helppo aloittaa vanhemmallakin iällä.
Mölkky ja keilat lensivät Rantapuistossa
Sekä suurta kilpaurheilun tunnelmaa ja paremmuudesta mittelyä että varsinkin leppoisaa yhdessä oloa, jutustelua ja hauskanpitoa. Näistä aineksista oli (jälleen kerran) rakennettu Ristiina Mölkky, joka kisattiin tutuksi käyneellä Uikkalan Rantapuiston Mölkky –areenalla viime viikonloppuna. Tällä kertaa edellisvuosiin erona oli se, että harrastelijoiden mökkisarja heitettiin jo lauantaina, kilpasarjalaiset olivat vuorossa puolestaan sunnuntaina.
– Meiltähän lajin näkökulmasta olisi tietysti toiveena, että joku henkilö tai porukka ottaisi sellaisen vetovastuun, että saisitte Ristiinankin säännölliset pelit. Vaikka aina joku tietty viikonpäivä ja kellonaika, niin saisi toimintaan säännöllisyyttä ja sitä mukaa lisää harrastajia sekä lajiosaamistakin, vinkkaa tapahtumaa yhdessä ristiinalaisen Trampbikersin kanssa järjestämässä olleen Lahden Kortteliliigan Jake Ropponen.
Kun Mölkky-kärpänen puraisee, niin kisaamaan lähdetään vähän kauemmaksikin. Tämän osoittivat esimerkiksi Helsingin Mölkkyseuran (Fuengirolan jaoston) Esa Terävä ja Pete Nummi, jotka saapuivat Ristiinaan Mölkkykisan perässä. Heistä Terävä tosin ”vain” Kangasniemen mökiltään.
Niko Takala
RISTIINA MÖLKKY Tulokset
Kilpasarja (1.7.) 1) WOODI, Lahti (Timo Kemppi/Jake Ropponen), 2) HMS FUGE, Helsinki (Pertti Nummi/Esa Terävä) 3) JORMAS, Iitti (Jorma Lintukangas /Markku Rytkölä) 4) OTTOPOJAT, Iitti (Hannu Laaksonen/Olli Jokinen) 5) ARMI & DANNY, Hämeenkoski (Tiia Hiljanen/Joosua Hiljanen) 6) WOOD PUB, Lahti (Harry Asp/Pasi Tervala) 7) BONANZA, Lahti (Asko Lallukka/Auvo Rahkola) 8) NS.LIEKKI, Iitti (Veikko Ikonen/Taisto Pellikka) 9) YLLÄRI, Lahti (Marko Salonen/Seppo Rissanen) 10) JEGGU JENTZKI, Hollola (Martti Rask/Toni Rask) 11) YKK TAIKURIT, Lahti (Taisto Salonen/Seppo Halmi) Kaikki joukkueet pelasivat 2-eräisen ottelun kaikkia vastaan.
Kesäkemuilla esiintyneen taikuri Eetu Lammen ohjelmaan kuului muun muassa jonglööri –numeroja keiloilla.
Joskus sataa Kemuillakin
Kerran kymmeneen vuoteen näköjään sataa Ristiinan Kesäkemuillakin… Viime perjantaina vietetyt Kesäkemut olivat tosiaan ensimmäiset kunnon sadekelissä pidetyt kemut. Yhden kerran aiemminkin on pöydät keliolosuhteiden vuoksi viety sisälle, mutta tuolloinkin lopulta illan aikana ei satanut. Vuodesta 2008 saakka järjestetyt Kesäkemut loppuillan tansseineen vetivät kuitenkin tälläkin kertaa väkeä mukavasti. Järjestäjät arvioivat että kävijöitä oli yhteensä noin 800. Ei siis hätyytelty edellisvuoden ennätysmäärää (1300), mutta olosuhteet huomioiden varsin hyvä määrä. Jonka takana oli kemujen hieno järjestämispaikka, Metsälinnan tanssilavalla kun sateentuojaan katon allekin mahtuu valtava määrä ihmisiä!
Tapahtumasta suurimman taloudellisen vastuun kantaneen Ristiinan aluejohtokunnan puheenjohtaja Ari Hämäläinen lausui tilaisuuden tervetulosanat, joissa hän kiitteli tapahtuman järjestäjiä ja taloudellisia tukijoita.
– Ja erikseen on mainittava vielä Ristiinan Urheilijoiden talkootyö-panos. RiU on antanut tämän hienon tilan käyttöön, ja he huolehtivat muun muassa pysäköinnin ohjauksesta sekä Osuuskauppa Suur-Savon tarjoamien pullakahvien esillepanosta, Hämäläinen kiitteli aktiivista urheiluseuraa.
Illan tanssien tähtiesiintyjä, tangokuningatar Aino Niemen kustantaneen ja tapahtuman mainontakuluista vastanneen aluejohtokunnan ja Osuuskauppa Suur-Savon lisäksi tapahtumaa oli taloudellisesti tukemassa OP Suur-Savo, joka tarjosi kemuille ohjelmanumeroksi taikuri Eetu Lammen. Harmonikkataitelija Arto Kivekkään esiintymisen puolestaan tarjosi Mikkelin kaupungin Kulttuuripalvelut. Ohjelmassa kemuilla oli myös Ristiinan Yrittäjien maksuttomat arpajaiset, joissa arvottiin 500 euron lahjakortti K-Rauta Ristiinaan sekä vapaalippuja Metsälinnan tansseihin sekä Ristiinan kesäteatteriin. Paikalla oli myös useita ristiinalaisia tai Ristiinassa toimivia yhdistyksiä ja yrityksiä esittäytymässä kemu-yleisölle.
Yksi esillä olleista yrityksistä oli paikkakunnan suurtyönantaja, UPM, jonka Pelloksen tehtailla juhlitaan tänä vuonna vanerintuotannon 50-vuotisjuhlia. Tehtaanjohtaja Juhani Tenhunen piti kemuilla myös puheenvuoron, jossa hän kertoi muun muassa tehtaiden historiasta.
Puheenvuoron käytti myös tuore tasavallan presidentin nimittämä kauppaneuvos, Osuuskauppa Suur-Savon toimitusjohtaja Heikki Hämäläinen. Hämäläinen kertaili hieman yli satavuotiaan osuuskaupan historiaa, ja Ristiina sen merkittävänä alkupaikkana, aloittihan alueen ensimmäinen osuuskauppa Himalansaarella.
Niko Takala
Lue lisää verkkolehdestä tai perinteisestä paperiversiosta.
Liikuntakerhossa leikittiin tiistaina muun muassa ”koppipalloa”. Kerhossa paitsi liikutaan leikkien mukana, myös opetellaan urheilulajeja.
”Että saataisiin lapsia liikkeelle”
Tällä viikolla on Ristiinassa käynnissä Mikkelin kaupungin liikuntapalveluiden toteuttamat lasten nappulaliikunta ja liikuntakerho sekä uimakoulut. Uimakoulut jatkuvat tosin vielä ensi viikollekin. Ainakaan vielä alkuviikosta kelit eivät erityisemmin kerhoja suosineet. Esimerkiksi tiistaina kun vierailin urheilukentällä pidettävässä liikuntakerhossa, niin vettä sateli hiljakseen, mutta tasaisesti koko ajan. Keskiviikkona uimakoululaisille aurinkokin hieman pilkahti.
– Näiden isompien (7-12-vuotiaita) liikuntakerholaisten kanssa me jo kokeillaan ihan jotain lajejakin, sekä yleisurheilusta että esimerkiksi palloilulajeja. Eilen pelailtiin jalista, tänään oli tarkoitus testata ultimatea. Vähän katsotaan toki senkin mukaan, että minkä verran minäkin päivänä tulee porukkaa mukaan, ja mitä osallistujat itse haluavat tehdä. Esimerkiksi lipunryöstöä on toivottu, kertoo kesäliikunnanohjaaja Netta Tuhkanen.
– Nappulaliikunnassa (4-6-vuotiaat) sitten mennään enemmän ihan puhtaan leikin varjolla. Ollaan hippaa ja muita leikkejä. Pääajatuksenahan näissä kaikissa on se, että saataisiin lapsia liikkeelle ja innostumaan liikkumisesta, Tuhkanen korostaa.
Tuhkanen vetää siis apuohjaajiensa Maija Liukkosen ja Onni Ikosen kanssa myös kahta uimakouluryhmää. Ryhmät kokoontuvat tämän ja ensi viikon ajan Uikkalassa, ensimmäinen ryhmä kello 9.30 ja toinen reilua tuntia myöhemmin.
– Uimakoulussa tietysti kelit enemmän vaikuttavat. Mutta kyllä nytkin maanantaina ja tiistaina oltiin vedessä molempina päivinä. Sateisena tiistaina jopa enemmänkin, kun ei tuullut niin paljon.
Uimakoulut on tarkoitettu 2012 ja sitä ennen syntyneille. Kouluissa paitsi opetellaan uimataidon perusteita, myös tietenkin leikitään. Jo lämmittelynkin vuoksi.
– Lapset ovat olleet ihanan innokkaita, keleistä huolimatta! Tuhkanen iloitsee.
Kesäkemut täyttävät kymmenen vuotta. Tapahtuma järjestetään huomenna perjantaina tutusti Metsälinnassa. Arkistokuva: Riikka Koukka
Kymmenen vuotta Kesäkemuja
Huomenna kemuilla esiintyvät muun muassa tangokuningatar Aino Niemi sekä taikuri Eetu Lampi
Huomenna perjantaina vietetään Metsälinnassa Ristiinan Kesäkemuja. Tapahtuma täyttää kymmenen vuotta, sillä ensimmäiset Kemut pidettiin 2008. Vuosien varrella tapahtuman peruskonsepti on pysynyt ennallaan, mutta toki pientä hienosäätöä on matkan varrella tapahtunut. Kesäkemujen suosio on alkukasvun jälkeen pysynyt ensin tasaisena ja sittemmin kasvanut edelleen. Viime vuonna kemuilla tehtiin upea yleisöennätys, kun illan tanssit mukaan luettuna ilmaistapahtumassa kävi yhteensä noin 1300 henkilöä!
Kesäkemut alkavat kello 18, josta alkaen Metsälinnan piha-alueella on tavattavissa paikallisia yhdistyksiä ja yrityksiä sekä esimerkiksi Mikkelin kaupungin eri toimijoita. Mikäli sääennusteen uhkailemia vesisateita osuu kohdalle, niin esittelypöydät kootaan tanssilavan sisälle. Tapahtuman avauksesta alkaen aina klo 19.30 saakka on tarjolla Osuuskauppa Suur-Savon tarjoamat pullakahvit, ja hyvissä ajoin ennen kahdeksaa kannattaa täyttää myös Ristiinan Yrittäjien järjestämien maksuttomien arpajaisten arpalipuke, sillä päävoittona on upea 500 euron lahjakortti K-Rauta Ristiinaan. Merkittävässä roolissa tapahtuman järjestämisessä on myös Ristiinan aluejohtokunta, joka esimerkiksi tarjoaa loppuillan tähtiesiintyjän, tangokuningatar Aino Niemen. Aluejohtokunnan omalla pöydällä on myös ideakilpailu Ristiinan kehittämiseksi. Kaikkien kilpailuun osallistuneiden (ja kehitysidean jättäneiden) kesken arvotaan 200 euron lahjakortti K-Rauta Ristiinaan.
Kemukansalle ihmeteltävää tarjoaa myös muun muassa taikuri Eetu Lampi. Lampi tekee taikojaan omassa esiintymisnumerossaan noin kello 18.30. Esiintymisensä jälkeen Lampi tekee vielä tapahtuma-alueella ilmapalloista muun muassa eläinhahmoja. Lammen esiintymisen tarjoaa OP Suur-Savo.
Heti ensimmäisenä ohjelmanumerona nähdään Ristiinan nuorisoseuran näytelmällistä ohjelmaa. Muutaman viikon päästähän pyörähtää käyntiin nuorisoseuran kesäteatteri, jossa nähdään komedia Nyt menee tunteisiin, lieköhän nähdään pätkiä siitä vaiko jotain muuta viihdykettä? Puheenvuoroja kemuilla käyttävät esimerkiksi UPM:n Pelloksen tehtaanjohtaja Juhani Tenhunen sekä toissa vuonna 100-vuotisjuhliaan viettäneen Osuuskauppa Suur-Savon toimitusjohtaja Heikki Hämäläinen.
Illan musiikkitarjonnasta vastaa tangokuningattaren lisäksi mikkeliläinen harmonikkataiteilja Arto Kivekäs, joka onkin myös jo vanha tuttu Kesäkemuilla.
Kesäkemuja ovat järjestämässä Ristiinan aluejohtokunta, Ristiinan Urheilijat, Ristiinan Yrittäjät, Osuuskauppa Suur-Savo, OP Suur-Savo, Ristiinan nuorisoseura sekä Mikkelin kaupungin kulttuuripalvelut.
Kesäkemut Ristiinan Metsälinnassa (Kitereentie 13) pe 29.6. klo 18 alkaen. Tanssit käynnistyvät n. klo 20. Vapaa pääsy!
Näillä puilla kelpaa jatkaa sotakoulun entisöinti-projektia! Hankkeeseen lahjoitetut puut ”tarkastivat” keskiviikkona Jouni Riihelä (vas.), Kirsi Olkkonen, Pentti Rantalainen, Jorma Freyberg, Alina Freyberg, Markku Tuominen ja Jari Valkonen.
Sotakoululle kertyi mukavasti puita
Tämän vuoden keväällä pyydettiin ristiinalaisia metsänomistajia mukaan talkoisiin, joilla pyrittiin saamaan vanhan sotakoulun kunnostamiseen ja entisöintiin tarvittavaa puutavaraa. Talkoisiin lähtikin hieno määrä apujoukkoja mukaan, ja havutukkeja kertyi sahattavaksi mukavasti.
– Talkootukkeja kertyi 230 kappaletta, yhteensä 27 lahjoittajalta. Lisäksi Mikkelin kaupunki luovutti sotakouluhankkeen käyttöön Ristiinan Linnanniemessä kevättalvella hakkaamansa reilut sata mäntytukkia! iloitsee ”Ristiinassa vahvasti elävästä talkoohengestä” projektia vetämässä ollut Ristiina-Seuran puheenjohtaja Jari Valkonen.
Tukkeja löytyi eri puolilta pitäjää, kun Veikko Lampinen, Pentti Rantalainen, Juho Himanen ja Juha Heinikainen ottivat vastaan ilmoituksia lahjoituksista. Jorma Freyberg puolestaan kuljetti puut sahalle talkoohengessä.
– Ensi viikon loppuun mennessä puut pitäisi olla sitten sahattuina, Freyberg arvioi keskiviikkona, kun eri talkooryhmien sekä esimerkiksi Mikkelin kaupungin edustajana paikalla ollut tekninen johtaja Jouni Riihelä kävivät ”tarkastamassa” sahalle kertyneet puut.
Puutavarasta tullaan sahaamaan ensisijaisesti lattialankkuja, mutta myös muuta entisöinnissä tarvittavaa materiaalia.
– Rakennusarkkitehti Maria Luostarinen on tehnyt listat siitä että minkä verran mitäkin tarvitaan. Lattioiden lisäksi näistä puista tulee ymmärtääkseni seinille ja laipioihin tavaraa, Valkonen kertoo.
Hänen mukaansa sotakoulun kunnostusta pyritään jatkamaan seuraavilla työvaiheilla ”mahdollisimman pian”. Tällä hetkellä sotakoululla on vielä hieman kesken perustusten kengitys. Myös sahatavaran riittävälle kuivumiselle täytyy varata oma aikansa ennen kuin rakennustöitä voidaan aloittaa. Seuraavat työvaiheet pyritään joka tapauksessa vauhtiin selkeästi tämän vuoden puolella.
– Onhan tämäkin projekti ollut hyvä näyttö pitäjän yhteishengestä, kaikki mukaan lähteneet ovat olleet hyvässä hengessä mukana, kehaisee kaupunginhallituksen ristiinalainen varapuheenjohtaja, kyläaktiivi Kirsi Olkkonen.
Olkkonen toki totesi, että ”olisihan tämäkin projekti voinut kokonaisuutena edetä hieman nopeamminkin”.
Jouni Riihelä kuitenkin muistutti, että tämänkaltaisessa projektissa aikataulut tuppaavat venymään.
– Vaikka itsekin olen hyvin tavoiteorientoitunut henkilö, niin tässä projektissa täytyy huomioida sekin, että tämä prosessi itsessään on arvokas asia, Riihelä tuumasi.
Puita hankkeeseen lahjoittaneet yksityishenkilöt tai tilayhtymät: Halinen Juho, Hall Esko, Heinikainen Esa ja Kaija, Heinikainen Juha, Himanen Rauno, Himanen Tomi, Hyyryläinen Ossi, Hämäläinen Ari, Kaunosalo Kalevi, Matiskainen Pekka, Mäenpää Miika, Närhinen Aki ja Kalevi, Olkkonen Jouni, Paasonen Liisa, Paasonen Simo, Partio Keijo, Puhakka Risto, Pulkkinen Jarmo, Rantalainen Leena, Rantalainen Pentti, Saarinen Tauno, Tukiainen Esa, Tyyskä Risto, Tilayhtymä Marko ja Mikko Puhakka, Tilayhtymä Valkonen-Leinonen-Nylander, Venäläinen Tapani ja Wickström Jorma.
Linnaniemen keskiaika –tapahtuma toi Ristiinaan muun muassa taistelunäytöksiä. Vauhdissa Lappeenrannan Medieval Fight Clubin ottelijat!
Wautsi, ritareita ja heppa!
Linnaniemen keskiaika oli menestys heti ensimmäisellä kerralla
Otsikon mainitsemalla tavalla huokaillen ihastelivat nelivuotiaat serkukset Tuuve Mattila ja Hilma Rossi, kun he olivat saapuneet seuraamaan Linnaniemen keskiaika –tapahtumaa. Meneillään oli vanhalla urheilukentällä sijainneella esiintymiskentällä nähty Skills at arms –ratsastus mikkeliläisen Haukkalevän tallin toimesta. Islanninhevosratsu Viksun selässä ratsailla oli Eetu Autere, jolla esityksessä oli apuna vaimonsa Sonja Autere.
Eetu Autere kertoi, että esityksessä ollut rata oli suurimmilta osin kopioitu lajin SM-kisoista, jotka oli pidetty Järvenpäässä. Rataa ratsastaessa hän muun muassa löi ”vastustajiaan” miekalla, peitsellä ja keihäällä. Yleisölle jutellessaan Autere myös muistutti aseen turvaamisen tärkeydestä.
– Elokuvissahan miekoilla huidotaan miten sattuu pään päällä ja muutenkin. Oikeastihan niin ei voisi tehdä, olisihan se hieman noloa joutua huomaamaan että ”oho, nyt osuinkin naapurin Penaa päähän”! hän naurahti.
Esiintymiskentällä pääsi myös esimerkiksi näkemään ja kokeilemaan jousiammuntaa, jota olivat ohjaamassa Isä Tapani (Risto Pohjonen) ja Brunhilde(Johanna Manninen). Kentällä nähtiin myös päivän mittaan useampaankin otteeseen keskiaikaisia taistelunäytöksiä, joiden takana oli Medieval Fight Club Lappeenranta.
Taistelunäytöksiin liittyen yleisössä tunnuttiin paljonkin pohdittavan sitä, että kymmeniä kiloja painavassa haarniskassa varmasti tulee tukala hiki tällaisella helteellä.
– No, ei näissä varusteissa koskaan ole liian kylmä. Nyt kun vielä itselläni on uusi umpikypärä, josta ei näköjään näe ulos eikä henki kulje, niin sehän oli oiva yhdistelmä! nauraa Tommi Havo, kun hän tulee taisteluesityksen jälkeen vilvoittelemaan varjoon ”taistelutoverinsa” Tuomas Ylläsjärven kanssa.
Havo kertoo harrastaneensa lajia vuodesta 2014 saakka, Ylläsjärvi on aloittanut vuosi sitten.
– Tämähän on vähän sellainen laji, että joillekin vaan käy niin, että kun kokeilevat niin kypärän poisoton jälkeen näkee että on se tietty kiilto silmissä että ”tätä pitää saada lisää”, he hymähtävät.
Varusteiden hankkiminen, parantaminen ja kehittäminen on heidän mukaansa koko ajan jatkuvaa hommaa.
– Ja sitten kun olet saanut kamppeet ”kuntoon”, otat pari tuntia matsia, niin sittenhän niitä taas korjataan viisi-kuusi tuntia, Ylläsjärvi täsmentää.
Havo sanoo omistavansa kaksi erilaista varustesettiä. Kevyempi on tarkoitettu yksi vastaan yksi –kamppailuihin ja paremmin suojattu sitten joukkotaisteluihin.
Rajusta ulkomuodosta huolimatta miehet kertovat lajin parhaan puolen olevan sen ”rentous ja hauskuus”.
– Kehässä toki hakataan täysillä, mutta kun matsi loppuu niin sitten halataan! he tiivistävät.
Lisäksi tapahtumaan kuuluivat Gränna-talon pihapiirin keskiaikamarkkinat, joissa oli kymmenisen kojua myymässä erilaisia tuotteita. Ruokana oli tarjolla muun muassa henkeen sopivasti kokonaisena vartaassa kypsennetty sika…
Esiintymislavana toimineella Linnankorvan näyttämöllä esiintyi kolmeen otteeseen keskiaikaista musiikkia esittävä Ancient Bear Cult. Bändi kuittasi muun muassa ensimmäisen esiintymisen pienen myöhästymisen ja alun tekniset ongelmat huumorilla.
– Aurinkokellomme oli meiltä hukassa, niin sillä pääsette nyt seuraamaan sound checkiä, olkaa hyvät! Ja tämä sähkö on tietenkin tällaiselle muinaismusiikkia soittavalle bändille vähän hankala juttu, bändiläiset kommentoivat.
Tapahtuman järjestäneessä Linnaniemi ry:ssä oltiin asetettu kävijätavoitteeksi ensimmäiselle kerralle 500 henkilöä. Tämä ylitettiin vähintään tuplasti jo aamupäivän aikana.
– Meillä oli minun käsityksen mukaan noita ohjelmalehtisiä 950 kappaletta, ja ne on jo nyt kaikki jaettu, yhdistyksen puheenjohtaja Ville Hokkanen totesi noin puoli kahdentoista aikoihin.
Ennakoitua suurempi kävijämäärä toi myös omia haasteitaan järjestäjille, mutta kynät sauhuten he kirjoittivat kehityskohteita ylös ensi vuotta silmällä pitäen!
Astuvansalmen kalliomaalausten alapuolelle, vain parin metrin päähän alkuperäisistä maalauksista, oli tehty töherryksiä. Asiasta on ilmoitettu Museovirastolle. Kuva: Harri Kerkelä
Ilkivaltaa Astuvansalmella
Ristiinassa Astuvansalmella sijaitsevien kalliomaalausten päätymistä ilkivallan kohteeksi on pelätty kauan. Nyt tämä kauhuskenaario oli toteutunut, kun joku tai jotkut henkilöt olivat töhrineet noin 5000 vuotta vanhojen kalliomaalausten alapuolella olevaa kalliota.
– Näin oli käynyt. Ei kyllä ollut mikään mukava tunne kun saavuimme ryhmän kanssa maanantaina paikalle, kertoo matkoja Astuvansalmelle järjestevän Saimaan Saaristo- ja Veneilypalvelut Oy:n kippari Harri Kerkelä.
– Retken oppaan Helena Partasen kanssa pohdimme että millä jäljet on tehty. Helena epäili että olisikohan jonkinlaisella liidulla. Toinen vaihtoehto ehkä olisi että kallion pintaa on raaputettu kivellä, jolloin kallion pinta on hajonnut, Kerkelä pohtii.
Astuvansalmen kalliomaalausten maalauskenttä on yksi pohjoismaiden laajimpia. Maalauksia on vuosituhansien ajan suojannut paitsi päällekaatuva kallion muoto, myös maalausten päälle muodostunut piidioksidikerros, jota ilman todennäköisesti ajan hammas olisi purrut maalaukset teille tietymättömille jo pitkän tovin sitten.
Maalauksien entistä ja nykyistä parempi tuotteistaminen ja markkinointi matkailukohteena on ollut keskustelun aiheena pitkään. Parhaillaankin Mikkelin kaupungin matkailun kehittämisessä Astuvansalmi on yksi kärkikohteista. Toisaalta on kuultu puheenvuoroja, joissa on pohdittu sitä, pitäisikö koko maalausten alue aidata ja siellä käymistä rajata, paitsi alueen luonnon kulumisen, myös juuri ilkivallan pelon pohjalta. Tämä viimeisin tapaus lisännee tätä keskustelua.
– Nykyisinhän esimerkiksi kameravalvonta on melko helppo järjestää paikalle, Harri Kerkelä heittää.
– Kaikkiaan tosi harmittava juttu, toivottavasti jollain nyt alkaa omatunto kolkuttaa ja saataisiin tekijä selville.
Dokumentaristi-toimittaja Tapani Ripatti (toinen vas.) on toteuttanut radioon dramatisoidun dokumenttisarjan vuoden 1918 sisällissodasta. Ääninä yhdeksänosaisessa teoksessa kuullaan muun muassa Ristiinan Nuorisoseuran harrastajanäyttelijöitä.
Paikallisosaamista Ylen radioteoksessa
Yleisradiolla pitkän päivätyön tehnyt, nykyisin eläkkeellä oleva Tapani Ripatti on toteuttanut Ylelle yhdeksänosaisen dramatisoidun dokumenttisarjan 1918 – Äänien kirja. Yle Puheella perjantaisin klo 14 kuultava sarja on kuunneltavissa kokonaisuudessaan myös Ylen verkkopalvelu Areenassa. Yle Puheella sarjaa on takana yksi jakso, toinen osa kuullaan siis tämän viikon perjantaina. Jaksot ovat kestoltaan noin 25-minuuttisia.
Ristiinalaisittain teoksesta tekee erityisen kiinnostavan se, että dokumentin ääninä kuullaan useampaakin Ristiinan Nuorisoseuran harrastajanäyttelijää. Ristiinalaisia Ripatti päätyi kysymään mukaan, sillä hänellä on juuret tällä suunnalla, ja hän viettää kesänsä Ristiinassa.
– Ihan aluksihan minä ajattelin tätä hommaa tarjota Lahden kaupunginteatterille, mutta sitten jotenkin rupesi vaivaamaan ajatus ammattilaisista. Vuoden 1918 oli amatöörien sota, joten ajattelin että tähänkin toteutukseen tarvitaan mieluummin tekijät harrastajapohjalta, Ripatti pohjustaa päätöstään.
Ristiinassa äänitykset toteutettiin tänä keväänä maaliskuussa. Tekstit on valittu mukaan sekä aidoista, sata vuotta sitten pidetyistä puheista tai sitten silloin kirjoitetuista teksteistä. Lisäksi mukana on aikalaisten kertomia tarinoita 1918 tapahtumista.
– Minähän ihan rehellisesti sanottuna en ole ollut oikeastaan ollenkaan kiinnostunut sisällissodasta. Tämä kyllä muutti suhtautumista, kuvailee Päivi Orava.
Arto Paasonen taas tuumii, että ainakin vielä hänen sukupolvelleen sisällissodasta puhuttiin ”sellaisena itsenäistymiseen liittyneenä pienenä sivujuonteena ja kahakkana”.
– Ja tämän teoksenkin osalta kävi niin, että nyt vasta kun sen on kuunnellut valmiina, niin ymmärsi mitä on tehty ja mihin on päästy mukaan, eihän se vielä niistä lyhkäisistä pätkistä auennut. Vaikkakin jo silloin äänitysvaiheessa oli upea katsoa ja kuunnella vaikkapa Puhakan Mikkoa joka luki tekstejä Mannerheiminä. Uskomatonta miten hän viidessä minuutissa haki sen henkilön ja tunnetilan esiin, Orava jatkaa.
Huolimatta hyvin rankasta aihepiiristä mukana olleet pitivät tekemistä hyvänä kokemuksena, josta varmasti pystyy ammentamaan myös jatkossa muissa töissä.
– Olen valtavan otettu siitä, että meidän seuralle tarjottiin tällaista mahdollisuutta tehdä aivan erilaista taiteen muotoa. Ja olen myös tosi ylpeä siitä miten hyvin mukana olleet osistaan suoriutuivat, tuumii nuorisoseuran puheenjohtaja Tanja Puustinen-Kiljunen, joka itsekin on mukana tekstejä lukemassa.
Ristiinan Nuorisoseurasta mukana ovat Päivi Orava, Sini Käräjämies, Arto Paasonen, Tanja Puustinen-Kiljunen ja Marko Miettinen. Mukana ovat myös oheisesta kuvasta uupuvat Mikko Puhakka ja Hannu Laamanen.
1918 – Äänien kirja kuunneltavissa kokonaisuudessaan Yle Areenassa. Yle Puhe perjantaisin klo 14.
Niko Takala
Lue lisää verkkolehdestä tai perinteisestä paperiversiosta.
Seurakunnan lastenohjaajan työstä eläkkeelle jäävä Minna Puhakka saa jatkossa keskittyä vain ”mummin töihin”! Pehmeästä laskusta mummin hommiin huolehtivat osaltaan Minnan pojan pojat Aku (vas.) ja Tuukka Puhakka, jotka olivat mukana kesäkerhossakin.
Ei enää kauheasti paina!
Tähän saavutukseen ei takuulla kovin moni esimerkiksi oman sukupolveni (tai nuorempien sellaisten) edustaja yllä. Nimittäin tämän viikon jälkeen työtehtävistä ”takavasemmalle” vetäytyvän seurakunnan lastenohjaaja Minna Puhakan työuran pituuteen samalla työnantajalla.
– Nyt on meneillään 44. vuosi seurakunnalla. 1975 tammikuussa tulin Ristiinan seurakuntaan töihin, sitä ennen olin ehtinyt olla yhden vuoden kuntapuolella, Puhakka ynnäilee maanantaina, jolloin on menossa hänen kolmanneksi viimeinen työpäivä.
– Toisaaltahan se on nyt sitten jatkossa niin kuin sveitsiläiset tuttavani tuossa muistuttivat. Eli minulla ei ole enää ikinä vapaapäiviä tai lomia!
Seuraavaksi on kuitenkin edessä pitämättömät lomat. Virallisesti eläkepäivät Puhakalla alkavat lokakuun alusta. Joko on haikeuden tunne iskenyt?
– Oikeastaan ei vielä ollenkaan. Tässä on varmaan niin tottunut siihen, että tässä vaiheessa kesää ”työt loppuu” ja jäädään lomille. Veikkaisin että sitten tuossa elo-syyskuulla, kun katselen työkavereita ajelemassa töihin, niin ehkä silloin saattaa se haikeus tulla.
Niko Takala
Lue lisää verkkolehdestä tai perinteisestä paperiversiosta.
Toukosiunaus toteutettiin perinteisesti Eläkeliiton Ristiinan yhdistyksen ja Ristiinan alueseurakunnan yhteistyönä, tällä kertaa Puntalassa.
Touko siunattiin Puntalassa
Jokavuotisena perinteenä jo 16 vuotta ollut Eläkeliiton Ristiinan yhdistyksen ja seurakunnan järjestämä Toukosiunaus toteutettiin tällä kertaa Puntalan myllyn maisemissa, Aimo ja Maija Niskasen mailla.
– Hienoa että saamme täällä upeasti kunnostetussa Puntalassa jatkaa tätä perinnettä, joka on nyt jatkunut yhtäjaksoisesti vuodesta 2002, jolloin Toukosiunausta pidettiin Korpelan kylällä Esa Siiriäisellä. Ideana on ollut alusta alkaen, että tapahtumaa vietäisiin eri puolille pitäjää, jotta kävijät näkisivät kylän eri kolkkia, totesi Eläkeliiton Ristiinan yhdistyksen puheenjohtaja Martti Rummukainen.
Puntalan isäntänä parikymmentä vuotta toiminut Aimo Niskanen kertoi tilan historiasta sekä heidän varsin mittavasta entisöinti- ja uudelleen rakentamisprojektista.
– Kaikissa kohteissa ollaan pyritty siihen, että rakennukset saataisiin alkuperäiseen kuntoon, ja myös siten, että käytettäisiin alkuperäisiä rakennustapoja.
– Esimerkiksi tämä myllyhän on kutenkin jouduttu rakentamaan uudelleen sen pohjalta minkälaiseksi se on arveltu. Mitään virallisia piirustuksia tästä ei ole löytynyt, Niskanen kertoi vuosina 1856-1917 käytössä olleesta, vuonna 1932 puretusta, myllystä
Hän tosin epäili, että ”jossain arkistossa Pietarissa” piirustukset saattaisivat olla, sillä myllyn rakentamisen aikaan kaikille rakennuksille piti olla silloisesta rakennusvalvonnasta Pietarista lupa.
Aluekappalainen Pirjo Palm Ristiinan alueseurakunnasta siteerasi tilanteeseen sopivasti 1. Mooseksen kirjaa sanoin ”Niin kauan kuin maa pysyy, ei lakkaa kylvö eikä korjuu”. Puheenvuorossaan Palm muistutti myös kylvön ja korjuun kohtalonyhteydestä ihmisten ravinnonsaantiin.
– Viime vuonna esimerkiksi runsaiden sateiden vuoksi sato jäi huonoksi. Viimeisistä pahoista katovuosista on nyt 150 vuotta. Silloin koeteltiin Ristiinaakin, joka itse säästyi pahimmalta, mutta kuten entisen pappilan vieressä oleva muistomerkki kertoo, täälläkin menehdyttiin nälkään.
– Vastaavaa ei nykyisin ole, mutta tosiaan hankaluuksia on nykyisessäkin viljelyssä. Viime vuonna oli liian märkää, nyt taas on kärsitty kuivuudesta.
Puheenvuoronsa päätteeksi Palm siunasi touon, ja tällä kertaa kylvöviljana ollutta kauraa kylvi käsin peltoon Aimo Niskanen.
Pääosin urheilukentän kuntoradan maastosta löytyvällä Elämyspolulla pääsee esimerkiksi heittämään tarkkuusheittoa kävyillä! Kuvat: Tuomas Anttonen / ESLi
Elämyspolku avattiin
Katariinantien ja urheilukentän välisen metsän poluilla on tarinallisia kuvatauluja, jotka innostavat kulkijoita liikuntaan ja edistävät kehon hallintaan. Taulut on suunniteltu esteettömiksi, ajatellen rollaattoreilla ja pyörätuoleilla liikkuvia, mutta ne sopivat kaikille.
Ristiinan lukion mediaryhmäläiset ovat piirtäneet kuvataulut. Kuvataiteen lehtori Saija Halonen kertoo, että syyslukukaudella toiminut ryhmä innostui todellisesta tekemisestä. Hänen tehtävänään oli lähinnä pelkistää ja selkeyttää kuvia sopimaan julisteiksi ja kauempaa katsottaviksi. Vaarinsaaren fysioterapeutti Piia Muinonen kävi luokassa ja kertoi millaista liikkeistä pyörätuolin käyttäjä hyötyy parhaiten. Hän innosti lukiolaisia seikkailumieleen ja aarteenetsintään, kun suunnittelevat kuvatauluja. Tuomas Anttonen Etelä- Savon Liikunnan maaseutu liikkuvaksi – hankkeesta muokkasi kuvat tulostukseen ja pystytti ne maastoon. Poluista ja niillä sijaitsevista kuvatauluista on kartta, jota saa Vaarinsaaresta.
Helena Kauppinen
Eläkeliiton ”Apunen”
Mielikuvia/ohjeita, kun näet polun varrella taulun:
– Kiikaroi ilvestä taikakiikareilla käännellen ranteita edestakaisin silmiesi edessä.
– Kääntele varovasti päätäsi oikealle ja vasemmalle niin kuin pöllö.
Ja lakit tyylikkäästi päähän! Ristiinan lukiosta valmistui tänä keväänä 21 uutta ylioppilasta. Lakitusjuhla pidettiin lauantaina koulukeskuksen Setälä-salissa.
”Hikipisarat ja stressi maksavat takaisin”
Ristiinan lukion ylioppilasjuhlassa viime lauantaina lakitettiin 21 uutta ylioppilasta. Ylioppilaiden tuntoja veti yhteen ylioppilaan puheen pitänyt Joona Strengell, joka muun muassa kuvaili juhlapäivää hetkeksi, jolloin ”kaikki vuodatetut hikipisarat, stressi ja raivokohtaukset maksavat takaisin”. Hän muistutti myös, että juhlapäivänä on syytä muistaa lukioajasta muutkin saavutetut asiat kuin ylioppilastutkinto.
– Olihan lukio paljon muutakin kuin kirjoja. Saimme kohdata kavereita ja kokea yhdessä iloa, surua ja ehkä jopa tuskaakin välillä. Kokemuksista mainittakoon vaikkapa Viron matkat ja penkkarit perinteineen. Varmasti moni muistaa myös sisäänpotkiaiset! Strengell tuumasi.
Hän kiitteli puheessaan myös Ristiinan lukiota ja sen opettajia.
– Toivon todella, että tämä laadukas lukio säilyy täällä vielä pitkään, jotta moni saa tästä vielä nauttia. Esimerkiksi opettajien rooli on ollut erittäin suuri pienessä lukiossa. Sekä apuna että muutoinkin huolehtivina. Saamamme opetus onkin ollut paljon muutakin kuin sitä, että tiedämme mitä on proteiinisynteesi tai derivointi.
Ristiinan yhtenäiskoulun ja lukion rehtori Matti Hämäläinen sivusi oman puheensa lopuksi samaa aihetta.
– Koulusta saatavan ”kovan tiedon” lisäksi toivon teidän löytävän inhimillisyyttä ja lähimmäisen rakkautta. Ne ovat lopulta kuitenkin ne kaikkein tärkeimmät asiat elämässä.
Ristiinan lukiossa pitkän työuran tehneet Pekka Veijalainen (vas.) ja Juha Anttila kukitettiin eläkkeelle viime viikon keskiviikkona. Yhteensä miehillä tuli Ristiinassa täyteen liki 70 työvuotta!
Pekka ja Juha eläkkeelle
”Minä olen ollut täällä ainakin sata vuotta, ja Juha aina”
Näillä sanoin kuvaili viime viikon keskiviikkona Pekka Veijalainen, joka jäi tältä keväältä eläkkeelle Ristiinan lukiosta yhdessä kollegansa Juha Anttilan kanssa. Ja kyllä näin varmasti voisi sanoa, Veijalainen on ollut Ristiinassa opettajana vuodesta 1985 alkaen, Anttila jo vuodesta 1983. Veijalainen on toiminut psykologian ja uskonnon opettajana (uskonnon osalta myös yläkoulun puolella), Anttila (pitkän) matematiikan ja fysiikan.
Viime viikolla vietettiin herrojen ”virallista” eläkkeelle jäämisjuhlaa kahvitteluineen koululla. Tilaisuudessa muun muassa rehtori Matti Hämäläinen muisteli ja kiitteli molempia eläkkeelle jääviä.
– Nyt meiltä on jäämässä pois kaksi todella pitkäaikaista työntekijää. Pekka ja Juha, taidatte olla ainoita jäljellä siitä porukasta, joka oli silloin täällä kun itse aloitin 20 vuotta sitten.
– Juha, olet aina ollut äärimmäisen kohtelias ja luonut hyvää työskentelyilmapiiriä sekä esimerkiksi monesti ollut se henkilö, joka on tuonut pöytään kompromissiesityksen, jos jossain asioissa on meinannut keskustelu kuumentua eikä ole yhteistä päätöstä meinannut syntyä.
– Pekka taas on aina ollut valmiina kuin partiopoika, jos on ollut toisen tai toisten auttaminen kyseessä. Olet myös ollut itselleni henkilö, jonka näkemykseen pystyin varsinkin oman urani alussa turvautumaan, kun ehkä itse olin vielä vähän epävarma, Hämäläinen totesi.
Hän myös korosti molempien miesten intoa ja tukea kaikelle kansainväliselle toiminnalle. Myös kokonaiskuvaa rehtori nosti esille.
– Teillä molemmilla on ollut suuri vaikutus koko ristiinalaiseen yhteisöön. Teidän kauttanne on kulkenut suuri joukko nuoria kohti elämän haasteita. Olette tehneet erittäin arvokasta työtä! Hämäläinen kiitti.
Irina ja Otto Ravantti painottavat, että Kallioniemi on paitsi heidän työtään, myös elämäntapa. ”Ei täältä viitsisi kesällä millään lähteä edes piipahtamaan kaupungilla!” he toteavat.
Huvilalla ruokaillaan viikonloppuisin
Otto ja Irina Ravantti rakentavat Kallioniemen uutta kukoistusta
Kun Otto ja Irina Ravantti ottivat Kallioniemen komentoonsa viime kesän loppupuolella, oli heille alusta saakka selvää, että he paitsi haluavat ottaa kulttuurihistoriallisesti merkittävän Kallioniemen huvilan käyttöön, myös nostaa paikan ravintolapalvelut uudelle tasolle.
– Tuo huvilahan on tämän paikan sielu! Oikeastaan se oli meille se kantava ajatus että huvila tullaan ottamaan käyttöön aiempaa vahvemmin, toteaa Otto Ravantti.
– Paitsi ruokailuja, niin suunnitelmissa on myös esimerkiksi taidenäyttelyitä sekä majoitusta huvilalla. Toki tämä jälkimmäinen vielä vaatii pohdintaa ja yhteistyötä esimerkiksi museoviraston kanssa, mikäli pyritään saamaan wc- ja pesutiloja huvilaan.
Tänä keväänä on jo muutamana viikonloppuna huvilalla päästy nauttimaan laadukkaasta ruuasta sekä ohjelmasta, esimerkiksi jazz-musiikista. Jotta huvila on saatu tällaiseen ravintolakäyttöön, on sen keittiö pitänyt tehdä täysin uusiksi.
– Ja totta kai sitä on nyt sitten tarkoitus hyödyntää kun siihen on panostettu. Nyt meillä on tilanne, että pystymme noin 120 henkilön tapahtuman hoitamaan sujuvasti, Ravantti ynnää.
Huvilan lounaat ovat tarjolla viikonloppuisin, ja niissä mennään noutopöytä –periaattella. Lisäksi Kallioniemessä on kesän aikana useampiakin eri teemoihin keskittyviä ruokatapahtumia, jolloin erillistä lounasta ei ole tarjolla. Seuraava tällainen tapahtuma on lauantaina 16.6., jolloin ohjelmassa on keittiömestari Heikki Salosen Lammasilta, jolloin musiikillisesta viihdyttämisestä vastaavat Jendrek Prusak ja Jerzy Dubiel. Musiikillisten tapahtumien makuun päästään jo edellisiltana, kun perjantaina 15.6. klo 20 alkaen Rantamakasiinin Sun Saimaa –stagella esiintyy Ismo Haavisto.
”Harjoitteluvaihe” oli hyvää oppia
Viime vuonna Ravantit hyppäsivät Kallioniemen puikkoihin niin sanotusti vauhdista, kun paikan vetovastuu siirtyi heille heinäkuun lopulla.
– Suunnitelmat oli kuitenkin olemassa jo pidemmän aikaa, siinä vain meni sitten kaiken maailman byrokratiassa pitkään. Jälkikäteen ajatellen oli jopa ihan hyvä että päästiin aloittamaan ikään kuin varkain. Päästiin näkemään mistä tässä on kyse ja vähän harjoittelemaan. Oli huomattavasti helpompi aloittaa nyt sitten tänä vuonna.
Kuluva vuosi onkin pyörähtänyt kelien suhteen aivan eri meiningillä käyntiin kuin edellinen. Tämä näkynyt myös Kallioniemessä
– Nämä poikkeukselliset kelit ovat tietysti myötävaikuttaneet siihen, että saatiin toiminta ja myynti aikaisessa vaiheessa käyntiin.
– Tosin pitää myöntää, että ihan ei silloin toukokuun alkupuolella oltu vielä ihan viimeistelyjä saatu valmiiksi. Sirkkeli vielä lauloi kun asiakkaita alkoi jo virrata! Ravantti naurahtaa ja lisää että myös tavarantoimitusten käynnistymisessä oli omia kommervenkkejään.
– Kokonaisuutena ollaan päästy kuitenkin hyvään vauhtiin. Toivotaan myös sitä, että kyläläiset olisivat vahvasti mukana touhussa, ainakin henkisesti. Ja kyllä me ollaan niin koettukin, että tuki on saatu!
Kimpassa syömään –tapahtuma järjestetään Ristiinassa ensi maanantaina Kahvila-ravintola Saimaassa, jonka yrittäjä Virpi Trygg (vas.) ja Ikääntyvien yhteisöllinen ruokailu –hankkeen projektipäällikkö Nina Parkkinen toivottavat ihmiset tervetulleiksi.
Kimpparuokailuilla halutaan ylläpitää toimintakykyä
Xamkin ja Essoten hankkeen myötä pyritään löytämään yhteisruokailuille jatkuvuutta
Syrjäseutujen seniori-ikäisiä houkutellaan tämän vuoden aikana toteutettavan ”Kimpassa syömään – Ikääntyvien yhteisöllinen ruokailu” -hankkeen merkeissä osallistumaan Kimpassa syömään –tapahtumiin. Ristiinassa tällainen tapahtuma toteutetaan ensi viikon maanantaina Kahvila-ravintola Saimaassa. Tapahtumaan ovat tervetulleita osallistumaan kaikki itsensä kohderyhmään kokevat. Syrjäkyliltäkään tapahtumaan kulkeminen ei ole ongelma, sillä Nina’s erikoistaksipalvelut Oy tarjoaa kyydityksen tilaisuuteen bussilipun hinnalla. Essoten ateriapalveluseteliasiakkaat saavat lisäksi ruokailusta normaalin kolmen euron alennuksen.
– Kuljetusten järjestäminen ja etenkin niiden hinta on varmasti monelle kauempaa tulevalle sitten jatkoa ajatellen se iso asia, arvelee hankkeen projektipäällikkö Nina Parkkinen Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulusta.
Parkkisen mukaan hankkeella halutaan saada yhdessä ruokailemisista jatkuvaa toimintaa.
– Tämä ihan siksi, että tämä on ennaltaehkäisevää ja samalla toimintakykyä ylläpitävää toimintaa. Ja sitä paitsi, on ihan tutkimuksissakin todettu, että ruuan koetaan maistuvan paremmalta porukassa.
– Monella henkilöllä voi olla eri syistä ruokahalu alentunut, niin tämä voisi olla yksi keino saada ruoka maistumaan, ravitsemusarvot paremmiksi sekä sitä kautta sitten elämänlaatukin kohoamaan, Parkkinen listaa.
Nyt toteutettavilla pilottihankkeilla haetaan paitsi henkilöitä, jotka voisivat osallistua yhteisruokailuihin, myös palveluverkostoa joka jatkossa näitä toteuttaisi.
– Mukaan tarvitaan ateriapalveluita tarjoavan tahon lisäksi esimerkiksi kuljetuspalveluita sekä vaikkapa ohjelmapalveluita, jotta yhteisruokailuun päästään paikalle ja siitä saataisiin tehtyä aina mieluisa tapahtuma.
Ensi maanantain tapahtumassa tilaisuuden päätteeksi osallistujia hauskuuttaa ja liikuttaa teatteri-alan grand old lady Tarja Pyhähuhta.
– Hankkeen tiimoilta eri puolille maakuntaa on nyt sovittu neljä tällaista vastaavaa tapahtumaa. Tarkoitus on myös tehdä jälkiseurantaa ja ”eteenpäin potkimista”, jotta toiminta ei jäisi tähän vaan että sille saataisiin jatkuvuutta, Parkkinen painottaa.
Tapahtumapaikkana toimivan Kahvila-raintola Saimaan yrittäjä Virpi Trygg sanoo, että mukaan lähteminen oli helppo päätös.
– Olen toisessa työssäni nähnyt paljon vanhusten yksinäisyyttä ja hankaluuksia. Ilman muuta kannatan sitä että saataisiin ihmisiä aktivoitua täällä Ristiinassa. Samalla voitaisiin ennaltaehkäistä syrjäytymistä ja ehkä muitakin ongelmia, hän arvioi.
Parkkinenkin korostaa että juuri yhteisöllisyyden lisääminen ja vahvistaminen on oleellinen osa hankkeenkin tavoitteita. Hanketta rahoittaa Etelä-Savon maakuntaliitto AIKO-rahoituksella.
Kimpassa syömään –tapahtuma Kahvila-ravintola Saimaassa ma 4.6. klo 11.30 alkaen. Ilmoittautumiset pe 1.6. mennessä p. 050 4499 322 (ark. klo 8-20). Ilm. yhteydessä kerro myös mahdollinen kyytitarve.
Ateriapalveluun pääsylle tuloraja ja palvelutarpeen arviointi
Etelä-Savon sosiaali- ja terveyspalvelut (Essote) myöntää tulorajan (1200 e/kk) ja palveluntarpeen arvioinnin pohjalta alueensa asukkaille ateriapalvelua. Ateriapalvelu on tuotettu vuoden 2018 alusta alkaen ateriapalvelun palvelusetelin avulla.
Setelin arvo on kolme euroa aterialta, ja sen voi käyttää joko kotiin tuotaviin aterioihin tai toimipisteruokailuun. Ateriapalveluseteleitä on käytettävissä 20 kappaletta kuukautta kohden ja yhtä kuukautta kohden asiakas voi käyttää yhtä palveluntuottajaa.
Ateriapalvelua myönnetään pääasiassa säännöllisen kotihoidon asiakkaille tai omaishoitoperheille tukipalveluna hakemuksen perusteella. Ateriapalvelun asiakkuus edellyttää aina palveluntarpeen arviointia. Palveluntarpeen arvioinnista voi sopia Essoten Palveluneuvon (puh. 015 211 557) kanssa.
Ateriapalvelun myöntämisen perusteena voi olla asiakkaan heikentynyt ravitsemustila, aterian valmistamisen/ hankkimisen vaikeudet tai esimerkiksi se, että henkilö ei kykene järjestämään ruokailuaan muulla tavoin. Ateriapalvelua voidaan myöntää myös tilapäisesti esimerkiksi sairaalasta kotiutumisen jälkeen.
Ateriapalvelutuottajat nähtävissä osoitteessa www.palse.fi. Tällä hetkellä (29.5.) Ristiinasta ateriapalvelutuottajina toimivat Kahvila-ravintola Saimaa sekä Wanha Vossikka.
Ateriapalvelu on mahdollista järjestää myös Menumat -ateria-automaatilla, joka on mahdollista saada ilman tulorajaa ja ilman muita kotihoidon palveluita.
Lisätietoja: Essoten Palveluneuvo, p. 015 211 557 (ma-pe 8-16)
Ohjaaja Salla Sillanpää (oik.) näyttää Vilho Matilaiselle, Jessica Särkälle ja Sointu Mustanojalle liikkeitä ja paikkoja kohtaukseen. Nuorisoseuran lastenteatterilaiset pääsevät tänä vuonna tekemään ”ihka oikeaa kesäteatteria” Linnankorvan näyttämölle.
Merirosvon aarteen jäljillä
Lasten ryhmä saa tänä vuonna kunnian korkata kesäteatteri
Ristiinan Nuorisoseuran lasten ja nuorten teatteriryhmä on toiminut jo useamman vuoden ajan. Viimeisimpinä vuosina teatteriryhmä on valmistanut esityksensä talviteatterina, näytökset ovat olleet koulun Setälä-salissa. Tällä kertaa edessä on kuitenkin täysin uudenlainen kokemus, kun lasten ryhmä on talven ja kevään aikana työstänyt esityskuntoon lastenteatterinäytelmää Vanhan merirosvon aarre. Näytelmä nimittäin tullaan esittämään Linnankorvan näyttämöllä, eli ihka oikeana kesäteatterina.
– No mikäs tässä nyt on ollessa, homma on lähtenyt hienosti rullaamaan kun ollaan päästy hyvien kelien myötä hyvissä ajoin harjoittelemaan tänne ”montulle”, iloitsee ryhmän ohjaaja Salla Sillanpää.
– Totta kai kuten aina, niin omia haasteita on ollut esimerkiksi aikataulujen kanssa, mutta isossa kuvassa hienosti on mennyt. Lapset ovat selvästi olleet innoissaan siitä että päästään tekemään ihan kunnon teatteria eikä vain ”rävelletä” siellä salissa sisällä.
Ryhmä on kokoontunut viime syksystä alkaen, jolloin homma polkaistiin käyntiin Suomenniemen nuorisoseuran talolla pidetyn viikonloppuleirin myötä. Sillanpää kertoo, että moni nyt näyttämöllä nähtävistä lapsista oli mukana jo tuolloin, hieman porukka on kuitenkin matkan varrella vaihtunut.
– Olisikohan ollut marraskuulla kun sitten valitsimme tämän näytelmän. Olikin vähän hankalaa löytää sellaista lastennäytelmää, jossa olisi riittävästi rooleja. Pidempiä juttuja olisi tietenkin ollut, mutta lasten kanssa sellaiseen ei oikein voi tarttua.
– Onneksi sitten tuli tämän mieleen! Siinä sitä sain itseänikin kiitellä että hyvä minä kun en muistanut, minähän olen itsekin joskus näytellyt tässä näytelmässä! Sillanpää nauraa.
Ohjaaja kertoo, että Jarmo Siltaojan kirjoittama näytelmä kertoo ikuisesta asetelmasta, eli siitä kuinka vanhemmilla ei ole aikaa olla tarpeeksi lasten kera ja keskustella heidän kanssaan. Näytelmässä lapsen isä ei oikein ole läsnä, joten perheen äiti järjestää heille ”aarteenetsinnän”.
– Myös kolme rosvoa kuulee tästä ”aarteesta” ja he lähtevät niin ikään sen perään. Ja tästähän seuraa sitten tietysti monenlaista kommellusta ennen kuin kaikki ratkeaa! Sillanpää kuvailee.
Hän kertoo, että lasten teatteria on tehty sillä lähtöajatuksella, että kaikilla on kivaa.
– Näytöksiäkin on sopivasti viisi. Päästään kokemaan se kehitys joka useammassa näytöksessä tulee, mutta homma ei kuitenkaan käy liian raskaaksi tai tylsäksi.
Ohjaaja jakaa vuolaat kiitoksensa näytelmän teosta paitsi tietenkin mukana oleville lapsille, mutta myös ryhmän yhdelle oleelliselle taustavoimalle.
– Jamo (Jarmo Koivumäki) on ollut ihan korvaamaton! Hän on meidän puvustaja, lavastaja ja koreografi sekä apuohjaaja, Sillanpää luettelee.
Lasten teatterinäytelmä Vanhan merirosvon aarre Linnankorvan näyttämöllä La 9.6. klo 15 alkaen, yhteensä viisi näytöstä. Lisätiedot esim. www.ristiinankesateatteri.fi.
Järvikalaa haluttaisiin syödä Saimaan äärellä etenkin kesällä. Ravintoloiden on kuitenkin hankala ottaa säännöllisille listoilleen järvikalaa sen epävarman saatavuuden vuoksi. Kuva: Arto Kilpijärvi
Toimitusvarmuus haittaa järvikalan käyttöä
Kaikki ristiinalaiset ravintolatoimijat käyttäisivät mielellään nykyistä enemmän villiä järvikalaa
Saimme Ristiinalaisen toimitukseen jo hyvä tovi sittenviestiä pitäjän kesäasukkaalta. Viestissään hän kertoo harmitellen, että Ristiinan ravintoloista ”saa vain harvoin villikalaa eli muikkua, siikaa, ahventa jne., vaikka Ristiina ja sen ravintolat ovat kehuttujen kalavesien keskellä”. Hän pohtii viestissään myös, että kysyntää ei talvella saata olla tarpeeksi, mutta kesällä on paljon enemmän vierailijoita. ”Voisiko kesäksi joku perustaa kahvilan/ravintolan tai ”kalakioskin”, josta saisi valmiita kalaruokia? Eikä mitään Norjan lohta”, kirjoittaja ehdottaa.
Kysyimme Ristiinan alueen ravintolatoimijoilta aiheesta. Vastaukset olivat hyvin samansuuntaisia. Käytännössä kaikki ravintolatoimijat pyrkivät käyttämään järvikalaa, mutta samaan aikaan viesti on se, että varsinkaan jotain tiettyä kalaa on hankala ottaa vakituisesti listalle, sillä kalan saaminen on hyvin epävarmaa. Muikkua on tarjolla parhaiten, mutta siinäkin luonnollisesti on aina pyyntivaraus.
Alla toimijoiden vastauksia.
Löydön Kartano (Aila Alanko):
– Kaikille tuttuja ongelmia paikallisen kalan kanssa ovat saatavuus ja toimitusvarmuus. Haasteita ovat myös säilytys ja kuljetus. Ravintola-yrittäjä ei usein ehdi ajella pitkin pitäjää etsimässä ruokaa, vaan sen pitäisi tulla ”suoraan takaovelle”.
– Käsittelyynkin pitäisi olla taidot ja tilat. Monesti tuote pitäisikin saada valmiiksi perattuna. Tietysti asiaan vaikuttaa myös hinta. Jos lounas maksaa 10 euroa, tarkoittaa se, että raaka-aine saisi maksaa noin 4 euroa per henkilö.
Alanko heittää palloa myös seudun kalastajille.
– Yksi kalastaja ei varmaan pysty hankkimaan elantoaan kalaa myymällä, mutta jos 10 kalastajaa liittyisi yhteen, niin varmaan sillä lailla saataisiin paikallinen kala yritysten käyttöön.
Kallioniemi (Otto Ravantti):
– Kallioniemessä pyritään tarjoamaan viikonloppulounailla paikallista kalaa, pääasiassa muikkua, jonka paikallinen kalastaja toimittaa meille. Tietenkin sillä edellytyksellä, että saalista tulee..!
– Muutakin kalaa pyritään käyttämään tilanteen ja saatavuuden mukaan. Isossa kuvassa haluamme kehittää lähikalan käyttöä ja kalaruokailua ylipäätään.
Ravintola Martta (Maria Muinonen):
– Meillä on saatavana muikkua kesäkaudella päivittäin. Näin on ollut jo monen monta vuotta. Kala tulee meille tuoreena, ja joskus se toki on voinut loppua tai esimerkiksi säästä johtuen sitä ei ole noussut, mutta kesälistalla se on koko ajan.
– Muiden villikalojen kysyntä on erittäin vähäistä ja niiden hinnat ovat niin korkeita, että emme ole voineet niitä pitää jatkuvalla listalla.
Heimari (Jaana Orava):
– Meiltä löytyy ”oman rannan” haukimureketta, madesoppaa, paistettua kuhaa, siikaa. Eli nämä kalat tulee tästä läheltä, naapurin isäntä kalastaa. Saanti on rajoitettua, mutta kaiken käytämme, mitä saamme ostettua kalastajalta.
– Pääasiassa käytämme noita tilausruokailuissa, satunnaisesti lounasbuffeessa. Kuha on tulossa listaruoaksi, mutta sitten kun se loppuu, niin mistä kuhaa saa, on vielä arvoitus. Muikkua ja lohta ostan myös paikallisilta (Puulan muikku, Puumalan lohi, oman kylän kalastajat jne.), mutta saanti on tietenkin aina epävarmaa. Parhaamme yritämme, jotta paikallista kalaa olisi pöydässämme joka päivä.
Wanha Vossikka (Saara Hiltunen):
– Hankaluus tulee juuri siitä, että pitäisi tietää etukäteen että milloin kalaa saa ja minkä verran. Tietysti esimerkiksi haukea voi pakastaa ja tehdä siitä vaikkapa murekepihvejä. Ja tuore kalakin saisi olla valmiiksi perattua, ei tässä oikein ehdi kalaa käsittelemään. Ja sitten se tietysti näkyy jo hinnassakin.
– Yksi vaihtoehto tietysti olisi se, että tekisi listalla olevan lounasruuan lisäksi aina silloin kalaruokaa kun sitä saisi, mutta eihän sitä pysty etukäteen markkinoimaan.
Kahvila-Ravintola Saimaa (Virpi Trygg):
– Asiaa on tiedusteltu paljon, ja haluja tarjota paikallista kalaa olisi kyllä. Ajatuksena on esimerkiksi ”päivän kala”, joka voisi vaihdella sen mukaan mitä on saatu. Muikku on meillä koko ajan listalla, mutta siinäkin pyyntiajat ja saaliit tietenkin vaikuttavat siihen, onko sitä tarjolla.
– Suunnitelmia on, ja esimerkiksi siikaa ja kuhaa pyritään järjestämään. Pyyntivarauksella totta kai.
Wanha Peltola (Kristiina Söderström):
– Aiemmin oli päivittäin tarjolla muikkuannoksia sekä sitten haukipihvejä saatavuuden mukaan. Ongelmana oli kalan epävarma saatavuus. Varsinkin muikkujen kohdalla muun muassa sääolosuhteet saattoivat aiheuttaa sen, että emme saaneet niitä ollenkaan tai vain muutaman kilon. Käytimme vain tuoreita muikkuja, joten pakastaminen ei tullut kysymykseen.
– Ravintola on tänä kesänä auki viikonloppuisin ja tarjoamme lounasta noutopöydästä. Noutopöydässä paikalliset muikut on kääritty ”kukkoon”, ja hauki paistettu murekkeeksi. Peltolan isäntä savustaa itse noutopöydässä tarjottavan kalan. Tämä voisi mielellään olla esimerkiksi siikaa, jos löytäisimme kalastajan, joka voi sitä meille tarjota!
Suomen Huvijärjestäjien puheenjohtaja Laura Toivonen (vas.) ja sihteeri Sirpa Moilanen luovuttivat vuoden huvijärjestäjien huomionosoituksen Metsälinnan lavaisäntä Petri Tikkaselle ja ravintolavastaava Mirja Luntiselle.
Metsälinna on vuoden huvijärjestäjä
Ristiinan Urheilijat ry:n pyörittämä Huvi- ja tanssikeskus Metsälinna on saanut Vuoden 2018 huvijärjestäjän tittelin ”tunnustukseksi ansiokkaasta toiminnasta suomalaisen huvielämän edistämiseksi”.
Valinnan tehnyt Suomen Huvijärjestäjien Keskusliitto ry (SHK) korostaa Metsälinnan toiminnan hyvää kokonaisuutta ja pitkän tähtäyksen suunnittelua huvipaikan kehittämisessä.
– Metsälinna on laajamittaisten investointiensa myötä jalostunut tanssitoiminnan lisäksi monipuoliseksi huvikeskukseksi. Myös ohjelmapolitiikka ja palvelujen markkinointi on erinomaista, todetaan tunnustuksen myöntämisen perusteissa.
Tunnustusta perustellaan lisäksi esimerkiksi sillä, että Metsälinnan henkilöstöä on koulutettu säännöllisesti ja palvelutaso on tyytyväisyysmittauksissa kiitettävää. Niin ikään Ristiinan Urheilijoiden ja Metsälinnan lakisääteisten velvoitteiden ja jäsenmaksujen hoito on jämptiä.
Ristiinan Urheilijoiden puheenjohtaja ja Metsälinnan lavaisäntä Petri Tikkanen on luonnollisesti hyvillään alan toimijoilta saadusta huomionosoituksesta.
– Laajamittaiset investoinnit Metsälinnan kehittämiseen ja hyvä 100 hengen talkoohenkilökunta takasivat palkinnon meille tänä vuonna, Tikkanen näkee.
Suomen Huvijärjestäjien piirissä toimii kaikkiaan 43 tanssilavaa tai huvikeskusta.
Metsälinnan tanssit su 27.5. klo 18 alkaen. Esiintyjänä Saija Tuupanen & eXmiehet. Liput 12 e. Klo 15.30 – 17 tanssikurssi (bolero), hinta 3 e tai pääsylippu illan tansseihin.
Fakta:
Ristiinan Urheilijat (RiU) / Metsälinna
– Tanssilava avattu 1950.
– Talkoolaisia 100 (naisia 60, miehiä 40).
– Vuonna 2018 tanssittaa 22 sunnuntaina, Juhannuspäivänä ja Kesäkemuissa sekä lukuisissa perhe- ja yritysjuhlissa.
Miesten 35-sarjassa heittänyt Juhana Mäkelä Ylistaron Kilpaveikoista viskasi 15,88 kg:n heittopainon hienosti lukemiin 17,68. Kilpailun ulkopuolella Sulkavan Urheilijoiden Niko Partanen heitti Suomen kauden kärkituloksen 17,99.
Närhilän kentällä heitettiin lauantaina painonheitto-cupia sekä moukaria
Toukokuun 12. päivä Uukuniemeltä startannut Health Lab Painonheitto-cup jatkui viime lauantaina Ristiinassa. Närhilän kentällä heitetyssä kisassa jatkettiin aikuisurheilun cupia, jossa kolmen osakilpailun yhteistulosten mukaan jaetaan yhteensä 300 euron edestä rahapalkintoja.
Sarjoja oli 30-vuotiaista lähtien viiden vuoden välein, osallistujia mukana oli kaikkiaan kolmisenkymmentä, sarjoissa 25-85-vuotiaat. 60-vuotiaiden naisten sarjassa nähtiin uusi Suomen ennätys, kun Varpaisjärven Vireen Liisa Mäkitörmä heitti 5,45 kilogramman painoisen heittovälineen lukemiin 15,34, ja paransi näin aiemmin Siv Karlströmin nimissä ollutta ennätystä 13 senttiä.
Sekä miesten että naisten cup-voittajille on luvassa 500 euron rahapalkinto.
Suomalainen voimailuinstituutti
Se, että painonheitto-cupia kisataan Uukuniemen ja Ristiinan Närhilän kaltaisissa paikoissa, ei tietenkään ole mitään sattumaa. Uukuniemi on moukarilegenda, olympiavoittaja Juha Tiaisen kotipitäjä, ja myös Närhilästä on ponnistettu kansalliselle huipulle. Kylältä kotoisin oleva Esa Paasonen, yksi cupin taustavoimista, kertoikin jo aiemmin keväällä, että cup ”haluttiin nimenomaan tuoda heittolajien alkulähteille”. Historian merkitystä hän painotti lauantainakin.
– Tuossa kentän vieressä näkyvä entinen kouluhan oli 1960-70- ja vielä 80-luvullakin oikein varsinainen suomalainen voimainstituutti! Paasonen naurahti.
Räty: Jatkajia keihäshuipulle ei näkyvissä
Keihäänheiton maailmanmestari (Rooma 1987) ja moninkertainen arvokisamitalisti Seppo Räty ei tapansa mukaan säästellyt sanojaan, kun hän arvioi tämänhetkistä tilannetta heittolajeissa huippu-urheilutasolla.
– Keihäässä ollaan oltu ihan liian pitkään kahden heittäjän [Tero Pitkämäki ja Antti Ruuskanen] varassa, ja hekin ovat tällä hetkellä jo kymmenen metriä maailman huippua perässä.
Entisellä mestarilla on myös selkeä näkemys siitä, miksi heitto- tai muissakaan yksilölajeissa ei enää näy tulevan Suomesta kansainvälisen tason tekijöitä.
– Se on se kuin pitäisi harjoitella niin perkeleesti! Yksilölajeissa kun ei riitä se, että käy jossain rusettiluistelussa tai sählyä vähän pelailemassa. Työmäärän pitäisi olla moninkertainen joukkuelajeihin nähden.
Niko Takala
Lue lisää verkkolehdestä tai perinteisestä paperiversiosta.
Uudet ylioppilaat saavat lakkinsa ensi viikolla. Ylioppilasjuhla on Setälä-salissa la 2.6. klo 11. Arkistokuva / Niko Takala
Ristiinan lukiosta 21 ylioppilasta
Ristiinan lukiosta on ylioppilastutkinnon suorittanut 21 henkilöä. Uudet ylioppilaat saavat lakit päähänsä ylioppilasjuhlassa, joka alkaa lauantaina 2.6. koulukeskuksen Setälä-salissa klo 11.
